Mig 21 ja horisonttiviiva oli kaareva

Anonyymi

37

228

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kiitos hienosta linkistä.
      Vaikeaa se on ansioitunutta sotilasta valehtelijaksi nimittää mutta on muistettava että hän on julkisen hallinnon palveluksessa. Siellä eivät radikaaleista mielipiteistä kunnian kukot laula.

      On toki toisenlaisiakin näkemyksiä miltä horisontti korkealta näyttää:
      https://www.youtube.com/watch?v=2NaK8kbNzlg

      • Anonyymi

        Ei kyse ole näkemyksistä, eikä mielipiteistä. Ei maan muoto ole mikään mielipidekysymys. Se voidaan havainnoida hyvin tarkasti, hyvin monella eri tavalla, eikä siinä ole mitään salaperäistä tai kyseenalaistettavaa.

        Ainoastaan salaliittoteoreetikot haluavat tehdä asiasta jotenkin salamyhkäisen kuuloisen ja hankalasti ymmärrettävän, koska he haluavat asian ympärille mahdollisimman paljon sumuverhoa, sekavuutta, riitoja, hankalasti selvitettäviä ongelmia ja huonosti tehtyjä testejä ynnä muuta vastaavaa, koska ilman kaikkea sekavuutta heidän salaliittonsa ei mitenkään voi menestyä.

        Maan pyöreää muotoa ei voi kiistää. On ihan absoluuttisen mahdotonta todistaa maata litteäksi, en ole nähnyt yhtäkään kunnolla tehtyä testiä, joka todistaisi maan litteäksi. Olen nähnyt vain epätoivoisia selittelyitä ja huonoa logiikkaa.

        Litteä maa videoiden tekijät tuntuvat kaikissa videoissaan etsivän aina jotain "niksiä", millä todellisuuden saisi katsojien silmissä vääristeltyä näyttämään joltain muulta mahdollisimman hämäävästi. Vähän samalla tavalla kun David Copperfield käyttää niksejä, jotta katsojien silmissä näyttäisi siltä, että hänet sahataan kahtia, tai että hän osaa lentää, tai jotain vastaavaa. Ero hänen ja litteä maa salaliittoihmisten kanssa on siinä, että hän myöntää tekevänsä illuusioita. Littarit taas väittävät jotain ihan muuta.

        Ihan sama kuinka monta videota aiheesta tehdään, niin se ei siltikään muutu litteäksi.


      • Anonyymi

        Laukkanen ei ole seitsemääntoista vuoteen ollut julkisen hallinnon palveluksessa. Jyrki jäi jo 2002 eläkkeelle täysin palvelleena erikoisupseerina.


    • Horisonttiviivasta jaksetaan jauhaa, vaikka sillä ei tässä asiassa ole mitään merkitystä. Sehän on kaikenlaisillla kappaleilla kaareva, sillä muutenhan kappale olisi ainakin yhdessä suunnassa äärettömän laaja. Siis myös litteän maan horisonttiviiva olisiylhäältä katsoen kaareva, minkä voi todistaa jo päättelyllä. Tämän maamme horisontin kaarevuuden taas voi todistaa viivottimella joltakin mäeltä tai tornista.

      Eroa pallo- ja litteän maan välillä on vain kaarevuudessa katsojasta poispäin, ei siis sivusuunnassa. Mutta kun amerikkalaiset videontekijät eivät tätä tule ajatelleeksi, täälläkään Suomessa sitä ei voida tajuta.

      • Anonyymi

        Itse asiassa ainoa tapa jolla littumaateoria voi toimia on jos auringon ympärillä on uskomattoman laaja, mutta ohut kiekko jonka päällä on kaistale elämiseen soveltuva kehä. Valitettavasti ihan arkipäivän havainnotkaan eivät tue tuota ainoaa mahdollista littumaata.

        https://www.youtube.com/watch?v=U2bc7kZcpmQ


      • Anonyymi

        "Siis myös litteän maan horisonttiviiva olisiylhäältä katsoen kaareva, minkä voi todistaa jo päättelyllä."

        Tämä ei pidä paikkaansa. Kokeilin asiaa näsinneulassa viivoittimella ja horisontti oli yhtä suora kuin viivoitinkin. Tässä täytyy ottaa huomioon että myös suora viivoitin kaartuu katsojan silmästä sivuilta alaspäin näennäisesti, mutta yhtäpaljon kuin litteämaailmamme.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Siis myös litteän maan horisonttiviiva olisiylhäältä katsoen kaareva, minkä voi todistaa jo päättelyllä."

        Tämä ei pidä paikkaansa. Kokeilin asiaa näsinneulassa viivoittimella ja horisontti oli yhtä suora kuin viivoitinkin. Tässä täytyy ottaa huomioon että myös suora viivoitin kaartuu katsojan silmästä sivuilta alaspäin näennäisesti, mutta yhtäpaljon kuin litteämaailmamme.

        Ai oikein Näsinneulasta katsoit. On se mittakaava edelleen mahdoton käsite lituskoille.


    • En usko että lentäjä valehteli. Yksi vaihtoehto on että lapsesta asti ohjelmoitu mieli on voinut liioitella jotain mahdollisesti pilvien tai silmän muodostamaa näennäistä kaartumista, varsinkin jos kerran se näky oli kuin jostain avaruusaluksesta, mikä taas saattoi viitata ennemmän siihen että taivas oli ylhäältä musta, vaikka toimittaja kirjoittikin sen perään ne jutut kaarevuuden näkymisestä, kuin juuri se olisi syynä avaruusalus-vertaukseen. Juuri se kohta ei ollut suoraa lainausta, siksi mietin tuollaista. Artikkelin keskellä oli onneksi linkki alkuperäiseen haastatteluun, jos joku on tilaajana muistaakseni Kauppalehti, niin voi katsoa kerrotaanko siellä tarkemmin mitä oikein sanottiin. En nyt saa enää auki mitään juttua, en edes tätä mistä puhun kun availin linkkiä jo kolme kertaa.

      Moni kosmologisesti ohjelmoitu kuvittelee että reittikoneen kyydistäkin ovat nähneet "todisteet" maapallon kaarevuudesta. David Copperfield vertaus oli siis hyvä, mutta se kapsahtaa esittäjän omaan maailmankuvaan. Maailman kuuluisin astrofyysikko Neil DeGrasse Tyson kertoo alla olevassa videoklipissä ettei maapallon kaarevuutta voinut nähdä edes Felix Baumgartner, joka hyppäsi avaruuspuku päällään laskuvarjohypyn melkein 39 km korkeudesta, joka on lähes tuplasti korkeammalla kuin tässä meillä aiheena oleva 20 kilometrin maksimilentokorkeus. DeGrassilla on siinä rantapallo kädessään ja hän perustelee sanojaan, että jos olet 2mm tämän pallon yläpuolella et näe kaarevuutta ja "that stuff is flat".

      https://youtu.be/jzh1hU2UpPs

      Artikkelissa oli myös mielenkiintoinen kommentti siitä että Mikkelin ja Savonlinnan välistä saattoi nähdä kirkkaalla ilmalla selvästi Norjan vuoret. Katsoin että suoraan lännessä onkin juuri Norjan korkeimmat vuoret, mutta ne on yli 1000 kilometrin päässä, niin että 5/6 osaa korkeimmasta vuoresta olisi piilossa ja vain huiput voisi pallogeometrian mukaan näkyä. Tällä kertaa tästä ei siis ihan saatu uutta litteän maan näyttöä. Mutta niitähän riittää. Kikkailua on ainoastaan niillä jotka väittää kosmologiansa pakottamina, että kirkkaalla ilmalla kun näkee pitkälle niin silloin kaukaiset näkymät on kangastuksia, ja sitten kun ei ole kirkas ilma, niin on normaali palloteoriaan sopiva sää ja maisemat on kaaren takana piilossa todistamassa maan pallomaisuudesta.

      • Anonyymi

        Juuri niin, kaaren alkaa näkemään vasta 70 kilometristä.

        Muilta osin Pöljärizin kommentit voi ohittaa.


      • "Mikkelin ja Savonlinnan välistä saattoi nähdä kirkkaalla ilmalla selvästi Norjan vuoret. "

        Maapallon kaarevuuden taakse näkeminen silloin tällöin ei todista maan litteyttä, vaan refraktion satunnaisuuden ja oikullisuuden.

