Usein täällä ja ateismipalstallakin pomppaa esiin käsite tarve. Ateistisessa maailmankatsomuksessa luonnossa esiintyy tällainen mystinen alkeisvoima nimeltä tarve, josta evolutiiviset mallit saavat oikeutuksensa. Kertokaapa näkemyksiänne tästä tarpeesta, mistä se syntyy, ja mihin se tähtää?
Tarve
Ana
301391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kirjoitat ikään kuin olisi jokin ateistinen uskonnollinen oppi!
mitä suurimmassa määrin viittaan juuri tähän. Eihän kukaan voi väittää etteikö ateismi olisi tietynlainen tapa tarkastella maailmaa. Eli ateismi sulkee pois maailman älyllisen alkuperän. Uskovien vinkkelistä se vaikuttaa usein juuri uskonnolliselta tavalta ajatella.
http://users.utu.fi/jasmar/core/ateismi.htm
Toivon että pysyt kärryillä Jasun eittämättömässä logiikassa. =)
Moi !
Linkkisi todistelu lähtee oheisesta lauseesta:
"Ateisti ei ensisijaisesti ole henkilö, joka uskoo, ettei jumalaa ole, vaan henkilö, joka ei usko jumalan olemassaoloon."
Mikä on ero sille että jotakin ei ole v.s. jotakin ei ole olemassa. Mielestäni tässä on yksi ja sama lause.
Tarkoitushakuista (mistähän nuo määrittelyt ateismille on saatu) sanoilla kikkailua jolla yritetään todistaa jotakin, mutta osoitetaan vain oma hölmöys.
Mikäli haluat ymmärtää ateistin suhdetta jumaliin niin mieti omaa suhdettasi keijukaisiin. Mielestäsi niitä ei ole. Ateistin mielestä jumalaa (jumalia) ei ole.
--
Olen tainnut tämänkin joskus jo sanoa, mutta ateismi ei ole uskonto. Ateismi on nimitys ihmisestä, joka ei usko yliluonnollisen (tässä tapauksessa Jumalan) olemassaoloon. Ei mitään muuta. Ateismi ei ole maailmankatsomus, sillä ateismilla ei ole funktionaalista selitystä, eikä ateismi sido ateistia mihinkään tiettyyn toimintamalliin. Tästä toisena esimerkkinä uskonnot, joilla on funktionaalinen selitys (ketä loi maailman ja milloin, miksi, mitä varten, miksi sinun tulisi olla tämän uskonnon seuraaja jne.) ja jotka sitovat seuraajansa tiettyihin toimintatapoihin (säännöt, synnit ja seuraamukset).
Uskovaiset eivät vain kykene tätä ymmärtämään. Heille tuo "usko" on jo porsaanreikä jota voi käyttää hyväkseen, kuten Jasunkin eittämätön logiikka osoittaa. Sanalla usko on kuitenkin monta merkitystä, mutta uskovaisten (Jasun) tapauksessa se synnyttää "loogisen" ristiriidan sanoa ettei usko Jumalaan.
Jasun logiikka oli pähkinän kuoressa lähinnä sitä, että ateisti oikeasti tietää Jumalan olevan olemassa, mutta kieltää Jumalan olemassaolon. Toisaalta kaikki ihmiset, jotka eivät usko kristinuskon Jumalaan, ovat antikristillisiä eli ateisteja. Allahin Jumalakseen tunnustava ihminenkin on siis ateisti, koska vain kristinuskon Jumala on se oikea.
Taitaa se kaljukin olla tukan väri uskovaisten mielestä.
Erinomainen vertauskohde nuo keijukaiset!
Eli jos uskovaiset eivät usko keijukaisiin, syntyy looginen ristiriita. Mitähän sanottavaa Jasulla olisi tähän? Ottaisiko hän puheeksi Raamatun ja pedofilian, vai vastaisiko hän jälleen kysyjän moraaliin vetoavalla vastakysymyksellä? Tästä voimme kuitenkin vetää johtopäätöksenä Jasun logiikalla sen, että uskovaiset tietävät keijujen olevan olemassa mutta kieltävät heidät.
Voimme myös siis vedota siihen, että uskonpuute keijuihin on selvästi uskonto.
Koska itse olet täysin kykenemätön perustelemaan väittämiäsi, lainaat vanhan valehtelijan, Jasun tekstejä. Mikäli asia olisi niin kuin tuo kiero, mutta onneksi ei niin viisas, Jasu kikkailee, niin kaikki mistä syytätte ateistia, pätee myös teihin suhteessa esim. hindulaisuuteen.
Siispä vain totaalisen tyhmä ei ymmärrä, että Jasun väitteet ovat suoraan anaalista.
Menit nyt laittamaan sanoja toisten suuhun. En ole keijukaisia nähnyt, mutta ei niidenkään luominen ole Jumalalle mahdotonta. En pitäisi mitenkään mahdottomana että Hän on niitä luonut lapsien johdatukseksi. Enkeleitäkin on olemassa. =)
Mutta ei tästä onko ateismi uskonto, kannata vääntää. Se on yhdentekevää. Ateisti uskoo että biogeneesi on tapahtunut, vaikka ei sitä voi todistaa saatikka todentaa. Minä en usko niin.
Ja minä kyllä ymmärrän varsin hyvin ateistista suhdetta jumaliin, sillä olen itse ollut ateisti piitkään. Mutta nykyään mielestäni huvittavimpia ajatuksia mitä ihminen on keksinyt, on se että esim. tuolla metrossa vastaan tulevat, itsensä ja muut tiedostavat atomiläjät, olisivat vain sattuman aikaansaamia värinöitä bakteerien maailmassa, ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta.
