Onko hyvä vai huono asia?
Riitely parisuhteessa...
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Uskon, että se on ennemminkin väistämätön asia. Ei riitely välttämättä ole huono asia, jos ei nyt tieten hyväkään, jos sillä ei saa rakennettua vaan on pelkkää hajottamista.
Juuri niin. riitely on hyvä, jos sillä rakentaa yhteistä tornia kestävämmäksi.
Mietipä sitä..
Riidoillakin on tärkeä paikkansa parisuhteessa – ne opettavat molempia kestämään omaa ja toisen turhautumista. Ne opettavat kuulemaan toisen tunteita, ja ne opettavat työskentelemään riidan yli sopuun saakka.
Joskus kumppani haluaa välttää riitaa. Hänen on vaikeaa käsitellä parisuhteen vaikeuksia. Tämä saa partnerin turhautumaan voimakkaasti. Etsikää tukea ja keskusteluapua, jotta voisitte kohdata kumppanin kanssa vaikeatkin asiat. Kun ratkaisette ongelmia loukkaamatta toisianne, teidän itsetuntonne parina vahvistuu: Taas selvittiin!
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/parisuhteen_omahoito/Pages/riitely_parisuhteessa.aspx
Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan.
Saltzin mukaan riitely voi olla hyvin palkitseva kokemus, kun kaksi ihmistä ilmaisee toisilleen eriävät näkemyksensä, tunteensa ja yksilöllisyytensä. Suhteen alussa eletään usein ikään kuin symbioosissa, mutta myöhemmin tulee tarve tehdä kompromisseja.
Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme.
jos riitelet järkevästi
Jos riitelystä haluaa olevan jotain hyötyä, kannattaa välttää sanomasta asioista, joita katuu saman tien.
Saltz suosittelee oikeasti kuuntelemaan, mitä kumppanilla on sanottavana ja vastaavasti kertomaan hänelle omista ajatuksista rehellisesti.
Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/riitely-kannattaakin-riitelevilla-pariskunnilla-parempi-parisuhde/6795412#gs.m6c40q
Vaikka toinen olisi kuinka ärsyttävä, kannattaa muistaa, että hän silti on se oma rakkaasi. Älä anna vihan hälventää rakkauden tunnettasi. Näin heittämäsi kommentit eivät saa aikaan pysyvää tuhoa.
Muista, että riitely ei johda mihinkään, jos kumpikaan teistä ei ole halukas oppimaan mitään toiselta. Pysy siis rauhallisena ja ole kärsivällinen. Suhteenne saattaa vahvistua, jos kuuntelet toisen näkemyksiä avoimin mielin.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/riitely-kannattaakin-riitelevilla-pariskunnilla-parempi-parisuhde/6795412#gs.m6c40q
Se on hiton hyvä asia. Sen jälkeen tulista seksiä.
Huono. Purkakaa energianne kuumaan panoon jää riitelyt unholaan.
Riippuu vähän onko se riitely sellaista keskenkasvuista. "huora"
"haista paska" "narsisti" eli ei riidellä itse siitä asiasta vaan keskitytään vaan lapsekkaaseen haukkumasanojen ampumiseen.
Itseäni ärsyttää ja raivostuttaa sellaiset ihmiset joiden kyky tuottaa puhetta riidassa on tuollaista. Puhuisi edes siitä asiasta joka oikeasti vituttaa, että oltaisiin edes asian ytimen lähellä, eikä ihan jossain metikössä.
Mitä sekään hyödyttää yhtään sylkeä sustaan sitä narsistia tai huora sanaa jos se mikä riepoo onkin se ettei esim, pidä siitä että toisella on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä!? Mistä helvetistä se toinen voi siitä naristi tai huora-sanasta päätellä että "ahaa, sitä mättää nyt tänään tämä?" Puhu riidassa asiasta ei asian vierestä jotta se hiertäbvä asia tulee käsittelyyn ja saadaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä.