        Littarit käyttävät refraktiota väärin. He väittävät sen painavan aurinkoa näennäisesti alemmas, jotta heidän aurinkomallinsa toimisi.

        Fysikaalinen fakta on, että horisontin lähellä refraktio nostaa kaukaisia kohteita, sillä maanpinnan lähellä ilmanpaine on korkeampi ja ilma siis on alhaalla tiheämpää kuin ylempänä, joten valonsäteet taittuvat alaspäin - eli kohde näkyy "kumpareen taakse".


    • Jos littumaa muistuttaisi muodoltaan lautasta, nimenomaan tässä tarkastellun "horisonttinsa" osalta, niin ottakaapa sellainen käteenne ja nähkää omin silmin.
      Lautasen horisontti näkyy suorana vain sen tasalta katsoen. Jos sitä katsotaan viistosti ylhäältä (vastaten mäkeä tai vaikka Migiä), se muodostaa kaaren (ympyrän). Siis myös littumaan horisontti näyttäytyy tason yläpuolelta katsoen kaarevana. Asia on näin todistettu, eikä siitä kannata enää kiistellä. Kaarevuus ei siis todista mitään.

      • Mutta muistetaanpa, että littumaan erään opinkappaleen mukaan horisontti nousee aina katsojan tasolle. Tällöinhän se näkyisi aina suorana, aivan kuten lautasen "horisontti", kun sitä katsotaan lautasen yläreunan tasalta. Mutta ei voida olettaa ko. muutosta fyysiseksi; sen täytynee olla jokin optinen ilmiö. Olisi hyvä kuulla tästä mekanismista tarkemmin.


      • pähkäilijä kirjoitti:

        Mutta muistetaanpa, että littumaan erään opinkappaleen mukaan horisontti nousee aina katsojan tasolle. Tällöinhän se näkyisi aina suorana, aivan kuten lautasen "horisontti", kun sitä katsotaan lautasen yläreunan tasalta. Mutta ei voida olettaa ko. muutosta fyysiseksi; sen täytynee olla jokin optinen ilmiö. Olisi hyvä kuulla tästä mekanismista tarkemmin.

        On kaksi eri käsitettä "horisontti", mutta littarit eivät kykene tekemään eroa näiden välillä.

        Yksi asia on maapallon kaarevuuden aiheuttama näköalueen rajaus; niiden pisteiden ura, jossa katsojan näkösäde sivuaa pallon pintaa. Tätä kutsutaan myös taivaanrannaksi.

        Kokonaan eri asia on perspektiiviopin käsite horisontti. Sillä tarkoitetaan katsojan silmän korkeudelle kuvatasoon *piirrettyä apuviivaa*, jota tarvitaan kuvan konstruointiin.

        Oletan, että youtubessa tulpatonta mopoaan polkevat amerikan tumpelot mutta äänekkäät meuhkarit eivät ole käsittäneet tätä eroa, vaan inttävät perspektiivioppiin vedoten, että horisontti nousee aina katsojan silmän korkeudelle. Oikeammin olisi sanoa, että horisontti *piirretään* katsojan silmän korkeudelle. Mutta vain kuvassa.

        He tekevät saman virheen myös käsitteen "pakopiste" kohdalla. Sekin on perspektiiviopin käsite, jota ei kolmiulotteisessa todellisuudessa missään ole olemassa. Sitä tarvitaan vain apupisteenä, kun projisoidaan kolmiulotteinen havainto litteälle kuvatasolle. Pakopisteet sijaitsevat horisonttiviivalla, kun katselusuunta on vaakasuora.


      • Olet oikeassa sikäli, että molemmissa tapauksissa näkyvän maan rajaviiva avaruutta/taivasta vasten näyttäytyy kaarena.

        Niissä kaarissa on kuitenkin selvä ero.

        Pyöreän litteän maan säde on noin 20000 km. Kun sen reunaa katsoo vinosti ylhäältä, reuna on ellipsi, jonka lyhyt akseli on katseen suunntainen. Tällaisena laajana elliptisen kaaren osana litteän maan reunan näkee yläpuolelta katsoen.

        Pallomaan yläpuolelta näkyvän osan reunan katsoja näkee aina ympyränkaarena, jonka säde riippuu katsojan korkeudesta.
        - Mitä lähempänä palloa katsoja on, sitä pienempi säde eli sitä jyrkempi kaarevuus horisontilla. Toisaalta samanaikaisesti pieni katselukulma litistää ympyrää ja suoristaa ääriviivaa; siitä voi nähdä kerralla niin lyhyen osan, että se vaikuttaa suoralta.
        - Mitä kauemmas pallosta mennään, sen suuremmaksi ympyrä tulee, mikä toisaalta myös "suoristaa" ääriviivan kerralla näkyvää osaa. Kun siitä kuitenkin samanaikaisesti voi nähdä kerralla yhä pitemmän osan, tulee kaarevuus katsojalle ylempänä pikku hiljaa näkyväksi.


      • Anonyymi
        Fat_Earth kirjoitti:

        Olet oikeassa sikäli, että molemmissa tapauksissa näkyvän maan rajaviiva avaruutta/taivasta vasten näyttäytyy kaarena.

        Niissä kaarissa on kuitenkin selvä ero.

        Pyöreän litteän maan säde on noin 20000 km. Kun sen reunaa katsoo vinosti ylhäältä, reuna on ellipsi, jonka lyhyt akseli on katseen suunntainen. Tällaisena laajana elliptisen kaaren osana litteän maan reunan näkee yläpuolelta katsoen.

        Pallomaan yläpuolelta näkyvän osan reunan katsoja näkee aina ympyränkaarena, jonka säde riippuu katsojan korkeudesta.
        - Mitä lähempänä palloa katsoja on, sitä pienempi säde eli sitä jyrkempi kaarevuus horisontilla. Toisaalta samanaikaisesti pieni katselukulma litistää ympyrää ja suoristaa ääriviivaa; siitä voi nähdä kerralla niin lyhyen osan, että se vaikuttaa suoralta.
        - Mitä kauemmas pallosta mennään, sen suuremmaksi ympyrä tulee, mikä toisaalta myös "suoristaa" ääriviivan kerralla näkyvää osaa. Kun siitä kuitenkin samanaikaisesti voi nähdä kerralla yhä pitemmän osan, tulee kaarevuus katsojalle ylempänä pikku hiljaa näkyväksi.

        Ensi vuonna järjestetään Etelämantereen ympäripurjehduskilpailu.
        Voittajalle luvataan palkinnoksi nimensä ikuisesti historian kirjoihin.


      • Fat_Earth kirjoitti:

        On kaksi eri käsitettä "horisontti", mutta littarit eivät kykene tekemään eroa näiden välillä.

        Yksi asia on maapallon kaarevuuden aiheuttama näköalueen rajaus; niiden pisteiden ura, jossa katsojan näkösäde sivuaa pallon pintaa. Tätä kutsutaan myös taivaanrannaksi.

        Kokonaan eri asia on perspektiiviopin käsite horisontti. Sillä tarkoitetaan katsojan silmän korkeudelle kuvatasoon *piirrettyä apuviivaa*, jota tarvitaan kuvan konstruointiin.

        Oletan, että youtubessa tulpatonta mopoaan polkevat amerikan tumpelot mutta äänekkäät meuhkarit eivät ole käsittäneet tätä eroa, vaan inttävät perspektiivioppiin vedoten, että horisontti nousee aina katsojan silmän korkeudelle. Oikeammin olisi sanoa, että horisontti *piirretään* katsojan silmän korkeudelle. Mutta vain kuvassa.

        He tekevät saman virheen myös käsitteen "pakopiste" kohdalla. Sekin on perspektiiviopin käsite, jota ei kolmiulotteisessa todellisuudessa missään ole olemassa. Sitä tarvitaan vain apupisteenä, kun projisoidaan kolmiulotteinen havainto litteälle kuvatasolle. Pakopisteet sijaitsevat horisonttiviivalla, kun katselusuunta on vaakasuora.

        Sanot että on kaksi eri käsitettä horisontille joita tumpelot meuhkarit Youtubessa ei käsitä. Sitten kerrot että toinen niistä on maapallon kaarevuus, joka tietysti palloteoriaan kuuluukin, mutta onko se toinen sinun mielestäsi jokin kuvataiteellinen apuviiva vain?