Omalta kannaltasi joulupukkikin voi olla Jumalan luomus.
Oletko siis pukisti?
Entäs Baal?
Onko se Jumalan luomus?
(jos on,miksi ei mainita Jumalan luomistöiden yhteydessä Genesiksessä?)
Uskotko Valhallaan?
Epäuskotko Valhallaan?
Valhallauskosi on siis uskonto!
Uskotko suohirviö ugeliin jonka juuri keksin?
Onko se että et usko uskoa?
Olet onnistunut kääntämään semanttisen kikkailun ateismin uskonpuutteen määritelmästä uskovaisten omaan nilkkaan.
Ateisti = Ei usko Jumalaan
Tämä määritelmä ateismista on hyvä, mutta harhaanjohtava mitä tulee muutamien uskovaisten reaktioihin. Jotkut jaksavat vääntää tikusta asiaa ja väittää, että tuo lause todistaa selvästi ateistin tietävän Jumalan olevan olemassa, mutta kielteisen halun uskoa häneen. Tässä vaiheessa tottunut skeptikko huutaa ilmoille kolme kirjainta ja lyö kädellään ilmaa: WTF?
Jos monille uskovaisille on niin vaikeaa sisäistää tuota ei-uskomisen määritelmää, niin ehkä samanlaista kökön jauhantaa voisi soveltaa myös heitä itseään kohtaan?
Teisti = Uskoo että Jumala on olemassa.
'Uskoa' tarkoittaa jonkin asian luulemista tai olettamista. Jos teisti sanoo uskovansa Jumalan olevan olemassa, hän samalla todistaa ettei tiedä Jumalan olevan olemassa. Teisti olettaa, että Jumala on olemassa, teisti luulee, että Jumala on olemassa, mutta hän ei tiedä onko Jumala olemassa. Tässä vaiheessa huomattakoon, että "uskoo" ja "tiedä" ovat sanalaaduiltaan eriarvoisia. "Tiedä" on persoonamuodoltaan negatiivinen partiviivi (tai huutomerkillä imperatiivi). Jotta merkityksistä tulisi samanarvoiset, tulee meidän muuttaa sana "tiedä" sanan "uskoo" tavoin preesens-muotoon.
Teisti = Tietää ettei Jumalaa ole olemassa.
Jasun veroisella logiikalla siis julistan, että teistit tietävät ettei Jumalaa ole olemassa, mutta he haluavat uskoa että olisi.
Jaan nimmareita myöhemmin.
Onpa kumma jos ei sulle synny minkäänlaista tarvetta elämässäsi. Itselläni oli apaut tunti sitten isompi tarve,syntyy luultavasti syömisestä ja juomisesta, ja tähtäyksenä on suomenojan puhdistamo.
Eliöillä on tarpeita,että ne eivät kuolisi.
Esimerkiksi sammakolla on tarve syödä ja hypätä pois kiehuvasta vedestä.
Pohjimmiltaan nämä tarpeet ovat eliöön ohjemoituneita ohjeita,joiden mukaan toimimalla ne ovat selvinneet todennäköisemmin hengissä.
Ne (esi)sammakot,joille tämä ominaisuus on mutaation kautta syntynyt,ovat selvinneet hengissä todennäköisemmin.
Eli tarve on eliöön mutatoituneita ja optimoinnilla valikoituneita ominaisuuksia jotka auttavat niiden hengissä selviämistä.
Mites Luominen?
Miksi eliöissä on kärsimystä?
Miksi tuntea kipua jos evoluutiomenetelmä ei ole toimiva?
Onko tuska ainoastaan sitä varten että on jotain jota rakastava Jumala voi meille tarjota helvetissä rangaistukseksi pahoista teoistamme?
(Jumala niitä pakanoita rankaisee Helvetissä.
Saatanahan tuhotaan. Lue vaikka ilmestyskirjasta. Jos Saatana jää melskaamaan,niin mikäs Jumalan suuri voitto se sitten on?)
Mutta miksi esim jollain bakteerilla on tarve olla olemassa? Miksi jokin tietty kvarkkien järjestys on "tarpeellisempi" kuin toinen? Miksi elävä karhun muodostama kvarkkijoukko on "tarpeellisempi" kuin kuolleen? Ehkä se littyy jotenkin joihinkin hiukkasten energiatiloihin ja fysiikan lakeihin, mutta onko sille lopulta tyjentävää "luonnollista" selitystä...
Jumala loi ja sillä selvä.
Koska jos bakteerilla ei olisi "tarvetta" (minusta aika pöhkö sana tässä yhteydessä) olla olemassa, se olisi jo kuollut sukupuuttoon eikä sinun tarvitsisi ihmetellä sitä. Jos kvarkit eivät olisi juuri siinä järjestyksessä kuin ne ovat, niin tällaisen elämän synty ei ehkä olisi ollut mahdollista eikä täällä olisi yhtäkään ihmistä elämää ihmettelemässä. Totuus voi olla, että Maapallolla kävi vain hyvä pulla, täällä kaikki sattui olemaan oikein oikeaan aikaa. Vaikka tiede ei varsinaisesti kykene selittämään (vielä) mistä gravitaatio johtuu, vaikka voikin ilmiötä kuvailla, ei se kerro mitään Jumalan olemassaolosta.
Moi !
Analogisesti näihin "tarpeellisuuskysymyksiin" kuuluu ilman muuta kysymys siitä mikä on Jumlan tarkoitus ja tarve.
eli jos vaaditte selittämään maailmankaikkeuden tai elämän tarkoitusta ja tarvetta niin yhtä hyvin voidaan kysyä Jumalanne tarvetta ja tarkoitusta.