En myöskään ymmärrä sitä tiuskimista ja laiskaksi haukkumista tai selän takana valittamista jostain kotitöistä. Jos vituttaa ettei toinen osallistu tarpeeksi niin sanoo sitten vaikka vähän rumemmin että "vittu kun mua vituttaa et mulle jää näin vitun iso osa näitä kotitöitä ja sä vaan laikottelet täällä viiden tähden palvelun talossa!"
Ihan sama se miten monta kirosanaa sinne tulee ja onko vihainen ääni, kunhan se ongelma lyödään tiskiin suoraan eikä vittu sitä naristi, paskakasa, huora" joka vittu saatana ei auta ratkaisemaan mitään kun ei se toinen siitä ymmärrä että mikä helvetti sen ongelma nyt on!
Riitely usein sitä tulisempaa mitä läheisempi ihmisuhde eli mitä tärkeämpi ihminen on itselle. Sitten kun ei enää riidellä mistään vaikka moni asia hiertää, niin enää ei kumpaakaan kiinnosta miten suhteelle käy. Riitelyssä on kyse siitä että ollaan halukkaita saada suhde toimiin ja pysyyn elossa ja hätäännytään jos jokin vaarantaa sitä.
Olen sitä mieltä, riitely pitää hoitaa oikein.
Teidän ei varmaan kannata tuollaisia täällä miettiä kun ette ole parisuhteessa ettekä muunkaanlaisissa suhteissa kaivattujenne kanssa.
Spekulatiivista.
Me emme riitele.
On ihanaa kun on nainen joka osaa keskustella. Tiedän ja tunnen että hän rakastaa minua. En oikein tiedä asiaa, mikä olisi riitelyn arvoista?
KK , sitten yritin, kun emme voineetkaan tehdä, kuten olimme sopineet.
Kun sain hetken aikaa ajatella, älysin että yhteinen hyvä tärkeämpää. sanoinkin että rakkautemme on tärkeintä.
Enää ei tarvitsekaan riidellä ja taistella elintilantasta, hyväksynnästä tms.
Saan rakkautta ja saan antaa rakkautta ihan niin paljon kuin haluan.
Jos emme pääsisi kaapin paikasta sopuun. Kantaisimme sen rotiskon yhdessä ulos ja pitäisimme hauskaa, tuhotessamme sen.
Kyllä hän joskus mainitsee huonoista puolistanikin. Syyttämättä ja painostamatta. Koska mun ei tarvitse puolustautua, voin olla hänen kanssaan samaa mieltä. Yritämme sit yhdessä muuttaa asiaa paremmaksi.
Exä kun ottaa yhteyttä, siinä on aina heti taisteluasetelma.
Itse halusi lähteä, toisen matkaan. Sai viedä mitä halusi. En puuttunut mihinkään. Kun hän oli poissa, katselin vain mitä hän oli pakannut yhteisiä tavaroitamme.
Puolivuotta osituksen jälkeenkin annoin viedä mitä halusi. Eikä haluamisesta ollut puutetta. Omat tavarat joita ei tarvinnut jätti tänne mun hävitettäväksi.
Nyt kun en anna enää kuin mitä en itse tarvitse, olen tietenkin ihan hirveä.
ei kai se hyvä asia ole, mutta ei sitä voi välttääkään
pitää opetella riitelemään rakentavasti, mitä se sitten tarkoittaakaan
kun joutuu keskelle pariskunnan riitelyä ja voi katsoa asiaa ulkopuolisena, huomaa, että aika äkkiä mennään ihan henkilökohtaisiin loukkauksiin, toista loukataan tarkoituksella ja riitaan liittymättömillä asioilla.
mä haluaisin riidellä siten, etten loukkaisi turhaan, mutta en tiiä onko mahd.
Hyvä asia jos riidat sovitaan. Kamalinta on jos toinen on niin etääntynyt tunteistaan ettei osaa edes riidellä vaan sulkee kaiken sisäänsä eikä ulkokuori edes värähdä.