        Pallomallin kaareutumaa horisonttina tuskin voi käsittää kuin yhdellä tavalla, joten antaa sen olla ja keskitytään siihen mitä kutsutaan näennäiseksi horisontiksi. Itselleni se on päivänselvää ja ymmärrän sen näin:

        Jos maassa näkyvät maisemat, jotka on silmien alapuolella, saa pienentyä edessäsi vapaasti, ne pienenee pienenemistään ja lopulta pakkautuu silmien tasolle. Läheiset puut ja talot törröttää siis tietenkin horisontin yläpuolellekin koska ne on lähellä.

        Silmän yläpuoliset näkymät, eli taivas tekee samoin kuin silmän alapuoliset näkymätkin, eli maa, mutta taivaan näkymät laskeutuu perspektiivin takia siihen silmien tasolle, kun taas maan näkymät nousee siihen silmien tasolle.

        Horisontti on siis näennäinen koska silmäsi tekee sen rajaamalla maan ja taivaan, ja siksi, jos se horisontti ei ole aivan usvainen, niin se nousee ja laskee silmien mukana. Jos seisot ja katsot ulapalle, niin se on silmien kohdalla, ja jos menet uimaan, horisontti laskeutuu silmien kohdalle. Sisätiloissakin asia on samoin, mutta sitä ei ole helppo tajuta kun ei ole tarpeeksi valtavia tiloja. Onneksi niillä sellaisilla perspektiivin pakopisteillä voi katsoa missä kohtaa horisontti olisi, ja siitäkin näkee että se nousee ja laskee silmän mukana.

        Wikipedian horisonttiartikkeli alkaa näillä sanoin:
        "Horisontti eli taivaanranta on näennäinen viiva, joka erottaa toisistaan maan ja taivaan jakaen näkökentän kaikki suunnat kahteen osaan: niihin, jotka kohtaavat Maan pinnan, ja niihin, jotka eivät kohtaa. Monissa paikoissa todellinen horisontti ei ole näkyvissä..."


      • Polariz- kirjoitti:

        Sanot että on kaksi eri käsitettä horisontille joita tumpelot meuhkarit Youtubessa ei käsitä. Sitten kerrot että toinen niistä on maapallon kaarevuus, joka tietysti palloteoriaan kuuluukin, mutta onko se toinen sinun mielestäsi jokin kuvataiteellinen apuviiva vain?

        Pallomallin kaareutumaa horisonttina tuskin voi käsittää kuin yhdellä tavalla, joten antaa sen olla ja keskitytään siihen mitä kutsutaan näennäiseksi horisontiksi. Itselleni se on päivänselvää ja ymmärrän sen näin:

        Jos maassa näkyvät maisemat, jotka on silmien alapuolella, saa pienentyä edessäsi vapaasti, ne pienenee pienenemistään ja lopulta pakkautuu silmien tasolle. Läheiset puut ja talot törröttää siis tietenkin horisontin yläpuolellekin koska ne on lähellä.

        Silmän yläpuoliset näkymät, eli taivas tekee samoin kuin silmän alapuoliset näkymätkin, eli maa, mutta taivaan näkymät laskeutuu perspektiivin takia siihen silmien tasolle, kun taas maan näkymät nousee siihen silmien tasolle.

        Horisontti on siis näennäinen koska silmäsi tekee sen rajaamalla maan ja taivaan, ja siksi, jos se horisontti ei ole aivan usvainen, niin se nousee ja laskee silmien mukana. Jos seisot ja katsot ulapalle, niin se on silmien kohdalla, ja jos menet uimaan, horisontti laskeutuu silmien kohdalle. Sisätiloissakin asia on samoin, mutta sitä ei ole helppo tajuta kun ei ole tarpeeksi valtavia tiloja. Onneksi niillä sellaisilla perspektiivin pakopisteillä voi katsoa missä kohtaa horisontti olisi, ja siitäkin näkee että se nousee ja laskee silmän mukana.

        Wikipedian horisonttiartikkeli alkaa näillä sanoin:
        "Horisontti eli taivaanranta on näennäinen viiva, joka erottaa toisistaan maan ja taivaan jakaen näkökentän kaikki suunnat kahteen osaan: niihin, jotka kohtaavat Maan pinnan, ja niihin, jotka eivät kohtaa. Monissa paikoissa todellinen horisontti ei ole näkyvissä..."

        Kun sanot, että seisot ja katsot ulapalle, niin tartkoitat oikeata taivaanrantaa, meren ja taivaan rajaviivaa. Se aivan ehdottomasti ei ole silmien tasalla!

        Kuvittele silmiesi kautta kulkeva VAAKASUORA taso. Sillähän tasolla silmiesi korkeudella olevat kohteet ovat. Ei se taso suinkaan kohtaa horisonttia, vaan menee yli. Jotta horisontti olisi sinulla näköhavaintosi keskellä, sinun on kohdistettava katseesi vinosti alaspäin. Sama jos otat kuvan, jossa horisontti on keskellä kuva-alaa, on kameraa aina käännettava alaspäin. Sitä enemmän, mitä korkeammalla olet. Kun seisot korkean vuoren päällä, on horisontti kaukana jalkojesi alapuolella ja päätä/kameraa on käännettävä reilusti alaspäin, jotta horisontti olisi keskellä näkökenttääsi.

        Horisontti ei nouse ja laske silmän mukana. Silmän voi tietenkin aina kääntää alspäin kohti horisonttia, mutta se ei ole sama asia.

        Kyllä, horisontti, joka tarvitaan perspektiivikuvaa konstruoitaessa, piirretään katsojan silmien korkeudelle, ja se on pelkkä apuviiva. Se ei vastaa luonnossa nähtävää taivaanrantaa, vaan se kuvaa vaakasuoraa silmän korkeutta kuvassa.

        Pespektiivioppi ei ole kuvataidetta vaan geometriaa, siis matematiikkaa. Kuvataide vain käyttää sitä tarvittaessa hyväkseen - jos osaa.


      • Polariz- kirjoitti:

        Sanot että on kaksi eri käsitettä horisontille joita tumpelot meuhkarit Youtubessa ei käsitä. Sitten kerrot että toinen niistä on maapallon kaarevuus, joka tietysti palloteoriaan kuuluukin, mutta onko se toinen sinun mielestäsi jokin kuvataiteellinen apuviiva vain?

        Pallomallin kaareutumaa horisonttina tuskin voi käsittää kuin yhdellä tavalla, joten antaa sen olla ja keskitytään siihen mitä kutsutaan näennäiseksi horisontiksi. Itselleni se on päivänselvää ja ymmärrän sen näin:

        Jos maassa näkyvät maisemat, jotka on silmien alapuolella, saa pienentyä edessäsi vapaasti, ne pienenee pienenemistään ja lopulta pakkautuu silmien tasolle. Läheiset puut ja talot törröttää siis tietenkin horisontin yläpuolellekin koska ne on lähellä.

        Silmän yläpuoliset näkymät, eli taivas tekee samoin kuin silmän alapuoliset näkymätkin, eli maa, mutta taivaan näkymät laskeutuu perspektiivin takia siihen silmien tasolle, kun taas maan näkymät nousee siihen silmien tasolle.

        Horisontti on siis näennäinen koska silmäsi tekee sen rajaamalla maan ja taivaan, ja siksi, jos se horisontti ei ole aivan usvainen, niin se nousee ja laskee silmien mukana. Jos seisot ja katsot ulapalle, niin se on silmien kohdalla, ja jos menet uimaan, horisontti laskeutuu silmien kohdalle. Sisätiloissakin asia on samoin, mutta sitä ei ole helppo tajuta kun ei ole tarpeeksi valtavia tiloja. Onneksi niillä sellaisilla perspektiivin pakopisteillä voi katsoa missä kohtaa horisontti olisi, ja siitäkin näkee että se nousee ja laskee silmän mukana.

        Wikipedian horisonttiartikkeli alkaa näillä sanoin:
        "Horisontti eli taivaanranta on näennäinen viiva, joka erottaa toisistaan maan ja taivaan jakaen näkökentän kaikki suunnat kahteen osaan: niihin, jotka kohtaavat Maan pinnan, ja niihin, jotka eivät kohtaa. Monissa paikoissa todellinen horisontti ei ole näkyvissä..."

