Tähtitaivaan alla kirjoitettu

Anonyymi kirjoitti:

Katsoessani ulos pimeyteen, näen taivaalla yksinäisen tähden, joka yrittää loistaa valoaan pimeyden syvää olemusta vasten. Välillä häviten pimeyteen ja hetken kuluttua tullen takaisin näkyviin. Tähdestä tulee mieleen oma olemukseni. Kuinka vaikeina aikoina vajoan pimeyteen, antaen sen vallata sydämeni, ajaen ajatukseni synkkyyden syövereihin, kuoleman porteille asti. Pohjalla maatessasi, kuoleman kylmän käden syleilessä kehoani, näen pienen valonpilkahduksen, kulkien kohti minua. Pian tunnen lämpöisen ja rakastavan kosketuksen, joka vetää minut takaisin elämään. Se olet sinä, elämäni valo, joka asuu sydänmaillani.

Tiedän, että olet huolissani minusta, suotta olet. Olen pohjimmiltani selviytyjä. Olen pohjoisen karaisema, kovien elämänkokemusten kyllästämä. En kiellä sitä, etteikö elämäni olisi vaikeaa ja haastavaa. Aamu kertoo hyvin pitkälle päivän laadun, jos aamulla kykenen muistamaan oman nimeni ja kuinka kahvinkeitin toimii, päivästä on tulossa suhteellisen hyvä. Vaikeista ajoista ja syvistä tunnemaailman repivistä kokemuksista huolimatta jaksan yhä yrittää. Yllätän itseni usein, miten jaksan pimeydestä nousta yhä uudelleen ja uudelleen takaisin elämään. Kaipa minussa asuu pieni sinnikäs toivonkipinä (sissi), joka ei anna periksi eikä antaudu :-)

Toivottavasti et pelkää kantamaani salaisuutta? En valehtele sinulle, se on rankkaa lähipiirissäni oleville ihmisille. En ole helppo ihminen vaan vaikealuontoinen jääräpää, oikukas taiteilijaluonne, kaikkeutta pohtiva, rohkea seikkalija, herkkä romantikko, johon kantamani salaisuus tuo oman sävynsä. Pyydän sinua harkitsemaan tarkkaan päätöstäsi. Oletko aivan varma, että haluat "työntää lusikkasi keittooni?" Jos kuitenkin päätöksessäsi päädyt rohkeuteen, sinun tulee selvitä myrkyllisistä piikeistä ja raapivista ohdakkeista. Tulet tarvitsemaan kaiken rohkeuden ja älyn, joka sinussa asuu niin tiedostettu kuin tiedostamaton. Jos selviydyt, perillä sinua odottaa se, mitä olet aina sydämessäsi halajanut.

Yhdeksi tuleminen tulee vaatimaan paljon työtä ja luottamusta. Polku ei ole helppo, ei sinulle eikä minulle. On väistämätöntä, että satutamme toisiamme, käydessämme läpi historiamme kipukohtia. Nyt erona on se, että olemme toistemme tukena ja yhdessä me niistä selviämme. Asioiden läpi käyminen auttaa vahvistamaan sidettä välillämme entisestään. En halua väliin salaisuuksia enkä valheita. Haluan sinut sellaisena kuin oikeasti olet, ilman naamiota.

Kaipaan, ikävöin ja rakastan sinua. Kokemani tunteet, joita minussa olet herättänyt ovat ylittäneet oman käsityskykyni. Miten toista voi rakastaa näin? "Uinuminen" unimaailmassa useamman vuoden ajan taisi korottaa kertoimia entisestään. Myönnän, että herätät niin mieleni kuin kehoni tasolla moninaisia tunteita, joita on välillä vaikea hallita. Ne ylittävät rajani kaikkialta. En edes uskalla kuvitella, millainen olisi kohtaaminen kahdestaan sinun kanssa. Miten se kaikki vuosien aikana kertynyt tunne-energia purkautuisi välillämme? Kyynelten virtana, fyysinenä intohimona vai minä? Myönnän, kohtaaminen kanssasi pelottaa, mutta samalla tunnen voimakkaana tunteen "kahdesta tulee yksi".

Usein olen miettinyt, miksi? Ehkäpä kaikki oli tarkoitettu, jotta saavuttaisimme henkisen kärsimyksen kautta kasvupisteemme. Nuorena aika ei ollut otollinen, henkisellä tasolla ei tarpeeksi kypsä. Meidän molempien piti kasvaa kokemustemme kautta niin hyvässä kuin pahassa. Uskon ajan kypsyneen sopivaksi meille molemmille ja omat kasvupisteet löytäneenä. Voimme aloittaa askelten ottamisen toisiamme kohden ja kohdata toisemme puolivälissä. Siellä minä sinua odotan...

P.S. Muistan lähettämäsi kortin (kuva meistä) ja tekstin, jonka olit siihen kirjoittanut. Nyt lähetän sen sinulle virtuaalisesti takaisin :-)

Rakkaudella hänelle

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä