Annoitko sympatiasi Lindströmille?

Se on niin helppoa jälkeenpäin anteeksi pyydellä ja katua.
Kukaan ei kuitenkaan sellaiseen ryhdy, jos ei ole oikeasti sitä mieltä mihin ryhtyy.
Muistamme hyvin kuinka Lindström kiivaasti puolusti aktiivimalliaan.

Lindströmmillä on duunarien vihaajan ja työttömien kiusaajan leima otsassa lopun elämäänsä.
Sama pysyvä leima on Perussuomalaisilla, vaikka näyttelevät duunarien ystävää.

kyllä se niin vaan on, että yksikään persu ei duunarin luottamusta ansaitse.

Itse on Lindström maineensa hankkinut. Sai siitä vieläpä ison palkankin.
Ei varmaan kotiseudullaan tervehtiviä ystäviä juurikaan löydy?

Ainut mikä on varma ettei mitään sinisiä kannata enää äänestää täysin tahdottomia kokoomuksen juoksupoikia

Halla-Aho on paras mies edistämään paperitehtaan duunarien asioita.

Hänellä on pitkä kokemus kirkkosl... siis tehdastyöstä ja ammattiyhdistystoiminnasta. Hän on myös jo 20 vuoden ajan kommentoinut ahkerasti muslim... ööh, työmarkkinatilannetta ja maahanm... eiku työlainsäädäntöä. Erityisen innokkaasti hän on tutkinut islamist... siis työttömien tilannetta.

Vertailepa esimerkiksi Lauri Ihalaista Lindströmiin. Toinen heistä sai aikaiseksi hämmästyttävän paljon, eikä hän ole Ihalainen. Lindström onkin Suomen historian paras työministeri.

Siinä. missä Sipilä toimi kansakunnan unilukkarina (Niinistöhän ilmoitti olevansa unilukkari, mutta ei hänestä sellaiseksi ole), olemme jälleen vaipuneen ruususen uneen. Samassa ruususen unessa olimme vaalikauden 2011 - 2014, ja siksi Sipilän tulo pääministeriksi oli kansakunnalle suuri onni.

Eräs mielenkiintoinen seikka liittyy valtakunnan tärkeimpiin poliittisiin tehtäviin päässeiden henkilöiden motiivit. Martti Ahtisaari, kaikkien aikojen pohjanoteeraus tasavallan presidenttinä, käytti virkaa pelkästään omien etujensa ajamiseen. Onneksi presidenteille hänen jälkeensä on Suomen asia ollut tärkein. He eivät ole siis havitelleet kunniaa maailmalta.

Pääministerien suhteen vedenjakaja on ollut Paavo Lipponen. Hän oli ensimmäinen pääministeri, jolle tuli tärkeäksi rakentaa omaa uraa polkemalla valtionsa asiaa. Häntä seuranneista Jäätteenmäki ja Vanhanen olivat puhtaasti Suomen asialla, mutta Kiviniemellä oli mielessä jo muutakin.

Varsinaisen härskejä olivat sekä Katainen että Stubb. Heille molemmille Suomen pääministeriys oli astinlauta johonkin suurempaan. Onneksi Sipilä oli Suomen mies. Antti Rinteellä tuskin oli minkäänlaisia ulkomaahaaveita. Nykyisestä pääministeistä on vaikea tietää.

Palatakseni Jari Lindströmiin pyydän kaikkia palstalaisia nostamaan hänelle hattua. Hän toimi ministerinä rohkeasti sellaisella tavalla, että hänen saavutustaan tuskiin tullaan ylittämään. Hän, jos kukaan, on ollut poikkeuksellisen hyvä kansan palvelija, vaikkakaan ei virheetön.

Minun mielestäni Lindström ansaitsee kohteliaan tervehdyksen, nimittäin ei ole hänen itsensä päätettävissä ollut mitä valtakunnassa tapahtuu. Katsokaapas nytkin tätä "akkalaumaa", joka on hallituksessa. Eivät ne mitään päätä, ne ovat ne vanhat sedät eduskunnassa, jotka sanovat, mihin suuntaan nuorten neitien on maata vietävä.