        Noinhan se näyttää, kun ei ole taivaalla vertailukohtia, mutta jos mittaa horisontin korkeutta astemittarilla, huomaa, että se tosiaan alenee sitä mukaa kuin noustaan ylemmäksi. Lentokoneesta sitä pitää katsoa jo alaviistoon, saatikka satelliitista.

        On siis todellinen, tieteellinen, laskennallinen ja täsmällinen horisontti ja toiseksi näkyvä horisontti eli maan ja taivaan välinen rajaviiva, joka voi olla epämääräinenkin. Esimerkiksi sumussa sitä ei näe lainkaan. Mutta todellisen horisontin näyttävät aina lahjomattomat mittausvälineet.

        Siis kumpaa milloinkin tarkoitetaan ja tyydytäänkö silmän subjektiiviseen arvioon vai perustutaanko objektiiviseen mittaan.


      • pähkäilijä kirjoitti:

        Noinhan se näyttää, kun ei ole taivaalla vertailukohtia, mutta jos mittaa horisontin korkeutta astemittarilla, huomaa, että se tosiaan alenee sitä mukaa kuin noustaan ylemmäksi. Lentokoneesta sitä pitää katsoa jo alaviistoon, saatikka satelliitista.

        On siis todellinen, tieteellinen, laskennallinen ja täsmällinen horisontti ja toiseksi näkyvä horisontti eli maan ja taivaan välinen rajaviiva, joka voi olla epämääräinenkin. Esimerkiksi sumussa sitä ei näe lainkaan. Mutta todellisen horisontin näyttävät aina lahjomattomat mittausvälineet.

        Siis kumpaa milloinkin tarkoitetaan ja tyydytäänkö silmän subjektiiviseen arvioon vai perustutaanko objektiiviseen mittaan.

        Fat_Earthan näkyy edellä tehneen saman jaon. Tosin tieteellinen horisontti ei välitä katsojan korkeudesta, vaan se määritellään kuvitteellisesta maanpinnasta lähtien. Sen mukaan lasketaan ja ilmoitetaan esim. taivaankappaleitten deklinaatiot ja kulloisetkin korkeudet hyvinkin tarkasti. Käytännössä on jokseenkin sama, katsotaanko niitä geosentrisesti (Maan keksipisteestä) vai toposentrisesti (maanpinnalta).


      • Fat_Earth kirjoitti:

        Kun sanot, että seisot ja katsot ulapalle, niin tartkoitat oikeata taivaanrantaa, meren ja taivaan rajaviivaa. Se aivan ehdottomasti ei ole silmien tasalla!

        Kuvittele silmiesi kautta kulkeva VAAKASUORA taso. Sillähän tasolla silmiesi korkeudella olevat kohteet ovat. Ei se taso suinkaan kohtaa horisonttia, vaan menee yli. Jotta horisontti olisi sinulla näköhavaintosi keskellä, sinun on kohdistettava katseesi vinosti alaspäin. Sama jos otat kuvan, jossa horisontti on keskellä kuva-alaa, on kameraa aina käännettava alaspäin. Sitä enemmän, mitä korkeammalla olet. Kun seisot korkean vuoren päällä, on horisontti kaukana jalkojesi alapuolella ja päätä/kameraa on käännettävä reilusti alaspäin, jotta horisontti olisi keskellä näkökenttääsi.

        Horisontti ei nouse ja laske silmän mukana. Silmän voi tietenkin aina kääntää alspäin kohti horisonttia, mutta se ei ole sama asia.

        Kyllä, horisontti, joka tarvitaan perspektiivikuvaa konstruoitaessa, piirretään katsojan silmien korkeudelle, ja se on pelkkä apuviiva. Se ei vastaa luonnossa nähtävää taivaanrantaa, vaan se kuvaa vaakasuoraa silmän korkeutta kuvassa.

        Pespektiivioppi ei ole kuvataidetta vaan geometriaa, siis matematiikkaa. Kuvataide vain käyttää sitä tarvittaessa hyväkseen - jos osaa.

        https://i.warosu.org/data/sci/img/0099/02/1532979578529.png

        ^ Tuo kuva on Willis Towerista Chicagossa. Näköalahuone on 412 metrin korkeudella. Tuossa voi nähdä että horisontti on laskenut aavistuksen alemmaksi, mutta jos ruvetaan miettimään syytä mikä sen kertoo, niin maapalloteorian horisontti on ongelmissa.

        Kuvasta näkee sen mistä edellisessä viestissäni kerroin, että sisätiloissakin perspektiivin pakopisteet näyttää missä horisontti olisi. Silmä siis pienentää etääntyvät kohteet silmän yläpuolelta ja alapuolelta, ja juuri siinä niiden leikkauspisteessä, mikä nousee ja laskee katseesi mukana, mitä kutsun horisontiksi, niin juuri siinäkö kohtaa sattuu olemaan mielestäsi maapallon kaaren reuna?

        Utuinen horisontti antaa tietysti mahdollisuuden sanoa, että perspektiivin apuviivat kohtaa aavistuksen "todellista" horisonttia ylempänä, mutta antaako se tosiaan syyn laittaa laput silmille tässä asiassa?

        Se perspektiivi ei edes laske mitenkään johdonmukaisesti. Katso miten horisontti näkyy lähes 39 km korkeudelta, juuri ennen sitä aiemmin mainittua laskuvarjohyppyä.

        https://steemitimages.com/DQmeKCXuV5ih6jk2cBsMwnXbkdp6p5sqRnyAMhpi8cN4rXF/Unbenannt.JPG


      • Polariz- kirjoitti:

        https://i.warosu.org/data/sci/img/0099/02/1532979578529.png

        ^ Tuo kuva on Willis Towerista Chicagossa. Näköalahuone on 412 metrin korkeudella. Tuossa voi nähdä että horisontti on laskenut aavistuksen alemmaksi, mutta jos ruvetaan miettimään syytä mikä sen kertoo, niin maapalloteorian horisontti on ongelmissa.

        Kuvasta näkee sen mistä edellisessä viestissäni kerroin, että sisätiloissakin perspektiivin pakopisteet näyttää missä horisontti olisi. Silmä siis pienentää etääntyvät kohteet silmän yläpuolelta ja alapuolelta, ja juuri siinä niiden leikkauspisteessä, mikä nousee ja laskee katseesi mukana, mitä kutsun horisontiksi, niin juuri siinäkö kohtaa sattuu olemaan mielestäsi maapallon kaaren reuna?

        Utuinen horisontti antaa tietysti mahdollisuuden sanoa, että perspektiivin apuviivat kohtaa aavistuksen "todellista" horisonttia ylempänä, mutta antaako se tosiaan syyn laittaa laput silmille tässä asiassa?

        Se perspektiivi ei edes laske mitenkään johdonmukaisesti. Katso miten horisontti näkyy lähes 39 km korkeudelta, juuri ennen sitä aiemmin mainittua laskuvarjohyppyä.

        https://steemitimages.com/DQmeKCXuV5ih6jk2cBsMwnXbkdp6p5sqRnyAMhpi8cN4rXF/Unbenannt.JPG

        Kirjoitin lopuksi : ...Se perspektiivi ei edes laske mitenkään johdonmukaisesti. Piti sanoa horisontti, eikä perspektiivi.


      • Anonyymi
        Polariz- kirjoitti:

        Kirjoitin lopuksi : ...Se perspektiivi ei edes laske mitenkään johdonmukaisesti. Piti sanoa horisontti, eikä perspektiivi.

        Tuo redbull stratos kamera saattaa olla hiukan viistosti alaspäin. Pallo tuskin myöskään oli täysin suorassa, joten sen perusteella ei voi mielestäni hirveästi sanoa horisontin korkeudesta.

        En tosin löytänyt mitään kaavakuvaa kyseisestä kapselista, joten jää vähän hämärän peittoon.

        Kuitenkin, jos haluat todistaa väitteesi, kannattaa etsiä joku toinen esimerkki. Olen katsonut useampia ilmapallovideoita, enkä ole huomannut, että horisontti alkaisi käyttäytymään jotenkin erikoisella tavalla jollain tietyllä korkeudella. Tuntuu ihan johdonmukaisesti menevän.


      • pähkäilijä kirjoitti:

        Fat_Earthan näkyy edellä tehneen saman jaon. Tosin tieteellinen horisontti ei välitä katsojan korkeudesta, vaan se määritellään kuvitteellisesta maanpinnasta lähtien. Sen mukaan lasketaan ja ilmoitetaan esim. taivaankappaleitten deklinaatiot ja kulloisetkin korkeudet hyvinkin tarkasti. Käytännössä on jokseenkin sama, katsotaanko niitä geosentrisesti (Maan keksipisteestä) vai toposentrisesti (maanpinnalta).

