Kunniamerkit onko aitoja ?

Eino Grönilläkin oli pitkä rivi prenikoita vaikkei sodassa ole ollutkaan.

Olisi syytä tutkia käytetäänkö itse jostakin ostettuja merkkejä vain koristeina .

Tolkun ihmiset jakelevat niitä toisilleen.

Eräässä osto ja myyntiliikkkeessä oli mitä vaan kunniamerkkejä myytävänä. Moraalini on sen verran korkea etten ala sellaisia pitää.

En väitä että merkeillä huijataan mutta asiaa voisi tutkia.

Ei kukaan kehtaa lähteä peräämään jonkun sotaveteraanin rinnassaan kantamien kymmenien merkkien alkuperää.

Egoistien hömpötystä.

Isäni oli veteraanikuntoutuksessa ja kertoi että eräs toinen veteraani myi siellä kunniamerkkejä koristeiksi rintaan.

Monet niitä ostivatkin.

Valtion jakamat kunniamerkit valmistetaan kuten käsityönä tehtävät korut. Monenkohan ihmisen työ tarvitaan sekä valmistamiseen, että kaiken sen muun k.merkkeihin liittyvään härdelliin. Olisko 500 henkilön työ vuosittain kaukana?

Itse katselen inttiaikana saamaani ampumamerkkiä ja se ainakin vaikuttais tusinatyöltä: muottiin valettu, 2 osainen jotka liitetty toisiinsa sekä kiinnitystappi jossa ruuvi, ja se piti itse ostaa lupalapulla sotkusta. Maksoi muistaaksen markka-aikaan 80-luvun lopulla jotain 5-10 mk. Eikö näihin muihinkin kunniamerkkeihin riittäis ihan hyvin sama valmistustapa?

Muistaakseni Veltto Virtasella oli ainakin kerran linnan juhlissa frakin rinnuksessa lipallinen virvelin uistin.

Sotaveteraanien kunniamerkit ovat 100% ansaittuja, ja oman hengen menetyksen uhalla vuosien 1939-1945 välisenä aikana. Nuo miehet ja naiset todella uhrautuivat ja heidän arvopohjansa oli täyttä totta! Kaikki tuon jälkeen myönnetyt "kunniamerkit" ovat lahjattoman, pätemistarpeessa olevan luopiokerman toisilleen myöntämiä perse*nnuolemisen ulkoisia tunnusmerkkejä. Arvot ja todelliset ansiot tasan nolla.

Käsistään kätevä askartelee kunniamerkit itse. Peltisaksilla, pikaliimalla, joulukuusenkoristeilla ja vanhan tuulipuvun kankaalla voi tehdä vaikka millaisia luomuksia. Siinäpä pisnesidea näkevälle ja tekevälle.