Jos Jumala on itse tarkoitus niin yhtä hyvin voidaan väittää mailman olevan itse tarkoitus ja jättää turha monimutksitumisen askel (Jumala joka loi M:n) pois.
--
Jos olen oikein ymmärtänyt, tarpeet ovat jokaista eläintä ohjaavia vaistonvaraisia toimia, joiden tärkein syy on varmistaa elämän jatkuvuus ja eloonjääminen.
Näistä tarpeista ensisijaiset kaikilla lajeilla ovat eloonjääminen ja yhdyntä. Eloonjäämisen ärsykkeisiin kuuluvat mm. kipu, viha ja pelko, kun yhdyntään taas himo ja rakkaus.
---
Kun isket kätesi kuumalle liedelle, otat välittömästi kätesi sen päältä pois. Reaktio on luonnollinen ja vaistonvarainen. Kipu kertoo meille vaarallisista tai haitallisista asioista joita meidän tulisi välttää. Kristillinen etiikka ei taas selitä kipua millään muulla tavoin, kuin rangaistuksen välikappaleena.
Kun koet olevasi uhkaavassa tilanteessa, kehosi erittää adrenaliinia jolla saat hetkellisesti lisää voimaa ja energiaa käyttöösi. Pelon tarkoitus on saada sinut valppaaksi uhan alla, jolloin sinulla on paremmat mahdollisuudet selviytyä tilanteesta. Kristillisessä etiikassa vain Jumalan pelko on tarpeellista.
Pelko voi kääntyä myös vihaksi, joka antaa sinulle voimaa ja tekee sinusta uhkaavan. Jäädessäsi uhkaavaan tilanteeseen loukkuun, viha voi antaa mahdollisuuden tapella vastaan (Jos eläin ei pääse pakoon, se taistelee hengestään). Kristillisessä etiikassa viha ei tietääkseni ole hyväksyttävää, eikä myöskään vastaanpaneminen uhkaavassa tilanteessa ("käännä toinen poski") s.o. heikkoutta arvostetaan.
Tärkeää elämän jatkuvuudelle on myös yhdyntä. Jokainen eläin tuntee himoa, mikä on normaalia ja luonnollista. Yhdyntä tuottaa suurta mielihyvää, jotta jälkikasvun tekemiselle löytyisi motivaatio yksinkertaisimmille olennoillekin. Joillekin eläimille, kuten vaikka ihmisille, apinoille, delfiineille, elefanteille ja mm. strutseille, on kehittynyt tarpeet jälkikasvun hoivaamiselle mikä esiintyy rakkautena. Rakkautta vaaditaan, jotta vanhemmat eivät hylkäisi pentujaan (jotkut lajit tosin hylkäävät jälkikasvunsa oman onnensa nojaan elämän alkumetreillä. Tällöin eloonjäämisen vaistot ja tarpeet tulevat voimaan ja heikot yksilöt karsiutuvat pois), mutta että vanhemmat myös suojelisivat jälkikasvuaan tarvittaessa jopa agressiivisesti. Toisista eläinlajeista poikkeuksena ihmiset pyrkivät sitomaan rakkauden myös toisiaan kohtaan suhteilla ja liitoilla. Elämällä ei ole edellytyksiä avioliitoille (mistä osoituksena useimpien avioliittojen kariutuminen jälkikasvun lähdettyä omille poluilleen), mutta ihmisen kohdalla niistä on tullut tärkeä osa jälkikasvun opettamista ja hoivaamista. Avioliittoja oli todennäköisesti kaikissa varhaisissa kehittyneissä yhteiskunnissa, mutta todistetusti varhaisimmat avioliitot olivat solmittu Egyptissä ja Mesopotamiassa n. 3000eaa.
Esimerkkejä voisi kirjoittaa näistä tarpeista tuhat, mutta kaipa nämä riittävät toistaiseksi. Jos muuten kristilliset pyrkivät pääsemään eroon näistä naturalistisista vaistoista ja himoista, he samalla pyrkivät sotimaan luonnollisuutta vastaan. Mutta tämän te taidattekin allekirjoittaa.
asioita toit esiin. Seuraavanlaisia päätelmiä siis ateistisesta maailmankatsomuksesta:
maailmalla, materialla ja energialla, on oltava sellainen perusominaisuus, että se pyrkii, tai että sillä on mahdollisuus tuottaa elämää. Ja vielä sellaista elämää, joka pyrkii monimutkaistumaan. Maailmankaikkeuden aineen ja energian perusominaisuuksiin kuuluu mahdollisuus siihen, että se aine alkaa tiedostamaan itsensä. Sillä näinhän ateistin mielestä ihmisen kohdalla on käynyt. Kun otetaan se huomioon, että bakteerit ovat elämän kaikkein sopeutunein ja energian hyötykäytön kannalta edullisin muoto, täytyy aineella ja energialla olla valtava muuntelupotentiaali ja muuntelulla jonkinlainen suunta. Tai ainakin niin, että tarpeeksi pitkällä aikavälillä ja otannalla kaikkia mahdollisia aineen ja energian muuntelupontetiaalin asettamissa rajoissa olevia erilaisia tietoisia ja tiedostamattomia ainekokonaisuuksia syntyy. Mutta toisaalta, kehitystä monimutkaisempaan suuntaan ei olisi tapahtunut ilman jonkinlaista raakaa kehystä, joka on aineen ominaisuus.
Lopputulos on siis se, että maailmankaikkeuden yksi luonnonlaki on se, että se synnyttää, ennemmin tai myöhemmin, tietoisuutta.