        Aivan, siis tähtitieteellinen horisontti on kolmas tapaus, jota tässä ei ole käsitelty vielä ollenkaan.

        Littarit puhuvat täysin estottomasti samaan hengenvetoon (perspektiivi)kuvan horosontista ja meren ja taivaan rajasta. Piirrellään kuviin apuviivoja joilla todistellaan horisontin pysymistä katsojan "silmän korkeudella" - ilmoittamatta kuvan katsojan/kameran katseen poikkeamaa vaakasuorasta.


      • Polariz- kirjoitti:

        https://i.warosu.org/data/sci/img/0099/02/1532979578529.png

        ^ Tuo kuva on Willis Towerista Chicagossa. Näköalahuone on 412 metrin korkeudella. Tuossa voi nähdä että horisontti on laskenut aavistuksen alemmaksi, mutta jos ruvetaan miettimään syytä mikä sen kertoo, niin maapalloteorian horisontti on ongelmissa.

        Kuvasta näkee sen mistä edellisessä viestissäni kerroin, että sisätiloissakin perspektiivin pakopisteet näyttää missä horisontti olisi. Silmä siis pienentää etääntyvät kohteet silmän yläpuolelta ja alapuolelta, ja juuri siinä niiden leikkauspisteessä, mikä nousee ja laskee katseesi mukana, mitä kutsun horisontiksi, niin juuri siinäkö kohtaa sattuu olemaan mielestäsi maapallon kaaren reuna?

        Utuinen horisontti antaa tietysti mahdollisuuden sanoa, että perspektiivin apuviivat kohtaa aavistuksen "todellista" horisonttia ylempänä, mutta antaako se tosiaan syyn laittaa laput silmille tässä asiassa?

        Se perspektiivi ei edes laske mitenkään johdonmukaisesti. Katso miten horisontti näkyy lähes 39 km korkeudelta, juuri ennen sitä aiemmin mainittua laskuvarjohyppyä.

        https://steemitimages.com/DQmeKCXuV5ih6jk2cBsMwnXbkdp6p5sqRnyAMhpi8cN4rXF/Unbenannt.JPG

        Polariz-, puhut jälleen sekaisin kuvan perspektiivisestä horisonttiviivasta ja taivaanrannasta, joka Willis Towerin kuvassa ei edes ole meren ja taivaan raja, vaan maaston ja taivaan. Millä luvalla sinä sitä metsänrajaa horisontiksi nimität? Oikea horisontti on merenpinnan tasalla, siis vieläkin alempana kuvassa.

        Se kuva on otettu alaviistoon. Tietenkin kuvaan voidaan konstruoida vaakasuorien yhdensuuntaisten linjojen leikkauspiste, siis niiden pakopiste, ja vetää sen kautta apuviiva nimeltä horisontti. SEN KUVAN horisontti.

        Kun katsotaan alaviistoon, se nousee kuvassa ylemmäs ja kun katse suunnataan yläviistoon, se laskee kuvassa alemmas. Kun katse/kamera suunnataan vaakasuoraan, SE horisontti on kuvan keskellä. - Mutta meren ja taivaan rajan paikka sellaisessa kuvassa, joka on otettu vaakasuoraan, riippuu siitä, kuinka korkealla katsoja merenpinnasta on.

        Ei se kuva niin utuinen ole, etteikö siitä näkisi, että horisontti on katsojaa alempana. Kuinka korkealla arvelet tuon pakopisteen ja KUVAN horisontin olevan tuolla kaukana metsänrajan yläpuolella? En sanoisi että "aavistuksen", vaan useita satoja metrejä. Sanoisin jopa että tornin korkeuden verran plus puunlatvojen korkeus merenpinnasta. Oikea taivaanranta on siis sen verran alempana kluin katsojan silmä.

        Mitä siis tarkoittaa, että horisontti "nousee aina katsojan silmien korkeudelle"?


      • Polariz- kirjoitti:

        https://i.warosu.org/data/sci/img/0099/02/1532979578529.png

        ^ Tuo kuva on Willis Towerista Chicagossa. Näköalahuone on 412 metrin korkeudella. Tuossa voi nähdä että horisontti on laskenut aavistuksen alemmaksi, mutta jos ruvetaan miettimään syytä mikä sen kertoo, niin maapalloteorian horisontti on ongelmissa.

        Kuvasta näkee sen mistä edellisessä viestissäni kerroin, että sisätiloissakin perspektiivin pakopisteet näyttää missä horisontti olisi. Silmä siis pienentää etääntyvät kohteet silmän yläpuolelta ja alapuolelta, ja juuri siinä niiden leikkauspisteessä, mikä nousee ja laskee katseesi mukana, mitä kutsun horisontiksi, niin juuri siinäkö kohtaa sattuu olemaan mielestäsi maapallon kaaren reuna?

        Utuinen horisontti antaa tietysti mahdollisuuden sanoa, että perspektiivin apuviivat kohtaa aavistuksen "todellista" horisonttia ylempänä, mutta antaako se tosiaan syyn laittaa laput silmille tässä asiassa?

        Se perspektiivi ei edes laske mitenkään johdonmukaisesti. Katso miten horisontti näkyy lähes 39 km korkeudelta, juuri ennen sitä aiemmin mainittua laskuvarjohyppyä.

        https://steemitimages.com/DQmeKCXuV5ih6jk2cBsMwnXbkdp6p5sqRnyAMhpi8cN4rXF/Unbenannt.JPG

        Luin aamulla läpi nämä ja pakko vähän täydentää.

        Polariz- kirjoitti:
        "Kuvasta näkee sen mistä edellisessä viestissäni kerroin, että sisätiloissakin perspektiivin pakopisteet näyttää missä horisontti olisi. Silmä siis pienentää etääntyvät kohteet silmän yläpuolelta ja alapuolelta, ja juuri siinä niiden leikkauspisteessä, mikä nousee ja laskee katseesi mukana, mitä kutsun horisontiksi, niin juuri siinäkö kohtaa sattuu olemaan mielestäsi maapallon kaaren reuna? "

        No niin. Sinä siis kutsut horisontiksi tässä nyt sitä perspektiiviesityksen apuviivaa.

        Kun todistelette maata litteäksi, te kuitenkin puhutte ihan toisesta horisontista, nimittäin meren ja taivaan rajaviivasta.

        Ja tämän jälkimmäisen te väitätte nousevan ja laskevan aina silmien korkeudelle.
        Sinähän se siis väität, että maapallon kaaren reuna on siinä - enkä minä.

        Kuvastasi näkee, että se horisontti, johon kapteeni vanhassa laulussa katsoi, on alempana kuin kuvan pesrpektiivinen apuviiva, sillä katsojan silmä on reilut 400 metriä taivaanrantaa ylempänä.


      • Fat_Earth kirjoitti:

        Luin aamulla läpi nämä ja pakko vähän täydentää.

        Polariz- kirjoitti:
        "Kuvasta näkee sen mistä edellisessä viestissäni kerroin, että sisätiloissakin perspektiivin pakopisteet näyttää missä horisontti olisi. Silmä siis pienentää etääntyvät kohteet silmän yläpuolelta ja alapuolelta, ja juuri siinä niiden leikkauspisteessä, mikä nousee ja laskee katseesi mukana, mitä kutsun horisontiksi, niin juuri siinäkö kohtaa sattuu olemaan mielestäsi maapallon kaaren reuna? "

        No niin. Sinä siis kutsut horisontiksi tässä nyt sitä perspektiiviesityksen apuviivaa.

        Kun todistelette maata litteäksi, te kuitenkin puhutte ihan toisesta horisontista, nimittäin meren ja taivaan rajaviivasta.

        Ja tämän jälkimmäisen te väitätte nousevan ja laskevan aina silmien korkeudelle.
        Sinähän se siis väität, että maapallon kaaren reuna on siinä - enkä minä.

        Kuvastasi näkee, että se horisontti, johon kapteeni vanhassa laulussa katsoi, on alempana kuin kuvan pesrpektiivinen apuviiva, sillä katsojan silmä on reilut 400 metriä taivaanrantaa ylempänä.

