Rukoulun vaikutus

Mikä sana on rukoulu?

Rukoilu tai "rukouksella parantaminen" ei ole asia, jota pitäisi ajatella ilmiönä tai vaihtoehtohoitona yms. Raamatussa on Jeesuksen Kristuksen antama lupaus Pyhästä Hengestä, Hänestä joka annetaan uskoville voimaksi, lohdutukseksi, opettajaksi ym.. Kun rukoilemme, Jumala parantaa tahtomallaan tavalla tai on parantamatta (tai parantaa esim. myöhemmin).

Kyse on Jumalasta persoonana ja Hänen tekemisistään. Uskova kristitty pyrkii rukouksessa vetoamaan Jumalaan, että esim. jokin hyvää tarkoittava toivottava asia toteutuisi. Kaikessa on kyse Jumalan tahdosta, mihin rukoilijan ja kaikkien muidenkin on suostuttava. "Tapahtukoon Sinun tahtosi!", rukoilemme pitäen kuitenkin kiinni uskosta, mikä usein on myös ratkaisevaa rukousvastauksien saamisessa.

Mitä mahtaa Jumala ajatella ihmisten laatiessa ja rahoittaessa "tutkimuksia", missä koetellaan, toimiiko Jumala ihmisen haluamalla tavalla vai ei. "Tutkimuksen vastauksista" sitten päätellään, onko rukouksiin vastaavaa Jumalaa olemassa vai ei.

Mikä ihminen kuvittelee olevansa, jos "tutkimalla" yrittää Jumalaa selvittää ja määritellä ja ottaa selkoa Hänen tekemisistään?. Ihminen on tuolloin ylimmielinen...eli inhimillinen. Jumalan aivoitukset ovat paljon korkeammat kuin mihin ihminen tavoittaa.

Jumalaa voi ja tuleekin etsiä! Jeesus Kristus on tie siihen. Tämä on vain yhden uskovan omaa henkilökohtaista ajattelua. Mahtaakohan Jumala nauraa tälle kaikelle? Uskon ja toivon, että jos nauraa, niin hyväntahtoisesti. Hän vastaa rukouksiin tavalla millä HÄN haluaa. Rukousvastaukset, joita ihminen odottaa näkevänsä odottamallaan/toivomallaan tavalla toteutuvat, jos Jumala niin päättää. Luulenpa, ettei tällaisten tutkimusten kautta Jumala tahdo mitään itsestään kertoa...vai menenkö nyt ilman Jumalan valtuuksia puhumaan Hänen puolestaan? Jumala tekee, mitä haluaa ja siihen Raamattu on paras oppikirja, mikä on Hänen tahtonsa ihmisten suhteen.

Jumala pysyy edelleenkin piilossa vaikka miten tutkittaisiin. Yksittäisen ihmisen uskoon sillä ei kuitenkaan ole paljoakaan vaikutusta. Uskoon jo tullut ihminen on saanut uskonsa toisilta uskovilta ihmisiltä, ja nämä toiset ihmiset ovat todellisuutta. Uskossa pysyminen perustuu taukoamattomaan samojen yhä uudestaan ja uudestaan toistuvien vakuutteluiden tuomaan turvallisuuden tunteeseen. On turvallista kuulua joukkoon joka ajattelee samalla tavalla.

Tälläiset tutkimukset ja jumalien olemassaolon todistamattomuus ovat kuitenkin sen luokan faktoja, ettei niitä kukaan voi täysin ohittaa. Uskoon tulemiseen niillä on suurin vaikutus. Pelkät puheet ja kirjoitukset eivät kaikille riitä, jos niiden ja todellisuuden välillä vallitsee selittämätön ristiriita. Tästä syystä uskovaisten määrä on hiljalleen laskenut ja laskee edelleen. Nollaa tuo määrä ei koskaan tule saavuttamaan, sillä osa ihmisistä kokee tarvitsemansa uskovaisten yhteisön ympärilleen. Järki sanoi yhtä ja tunne sanoo toista. Joidenkin kohdalla tunne voittaa järjen.

Eivät tälläiset tutkimukset silti turhia ole. Niiden ansiosta uskomukset pysyvät uskomuksina ja uskonnolliset johtajat pysyvät ruodussa. Eivät pääse vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. Siitä nimittäin seuraisi katastrofi.