En usko niitä väitteitä että divisioonien ja prikaatien todelliset määrävahvuudet ovat olleet sitä mitä opukset väittävät. Esim kesän 1941 osalta yleinen väite divisioonien määrävahvuudesta 16,300. Tässä tehdään se oletus että komppaniat olisivat olleet muka nelijouukkueellisia kun tosiasiassa useimmissa komppanioissa oli vain 3 joukkuetta.
Vuonna 1944 divisioonissa oli enää 7 jv-pataljoonaa eikä enää kevyttä osastoa. Myös muita kevennyksiä oli. Prikaatien vahvuuksia usein väitetään yli 7,000 miehen suuruisiksi. Näinköhän? Niissä oli 4 pataljoonaa sekä 2 patteristoa tukiaselajien komppanioita. huoltoporras. Ratsuväkiprikaatin vahvuudeksi väitetään yli 5,000 miestä mutta eräät kriittisemmät esittävät vain noin 4,230.
Mikä on siis yhtymien todellinen määrävahvuus 1941 ja 1944?
Suomen divisioonien ja prikaatien vahvuudet 1941-44?
39
1706
Vastaukset
- Anonyymi
Et ymmärrä asiaa lainkaan.
Määrävahvuus on organisaation peruskäsite. Siihen pyritään, mutta harvoin päästään, taistelujen aikana ei koskaan
Joukolla on kirjavahvuus, joka tatrkoittaa kaikki joukon jäseniä, myös niitä, jotka eivät ole paikalla. Se, jolla pelataan on rivivahvuus. Se hupenee taisteluissa joka päivä ja kenties korjaantuu joskus,kun täydennystä saadaan.
Kesän -41 ns.täysien divisioonien vahvuudet olivat aivan eri tasoa,kuin syksyn vahvuudet.
Kun divisioonat supistettiin kaksirykmenttisiksi, niin niiden vahvuudet tietenkin putosivat.Ei kukaan ole muuta väittänyt.
Prikaatien rivivahvuudet olivat useimmin noin 4 000 - 4 500 miestä.- Anonyymi
"Kun divisioonat supistettiin kaksirykmenttisiksi, niin niiden vahvuudet tietenkin putosivat"
Kaksirykmenttisellä divisioonalla on oikea nimikin: prikaati. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kun divisioonat supistettiin kaksirykmenttisiksi, niin niiden vahvuudet tietenkin putosivat"
Kaksirykmenttisellä divisioonalla on oikea nimikin: prikaati.Suomen armeijan divisioonista poistettiin yksi rykmentti 1942-43 ja muutettiin rakenne seitsemän pataljoonaisiksi. Seitsemäs pataljoona oli Erillinen Pataljoona.
Useimmissa pataljoonissa oli 4 komppaniaa jalkaväkeä (4.komppania oli KK-komppania). Kiväärikomppaniassa oli useimmiten vain 3 joukkuetta, ei 4. Pelkästään tästä tulee ohjevahvuuteen verrattuna 40x9x9 eli yli 3,200 miehen vähennys kun divisioonan jokaisesta pataljoonassa onkin 9 joukkueen verran vähemmän kiväärijoukkueita.
Näin ollen monissa divisioonissa kesällä 1941 tästävahvuus 16,300 sotilaan sijasta putosikin 13,000-14,000:een sotilaaseen. Sitten yksirykmentti (yli 3,000 sotilasta) supistui erilliseksi pataljoonaksi. Tosin rykmentin raskasaselajit: Krh.K ja Tyk.K jäivät divisioonaan. Näin ollen uusi systeemi laski miesvahvuutta jälleen ainakin yli 2,000 miehellä. Samoin poistui noin 360 miehen Kevyt Osasto.
Onkin luultavaa että monissa Suomen armeijan divisioonissa todelliset vahvuudet keväällä 1944 ovat olleet hädin tuskin enempää kuin 11,000 miestä. Panssaridivisioonaan määrävahvuudeksi (maksimi) on mainittu noin 9,200 miestä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suomen armeijan divisioonista poistettiin yksi rykmentti 1942-43 ja muutettiin rakenne seitsemän pataljoonaisiksi. Seitsemäs pataljoona oli Erillinen Pataljoona.
Useimmissa pataljoonissa oli 4 komppaniaa jalkaväkeä (4.komppania oli KK-komppania). Kiväärikomppaniassa oli useimmiten vain 3 joukkuetta, ei 4. Pelkästään tästä tulee ohjevahvuuteen verrattuna 40x9x9 eli yli 3,200 miehen vähennys kun divisioonan jokaisesta pataljoonassa onkin 9 joukkueen verran vähemmän kiväärijoukkueita.
Näin ollen monissa divisioonissa kesällä 1941 tästävahvuus 16,300 sotilaan sijasta putosikin 13,000-14,000:een sotilaaseen. Sitten yksirykmentti (yli 3,000 sotilasta) supistui erilliseksi pataljoonaksi. Tosin rykmentin raskasaselajit: Krh.K ja Tyk.K jäivät divisioonaan. Näin ollen uusi systeemi laski miesvahvuutta jälleen ainakin yli 2,000 miehellä. Samoin poistui noin 360 miehen Kevyt Osasto.
Onkin luultavaa että monissa Suomen armeijan divisioonissa todelliset vahvuudet keväällä 1944 ovat olleet hädin tuskin enempää kuin 11,000 miestä. Panssaridivisioonaan määrävahvuudeksi (maksimi) on mainittu noin 9,200 miestä.Jos pataljoonien taistelujoukkojen miesvahvuus laski on sen täytynyt keventää myös huoltoporrasta jonkin verran. Kenttätykistörykmentin määrävahvuus osin hevosvetoisuutensa takia oli niinkin korkea kuin noin 1,850 miestä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kun divisioonat supistettiin kaksirykmenttisiksi, niin niiden vahvuudet tietenkin putosivat"
Kaksirykmenttisellä divisioonalla on oikea nimikin: prikaati.Kaksirykmenttinen divisioona oli tavallinen mm Saksan armeijassa.
Prikaatissa ei ole rykmenttijakoa poislukien Ratsuväkiprikaati, jossa pataljoonilla oli rykmentin perinnenimi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaksirykmenttinen divisioona oli tavallinen mm Saksan armeijassa.
Prikaatissa ei ole rykmenttijakoa poislukien Ratsuväkiprikaati, jossa pataljoonilla oli rykmentin perinnenimi.Kyllä brittiläiset divisioonat koostuivat prikaateista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suomen armeijan divisioonista poistettiin yksi rykmentti 1942-43 ja muutettiin rakenne seitsemän pataljoonaisiksi. Seitsemäs pataljoona oli Erillinen Pataljoona.
Useimmissa pataljoonissa oli 4 komppaniaa jalkaväkeä (4.komppania oli KK-komppania). Kiväärikomppaniassa oli useimmiten vain 3 joukkuetta, ei 4. Pelkästään tästä tulee ohjevahvuuteen verrattuna 40x9x9 eli yli 3,200 miehen vähennys kun divisioonan jokaisesta pataljoonassa onkin 9 joukkueen verran vähemmän kiväärijoukkueita.
Näin ollen monissa divisioonissa kesällä 1941 tästävahvuus 16,300 sotilaan sijasta putosikin 13,000-14,000:een sotilaaseen. Sitten yksirykmentti (yli 3,000 sotilasta) supistui erilliseksi pataljoonaksi. Tosin rykmentin raskasaselajit: Krh.K ja Tyk.K jäivät divisioonaan. Näin ollen uusi systeemi laski miesvahvuutta jälleen ainakin yli 2,000 miehellä. Samoin poistui noin 360 miehen Kevyt Osasto.
Onkin luultavaa että monissa Suomen armeijan divisioonissa todelliset vahvuudet keväällä 1944 ovat olleet hädin tuskin enempää kuin 11,000 miestä. Panssaridivisioonaan määrävahvuudeksi (maksimi) on mainittu noin 9,200 miestä.Panssaridivisioonan määrävahvuus Suomen armeijassa v.1944 oli 9,345 miestä. Siinä oli 4 jääkäripataljoonaa ja neljän tykkikomppanian panssarijääkäripataljoona. Rynnäkkötykkipataljoonan miesvahvuus oli 402 miestä.
- Anonyymi
Oliko kesällä 1941 yksikään Suomen armeijan divisioona sellainen jossa kaikkien pataljoonien kaikki kiväärikomppaniat olivat nelijoukkueellisia? Ei taatusti ollut.
Näin ollen lieneekin paljon realistisempaa olettaa että tyypillisellä suomalaisella kesän 1941 divisioonalla oli sodan todella alkaessa heinäkuun alussa vain noin 14,000 sotilaan "määrävahvuus", jos edes sitäkään.
Tappiot ovat luku sinänsä. Ville Kivimäen "Murtuneet mielet"-kirjan mukaan tappioista peräti 94% kohdistui taistelujoukkoihin. Taistelujoukkoihin laskettiin kuuluvaksi: rykmentit, pioneeripataljoonat/komppaniat, pst-komppaniat muttei esim viestipataljoonat/komppaniat. Taistelujoukkojen tappioista taas valtaosa keskittyi pataljoonien kiväärikomppanioihin ja jääkärikomppanioihin tai joukkueisiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos pataljoonien taistelujoukkojen miesvahvuus laski on sen täytynyt keventää myös huoltoporrasta jonkin verran. Kenttätykistörykmentin määrävahvuus osin hevosvetoisuutensa takia oli niinkin korkea kuin noin 1,850 miestä.
Suomalaisen kenttätykistörykmentin jossa kolme (kevyttä) patteristoa määrävahvuus oli tarkalleen 1813 miestä, 36 kevyttä tykkiä, 636 hevosta, 40 moottoriajoneuvoa ja 615 polkupyörää.
Motorisoidun raskaan patteriston määrävahvuus: 512 miestä (jos aseistettu haupitseilla), 12 tykkiä ja 79 moottoriajoneuvoa (joista 12 traktoria ja 40 kuorma-autoa). - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Panssaridivisioonan määrävahvuus Suomen armeijassa v.1944 oli 9,345 miestä. Siinä oli 4 jääkäripataljoonaa ja neljän tykkikomppanian panssarijääkäripataljoona. Rynnäkkötykkipataljoonan miesvahvuus oli 402 miestä.
Panssaridivisioonassa oli täydennyspataljoona.
Sen panssariprikaatin (panssarivaunuyksiköt 2 ps-pataljoonaa, erillinen ps-komppania, viestikomppania, panssarikoulutuspataljoona) määrävahvuus oli 1131 miestä.
Ps-divisioonan tykistö oli yksi raskas motorisoitu patteristo jolla oli 12 kpl 150 mm haupitsia. Lisäksi it-patteristo käsitti 6 kpl Landswerkin it-panssarivaunua. Patterin miesvahvuus 84 miestä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suomen armeijan divisioonista poistettiin yksi rykmentti 1942-43 ja muutettiin rakenne seitsemän pataljoonaisiksi. Seitsemäs pataljoona oli Erillinen Pataljoona.
Useimmissa pataljoonissa oli 4 komppaniaa jalkaväkeä (4.komppania oli KK-komppania). Kiväärikomppaniassa oli useimmiten vain 3 joukkuetta, ei 4. Pelkästään tästä tulee ohjevahvuuteen verrattuna 40x9x9 eli yli 3,200 miehen vähennys kun divisioonan jokaisesta pataljoonassa onkin 9 joukkueen verran vähemmän kiväärijoukkueita.
Näin ollen monissa divisioonissa kesällä 1941 tästävahvuus 16,300 sotilaan sijasta putosikin 13,000-14,000:een sotilaaseen. Sitten yksirykmentti (yli 3,000 sotilasta) supistui erilliseksi pataljoonaksi. Tosin rykmentin raskasaselajit: Krh.K ja Tyk.K jäivät divisioonaan. Näin ollen uusi systeemi laski miesvahvuutta jälleen ainakin yli 2,000 miehellä. Samoin poistui noin 360 miehen Kevyt Osasto.
Onkin luultavaa että monissa Suomen armeijan divisioonissa todelliset vahvuudet keväällä 1944 ovat olleet hädin tuskin enempää kuin 11,000 miestä. Panssaridivisioonaan määrävahvuudeksi (maksimi) on mainittu noin 9,200 miestä.Eikös Kevyen Osaston määrävahvuus ollut 594 henkilöä koostuen mm. kahdesta jääkärikomppaniasta sekä kk-komppaniasta? Se oli siis liikkuva heikennetty pataljoona.
Kevyen Osaston jääkärikomppanian joukkueessa on se erikoisuus että ryhmiä siinä oli vain 3 kun muissa jääkärijoukkueissa 4. Joukkueiden määräksi on esitetty 4 mutta epäilen pitääkö se todella paikkaansa. Toisaalta ryhmien määrän vähennys periaatteessa voisi mahdollistaa tuon neljännen joukkueen olemassaolon komppaniassa.
- Anonyymi
Wikipedia ja useat muut opukset mainitsevat mm Ratsuväkiprikaatin vahvuudeksi noin 5 000 miestä mutta todellisuudessa se määrävahvuus oli 4 238 joista 163 oli upseereita.
Muiden prikaatien osalta lähtökohtana on pidettävä sitä että neljässä jv-pataljoonassa on ollut todennäköisesti n.3 600 sotilasta, kahdessa patteristossa noin 1 100 miestä. Niiden lisäksi viesti-, pioneeri-, tykkikomppanioissa yhteensä noin 500 ja muissa yksiköissä (it, huolto ym) muutamia satoja sotilaita. Määrävahvuudet jossain 5 600 ja 6 000 välillä. Ensimmäisten taistelujen jälkeen vahvuudet putosivat nopeasti alle 5 000 miehen täydennyksien jälkeenkin.- Anonyymi
Sotket vahvuuskäsitteitä.
Määrävahvuus on organisatoorinen teoreettinen käsite,johon pyritään.
Kirjavahvuus käsittää kaikki joukon kirjoilla olevat, myös haavoittumisten, lomien ja komennusten takia joukon ulkopuolella olevat.
Rivivahvuus on se määrä, joka on paikalla käytettävissä.
Taisteluvahvuus on rinnakkainen rivivahvuuden kanssa eli todella paikalla olevat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sotket vahvuuskäsitteitä.
Määrävahvuus on organisatoorinen teoreettinen käsite,johon pyritään.
Kirjavahvuus käsittää kaikki joukon kirjoilla olevat, myös haavoittumisten, lomien ja komennusten takia joukon ulkopuolella olevat.
Rivivahvuus on se määrä, joka on paikalla käytettävissä.
Taisteluvahvuus on rinnakkainen rivivahvuuden kanssa eli todella paikalla olevat.Divisioonien muuttaminen 7- pataljoonisiksi tapahtui 1942 puolella, kun hyökkäysvaihe oli ohi ja miehiä piti saada maatalous- ja tehdastöihin.
Itse asiassa muutos ei heikentänyt tulivoimaa, koska sarjatuliaseitten määrä kasvoi, v. 1941 sotasaaliskaluston ja oman tuotannon myötä. Divisioonien kenttätykistörykmenttien putkimäärä kai kasvoi?
Viestikaluston määrä ja laatu paranivat.
Muissakin sotaa käyneissä maissa oli vanha divisioonajako osoittautunut hankalaksi divisioonan "raskauden" vuoksi. Suomalainen divisioona 42-44 oli askel kohti prikaatimallia. Se mistä täällä kärsittiin oli moottoriajoneuvojen puute. Toisaalta tieverkko oli kehno. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Divisioonien muuttaminen 7- pataljoonisiksi tapahtui 1942 puolella, kun hyökkäysvaihe oli ohi ja miehiä piti saada maatalous- ja tehdastöihin.
Itse asiassa muutos ei heikentänyt tulivoimaa, koska sarjatuliaseitten määrä kasvoi, v. 1941 sotasaaliskaluston ja oman tuotannon myötä. Divisioonien kenttätykistörykmenttien putkimäärä kai kasvoi?
Viestikaluston määrä ja laatu paranivat.
Muissakin sotaa käyneissä maissa oli vanha divisioonajako osoittautunut hankalaksi divisioonan "raskauden" vuoksi. Suomalainen divisioona 42-44 oli askel kohti prikaatimallia. Se mistä täällä kärsittiin oli moottoriajoneuvojen puute. Toisaalta tieverkko oli kehno.Kahden vuoden organisaatiosekasotkun jälkeen supistettu divisioonaorganisaatio hyväksyttiin 1943 lopulla.Samalla oli perustettu 5 prikaatia ja Panssaridivisioona.
Suurvallat käyttivät divisioonaorganisaatiota sodan loppuun ja jotkut vieläkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Divisioonien muuttaminen 7- pataljoonisiksi tapahtui 1942 puolella, kun hyökkäysvaihe oli ohi ja miehiä piti saada maatalous- ja tehdastöihin.
Itse asiassa muutos ei heikentänyt tulivoimaa, koska sarjatuliaseitten määrä kasvoi, v. 1941 sotasaaliskaluston ja oman tuotannon myötä. Divisioonien kenttätykistörykmenttien putkimäärä kai kasvoi?
Viestikaluston määrä ja laatu paranivat.
Muissakin sotaa käyneissä maissa oli vanha divisioonajako osoittautunut hankalaksi divisioonan "raskauden" vuoksi. Suomalainen divisioona 42-44 oli askel kohti prikaatimallia. Se mistä täällä kärsittiin oli moottoriajoneuvojen puute. Toisaalta tieverkko oli kehno.Armeijan sisällä käytiin jatkosodan aikana ja vielä sen jälkeen vääntöä siitä olisiko prikaatijärestelmä divisioona-rykmenttisysteemiä parempi. Mutta Suomen armeijan päättäjät eivöt tosiasiassa päässeet asiassa yksimielisyyteen sodan aikana.
Prikaatijärjestelmään siirtymistä kannattivat useimmat pataljoonakomentajat koska siinä he suoraan prikaatinkomentajan alaisuudessa saattoivat saada tykistötulitukea eikä hankalaa väliporrasta, rykmenttiä, ollut tulppana. Prikaatia organisaationa pidettiin myös kevyempänä.