        Tässä vielä kuvana, jossa myös oikea horisontti.
        https://uppaa.fi/image/eDg


      • Fat_Earth kirjoitti:

        Tässä vielä kuvana, jossa myös oikea horisontti.
        https://uppaa.fi/image/eDg

        Tuo sinun horisonttikuvasi on Google Earthista, jossa on varmaan vähintään terävöitetty horisonttia ja ehkä siivottu usvatkin pois. Lisäksi Google Earth näyttää selvästi kaarevaa horisonttia hyvin matalalla, vaikka sen näkeminenhän olisi vain astronauttien yksinoikeutta. Voisit käyttää esimerkeissäsi tavallisia kuvia.

        Kirjoitit:
        "Polariz-, puhut jälleen sekaisin kuvan perspektiivisestä horisonttiviivasta ja taivaanrannasta, joka Willis Towerin kuvassa ei edes ole meren ja taivaan raja, vaan maaston ja taivaan. Millä luvalla sinä sitä metsänrajaa horisontiksi nimität? Oikea horisontti on merenpinnan tasalla, siis vieläkin alempana kuvassa."

        Tässä kuvassa on sama tilanne, mutta meren rannalla. Huoneen perspektiivi johtaa ulapalla näkyvään horisonttiin. Tätä juuri koitin sanoa, että perspektiivi tekee sen horisonttirajan jossa maa ja taivas kohtaa.

        https://thumbs.dreamstime.com/b/interiors-modern-apartment-dining-room-sea-view-furniture-95006919.jpg

        Jos laskeudut tuossa huoneessa aivan lattiaan kiinni niin eikö ole selvää että horisontti laskee joka liikahduksella mukanasi? Huoneen seinätkin sen todistaa että perspektiivi saa sen aikaan. Asia jatkuu hyvin samalla tavalla Willis Towerissakin yli 400 m korkeammalla, mutta kuten arvata saattoi, et voinut muuta kuin tarttua siihen pieneen eroon mikä silmämääräisesti näytti horisontilta, verrattuna siihen missä horisontti kuuluisi perspektiivin mukaan olla. Analysoit jopa mikä niiden korkeusero olisi, mutta et muistanut analysoida, voisiko valkoinen usva, jonne ne apuviivat vei, kenties peittää sitä horisonttia. Tai voiko silmämääräistä "mittausta" pitää ehdottoman tarkkana pitkän välimatkan päähän ilmakehän kaikkein sakeinta kaistaletta, jossa määritellään näkymää joka on pienentynyt perspektiivissä niin pieneksi puuroksi ettei silmä pysty sitä enää erottelemaan.

        Jos katsotaan maisemia matalalla, niin silmän alapuoliset osat ei saa yhtä paljon tilaa perspektiivissä kuin korkeammalla katsottuna. Ja siksi mielestäni silmän erottelukyvyn rajat tulee vastaan paljon helpommin maan tasolla kuin tornista. Perspektiivin tekemä erottelukyvyn päätepiste, eli se rajaviiva johon kaikki on pienentynyt pienentymistään ja lopulta pakkautunut niin, ettei siitä erota muuta kuin maan ja taivaan rajan, niin se on mielestäni matalalla helpommin selvärajainen juuri siitä syystä että näkymät on alun alkaen tiivistetymmin perspektiivissä ja se erottelukyvyn raja tulee nopeammin vastaan. Ääriesimerkkinä, maassa maaten katsottuna silmän alapuoliset näkymät on enää vain kapea kaistale, ja ne perspektiivin piirretyt apuviivat olisi siinä aivan lytyssä... toivottavasti ymmärsit tästä jotain.


      • Anonyymi
        Polariz- kirjoitti:

        Tuo sinun horisonttikuvasi on Google Earthista, jossa on varmaan vähintään terävöitetty horisonttia ja ehkä siivottu usvatkin pois. Lisäksi Google Earth näyttää selvästi kaarevaa horisonttia hyvin matalalla, vaikka sen näkeminenhän olisi vain astronauttien yksinoikeutta. Voisit käyttää esimerkeissäsi tavallisia kuvia.

        Kirjoitit:
        "Polariz-, puhut jälleen sekaisin kuvan perspektiivisestä horisonttiviivasta ja taivaanrannasta, joka Willis Towerin kuvassa ei edes ole meren ja taivaan raja, vaan maaston ja taivaan. Millä luvalla sinä sitä metsänrajaa horisontiksi nimität? Oikea horisontti on merenpinnan tasalla, siis vieläkin alempana kuvassa."

        Tässä kuvassa on sama tilanne, mutta meren rannalla. Huoneen perspektiivi johtaa ulapalla näkyvään horisonttiin. Tätä juuri koitin sanoa, että perspektiivi tekee sen horisonttirajan jossa maa ja taivas kohtaa.

        https://thumbs.dreamstime.com/b/interiors-modern-apartment-dining-room-sea-view-furniture-95006919.jpg

        Jos laskeudut tuossa huoneessa aivan lattiaan kiinni niin eikö ole selvää että horisontti laskee joka liikahduksella mukanasi? Huoneen seinätkin sen todistaa että perspektiivi saa sen aikaan. Asia jatkuu hyvin samalla tavalla Willis Towerissakin yli 400 m korkeammalla, mutta kuten arvata saattoi, et voinut muuta kuin tarttua siihen pieneen eroon mikä silmämääräisesti näytti horisontilta, verrattuna siihen missä horisontti kuuluisi perspektiivin mukaan olla. Analysoit jopa mikä niiden korkeusero olisi, mutta et muistanut analysoida, voisiko valkoinen usva, jonne ne apuviivat vei, kenties peittää sitä horisonttia. Tai voiko silmämääräistä "mittausta" pitää ehdottoman tarkkana pitkän välimatkan päähän ilmakehän kaikkein sakeinta kaistaletta, jossa määritellään näkymää joka on pienentynyt perspektiivissä niin pieneksi puuroksi ettei silmä pysty sitä enää erottelemaan.

        Jos katsotaan maisemia matalalla, niin silmän alapuoliset osat ei saa yhtä paljon tilaa perspektiivissä kuin korkeammalla katsottuna. Ja siksi mielestäni silmän erottelukyvyn rajat tulee vastaan paljon helpommin maan tasolla kuin tornista. Perspektiivin tekemä erottelukyvyn päätepiste, eli se rajaviiva johon kaikki on pienentynyt pienentymistään ja lopulta pakkautunut niin, ettei siitä erota muuta kuin maan ja taivaan rajan, niin se on mielestäni matalalla helpommin selvärajainen juuri siitä syystä että näkymät on alun alkaen tiivistetymmin perspektiivissä ja se erottelukyvyn raja tulee nopeammin vastaan. Ääriesimerkkinä, maassa maaten katsottuna silmän alapuoliset näkymät on enää vain kapea kaistale, ja ne perspektiivin piirretyt apuviivat olisi siinä aivan lytyssä... toivottavasti ymmärsit tästä jotain.

        Google earthissa ei ole horisonttia terävöitetty. Kuvassa vaan ei ole antialiasointia, jos ymmärrät mitä se tarkoittaa. Lisäksi sumua ei ole siivottu pois, vaan ge:ssä ei ole sumua. Volumen simulointi olisi aika turhaa tällaisessa ohjelmassa.

        Ge:ssa ei ole ilmakehän taittumista, eli se on vähän niinkuin maapallo olisi tyhjiössä. Se aiheuttaa pitkillä matkoilla hiukan eroavuutta kuvaan.


      • Polariz- kirjoitti:

        Tuo sinun horisonttikuvasi on Google Earthista, jossa on varmaan vähintään terävöitetty horisonttia ja ehkä siivottu usvatkin pois. Lisäksi Google Earth näyttää selvästi kaarevaa horisonttia hyvin matalalla, vaikka sen näkeminenhän olisi vain astronauttien yksinoikeutta. Voisit käyttää esimerkeissäsi tavallisia kuvia.

        Kirjoitit:
        "Polariz-, puhut jälleen sekaisin kuvan perspektiivisestä horisonttiviivasta ja taivaanrannasta, joka Willis Towerin kuvassa ei edes ole meren ja taivaan raja, vaan maaston ja taivaan. Millä luvalla sinä sitä metsänrajaa horisontiksi nimität? Oikea horisontti on merenpinnan tasalla, siis vieläkin alempana kuvassa."