Todella, tämä on nyt mielenkiintoista. Eli jostain tuntemattomasta syystä universumi on olemassa. Ja olemassaolosta automaattisesti seuraa se että jossain vaiheessa alkaa kehittyä tiedostavia ainekokonaisuuksia.
Kaiken tämän jälkee, ateismi vielä on sitä mieltä, että kaikki on kuitenkin sattumanvaraista. Ja että maapallolla kävi munkki.
Katsellaanpa hieman sitten ulkoavaruuteen. Aurinkokunta on hienovarainen järjestelmä, ja tiedämme, että jos se olisi hiukankaan erilainen, niin elämä siinä muodossa missä me sen tunnemme, ei olisi mahdollista. Mutta auringon tapaisia keskisuuria tähtiä on maailmassa ehkä satoja miljardia. Auringoilla on yleensä planeettoja. Eli samalla periaattella rullaavia aurinkokuntia on maailmankaikkeudessa mieletön määrä. Keskellä on pallo, ja muut pallot kiertävät sitä. Kuvitellanpa sitten että maapallolla ei koskaan olisi kehittynyt elämää, eikä mihinkään muuallekaan. Eli maailmankaikkeus olisi vain pimeä ja eloton paikka. Kuvitellaan vielä että maailmankaikkeuteen ei koskaan voisi syntyä elämää. Ajatellaan vaikka että ns. syklimalli olisi totta, eli kaikki vaan laajenisi ja supistuisi ja taas laajenisi ilman mitään muuta. En tiedä sinusta, mutta ainakin minusta alkaa tuntumaan todellakin siltä, että nimenomaan maailmankaikkeuden tarkoitus on tuottaa ja ylläpitää elämää, ja vielä tiedostavaa sellaista. Herääkö tästä ajatuksia?
Minun on oikeastaan turha lainata tekstistäsi mitään, sillä puhumme kuin samalla suulla. Voi myös olla että kuumeen tuoma väsymys tekee aivotoimintani vajavaiseksi enkä siksi keksi kunnollista vasta-argumenttia. Näyttää kuitenkin siltä, että ainoat eromme maailmankatsomuksien tulkinnoissa ovat tarkoitukset.
Itse näen, että maailmankaikkeus on tiedostamaton kokonaisuus, joka toimii päämäärättömästi ja ilman tarkoitusta (sykliteoriaa muuten tukemaan on löydetty multiversumi-hypoteesi, josta olen itse todella innoissani - aina valmis tutkimaan kaikkea uutta ja jännittävää). Sinä varmasti näet, että tälle kaikkeudelle on pakko olla jokin selitys, jokin järkevä kokonaisuus joka hallitsee, tai on ainakin pistänyt alulle tämän todellisuuden.
Olen tässä vaiheessa kirjoittanut tolkuttomasti tekstiä ja sitä mukaa poistanut sitä yrittäessäni keksiä kunnollista vastausta sinulle. Täytyy myöntää, että sait minut ajattelemaan asioita. Vaikka pelkästään meidän universumimme ei tunnu sisäistävän minkäänlaista loogista kokonaisuutta, vaan tuntuu olevan kaaoksen ja epätodennäköisyyksien valtaama, täytyykö sen silti tarkoittaa ettei maailmankaikkeus voisi olla jonkun ylemmän tietoisuuden aikaansaama?
Aloittaessani tällä palstalla kirjoittelun tunnustin itseni agnostikoksi, mutta useimpien kreationistien negatiivinen tapa väitellä ja osoittaa fundamentaalista ylimielisyyttä kallisti vaakani tiukasti ateistiseen maailmankuvaan. Nyt tuntuu siltä että taidan jälleen ottaa tuon agnostisen asenteen käyttööni.
Mutta kerro minulle Ana, uskoitko itse kirjoittamaasi tekstiin mm. aurinkokunnan hienovaraisesta järjestelmästä ja energian muuntelupotentiaalista, vai heijastitko vain tieteellistä maailmankuvaa? Jos olet näitä tietoja opiskellut, mikä on saanut sinut vakuuttumaan että maailmankaikkeuden suuruutta ja monimuotoisuutta säätelee juuri kristinuskon Jumala? Kerro omin sanoin.
Uskon toki kirjoittamiini asioihin maailmankaikkeudesta. En ole niitä kauhean syvällisesti tutkinut, mutta jotain on tarttunut synapseihin matkan varrella.
Seuraava kysymys onkin vaikeampi..
Tehdään pieni dialogi:
Miksi juuri kristinuskon Jumala?
Koska Häntä avuksi pyysin, ja Hän minua auttoi.
Mikä on saanut sinut vakuuttumaan siitä että juuri kristinuskon Jumala on totuus?
Hän on itse vakuuttanut minut siitä.
Miten?
Ikävuoteni 14-22 menivät suurin piirtein näin.
Erosin kirkosta. Olin aina kiinnostunut ns. totuudesta. Olin siis totuuden etsijä. Kahlasin läpi Urantia kirjoja, joskus jopa wiccojen loitsuja, meditaatiota, etsin siis täyttymystä elämääni, jotakin pysyvää. Kaljottelin viikonloppuisin, myöhemmin vähän enemmänkin. Poltin tupakkaa. Olin jatkuvasti väsynyt ja ärtyisä. Kuvittelin olevani parempi kuin muut, olin epäystävällinen ihmisille jos siltä tuntui. Kiroilin paljon. =) Kuitenkin tunsin että minulla meni kohtalaisen hyvin. Koulut meni ok. Paljon kavereita. Kaikenkaikkiaan siis monien mielestä aika normaalia railakasta opiskelijaelämää. Hullua nuoruutta.