Lopulta sodan jälkeen sekä Suomi että Ruotsi siirtyivät prikaatijärjestelmään. Se oli eräs seuraus ns kylmän sodan reaaliteeteista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Armeijan sisällä käytiin jatkosodan aikana ja vielä sen jälkeen vääntöä siitä olisiko prikaatijärestelmä divisioona-rykmenttisysteemiä parempi. Mutta Suomen armeijan päättäjät eivöt tosiasiassa päässeet asiassa yksimielisyyteen sodan aikana.
Prikaatijärjestelmään siirtymistä kannattivat useimmat pataljoonakomentajat koska siinä he suoraan prikaatinkomentajan alaisuudessa saattoivat saada tykistötulitukea eikä hankalaa väliporrasta, rykmenttiä, ollut tulppana. Prikaatia organisaationa pidettiin myös kevyempänä.
Lopulta sodan jälkeen sekä Suomi että Ruotsi siirtyivät prikaatijärjestelmään. Se oli eräs seuraus ns kylmän sodan reaaliteeteista.Tarkoitus oli hyökkäysvaiheen jälkeen supistaa dvisioonat prikaateiksi,joihin jäisi noin 10 nuorinta ikäluokkaa. Rintamatilanne ei kuitenkaan sallinut moista rykäisyä,joten rykmenttejä nuorennettiin ja vanhennettiin, muutettiin prikaatien rungoiksi ja palautettiin takaisin. Muutamia lakkautettiin, samoin pari divisioonaa.
Valtavan sekasotkun jälkeen päädyttiin huonoon ratkaisuun eli kolmannen rykmentin lakkauttamiseen, muuten divisoona säilyi lähes ennallaan. Kevyen osaston tilalla oli vanhojen miesten erillispataljoona.
Lisäksi oli 5 prikaatia ja Panssaridivisioona ynnä Ratsuväkiprikaati.
- Anonyymi
Jalkaväkipataljoonien kiväärikomppanioiden todellinen määrävahvuus oli jatkosodassa 140 miestä sillä joukkueeseen kuului 40 ja komentojoukkueeseen 20. Kiväärijoukkueita oli kolme sillä neljäs oli vain paperilla.
Rykmenttien miestappioista 95% kohdistui 9 kiväärikomppaniaan, 3 KK-komppaniaan, Tykkikomppaniaan sekä 4 jääkärijoukkueeseen. Käytännössä 1 000 miehen tappiot puolittivat taisteluvahvuuden. - Anonyymi
Pioneeripataljoonan määrävahvuus 1942-45 oli Suomessa 582 sotilasta.
Divisioonan (pst) eli tykkikomppanian määrävahvuus 118 miestä v.1944 kun käytössä 75 mm saksalaistykit (6kpl). - Anonyymi
..niinpä niin, esikunnan "kumipäät" ne ovat kaiken takana..
- Anonyymi
Armeijan supistamista vaati maan hallitus demarien johdolla.
Päätökset teki Mannerheim, jolla ei ollut juuri käsitystä organisaatioasioista.
Tulos oli hirveä sotku, jolla hajotettiin armeijan organisaation ydin eli saikkaporukat.
Kaiken huippu oli, että pari kotiutettua ikäluokkaa jouduttiin kutsumaan takaisin.
- Anonyymi
Vuonna 1942 divisioonasta lähti kaikkiaan 2 jv-pataljoonaa ja vielä kevyt osasto johon kuului määrävahvuisena 594 miestä. Periaatteessa siis vahvuus olisi laskenut noin 2 600 miestä.
- Anonyymi
Miten hajoitettujen kevyiden osastojen jääkärikomppanioille kävi jatkossa?Jääkäripataljoonien määrä ei ainakaan kasvanut (vaan myös yksi niistä lakkautettiin, JR 7).
Vuoden 1944 divisioona ja rykmenttimäärävahvuuksissa näkyy että rykmenteillä oli yhä yksi jääkärijoukkue, samoin pataljoonissa yksi jääkärijoukkue. Mutta niinhän oli ollut jo vuonna 1941.- Anonyymi
Keveiden osastojen vanhat miehet kotiutettiin ja 1908 jälkeen syntyneet sijoitettiin täydennysmiehiksi säilyneisiin rykmentteihin. Vanhempia palvelukseen jätettyjä ikäluokkia koottiin myös divisioonien erillisiin pataljooniin eli ns. " joulupukkipataljooniin". Heitä sijoitettiin myös huoltotehtäviin.