        Tässä kuvassa on sama tilanne, mutta meren rannalla. Huoneen perspektiivi johtaa ulapalla näkyvään horisonttiin. Tätä juuri koitin sanoa, että perspektiivi tekee sen horisonttirajan jossa maa ja taivas kohtaa.

        https://thumbs.dreamstime.com/b/interiors-modern-apartment-dining-room-sea-view-furniture-95006919.jpg

        Jos laskeudut tuossa huoneessa aivan lattiaan kiinni niin eikö ole selvää että horisontti laskee joka liikahduksella mukanasi? Huoneen seinätkin sen todistaa että perspektiivi saa sen aikaan. Asia jatkuu hyvin samalla tavalla Willis Towerissakin yli 400 m korkeammalla, mutta kuten arvata saattoi, et voinut muuta kuin tarttua siihen pieneen eroon mikä silmämääräisesti näytti horisontilta, verrattuna siihen missä horisontti kuuluisi perspektiivin mukaan olla. Analysoit jopa mikä niiden korkeusero olisi, mutta et muistanut analysoida, voisiko valkoinen usva, jonne ne apuviivat vei, kenties peittää sitä horisonttia. Tai voiko silmämääräistä "mittausta" pitää ehdottoman tarkkana pitkän välimatkan päähän ilmakehän kaikkein sakeinta kaistaletta, jossa määritellään näkymää joka on pienentynyt perspektiivissä niin pieneksi puuroksi ettei silmä pysty sitä enää erottelemaan.

        Jos katsotaan maisemia matalalla, niin silmän alapuoliset osat ei saa yhtä paljon tilaa perspektiivissä kuin korkeammalla katsottuna. Ja siksi mielestäni silmän erottelukyvyn rajat tulee vastaan paljon helpommin maan tasolla kuin tornista. Perspektiivin tekemä erottelukyvyn päätepiste, eli se rajaviiva johon kaikki on pienentynyt pienentymistään ja lopulta pakkautunut niin, ettei siitä erota muuta kuin maan ja taivaan rajan, niin se on mielestäni matalalla helpommin selvärajainen juuri siitä syystä että näkymät on alun alkaen tiivistetymmin perspektiivissä ja se erottelukyvyn raja tulee nopeammin vastaan. Ääriesimerkkinä, maassa maaten katsottuna silmän alapuoliset näkymät on enää vain kapea kaistale, ja ne perspektiivin piirretyt apuviivat olisi siinä aivan lytyssä... toivottavasti ymmärsit tästä jotain.

        Linkkamassasi kuvassa linjat leikkavat meren horisontissa, tarkkaan ottaen noin kaksi metriä sen yläpuolella, koska katsoja siinä on sen verran merenpintaa ylempänä.

        Ongelmasi lienee, että et ota huomioon, miten perspektiivi pienentää samalla tavalla myös sitä silmän ja horisontin korkeuseroa. Jos horisontti on tuossa kuvassa noin 5 kilometrin päässä, niin ei ne kaksi metriä siellä kovin paljon ylempänä näytä olevan kuin vedenpinta.

        Sama siinä Willis Towerin kuvassa. Kuvittele toinen Willis Tower sinne näennäiseen horisonttiin. Se olisi kuvassa suunnilleen sen "aavistuksen" korkuinen, josta puhut.

        Tosiasian korostamista ei saisi kutsua takertumiseksi.
        "... missä horisontin kuuluisi perspektiivin mukaan olla ..." Häh? Eihän perspektiivi meriveden korkeutta siirtele. Horisontin kuuluu olla merenpinnan tasolla, tai järven kuten Chicago-kuvassani. Ei siinä mikään ole eri tavalla kuin sinun linkkaamassasi Willis Towerin valokuvassa, jossa siinäkin on perspektiivin apuviivat yhdessä kohtaa ja todellinen horisontti maastossa paljon sen alapuolella.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Google earthissa ei ole horisonttia terävöitetty. Kuvassa vaan ei ole antialiasointia, jos ymmärrät mitä se tarkoittaa. Lisäksi sumua ei ole siivottu pois, vaan ge:ssä ei ole sumua. Volumen simulointi olisi aika turhaa tällaisessa ohjelmassa.

        Ge:ssa ei ole ilmakehän taittumista, eli se on vähän niinkuin maapallo olisi tyhjiössä. Se aiheuttaa pitkillä matkoilla hiukan eroavuutta kuvaan.

        Aiheuttaa eroavuuksia, kyllä. Mutta se on oiva työkalu osoittaa, miten vertailtavassa valokuvassa refraktio on nostanut kaukaisia kohteita!


      • Fat_Earth kirjoitti:

        Linkkamassasi kuvassa linjat leikkavat meren horisontissa, tarkkaan ottaen noin kaksi metriä sen yläpuolella, koska katsoja siinä on sen verran merenpintaa ylempänä.

        Ongelmasi lienee, että et ota huomioon, miten perspektiivi pienentää samalla tavalla myös sitä silmän ja horisontin korkeuseroa. Jos horisontti on tuossa kuvassa noin 5 kilometrin päässä, niin ei ne kaksi metriä siellä kovin paljon ylempänä näytä olevan kuin vedenpinta.

        Sama siinä Willis Towerin kuvassa. Kuvittele toinen Willis Tower sinne näennäiseen horisonttiin. Se olisi kuvassa suunnilleen sen "aavistuksen" korkuinen, josta puhut.

        Tosiasian korostamista ei saisi kutsua takertumiseksi.
        "... missä horisontin kuuluisi perspektiivin mukaan olla ..." Häh? Eihän perspektiivi meriveden korkeutta siirtele. Horisontin kuuluu olla merenpinnan tasolla, tai järven kuten Chicago-kuvassani. Ei siinä mikään ole eri tavalla kuin sinun linkkaamassasi Willis Towerin valokuvassa, jossa siinäkin on perspektiivin apuviivat yhdessä kohtaa ja todellinen horisontti maastossa paljon sen alapuolella.

        En huomaa että olisit suoraan kieltänyt perspektiivin kykyä muodostaa saman näköistä horisonttia kuin maapallon reuna tekisi, mutta varmuuden vuoksi, lentokoneestakin katsottuna tasainen pilvimatto, jos on tarpeeksi iso rintama, muodostaa horisontin siitä pilvimatosta jos pilvet pääsee pienenemään erottumattomiin. Mutta meren rannalla se horisontti ei olekaan mielestäsi perspektiivin muodostama, vaikka se nousee ja laskee silmiesi mukana kun menet kyykkyyn ja ylös, ja sisätilojen perspektiivilinjatkin näyttäisi johtavan aina sinne, samalla tavalla lattialla kuin katonrajassakin. Miksi perspektiivi seuraisi maapallon kaaren reunaa sisätiloissakin, jos ei horisontti johtuisi perspektiivistä? Se että sanot perspektiivin johtavan aina katselijakorkeuden verran ylemmäksi on omaa teoriaasi joka ei poista perspektiivin ja horisontin yhteyttä. Horisontti nousee silmän mukana sinunkin mallisi mukaan, se vaan laahaa katselijakorkeuden verran perässä, eikä selitä yhtään kuvailemaani pallomaan ongelmaa.


      • Polariz- kirjoitti:

        En huomaa että olisit suoraan kieltänyt perspektiivin kykyä muodostaa saman näköistä horisonttia kuin maapallon reuna tekisi, mutta varmuuden vuoksi, lentokoneestakin katsottuna tasainen pilvimatto, jos on tarpeeksi iso rintama, muodostaa horisontin siitä pilvimatosta jos pilvet pääsee pienenemään erottumattomiin. Mutta meren rannalla se horisontti ei olekaan mielestäsi perspektiivin muodostama, vaikka se nousee ja laskee silmiesi mukana kun menet kyykkyyn ja ylös, ja sisätilojen perspektiivilinjatkin näyttäisi johtavan aina sinne, samalla tavalla lattialla kuin katonrajassakin. Miksi perspektiivi seuraisi maapallon kaaren reunaa sisätiloissakin, jos ei horisontti johtuisi perspektiivistä? Se että sanot perspektiivin johtavan aina katselijakorkeuden verran ylemmäksi on omaa teoriaasi joka ei poista perspektiivin ja horisontin yhteyttä. Horisontti nousee silmän mukana sinunkin mallisi mukaan, se vaan laahaa katselijakorkeuden verran perässä, eikä selitä yhtään kuvailemaani pallomaan ongelmaa.

