https://www.theseus.fi/handle/10024/266131 "Tutkimustyö osoitti, että filmin ominaisuuksia on mahdollista jäljentää digitaaliseen materiaaliin, mutta jos sen tahtoo tehdä hyvin, se vaatii filmin ominaisuuksiin perehtymistä ja hyvät käyttö- ja tekniset taidot värimäärittelyohjelmassa. Haastavimpia osuuksia oli, kuinka onnistua jäljentämään filmin rakeisuutta ja tekstuuria uskottavasti, jotta se ei näyttäisi keinotekoiselta."
16 mm filmin simulointi värimäärittelyohjelmassa
Anonyymi
10203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onhan noita näkynyt elokuvissa ja sarjoissa että on joku pätkä tehty vanhaa muistuttamaan, mutta jotenkin sen vaan aina huomaa ettei ole oikeasti vanhaa materiaalia. Jotenkin vaan liian steriiliä ja rakeisuus ja naarmut liian terävää eikä satunnaisuus tunnu luonnolliselta. Ehkä juuri siksi jotkut käyttävät oikeasti vanhaa materiaalia koska lopputulos näyttää heti paremmalta. Ehkä myös kuvaus pitäisi tehdä laseilla jotka eivät piirrä liian terävästi.
Aika suurellisesti täällä on käytetty sanaa tuotanto. Tuosta sai vähän esimakua millaista on ammattimainen värimäärittely. Eiköhän se ole niin että kotivideot on edelleenkin kotivideoita ja tuotannot sitten jotain ihan muuta.
Hieman ohi aiheen, mutta yksi mikä joskus elokuvia katsellessa harmittaa on niihin tehty "etsinnäkymä", eli miltä kuva näyttää kuvaajan silmin elokuva- tai valokuvakameran läpi katsottuna. Tavallisimpia virheitä:
1) Etsinkuva muistuttaa erilaisine tietokenttineen modernia video/digikameraa, vaikka kyseessä on analoginen laite.
2) etsinkuvassa on ylimääräisiä rajausviivoja ja kuva näkyy kuva-alan ulkopuolelle, vaikka kyseessä on analoginen laite joka näyttää täsmälleen kuva-alan (poislukien mittaetsinkamerat)
3) etsinkuvassa on vääränlaisia etäisyysmittareita, vaikkapa leikkokuvakenttä keskellä, vaikka kyseessä on mittaetsin-Leica.
4) Kuvasuhde on väärä.
5) etsinkuva on mustavalkoinen, vaikka se on analogisessa kamerassa mahdotonta.
Monia asia on yleensä elokuvissa ihan päin helvettiä kun aletaan verrata tosielämään, eikä nyt tarkoiteta mitään scifi tai fantasia elokuvia vaan sellaisia jossa tapahtumat sijoittuvat ihan tosielämän piiriin. Toisaalta elokuvia tulisi katsella avaralla mielellä ja ottaa vastaan se mitä annetaan.
Surkein typeryys on tietysti se "kiikarinäkymä" jossa kiikarin putket harottavat eri suuntiin. Tosielämässä sellaisella ei pystyisi katsomaan hetkeäkään.
Tätäkin on tullut ihmeteltyä. Mutta silläkin on oma tarkoituksensa. Se kertoo että nyt katsotaan kiikarilla ja että mitä sieltä kiikarista näkyy. Ehdottaa toki sopii parempaakin tapaa. Teksti kuvan alalaidassa "henkilö katsoo kiikarilla"? Ehkä se vanha tapa on kuitenkin parempi.
No oikeasti kiikarin näyttämä kuva on pyöreä...
Tässä on aitoa 16 mm elokuvaa digitoituna 4K:si.
https://elavamuisti.fi/aikajana/kv-krh-karjessa
Toki elokuvafilmiä voi digitoida millä resoluutiolla haluaa, mutta ehkä yllättävä totuus on se, että 35mm esityskopion todellinen näyttöresoluution on huonompi kuin HD (eli selvästi alle 2K). Kameraoriginaali on sekin selvästi alle 4K. Koska suuressakin teatterissa HD on riittävän hyvää, esimerkiksi muutaman vuoden takaisen Mars -elokuvan digiefektit tehtiin 2K resoluutiolla, eivätkä katsojat valittaneet.
Ennen kuin kukaan kaivaa laskimia esiin ja repii pelihousujaan, niin tässä parhaitten asiantuntijoitten tekemän käytännön testin loppuraportti, suurista teattereista ympäri maailmaa:
http://www.motionfx.gr/files/35mm_resolution_english.pdf
Olettaisin tuon 4K:n näkyvän lähinnä kuluneen kopion virheiden terävyytenä. 😎