Mitä Kristus sai ristillä aikaan?

Jeesus sanoo: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta." Johannes, sama Johannes, joka kirjoitti evankeliumin, kirjoittaa kirjeessään: "Elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille." Ja Paavali kirjoittaa: "Hänestä on teidän olemisemme Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi." Joten kaikki on meidän kohdallamme hyvin! Muistakaamme, ettei Jumalan ja meidän välillämme ole etäisyyttä, jota meidän tulisi "kuroa umpeen" esimerkiksi Raamatun lukemisella; tuo etäisyys kuroutui täydellisesti umpeen Kristuksen ristillä. Meidät on koko olemukseltamme yhdistetty häneen hänen ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Nyt hän on meidän minuutemme (Gal. 2:19-20), mielemme (1 Kor. 2:16) ja elämämme (Kol. 3:4). Jeesus suostui siihen, että hänet tehtiin synniksi (2 Kor. 5:21), ja "tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan", mikä sisältää sen, että me olemme kuolleet pois (Room. 6:3) synnistä (Room. 6:7-11; Room. 8:2), Laista (Room. 7:4,6; 8:2; Gal. 2:19-20) ja itsestämme (2 Kor. 5:15; Gal. 2:19-20). Lisäksi ristiin on naulittu vanha ihmisemme (Room. 6:6), lihamme (Gal.5:24) ja maailma meille ja meidät maailmalle (Gal. 6:14). Ja koska Kristus nousi ylös, ja me Hänen kanssaan, kaikki edellä mainittu on menneisyyttä. Tuo kaikki on täydellisesti totta meistä, meissä ja meinä. Me olemme jo täydellisesti yhtä Jumalan kanssa, sillä "te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa." Meidän yhteinen kuolemamme Kristuksen kanssa on historiallinen fakta ja niin ollen peruuttamaton. Me emme pysty peruuttamaan edes puolen tunnin takaisia tapahtumia, saatikka nyt sitten 2000 vuotta sitten tapahtunutta Kristuksen kuolemaa ristillä, jonka Jumala oli suunnitellut ennen maailman perustamista. Niin ollen se vanha ihmisemme, joka ansaitsi kadotustuomion, on lakannut olemasta - sitä ei enää ole. "Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa." "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." "Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Edellä olevat jakeet esittävät täysin arkisen tosiasian, joka on voimassa Jeesuksen Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen perusteella. Tehköön kukin hyvää siinä määrin kun katsoo asialliseksi, mutta älköön kuvitelko, että me sillä tavoin pysytämme pelastustamme. Taakka käy ennen pitkää liian raskaaksi kantaa. Kristuksen ei tarvitse esitellä Isälle ”hyviä tekoja” Isän oikealla puolella, moinen ajatuskin on mieletön. Hän astui isän oikealle puolelle täydellisen sovituksen suorittaneena. Ja koska me olemme Kristuksessa, se mikä pätee Kristukseen, pätee meihinkin. On pahemman luokan väärinkäsitys kuvitella, etteikö Uutta testamenttia voisi käyttää niin kuin galatalaiset käyttivät aikoinaan Tooraa. Uusi testamentti muodostuu "Laiksi" siinä silmänräpäyksessä, kun lakataan uskomasta kertakaikkiseen ja peruuttamattomaan pelastukseen Kristuksessa Jeesuksessa ja kuvitellaan, että pelastusta tai ylipäätään Jumalan mielisuosiota tulee ylläpitää kaiken maailman kuuliaisuuksilla, tahtomisilla, anteeksipyytämisillä ja hyvän tekemisillä. Sellainen on jo pelkkänä ajatuksenakin häpeällinen! Tuollainen alentaa Jeesuksen veren härkien ja kauristen veren tasolle; Jeesuksen veri on tuollaisessa sekasotkussa väliaikaisena apuna aina, kun langetaan ja muistetaan pyytää anteeksi. Menetelmä on tismalleen sama kuin Vanhan liiton juutalaisilla, joilla oli uhreja päiväksi, viikoksi ja vuodeksi. Heprelaiskirjeen 10. luku puhuu kuitenkin jostakin aivan muusta: "Sanoo hän sitten: 'Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.'"