Jossain vaiheessa sitten hokasin että hullu nuoruus ei voi jatkua loputtomiin, tai se johtaa hulluun vanhuuteen. Halusin lopettaa tupakoinnin. Ei onnistunut. Halusin lopettaa kaljottelun. Alkoi mennä krapulakaljojen puolelle välillä. Tahdoin olla hyväntuulinen ja tasapainoinen, mutta olin liian väsynyt. Elämä tuntui menettävän pikkuhiljaa makunsa. Asiat eivät enää kiinnostaneet samalla tavalla kuin joskus ennen. Elämän asenne tuntui olevan sellainen, Life's a bitch, what can you do. En sanalla sanoen tiennyt paremmasta. Ajattelin että tämmöistähän tää sit varmaan on.
Muistaakseni ensimmäinen asia jota rukoilin Jumalalta (en siis silloin miltään tietyltä, koska en ollut lukenut edes uutta testamenttia silloin, ja ajattelin että "no josse Jumala on olemassa niin ei voi olla niin että vain yksi uskonto on oikeassa.") oli se että "Jumala, jos olet olemassa, niin näytä se minulle. En voi uskoa sinuun jos et ilmoita itsestäsi." No, nothing happened. Meni aikaa, mutta jossain vaiheessa tulin rukoilleeksi:"Jumala, tahtoisin lopettaa tupakanpolton. Jos olet siellä niin auta minua." Snap. Ei tehnyt enää mieli. Aikuisen nikotiiniriippuvuus on verrattavissa heroiiniriippuvuuteen. Mutta tupakka jäi ihan noin vaan. Ilman mitään vieroitusoireita, unettomuutta tai muutakaan. Lapsellisen helppoa. Mutta enhän minä sitä tajunnut, ajattelin vaan että olenpa kova jätkä kun pystyin lopettamaan. Aikaa kului ja jatkoin kuitenkin satunnaista rukoilemista. Jossain vaiheessa aloin hiffaamaan, että kaikki mitä pyydän toteutui. Ei yleensä heti, ja ehkä samalla tavalla kuin olin itse ajatellut, mutta totetutui kuitenkin. Aloin kiinnostua Raamatusta ja tutkiskelin sitä jonkin verran. Pyysin Jumalalta myös että saisin lopettaa kokonaan alkoholin käytön, ja sekin jäi pois.
Tuli aika jolloin aloin miettimään että kukas tää Jeesus-hemmo oikeen onkaan. Mihin häntä tarvitaan? Tutkin valehtelematta kuukausien ajan lähes kokopäivätoimisesti uskontoja ja vertailin eri pyhiä kirjoituksia, niiden historiaa ja aitoutta. Faktat alkoi kirkastumaan. Aloin pyytää Jumalalta että jaksaisin aloittamallani tiellä. Inhimillinen viisaus ei kuitenkaan loppujen lopuksi tuonut minua paljoakaan sen lähemmäksi Jumalaa.
Jossain vaiheessa aloin usein itkemään kun luin evankeliumia. En olisi joskus edes halunnut, mutta en voinut sille mitään. Se tarkoittaa sitä että Pyhä Henki kirkastaa Sanaa lukijalle. Se ei ole vain tavallista lukemista. Siinä Jumala toimii. En ole koskaan tuntenut parempaa oloa kuin silloin, kun Jeesus tulee lähelle.
Alussa tuntuu että sinulta vaaditaan liikaa. Sääntöjä, kymmenen käskyä, rukoilemista, Raamattua ja sunnuntaisin kirkkoon. Äh, liian työlästä. Ei saa tehdä mitään kivaa. Varmasti kaikki joutuu läpikäymään tämän vaiheen. Jossain vaiheessa sitä sitten tajuaa, ettei millään voi täyttää Jumalan vaatimuksia. Loppuu kunto ihan tyystin ja vajoaa epätoivoon ja itsesääliin. Tuntuu että Jumala on hyljännyt. Tai että se oli vain omaa mielikuvitusta. Silloin Jumala kertoo sinulle, että ei sinun tarvitsekaan etkä voikaan teoillasi vanhurskautta saavuttaa. Riittää kun uskot Jeesukseen. Riittää kun etsit Jumalaa ja tahdot olla hänen lähellään. Sinulle annetaan kaikki ilmaiseksi. Uskovan elämään liittyvistä asioista tuleekin mieluisia ja niitä odottaa. Juuri tämä tekee kristinuskosta niin erilaisen. Ihminen ei voi lähestyä Jumalaa, eikä omilla, itsestä lähtevillä teoillaan vaikuttaa piirun vertaa omaan tilanteeseensa. Vaan Jumala pelastaa ihmisen, yksin uskon kautta. Ja Jumala toimii sinun kauttasi.
Lähdin tälle linjalle siksi että, juuri oma elämäni ja kokemukseni ovat saanut minut vakuuttumaan Hänestä. Kun ennen olin valmis varjelemaan omaa elämääni mihin hintaan tahansa, nyt olen valmis vaikka kuolemaan Jeesuksen takia. Ja sitä vapautuu kaikesta pelosta ja huolesta. Kun tietää että minulle ei voi tapahtua mitään sellaista, mitä Jumala ei tahdo. Sillä hän on Kaikkivaltias. Vaikka joutusin rättikerjäläiseksi taivasalle näkemään nälkää, minä tiedän että minun Herrani ei minua hylkää, ja tulee se päivä jolloin saan vapautukseni. Mutta tokihan tässä ihan tavallisia ihmisiä ollaan ja arki on arkea ja näkkäri maistuu joskus puulta. =)
Ah ja voih, kunpa tämä ei kuulostaisi siltä miltä se niin monista kuulostaa. Se on vaan niin, että sana rististä on tämän maailman viisaille hullutus.
