Oli korkea vuori joka oli viheriöitsi pienestä aluskasvillisuudesta. Näin kuinka eräs mies tuli sinne jostain vuoren sivurinteessä. Hänellä katseli ylös vuorta ja tiesi että sinne olisi noustava niin löytää jotain ja saa elämäänsä jotain hyvin tärkeää ja toimivaa.
Alhaalta vuoren juurelta nousi myös ihmisiä. Näin mm. erään hentotekoisen naisen yllään väljätekoinen valkoinen kesämekko. Hän nousi ylös rinnettä hieman horjuen, pitkät tummat hiukset kasvoilla roikkuen, katse luotuna jalkoihinsa – rinne oli jyrkkänousuinen. Tämä mies joka oli tullut puolessa välissä rinnettä hymähti hieman naisen etenemiselle ja ajatteli:” Tuohan on ihan älytöntä nousta tuolta vuoren juurelta asti. On paljon helpompaa lähteä tästä puolivälistä.”
Ihmisiä tuli kuitenkin lisää vuoren juurelta hiljaisena vanana, määrätietoisesti ja vaiti edeten. Mies kiinnostui mitä vuoren juurella oikein tehtiin ja lähti laskeutumaan alas. Kun hän pääsi näköetäisyydelle, vielä kovin korkealta rinteeltä hän näki kuinka vuoren juurella oli jonkin tapainen lähdekaivo. Siellä oli puuhakkaan näköisiä vaaleisiin vaatteisiin ja vaaleisiin huiveihin pukeutuneita vanhemman ikäisiä henkilöitä, jotka toimittivat tarmokkaasti työtään (käytin sanaa henkilöitä, koska he näyttivät vanhoilta reipasliikkeisiltä maatalon emänniltä, mutta jotenkin eivät olleet kuitenkaan naisia). Ihmiset näyttivät jonottavan vaaleapukuisten käsittelyyn. Jonosta tullut riisuttiin alasti, hänet pestiin kaivovedellä ihan sienen kanssa ja sitten vaatetettiin valkoiseen kevyesti laskeutuvaan asuun. Viimeiseksi hänelle annettiin vielä kaivosta vettä juodakseen. Tämän jälkeen hän lähti nousemaan viheriästä vuorenrinnettä ylös pohteliaan näköisenä.
”Älytöntä nousta tuolta ihan juurelta”, hymähti mies edelleen ja pyöritti päätään. ” Minä lähden kyllä tuonne huipulle täältä ylempää, minäkö antaisin noiden vanhusten riisua itseni, seistä siinä nakupellenä toisten pestävänä kuin pieni lapsi, vielä he pukisivat minut kummiin kaapuihinsa ja mihin omat vaatteet sitten katoavatkaan?”. Mies seisoi vielä hetken katsellen tuntien vastenmielisyyttä toimitusta kohtaan ja lähti kohti ylärinnettä.
Minulle kerrottiin, että vuori oli rukouksen vuori. Huipulle ei pääse kukaan joka ei käy lähteellä pestävänä ja saa puhtaita vaatteita ja nauti voimakseen lähdevettä. Tunsin surua miehen vuoksi, joka hymähdellen alkoi nousta ylärinnettä jaellen ivallisia katseita vaaleapukuisille etenijöille.
Näin kuinka eräässä vaiheessa mies oli täysin uuvuksissa vuoren rinteellä, makasi mahallaan ja huusi:”Miksi ei Jumala vastaa minulle minä olen rukoillut ja huutanut, ei mitään Jumalaa olekaan” Tuskainen huuto vuorenrinteen yksinäisessä kolkassa ei ollut ihana näky.
Hänen kohtalostaan ei näytetty enempää. Minulle kerrottiin, että tämä oli erään tapaus.
Jumalan palvelijoiksi! Korkein on meidät kutsunut. Jeesus on pelastanut meidät Jumalan palvelijoiksi. Jeesus on pelastanut meidät iankaikkiselta kuolemalta. Iankaiikisesta kuolemasta Hän pelastaa syntejänsä anteeksi rukoilevan ihmisen.