- Anonyymi
Ihmetellä täytyy ettei tehty sitä ratkaisua että kaikki yli 30-vuotiaat joitain poikkeksellisen päteviä lukuunottamatta olisi siirretty pysyvästi tukitehtäviin, pois taistelutehtävistä. Jo tappioiden keskittyminen taistelujiukkoihin olisi edellyttänyt sitä että eteenkin kiväärikomppaniat, pioneerikomppaniat, jääkäripataljoonat sekä kk-komppaniat olisi miehitetty esim 18-28 vuotiailla rivimiehillä (s.1916-1925). Näistä ikäluokista olisi saatu kasaan noin 250,000 miestä (keskimäärin 28,000 per ikäluokka - koetut tappiot).
Kiväärikomppanioita 130 pataljoonan armeijassa oli noin 400 130 kk-komppaniaa 35 komppanian verran pioneereja. Miestarve noin 120,000.
Jatkosodassa maksettiin hintaa siitä että talvisodan viimeisenä kuukautena mieshukka oli niin suuri. Samoin elokuu 1941 oli niin verinen että sai jopa marskin huolestumaan armeijan tulevaisuudesta. - Anonyymi
Vuoden 1941 kesälle jv-pataljoonan määrävahvuudeksi on ilmoitettu 1 022 miestä käsittäen 3 kiväärikomppaniaa jossa kussakin 205, kk-komppani jossa 197 miestä sekä 64 miehen krh-joukkue. Muut 146 ovat kuuluneet pataljoonan huolto- ja esikuntaportaaseen.
Mutta tässä saadaan tehdä välitön realistinen korjaus koska - kuten täällä jo aivan oikein on mainittu - kiväärikomppaniassa ei ollut neljää vaan vain kolme kiväärijoukkuetta. Näin ollen pataljoonan vahvuudesta on syytä vähentää 3 x 40 = 120 miestä jolloin päästään noin 900 mieheen joka lienee realistisempi lukema koko määrävahvuudesta. On sitten oma kysymyksensä pystyttiinkö edes tähän vahvuuteen pääsemään. Todennäköisesti kesäkuussa 1941 tähän päästiin, heinäkuussa tilanne olikin jo aivan toista. Heinäkuun loppuun mennessä armeija oli jo kärsinyt yli 22 000 miehen tappiot. Tappiot keskittyivät hyvin voimakkaasti Laatokan pohjoispuolella olleisiin noin 170 000 miehen joukkoihin. - Anonyymi
Jalkaväkidivisioonan määrävahvuudeksi on esitetty kesälle 1941 henkilöstömääräksi 16 348. Todellisuudessa siitä on vähennettävä lähes täysin kiväärikomppanioista pois neljäs joukkue (joka oli vain paperilla muttei useimmiten käytössä ollenkaan). Näin ollen jokaisesta pataljoonasta vähennettävä 120 miestä eli 9 pataljoonasta yhteensä noin 1 080 sotilasta. Näin todennäköisemmäksi määrävahvuudeksi tulee noin 15 300.
Lisäksi ainakin 6 divisioonasta puuttui raskas patteristo kokonaan eli näistä olisi vähennettävä vielä noin 600 miestä.
Kesällä 1944 divisioonasta poistui kokonaan yksi rykmentti (3 616 miestä) jonka tilalle jäi vain noin 1 000 miehen erillinen pataljoona. Rykmentin tykki- ja krh-komppaniaa ei lakkautettu vaan jätettiin divisioonaan. Sen sijaan rykmentin esikunnat ja huollot tietenkin lopetettiin. Näin ollen tämä muutos vähensi noin 2 300 miehellä divisiooan määrävahvuutta. Lisäksi lähes 600 miehen kevyt osasto lopetettiin joten määrävahvuus putosi n. 2 900 miehellä, siis 13 400 henkilöön. Tästä on sitten vähennettävä nämä kiväärikomppanioiden neljännet joukkueet eli 7 pataljoonan divisioonassa pudotusta tulee n. 840 miestä. Tällä perusteella divisioonan henkilöstövahvuudeksi tulisi n. 12 550.
Kysymykseen mikä oli kesän 1941 divisioonan todennäköinen määrävahvuus on oikea vastaus jossain 15 000 molemmin puolin; 14 700 - 15 300 riippuen siitä oliko raskasta patteristoa divisioonassa vai ei. Kesän 1944 osalta divisioonan määrävahvuudeksi näyttäisi tulleen n. 12 500.