Sen olen huomannut että jos yrittää mistään ihmisen viisauden hedelmästä etsiä todisteita Jumalalle, tulee pettymään. Kreationismi/evoluutio väittely vei minua aikasemmin pikemminkin poispäin Jumalasta. Sillä usko ei saa perustua millekkään ihmisviisaudelle. Sen tulee olla lapsen uskoa, varauksetonta ja aitoa. Ja tämä varsinkin kuulostaa tieteellisestä ihmisestä naurettavalta. "Ei saa käyttää omia aivojaan. Kuinka typeriä ihmisiä." Mutta niin se vaan on. Ja kyllähän moni lahjakas tiedemies on uskova. Ei ne sulje pois toisiaan.
Eli loppuyhteenvetona: kristinuskossa ja erityisesti Jeesuksessa on jotakin sellaista ainutlaatuista mitä ei löydä mistään muualta. Ja se todella toimii. Ehkä täällä länsimaisessa Suomessa on vaikea nähdä miten Jumala toimii. Suosittelen sinulle tutustumista lähetyskenttien työhön ja kertomuksiin. Koska that's where the action is. Siellä tapahtuu vaikka minkälaisia ihmeitä, kun ihmiset saavat vapautuksen esi-isien henkien uskomuksista ja mustasta magiasta jne.
Afrikassa oli eräs kylä jossa oli vain yksi raamattu. Jokainen sai siitä sivun itselleen luettavaksi. Eräs mies sai sivun jossa kerrottiin apostoleista ja kun he paransivat ihmisiä laittamalla kätensä heidän päälleen. Mies meni ja teki samoin, ja sairaat paranivat.
Joskus tekisi mieli lähettää kaikki ateistit vaikka papua-uusi guineaan tai afrikkaan tsekkaamaan mitä siellä oikeesti tapahtuu. Sadat lähetystyöntekijät kertovat toinen toistaan ihmeellisempiä juttuja siitä miten Jumala on toiminut ja pelastanut kokonaisia kansoja. Täällä vaan hymistellään että kaikenlaisia juttuja.
Paranehan pian!
Sinulla oli kaunis kirjoitus ja olen tyytyväinen puolestasi. Jokainen valitkoon polkunsa jossa voi saavuttaa onnellisen elämän. ^___^
Itselläni on monia kristittyjä ystäviä, joista lähes jokainen tietää saman mitä sinäkin. Yksi sälli tosin yrittää aina saada minua vapaaseurakunnan kokouksiin kahville, ja olen ymmärtänyt hänen olevan vanhan maan kreationisti. Tätä yhtä viimeksi mainittua lukuunottamatta (kenen mielestä evoluutiokin on oikeasti harhaoppinen uskonto ja Charles Darwin aikansa reinkarnaatio Saatanasta - en edes tiedä tarkoittaako hän tuon vitsinä) mielestäni kaikilla ystävilläni on terve suhde uskoonsa ja elämäänsä. Ja niin sen kuuluukin olla.
He ovat ihmetelleet miksi minä olen edelleen ateisti/agnostikko, vaikka olen kuitenkin avoin uskonasioita kohtaan ja hyväksyn täysin heidän mielipiteensä. Siihen on monia syitä omasta lapsuudestani ja nuoruudestani, mutta toistaiseksi en halua menneisyyttäni muille valaista. Heille riittää kun sanon että onnistuin löytämään henkiset voimavarat itsestäni.
Niin!
"Paranehan pian!"
Kuume nousi eilisestä, mutta tuon jälkeen tuntui jo heti paremmalta. Kiitos!
ajattelen maailmankaikkeutta ja sen perussysteemiä, aurinkokuntaa, sitä selvemmäksi kirkastuu ajatus siitä, että kaikkeuden olemassaolon primäärinen tarkoitus on tuottaa/ylläpitää (tietoista) elämää. Tarkastelen asioita nyt siis ilman Jumala-silmälaseja.
Onko ihminen koskaan tehnyt mitään mikä olisi täysin tarkoituksetonta? Onko kukaan ihminen historian aikana rakentanut ainuttakaan rakennusta jolla ei olisi ollut tarkoitusta? Tai sanonut ainuttakaan sanaa? Kaikella inhimillisellä toiminnalla täytyy olla tarkoitus, muuten se ei olisi inhimillistä. Käsittämättömäksi muodostuu ateismin ja evolutionismin ajatus siitä että ihminen itsessään ja koko häntä ympäröivä maailmankaikkeus olisi tarkoitukseton. Se on epäinhimillinen ajatus. Vetyatomin muuntelupontentiaaliin ei sisälly rakkautta. Eikä myötätuntoa, sääliä, eikä hellyyttä. Eikä ajatuksia siitä, mistä kaikki on saanut alkunsa. Mutta ateismi väittää näin. En ymmärrä sitä.
tosiaan, nykyinen kantani tähän evo/kre keskusteluun on se, että on oikeastaan aivan saman tekevää kumminpäin se on mennyt. Mitä tulee erilaisiin maailmankatsomuksiin, minusta ei ole ihmisen asia alkaa erottelemaan vaikka että kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei tms. Sellainen toiminta ei oikeastaan koskaan johda mihinkään positiiviseen. Kristittynä tiedän että Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen kaikille. Joten jätän sellaiset asiat hänelle. Mutta toisaalta, minut hän on kutsunut luokseen, ja hänen käyttöönsä olen itseni antanut. Joten evankeliointi jatkuu, niin kauan kuin henki pihisee. =)¨
Ns. puhelinkeskustelutaide jossa puhellessa puhelimessa kynä pyörittelee tarkoituksettomia silmukoita alitajunnasta paperille. Sillä ei ole mitään tarkoitusta, vaan satunnainen sivutuote.