Vastaisen varalle perussuomalaisille: Teillä on vaalivoitto tulossa seuraavissa vaaleissa. Osaatteko ottaa vastuun. Paskanpuhujia toki riittää täällä suomi24:ssä, mutta kun vastassa ovat hallitusneuvotteluissa vanhat puolueet, joilla on myös virkamiehistö takanaan, miten aiotte pärjätä?

Lindström kertoo tuossa hyviä ohjeita, kuinka heitä vedettiin nenästä "vanhojen poliitikkojen" toimesta. Oli hyväksyttävä kikyt, aktiivimallit ym ym. Uskon että perussuomalaisilla on samanlainen mitätön tulevaisuus edessään uudessakin hallituksessa, vaikka pääministerin pestin Halla-Aho saisikin.

Muutama tärkeä oppi Lindströmin jutusta, nämä ovat omia ajatuksiani siitä mitä artikkelissa tuli esiin:
- Jos jollekin annat, se on joltain toiselta pois
- Kipeitä leikkauksia on pakko tehdä
- Tulokkaalla ei ole ystäviä hallinnossa, vain selkäänpuukottajia
- Ikäväkin päätös on parempi kuin että vain suojellaan vanhoja rakenteita
- Tieto lisää tuskaa
- "mitä enemmän tuli natsoja, sitä hankalampi oli luvata yhtään mitään"
- Kaikkea ei voi pelastaa, pitää ottaa vain pari tavoitetta ja puolustaa niitä loppuun asti
- Hallitusohjelman tavoite oli saada ihmiset töihin. Ei duunarin etuja voi puolustaa jos niillä ei ole töitä
- 98% perussuomalaisten kansanedustajista ei ymmärtänyt, mitä hallitusohjelmassa 2015 tuli hyväksyttyä
- Jos olisimme laittaneet 2015 rajat kiinni, se olisi ollut katastrofi ulkomaankaupalle ja kansainvälisille sopimuksille
- Mikään työ ei ole niin tärkeää , että sen vuoksi pitää uhrata terveys
- MInisterit ja puoluejohto elivät kuplassa jonne ei kentän ääni kuulunut (jyväskylän kokouksen jakaantumisen syy)
- Halla-Aho sanoi meitä loikkareikski, meidän mielestä kyse oli vastuunkannosta, vaikka Halla-Aho ei siitä pitäisikään.
- Ministerin autossa et ole koskaan yksin, siellä asuu aina mörkö vaanimassa
- Aktiivimalli oli suuri virhe, mutta rohkeus ei riittänyt asettua yksin koko sipilän jengiä ja omia ministereitä vastaan.
- Aktiivimalli oli pienempi paha joka oli valittava. Sen valinta särki pitkiä ystävyyssuhteita
- Sisimmässäni tiesin ettei tämä oikein mene, kun kokoomuslaiset tulivat taputtamaan selkään (aktiivimallin läpimeno eduskunnassa).
- Lindström oli pidetty yli puoluerajojen, mutta ystäviä ei ministeriössä ollut, todella yksinäistä hommaa kun ei ole mitään suhteita mihinkään
- Ehdokkaaksi on jo pyydetty, niin keskusta, demarit kuin kokoomuskin. Kaikille on vastattu ei kiitos.

Olihan tämä ylen juttu vähän henkilöä nuoleskeleva, mutta siinä on tosiaan monta oppia, jotka uuden ministerin ja kansanedustajankin on hyvä ymmärtää paskanpuhumisen sijaan.

Lindström on hyvä jätkä. Herrojen metkut tulivat yllätyksenä, samoin oman puolueen "johtotroikan" selkärangattomuus. Kyllä tuohon vittuilu-kieroilu-ansoitus-peliin pitää kasvaa, muuten siellä viedään kuin pässiä narussa.

Artikkeli on hyvä henkilökuva ja kertomus seikkailuista ministerinä. En kuitenkaan äänestä häntä seuraavissakaan vaaleissa.

On muitakin malleja väkivaltoihin.

Minä annoin sympatia pisteet "työmiehen ruoskalle" aktiivimalli oli hieno isku työläisten vyönalle ja poliittinen takinkääntö soinin kanssa suorastaan kruunasi sipilän hallituksen. Kyllä poliitikoihin kannattaa luottaa myös suomessa.