Siihen ei löydy tietoa johtiko divisioonan keventäminen myös siihen että sen huolto- ja esikuntaporrasta kevennettiin henkilöstömäärällä. Luulisi että lähes 4 000 miehellä keventyneen divisioonan pyörittämiseen ei olisi tarvittu enää yhtä paljon huoltoa ja hallintoa kuin vielä kesän 1941 kynnyksellä oli suunniteltu. - Anonyymi
Olisi ollut paljon parempi ratkaisu siirtyä varsinkin Laatokan pohjoispuolen joukoissa prikaatijärjestelmään vaikka niin että kolme pataljoonista olisi rakennettu nuorista ikäluokista ja neljäs, reserviluonteinen sitten vanhemmista ikäluokista. Prikaatijärjestelmä oli joustavampi ja eteenkin pataljoonien komentajille parempi kun typerää ja kankeaa rykmenttiväliporrasta ei ollut. Prikaatijärjestelmässä pataljoonan komentajat pystyivät nopeammin saamaan komentajalta eteenkin tykistön epäsuoraa tulta tueksi. 2 pataljoonaa rintamavastuussa, yksi niiden takana reservissä ja yksi levossa olisi taannut taisteluissa sen että kumpikin pataljoona olisi saanut oman prikaatinsa patteriston tulituen tarvittaessa vaikka samanaikaisessa taistelussa.
- Anonyymi
Prikaatien määrävahvuuksista puhuttaessa ihmettelen väitettä että vahvuus olisi ollut 7 000 miestä koska rykmenttiin verrattuna se oli suurempi vain siten että siinä oli 1 jv-pataljoona (noin 1000 miestä) enemmän sekä tykistön kaksi patteristoa ( 1100-1200 miestä yhteensä). Lisäksi sillä oli pioneeri- ja viestikomppaniat mutta toisaalta rykmentissä oli pioneeri- ja viestijoukkueet. Näin ollen luulisi että prikaati olisi ollut vain noin 2 400 miestä suurempi kuin rykmentti. Siis maksimissaan noin 6 000 miestä. Ja tämä on laskettu tietysti sillä edellytyksellä että jokaisessa kiväärikomppaniassa olisi ollut neljä joukkuetta kiväärimiehiä. Näin ei tietenkään ollut vaan lähes aina joukkueita oli vain 3. Siispä prikaatin todennäköisin määrävahvuus on ollut lähempänä 5 500 miestä kuin 6 000 miestä vaikka huolto- ja esikuntaportaaseen olisikin lisätty noin 100 henkilöä enemmän kuin rykmenttiin.
- Anonyymi
Kuuluiko sodan ajan jv-prikaatiin oma ilmatorjuntayksikkö, esim. ilmatorjuntapatteri tai komppania? Divisioonalla oli ilmatorjuntakonekiväärikomppania (joskin konenkiväärien lisäksi sillä oli tosiasiassa myös mm. 20 mm-it-tykkejä. Nimisekaannus johtui siitä että ennen sotia oli suunniteltu että aseistus olisi ollut 16 mm:n "konekiväärejä" mutta myöhemmin aseistus muuttuikin sitten 20 mm:n it-tykeiksi ( kevyiksi it-konenkivääreiksi).
- Anonyymi
Talvisodan aattona jalkaväkipataljoonan määrävahvuus ilmoitettiin 845 mieheksi mutta jatkosodan aattona 1 022 mieheksi. Muutos johtui siitä että krh-joukkue tuli osaksi pataljoonaa (64 miestä) sekä EK-, kivääri- ja kk-komppanioiden henkilöstökasvusta.
- Anonyymi
Omituinen asia miten Suomi laiminlöi kranaatiheittimet 1930-luvulla. Kevyet heittimet ja niiden ammukset eivät kuitenkaan olisi olleet mikään erityisen suuri kustannuserä. Saihan yhden 105 mm tykin hinnalla peräti 30 kpl näitä 81 mm heittimiä. Siis yhden tykin hinnalla olisi aseistettu 10 pataljoonan kevyet heittimet ja patteriston hinnalla melkein koko armeijan pataljoonien heittimet. Nyt lähdettiin sotaan jossa vain rykmentillä oli kevyt krh-komppania jolla 4 kpl 81 mm:n heitintä. Jatkosodassa rykmentillä oli sitten 3 kpl raskaita heittimiä ja 12 kpl kevyitä. Jatkosodan lopussa 6 raskasta ja 9 kevyttä heitintä. Lisäksi divisioonalla oli yksi oma raskas krh- komppania ( 6 raskasta heitintä).
- Anonyymi
Talvisodan suomalainen divisioona soti vaivaisella 12 kevyellä heittimellä (1.3 heitintä jv-pataljoonaa kohden) kun jatkosotaan lähdettäessä divisioonalla oli 36 kevyttä heitintä ja 9 raskasta heitintä siis 5 heitintä per jv-pataljoona. Näet rykmentin krh-komppaniassa oli yleensä 3 kpl kevyitä ja 3 kpl raskaita heittimiä. Jatkosodan lopulla raskaita heittimiä oli divisioonalla 18 kpl ja kevyitä 21 kpl eli 5.5 heitintä per jv-pataljoona.