Myöskään teollisuuskuonalla ei aina ole tarkoitusta.
Myöskään pasianssilla ei ole mitään pysyvää tarkoitusta, ei jää mitään rakennusta jäljelle vaan tekijä hävittää sen (pyramidipasianssi).
Kaukaisilla galakseille, joista monia ihminen ei edes näe, ei näytä olevan mitään järjellistä käyttötarkoitusta. Ei myöskään pulsarien pyörinnällä jne. Pluton kuulle en näe mitään tarkoitusta.
Planeettojen pyörintä, jopa kuun kierto maan vuorokausissa lausuttuna ovat äärettömiä desimaaleja satunnaislukuja, joka on sattuman merkki.
Merkurius 0.3870989
Venus 0.7233320
Mars 1.5236623
Jupiter 5.2033630
Saturnus 9.5370703
.. jne..
niin huomaa kuinka satunnaislukuja ne on.
Ei edes kuu joka muka pantiin näyttämään jotain aikaa (?) mene tasan,
vaan on täysin random-luku.
Kuun kiertoaika 27d 7h 43 min 11 s sideerisenä tai synodisena
29d 12h 44min 2.78 s = 29.53058773.. d.
Joten kuunkiertokin on kovin random-luku verrattuna sitten päiviin tai
vuoteen, joka sekin on randomilainen 365.242199.. päivää.
Ei mee oikein mikään tasan tältä "aurinkokunnan luojalta" joten aika
pahasti sattuman jäljiltä näyttää.
Miksei uskovainen kreationisti jatka omaa analogiaansa :
Jos löydän säännöllistä: kuutioita, taloja, kellon - > suunniteltu.
Jos löydän satunnaista sotkua - > ei ole suunniteltu.
oletko nyt aivan tosissasi näissä päätelmissäsi? Se että kuun kiertoaika ei ihmisen mittapuulla ole aivan vakio, todistaa että Jumala ei ole voinut luoda maailmaa? Satunnaisluvut todistavat sattumanvaraisuudesta?
Herra anna minulle voimaa pysyä tyynenä! =)
-Suosittelusi jälkeen tein luin hieman lisää lähetystyöstä ja siihen liittyvästä toiminnasta. Vahvistin mielipiteeni siitä, että Raamatun tyrkyttäminen Afrikan kansoille "apuna" on harvinaisen röyhkeää ja häpeämätöntä. Kehitysmaat tarvitsevat konkreettista apua, eikä mielestäni kristinuskon levittäminen ole sitä.
-Mainitsit tulleesi uskoon omista hengellisistä kokemuksistasi. Koit Jeesuksen tulleen luoksesi Jumalan auttaneesi sinua. Tiedätkö että myös muiden uskontojen edustajat kokevat Jumalallisia väliintuloja. Mikä erottaa oman kokemuksesi edukseen maailman kymmenestä muusta valtauskonnosta ja tuhannesta pienemmästä?
-Olit myös varma että kristinuskossa on jotakin mitä muissa uskonnoissa ei ole. Oletko tullut ajatelleeksi että tähän voi vaikuttaa länsimaalaisuutesi? Uskoisitko samoin kristinuskosta jos olisit esimerkiksi syntynyt muslimiksi? Kulttuurierot vaikuttavat uskoon, kristityt ovat yhtälailla uskontorasisteja (sanan löyhässä että negatiivisessa merkityksessä) kuin Islamilaisetkin, kuten esimerkkisi osoittaa.
-Ihmettelit myös ateismia, kun ateistit eivät voi uskoa maailmankaikkeuden tarkoituksen olevan luoda elämää. Ottaen huomioon että olemme todennäköisesti ainoat elävät olennot universumissamme, väitettäsi on vaikeaa uskoa. Ei Raamattukaan taida puhua avaruusolioista? Entäpä jos avaruusolioita on olemassa? Uskotko että toiset kehittyneet sivilisaatiot myös tunnustavat Jeesuksen ja Jumalan? Voisiko vierailla roduilla olla myös oma kristus-kokemuksensa? Luetaanko heilläkin kenties Raamattua? Sitä kirjaa joka kirjoitettiin telluksella?
-Ja se tarina että Afrikassa ihmiset olisivat parantaneet sairaita Raamatun voimalla on suoraan sanottuna täyttä paskaa. Kuuluvat samaan sarjaan Afrikkalaisen miehen kanssa joka oli kuolleena kolme päivää ja heräsi sitten henkiin kertomaan taivaan kristallilinnoista ja helvetin syövereistä. James Randi saa pitää rahansa jälleen.
Koko keskustelumme avartaa jatkuvasti näkemyksiäni maailmankaikkeudesta ja ihmisten mielipiteistä. Olen melko vakuuttunut nyt, että uskonnot ovat pelkkiä funktioita maailmassa. On aivan yhdentekevää haluatko uskoa elämän olevan tarkoituksellista tai tarkoituksetonta, riippuu täysin ihmisestä.
Nykyiset havainnot viittaavat kuitenkin Jumalattomaan maailmankaikkeuteen. Jos Jumala kuitenkin jonakin päivänä löytyy todistettavin keinoin (eikä historiallisia pyhiä kirjoja tulkitsemalla antiempiirisesti), se ei varmasti ole minkään nykyisten uskontojen auktoriteetti. Jos kuitenkin huomaisin itseni huutavan megafoniin eskatologisia ennustuksia Kristuksen tuomasta maailmanlopusta kesken kauppatoria, tai uskovan sokeasti kreationistisiin mielipiteisiin Big Bangista ja evoluution vääryydestä, olisi korkea aika tarkistaa lääkitys ja katsoa peiliin että missä kohtaa nyt oikein mennään.