        Alusta uudestaan.

        Kun miten hyvänsä siirryt pystysuuntaan, niin kaikki näkökentässäsi oleva nousee tai laskee. Kun sinä nouset, havaitsemasi kohteet laskevat. Kun sinä laskeudut, havaintosi nousevat. Meren horisontti, pilvimaton yläreuna, aita tai muu näkökenttäsi syvyyttä rajaava este ei tee poikkeusta.

        Silmäsi ovat ihan fyysisesti joko kohteen ylä- tai alapuolella tai tasoissa. Mittapuuna on silmien kautta kulkeva vaakasuora taso, joka tietenkin liikkuu silmien mukana ylös tai alas. Se, mitä kutsut horisontiksi, on tämä taso, jolla vaakasuorat yhdensuuntaiset perspektiivilinjat leikkavat toisensa.

        Se, kuinka suurena muutoksen kohteen korkeusasemassa havaitset, riippuu siitä, kuinka lähellä kohde on. Lähellä olevat näyttävät nousevan ja laskevan enemmään kuin kauempana olevat, ja tämä ero johtuu perspektiivin pienentävästä vaikutuksesta kaikkiin mittoihin, myös pystysuunnassa siis.

        Oikea horisontti, kuten huonekuvassasi, on seisomakorkeudelta noin 5 km päässä. Se on veden pinta. Se vedenpintahan ei ole sinun silmiesi korkeudella, eihän? Silmien kautta kulkeva vaakasuora taso on ylempänä, eikö niin? Muutenhan seisoisit silmiä myöten vedessä, eikö niin? - No, sinusta se näyttää olevan silmiesi korkeudella, mutta ei se ole. Että et havaitse sitä korkeuseroa, johtuu siitä, että se on niin kaukana.

        Selvempi esimerkki. Istut lentokoneessa meren yllä ja katsot vatupassia pitkin vaakasuoraan ikkunasta ulos. Näetkö vatupassin päässä horisontin? Et takuulla. Horisontti ei ole noussut silmän tasolle.

        Jos itsepintaisesti haluat kutsua horisontiksi linjaa, joka on silmän korkeudella, niin et voi odottaa tulevasi ymmärretyksi kovin hyvin. Silloin myös littarien slogan pitäisi selventää muotoon "Silmän korkeus nousee aina silmän korkeudelle".

        Niin mikä oli se kuvailemasi pallomaan ongelma. En löytänyt sitä.


      • Fat_Earth kirjoitti:

        Alusta uudestaan.

        Kun miten hyvänsä siirryt pystysuuntaan, niin kaikki näkökentässäsi oleva nousee tai laskee. Kun sinä nouset, havaitsemasi kohteet laskevat. Kun sinä laskeudut, havaintosi nousevat. Meren horisontti, pilvimaton yläreuna, aita tai muu näkökenttäsi syvyyttä rajaava este ei tee poikkeusta.

        Silmäsi ovat ihan fyysisesti joko kohteen ylä- tai alapuolella tai tasoissa. Mittapuuna on silmien kautta kulkeva vaakasuora taso, joka tietenkin liikkuu silmien mukana ylös tai alas. Se, mitä kutsut horisontiksi, on tämä taso, jolla vaakasuorat yhdensuuntaiset perspektiivilinjat leikkavat toisensa.

        Se, kuinka suurena muutoksen kohteen korkeusasemassa havaitset, riippuu siitä, kuinka lähellä kohde on. Lähellä olevat näyttävät nousevan ja laskevan enemmään kuin kauempana olevat, ja tämä ero johtuu perspektiivin pienentävästä vaikutuksesta kaikkiin mittoihin, myös pystysuunnassa siis.

        Oikea horisontti, kuten huonekuvassasi, on seisomakorkeudelta noin 5 km päässä. Se on veden pinta. Se vedenpintahan ei ole sinun silmiesi korkeudella, eihän? Silmien kautta kulkeva vaakasuora taso on ylempänä, eikö niin? Muutenhan seisoisit silmiä myöten vedessä, eikö niin? - No, sinusta se näyttää olevan silmiesi korkeudella, mutta ei se ole. Että et havaitse sitä korkeuseroa, johtuu siitä, että se on niin kaukana.

        Selvempi esimerkki. Istut lentokoneessa meren yllä ja katsot vatupassia pitkin vaakasuoraan ikkunasta ulos. Näetkö vatupassin päässä horisontin? Et takuulla. Horisontti ei ole noussut silmän tasolle.

        Jos itsepintaisesti haluat kutsua horisontiksi linjaa, joka on silmän korkeudella, niin et voi odottaa tulevasi ymmärretyksi kovin hyvin. Silloin myös littarien slogan pitäisi selventää muotoon "Silmän korkeus nousee aina silmän korkeudelle".

        Niin mikä oli se kuvailemasi pallomaan ongelma. En löytänyt sitä.

        Taisin juuri käsittää, mitä tarkoitat, kun sanot, että horisontti nousee ja laskee silmän mukana. Se tekee niin SUHTEESSA lähempänä oleviin kiintopisteisiin. Se siis näyttää kyykistyessä laskevan, koska lähellä olevat kohteet nousevat enemmän kuin horisontti. Ilman kiintopisteitä tätä harhakuvitelmaa ei tapahdu.

        Tuossa huoneessa meren rannalla: seisaallaan horisontti on abaut ikkunoiden puolivälissä. Kyykyssä se onkin pöydän pinnan alapuolella. Lattialla rähmällään se on ikkunan alareunassa. Jos menet ulos ja teet saman, sama tapahtuu edessäsi olevalle hiekalle, kyykistyessä se nousee enemmän kuin kauempana oleva hiekka ja horisontin nousua et enää havaitse ollenkaan, se näyttää nousevan niin vähän.


    • Anonyymi

      Tästä voi olla teille vähän hyötyä. Eli menin pallomaassa, eli Google Earthissa Chicagoon, Willis Towerin luokse ja otin tällaiset kuvankaappaukset. Lisäksi tein hiukan taustatutkimusta.

      https://i.imgur.com/KTfCFw7.png

      https://i.imgur.com/c4LvzwC.png

      Eli, valokuva on selkeästi otettu noin 400 metrin korkeudelta. Valokuvan vasemmassa alakulmassa näkyy hiukan Chicagon läpi virtaavaa jokea, mutta kameraa on käännytty niin paljon pois päin tornista, etten edes huomannut koko jokea ennenkuin tarkistin tämän Google Earthilla.

      Google earth kameran sijainti ei ole ihan metrilleen oikeassa kohdassa, mutta tarpeeksi lähellä, jotta ymmärtää miltä korkeudelta kuva suurinpiirtein on otettu. Laittamani kamera on hiukan taaempana.

      Kuva on otettu jostain noista lasisita parvekkeista, todennäköisesti toisiksi ensimmäisestä, mitkä näkyy tässä kuvassa:
      https://i.imgur.com/ntYQTR1.png

      Googlasin sitten vielä mitä ne lasiset parvekeket ovat, niin niiden nimi on "skydeck" ja ne ovat 412 metrin korkeudella. Eli virhelukema korkeuden kohdalla google earthissa johtuu siitä, että kamera ei ole täsmälleen oikeassa paikassa, vaan taaempana. GE:n huonoista kontrolleista johtuen on aika vaikeaa laittaa kameraa täsmälleen oikeaan kohtaan.

      Tämäkin valokuva sopii siis täydellisesti pallomaiseen maapalloon. Google earth kuitenkin on pallomaisen maapallon 3d-malli.

    • Anonyymi

      "horisonttiviiva oli kaareva, sininen ilmakehä ohut, ja sen päällä musta taivaankansi."

      Muuten hyvin ja totuuden mukaisesti kerrottu, mutta taivaankansi ei ole musta vaan sininen.

      • Anonyymi

      • Anonyymi

        Ai jaha. Sinäkö kävit siellä Migillä myös?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      163
      1443
    2. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      56
      1247
    3. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      24
      1229
    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      214
      1130
    5. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      126
      1068
    6. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      317
      999
    7. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      223
      994
    8. Haluaisin vain varmistua

      Sinusta tarpeeksi.
      Ikävä
      42
      939
    9. Olet sä silti

      Ihana ❤️ tykkään
      Ikävä
      72
      905
    10. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      73
      899
    Aihe