”Eivät terveet tarvitse parantajaa”
Alhaalta vuoren juurelta nousi myös ihmisiä. Näin mm. erään hentotekoisen naisen yllään väljätekoinen valkoinen kesämekko. Hän nousi ylös rinnettä hieman horjuen, pitkät tummat hiukset kasvoilla roikkuen, katse luotuna jalkoihinsa – rinne oli jyrkkänousuinen. Tämä mies joka oli tullut puolessa välissä rinnettä hymähti hieman naisen etenemiselle ja ajatteli:” Tuohan on ihan älytöntä nousta tuolta vuoren juurelta asti. On paljon helpompaa lähteä tästä puolivälistä.”
Ihmisiä tuli kuitenkin lisää vuoren juurelta hiljaisena vanana, määrätietoisesti ja vaiti edeten. Mies kiinnostui mitä vuoren juurella oikein tehtiin ja lähti laskeutumaan alas. Kun hän pääsi näköetäisyydelle, vielä kovin korkealta rinteeltä hän näki kuinka vuoren juurella oli jonkin tapainen lähdekaivo. Siellä oli puuhakkaan näköisiä vaaleisiin vaatteisiin ja vaaleisiin huiveihin pukeutuneita vanhemman ikäisiä henkilöitä, jotka toimittivat tarmokkaasti työtään (käytin sanaa henkilöitä, koska he näyttivät vanhoilta reipasliikkeisiltä maatalon emänniltä, mutta jotenkin eivät olleet kuitenkaan naisia). Ihmiset näyttivät jonottavan vaaleapukuisten käsittelyyn. Jonosta tullut riisuttiin alasti, hänet pestiin kaivovedellä ihan sienen kanssa ja sitten vaatetettiin valkoiseen kevyesti laskeutuvaan asuun. Viimeiseksi hänelle annettiin vielä kaivosta vettä juodakseen. Tämän jälkeen hän lähti nousemaan viheriästä vuorenrinnettä ylös pohteliaan näköisenä.
”Älytöntä nousta tuolta ihan juurelta”, hymähti mies edelleen ja pyöritti päätään. ” Minä lähden kyllä tuonne huipulle täältä ylempää, minäkö antaisin noiden vanhusten riisua itseni, seistä siinä nakupellenä toisten pestävänä kuin pieni lapsi, vielä he pukisivat minut kummiin kaapuihinsa ja mihin omat vaatteet sitten katoavatkaan?”. Mies seisoi vielä hetken katsellen tuntien vastenmielisyyttä toimitusta kohtaan ja lähti kohti ylärinnettä.
Minulle kerrottiin, että vuori oli rukouksen vuori. Huipulle ei pääse kukaan joka ei käy lähteellä pestävänä ja saa puhtaita vaatteita ja nauti voimakseen lähdevettä. Tunsin surua miehen vuoksi, joka hymähdellen alkoi nousta ylärinnettä jaellen ivallisia katseita vaaleapukuisille etenijöille.
Näin kuinka eräässä vaiheessa mies oli täysin uuvuksissa vuoren rinteellä, makasi mahallaan ja huusi:”Miksi ei Jumala vastaa minulle minä olen rukoillut ja huutanut, ei mitään Jumalaa olekaan” Tuskainen huuto vuorenrinteen yksinäisessä kolkassa ei ollut ihana näky.
Hänen kohtalostaan ei näytetty enempää. Minulle kerrottiin, että tämä oli erään tapaus.
Jumalan palvelijoiksi! Korkein on meidät kutsunut. Jeesus on pelastanut meidät Jumalan palvelijoiksi. Jeesus on pelastanut meidät iankaikkiselta kuolemalta. Iankaiikisesta kuolemasta Hän pelastaa syntejänsä anteeksi rukoilevan ihmisen.
”Eivät terveet tarvitse parantajaa”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä oli hyvä, lukemisen arvoinen.