"Väitän, että olemme molemmat ateisteja.
Minä vain uskon yhtä vähempään jumalaan kuin sinä.
Kun ymmärrät miksi itse hylkäät
kaikki muut mahdolliset jumalat,
ymmärrät myös miksi minä hylkään sinun jumalasi."
-Stephen Roberts
Se että löytyy elämälle sopivia vakioita, todistaa että Jumala olisi luonut maailman?
Järjestelmät todistaisivat automaattisesti Suunnittelijasta...
Minulla ei ole voimaa pysyä tyynenä! =)
Lähetysmuseossa sain kuulla kuinka Hyvä lähtystyö oli,kun Afrikan pakanakansoja estettiin tuhoamasta itseään omaan mahdottomuuteen.
SSS-ässähän ensin pistetään nälkäinen heppu syömään,ja kiitollisuudenvelaksi hän saakin sitten vaihtaa kansanperinnettään.
(Jehovan Todistajien vapaaehtoisesti=ns. "vapaaehtoinen pakko".)
RAPautin aiheeseen liittyen tuolla...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000007378628
Lyönpä vielä vetoa, että se Afrikkalaisten pakanakansojen tuhoon vievä "oma mahdottomuus" lähetyssaarnaajien mielestä oli sitä, että he eivät olleet kristittyjä. \o/
He palvovat uni-kengurua ja parantavat ihmisiä poppakonsteilla! Selvästi vakavaa ja rappeuttavaa toimintaa! -Huudahti kristitty ja löi Afrikan tummaihoisille Raamattua naamaan.
Förstis, ateismi ei sisällä muita oletuksia kuin sen, että Jumala on olemassa. Evoluutioteoriaan luottaminen ja erilaisten mystisten "tarpeiden" näkeminen ei ole suoraan sidoksissa ateismiin, vaan ateisti voi aivan vapaasti päättää, mitä mieltä on noista asioista.
Sitten tämä sana "tarve" evoluution yhteydessä. Oletan että puhut tästä ilmiöstä (kärjistettynä): jossain vaiheessa eläimille tuli tarve vaikkapa siirtyä merestä maalle, ja siksi niille kehittyi keuhkot, parempi tukiranka ja raajat. Tällaista logiikkaa näkee usein, eikä se osoita mitään muuta kuin sen, ettei ko. henkilö tiedä mitään evoluutioteoriasta.
Evoluutioteoria ei oleta mitään mystisiä "tarpeita" tai muita voimia, jotka määrätietoisesti veisivät kehitystä parhaaseen mahdolliseen suuntaan. Evoluutio on vähän niin kuin alamäkeä vierivä pallo: se vierii alas, ei siksi että on päättänyt vieriä tai se kokisi polttavaa tarvetta vieriä, vaan koska se on sellaisessa tilassa, että ilman ulkopuolista työtä sillä ei ole muuta vaihtoehtoa.
Evoluutioteorian (joka muuten ei pyri vastaamaan kysymykseen elämän synnystä) mukaan lajin eri yksilöillä on hieman erilainen genotyyppiin ja ympäristöön perustuva fenotyyppi. Mm mutaatioiden ja rekombinaation avulla voi syntyä SATTUMALTA uusia ominaisuusyhdistelmiä. Jos uusi yhdistelmä on huono vallitsevissa oloissa, ei sen omaava yksilö todennäköisesti lisäänny yhtä hyvin kuin muut ja siksi ominaisuus yleistyy. Jos ominaisuus tuo jotain etua, käy päinvastoin. Sattuma vaikuttaa vielä tässäkin vaiheessa: jos ne muutamat yksilöt, joille edullinen ominaisuus on alunperin syntynyt, kuolevat kun puu kaatuu niiden päälle, ei ominaisuus yleisty vaikka se olisi kuinka hyvä. Moni ominaisuus on yhdentekevä, jolloin se säilyy tai häviää täysin sattumanvaraisesti.
Eläimet siis eivät siirtyneet maalle, koska niillä tuli siihen jokin tarve. Ne siirtyivät, koska alunperin sattuman synnyttämät muutokset niiden fenotyypissä (sen geneettisessä komponentissa) asteittain mahdollistivat sen. Koska näistä muutoksista (kuten alussa vaikka kyky hengittää myös ilman happea vähähappisissa lammissa) oli niille kilapiluetua (ts. vähemmän purukkaa jakamassa samaa safkaa), nämä ominaisuudet yleistyivät näiden yksilöiden lisääntyessä tehokkaasti.
Mystinen alkeisvoima "tarve" ei siis ole mitään muuta kuin ateistien JA uskovaisten keskuudessa riehuva evoluutioteoriaan liittyvä väärinkäsitys. Jos kuvailemallasi "tarpeella" oli muitakin aspekteja kuin tämä evoluution antama, niin niihin voin ottaa kantaa jos selvennät.
Kävipä pahempi moka :) Eiköhan se ateismin oletus ole, että Jumalaa ei ole olemassa... anteeksi sekoiluni, ei pitäisi vaihtaa ajatusta kesken lauseen :)
"Jos uusi yhdistelmä on huono vallitsevissa oloissa, ei sen omaava yksilö todennäköisesti lisäänny yhtä hyvin kuin muut ja siksi ominaisuus yleistyy."
entä tämä?
Brother-Peter