Sodan jälkeen jokaisella jv-komppanialla oli 2 kpl kevyitä heittimiä ja pataljoonalla 4 raskasta 8 kevyttä heitintä eli 12 heitintä.
- Anonyymi
Suomen kenttätykistön määrä oli jatkosodassa seuraava:
16.7.41: organisaation patteristoja 58, ylijohdon 20 = 78
1.4.42: organisaation patteristoja 65, ylijohdon 17 = 82
25.4.44: organisaation patteristoja 63, ylijohdon 23 = 86
25.10.44: organisaation patteristoja 62, ylijohdon 25 =87
Lisäksi keväällä 1944 linnoituspatteristoja oli 6.
Jatkosota aloitettiin vastaavasti 188 pataljoonalla mutta 1944 pataljoonia oli enää 143-144. Näin ollen pataljoonaa kohden keväällä 1944 oli patteristoja 0.64.- Anonyymi
Miten nuo kesän 1941 peräti 188 pataljoonaa on saatu laskettua kun 16 divisioonassa oli 144 jv-pataljoonaa, jääkäriprikaateissa 6 ja ratsuväkiprikaatissa 1 jääkäripataljoona. Niistä tulee yhteensä 150? Ei kai rannikkojoukoissa ja erillisissä yhtymissä ole ollut patajoonia peräti 27?
Entä kesän 144 pataljoonamäärä 143-44? 14 jv-divisioonassahan oli yht 98, 5 prikaatissa 20, sekä lisäksi 6 jääkäri- ja 7 rajajääkäripataljoonaa, siis yhteensä 131 pataljoonaa. Mistä puuttuvat 12-13 pataljoonaa?
- Anonyymi
Ilmeisesti siis vuonna 1944 kaikissa 14 jv-divisoonassa oli 4 patteristoa ja kaikissa 5 prikaatissa 2 patteristoa. Tai melkein sillä oli panssaridivisioonassakin 1 patteristo.
- Anonyymi
Joko avaajalle on selvinnyt määrävahvuuden ja rivivahvuuden välinen ero?
- Anonyymi
Määrävahvuudet ovat höpö höpö-lukemia mutta valitettavasti näiden lukemien perusteella väitetään että esim Talin-Ihantalan taisteluun 1944 osallistui 150 000 neuvostoliittolaista ja 50 000 suomalaista sotilasta. Tosiasiassa molempia lukemia on syytä pitää liioitteluna. Määrävahvuus on teoreettinen maksimi joka ei toteutunut edes ennen ensimmäistä taistelua.
Sitten on syytä kysyä mitähän silläkin "osallistumisella taisteluun" tarkalleen ottaen tarkoitetaan...
- Anonyymi
Tieto kesäkuun 1.päivänä 1944 kenttäarmeijan rintamalla olleen raskaan kaluston määrästä:
Kenttätykkejä: 1 086
Raskaita krh-heittimiä: 391
Kevyitä krh-heittimiä: 1 023
Joissakin toisissa lähteissä mainittu kenttätykkejä olleen tosin 1 020-1040. Liekö yllä laskettu myös varikolla olevat.
Vastaavasti muista aseista mainittu 1.6.44:
Kiväärejä: 640 172
Pikakiväärejä: 15 165
Konekiväärejä: 7 224
Konepistooleja: 55 316
Tässä on mitä ilmeisemmin laskettu Puolustusvoimien koko kalusto sillä missään tapauksessa noin 143 pataljoonaa ei olisi tarvinnut tuollaista määrää konekiväärej'ä ja konepistooleja. Kivääreistä nyt puhumattakaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka923009GALLUP: Kuka voittaa The Voice of Finland -kisan: Oliver, Janina, Julia vai Mohammad?
GALLUP: Kuka voittaa The Voice of Finland -kisan: Oliver, Janina, Julia vai Mohammad? Tänään jännittävä finaalilähetys431147- 831122
Tämä on kyllä heittämällä erikoisin ihmissuhde mitä on koskaan ollut
Hulluinta on se että ei edes ole varsinaista suhdetta minkäänlaista, mutta tuntuu kuin olisit elämässäni mukana koko aja511015Helikopteri pörrää ja POLIISIT on eristettynä pururadan vieressä!
Suojatehtävä pitää kiireisenä. Kulut ovat kovat!31974- 67858
Tunnustan
Vaikka peitän sen erittäin hyvin niin tunnustan että pidän sinusta erittäin paljon, mieheltä naiselle39852- 53837
- 44822
- 71770