Ahdistavasta uskovaisuudesta toipuminen

Hei,

Minkälaisia toipumiskokemuksia teillä on ahdistavasta uskovaisuudesta? Tajusin vasta 40v ikäisenä että lapsuuden painostava uskonnollisuus on vähän traumatisoinut mua.

Miten siitä toivutaan? Mitkä kirjat vaikka voisivat auttaa? Auttaako terapia?

Kirkon toimijoiden tapaaminen tuskin auttaa kun ovat vähän syyllisiä juttuun. Mikä muu on sellaista toimintaa joka ei auta parantumaan traumasta, vaikka uskovaistaustainen niin helposti ajattelee? Kysyn jotta ymmärrän varoa.

Kiitos avustanne. Ja ’kuunteleva kirkko’ saa toki vastata kanssa ja jakaa ajatuksensa särkyneet mieleni parantamisesta.
13103
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Darwin Lajien Synty, se mikä ei tapa niin vahvistaa.

Äänestä

Kannattaa pohtia miksi on antanut toisten ihmisten uskonkäsityksen ahdistaa itseään. Ja pyrkiä kasvattamaan sen verran vahva minuus, että pystyy seisomaan omillaan kaikkialla tai vaihtoehtoisesti vain kävelemään ulos. Uskon on tarkoitus olla henkilökohtainen vakaumus, eikä ympäristön vaatimuksiin mukautumista.

Äänestä

Jumalan olemassaolo auttaa ja Jumalan sana eli Raamattu. Katso vaikka 10 minuuttia päivässä jumalanpalvelusta Yle Areenasta.

Äänestä
  • "Jumalan olemassaolo auttaa ja Jumalan sana eli Raamattu. Katso vaikka 10 minuuttia päivässä jumalanpalvelusta Yle Areenasta."

    Kummia ohjeitahan te jakelette, sama kuin hoitaisi alkoholismia viinalla!

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    "Jumalan olemassaolo auttaa ja Jumalan sana eli Raamattu. Katso vaikka 10 minuuttia päivässä jumalanpalvelusta Yle Areenasta."

    Kummia ohjeitahan te jakelette, sama kuin hoitaisi alkoholismia viinalla!

    Ajatus oli varmaankin se, että vääränlaisen, ahdistavan uskonnon tilalle tulisi Jeesuksen rakkauden sanoman antama rauha.

    Äänestä

Sre on varmaan vapauttava tunne, ikäänkuin kauhea taakkaa putoaisi päältä pois. Se tunne siis kun pääsee eroon uskonnoista. Mimä koin sen kun erosin kirkosta joten voin kuvitella että henkilö joka luopuu uskonnosta kokee asian samalla lailla.

Äänestä
  • Uskonnosta ja uskonnollisuudesta kannattaa toki luopua, mutta elävästä uskosta Herraan Jeesukseen ei kannata ikinä luopua.

    Äänestä

Onhan se kuin astuisi pimedestä valoon ja tietoisuuteen kun jättää ahdistavan pimeän syyllistävän uskomuksen /uskonnon taakseen

Mieli rauhoittuu olo on keveä tuntee oman vapaan tahtonsa vapauden se on kuin painajaisesta heräisi aurinkoiseen aamuun tulee tunne "minä oikeasti elän ja olen"

Äänestä

En ole koskaan kokenut ahdistavaa uskovaisuutta, koska en ole antanut ihmisten manipuloida itseäni. en edes läheisten. Yritettiin kylläkin luetteloida, mitä saa tehdä ja mitä ei. Olen etsinyt itse tieni Jeesuksen huomaan, tai Jeesus on johdattanut tieni. Uskoni on vapaata ja luonnollista, nautin siitä.

Sinun pitää antaa anteeksi painostajillesi ja kasvaa itsenäiseksi uskovaiseksi. Uskoon kuuluu eri vaiheet, ja nyt on aika aikuistua. Tsemppiä, älä ikinä jätä Jeesusta.

Äänestä

Haluatko vähän tarkemmin kertoa mikä ahdistaa? Tuntuuko että ihmiset ovat pakottaneet oppejaan sinulle? Jos olet täyttynyt Pyhällä Hengellä niin ahdistus voi olla jos on väärää oppia ympärillä sen tuntee Hengessä. Se voi myös olla hyökkäys viholliselta. Jos et ole täyttynyt Pyhällä Hengellä koskaan on aika rukoilla, että Jumala sen sinulle antaisi. Ahdistus voi olla myös terve reaktio jos opetukset ovat olleet vääriä.

Varmaan paras tapa on tuoda ne asiat Jumalalle ja pyytää apua häneltä ja jutella läheiselle uskovalle ystävälle keneen luotat. Sitten tietenkin päivittäinen raamatunluku, Lue mitä Jeesus oikeasti opettaa, jotta ihmisien opetuksien kahleet voivat katketa.

Mat 15:8  'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, 
Mat 15:9  mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'." 

Siunausta ja toivottavasti asia ratkeaa!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Hei,

Minkälaisia toipumiskokemuksia teillä on ahdistavasta uskovaisuudesta? Tajusin vasta 40v ikäisenä että lapsuuden painostava uskonnollisuus on vähän traumatisoinut mua.

Miten siitä toivutaan? Mitkä kirjat vaikka voisivat auttaa? Auttaako terapia?

Kirkon toimijoiden tapaaminen tuskin auttaa kun ovat vähän syyllisiä juttuun. Mikä muu on sellaista toimintaa joka ei auta parantumaan traumasta, vaikka uskovaistaustainen niin helposti ajattelee? Kysyn jotta ymmärrän varoa.

Kiitos avustanne. Ja ’kuunteleva kirkko’ saa toki vastata kanssa ja jakaa ajatuksensa särkyneet mieleni parantamisesta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu