Isäni oli hyvä ihminen, niin hyvä, että hänen kaltaistaan on vaikea, jos ei mahdotonta löytää. Tämä kertomus ei ole tarkoitettu niille jotka eivät osaa tai jaksa lukea kahta riviä enempää.
Hän antoi kaiken sille joka jotain tarvitsi. Hän antoi rahaa sitä tarvitsevalle. Hän antoi ruokaa sitä tarvitsevalle. Hän antoi kaikkea jos joku jotain keksi pyytää. Hän antoi autonsa tyttärelleen koska hän sitä tarvitsi. Taulut seinältä, astiat kaapista, osti puhelimet, nettiliittymät, tietokoneet lapsilleen, hän antoi vaikka housunsa jos joku niitä tarvitsi. Hän auttoi naapureita kaikessa missä he ikinä apua tarvitsivat.
Hän olisi kävellyt vaikka rovioon lastensa puolesta. Hän ei koskaan, siis ei koskaan sanonut ei, kun häneltä pyydettiin apua. Silti hän eli onnellista ja toivon täytteistä elämää. Hänellä oli kaikkea jota hän elääkseen tarvitsi. Varakas hän ei ollut mutta piti aina huolen siitä, että toisilla ihmisillä oli asiat hyvin. Hänellä oli testin mukaan hyvin korkea älykkyysosamäärä. ÄO 147 on sellainen saldo johon harva yltää. Hän oli teknisesti ja kielellisesti hyvin lahjakas. Hänellä oli varsin mittava koulutus- ja työhistoria. Hän oli erittäin hyvä keskustelija. Hän kykeni keskustelemaan kaikkien ihmisten kanssa kiihkottomasti katsomatta poliittista taustaa. Hän rakensi siltoja erilaisten elämänkatsomusten välille, ei rikkonut niitä.
Nyt hän on pois tästä maailmasta eikä enää voi auttaa ja tehdä hyvää muille mutta muisto, jonka hän jätti jälkeensä, elää edelleen. Poliittiselta suuntaukseltaan hän oli perussuomalainen koska hän katsoi, että perussuomalaisuus oli ainoa poliittinen suuntaus joka tuki hänen identiteettiään edes jossain määrin. Siispä minäkin olen perussuomalainen, tosin samanlaiseen hyvyyteen, anteliaisuuteen ja avarakatseisuuteen en koskaan tule kykenemään. Pahuutta, suoranaista pahuutta hän sen sijaan vihasi.
Siispä heitän kultaisen hilepölyn hänen päälleen. Ikäväni on suunnattoman suuri.
Hän antoi kaiken sille joka jotain tarvitsi. Hän antoi rahaa sitä tarvitsevalle. Hän antoi ruokaa sitä tarvitsevalle. Hän antoi kaikkea jos joku jotain keksi pyytää. Hän antoi autonsa tyttärelleen koska hän sitä tarvitsi. Taulut seinältä, astiat kaapista, osti puhelimet, nettiliittymät, tietokoneet lapsilleen, hän antoi vaikka housunsa jos joku niitä tarvitsi. Hän auttoi naapureita kaikessa missä he ikinä apua tarvitsivat.
Hän olisi kävellyt vaikka rovioon lastensa puolesta. Hän ei koskaan, siis ei koskaan sanonut ei, kun häneltä pyydettiin apua. Silti hän eli onnellista ja toivon täytteistä elämää. Hänellä oli kaikkea jota hän elääkseen tarvitsi. Varakas hän ei ollut mutta piti aina huolen siitä, että toisilla ihmisillä oli asiat hyvin. Hänellä oli testin mukaan hyvin korkea älykkyysosamäärä. ÄO 147 on sellainen saldo johon harva yltää. Hän oli teknisesti ja kielellisesti hyvin lahjakas. Hänellä oli varsin mittava koulutus- ja työhistoria. Hän oli erittäin hyvä keskustelija. Hän kykeni keskustelemaan kaikkien ihmisten kanssa kiihkottomasti katsomatta poliittista taustaa. Hän rakensi siltoja erilaisten elämänkatsomusten välille, ei rikkonut niitä.
Nyt hän on pois tästä maailmasta eikä enää voi auttaa ja tehdä hyvää muille mutta muisto, jonka hän jätti jälkeensä, elää edelleen. Poliittiselta suuntaukseltaan hän oli perussuomalainen koska hän katsoi, että perussuomalaisuus oli ainoa poliittinen suuntaus joka tuki hänen identiteettiään edes jossain määrin. Siispä minäkin olen perussuomalainen, tosin samanlaiseen hyvyyteen, anteliaisuuteen ja avarakatseisuuteen en koskaan tule kykenemään. Pahuutta, suoranaista pahuutta hän sen sijaan vihasi.
Siispä heitän kultaisen hilepölyn hänen päälleen. Ikäväni on suunnattoman suuri.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaunis kirjoitus. Kiitos. Tällaisia aloituksia kun olisi enemänkin niin palsta olisi salonkikelpoinen. Täällä riehuvat mistään mitään tietämättömät, kouluja käymättömät toisen polven arabi- ja somalivajakit ja niiden lakeijat.
Siinä on vihervassareille pureskeltavaa Joulunpyhiksi.
Hienoa muistelua ja ihan isänne mukaista hillittyä ja vaatimatonta korostaen.
Heitä "hiljaisen kansan edustajia" on paljon jotka tekevät enemmän kuin kuuluttavat tekemisistään kaikkialle!
Nykymaailman kuten Suomen kansan 'näkyvin ja kuuluvin väki' ei ole oikeastaan mitään mutta pitävät itsestään sitäkin suurempaa haloota!
"Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten " sanotaan ja sehän on juuri noin!
Hyvä oli minunkin isäni, piti perheestään huolen oikein viimeisen päälle, mutta ei hän mikään homsu ollut, eikä alkanut koko maailmaa rahoittamaan!
Late Lapista.
Tällaisia arjen sankareita ei tästä "minä minä" maailmasta enää löydy.
Kuoliko Late sittemmin koronaan????????
Ei pysty todistamaan väitteitään.
Samanlainen perhe on ollut minullakin.
Äiti ja isä ovat auttaneet ihan kaikessa.
Saamme me lapset olla ikuisesti kiitollisia jo edesmenneille vanhemmillemme.