Viikonvaihteen Helsingin uutisissa, kirjoittajana Sakari Partinen, joka avstasi aikaisempaa kirjoitukseen, jonka mukaan jouluperinteiden rajoittamisessa on menty jo liian pitkälle.
Hän muistutta uskonnottomien oikeudesta olla joutumatta vastentahtoisesti uskonnolliseen tilaisuuteen missään taio joutua niitä väistämään.
Hän puolustaa OAM:n kieltoa järjestää koulun yhteinen joulujuhla kirkossa, kun Kouvolassa oli koulun joulujuhla siirretty kirkkoon, ja tilaisuus olikin itse asiassa jumalanpalvelus.
OAM on kirjoittajan mukaan antanut varoituksen Porvoon sairaalalle v. 2017, kun kävi ilmi, että siellä oli tapana lähettää joulujumalanpalvelus keskusradion kautta, ja Oulun kaupungille v. 2018, koska eräässä koulussa järjestettiin aamujumalanpalvelus jokaisen koulupäivän aluksi. (Valtaosa oppilaista vanhalestadiolaisia.)
Partinen viittaa Kirkko ja kaupunki -lehden pt Hienimäkeen, joka myönsi kirkon olevan ongelmallinen paikka koulujen juhlien järjestämiseen. Kirkot kun on rakennettu ensisijaisesti kirkollisia tilaisuuksia varten. (Monissa srk:issa pidetään tiukkaa rajaa millaisia tilaisuuksia, esityksiä kirkkoon hyväksytään - uskonnollista sen olla pitää.)
Partinen muistuttaa, että Helsingissä jo 7 evl. srk:n alueella kirkon jäsenosuus on alle puolet asukkaista, ja että lähes puolet helsinkiläisistä vanhemmista jättää lapsensa kastamatta, antaen lapsensa itse aikanaan päättää jäsenyydestään.
(Tuossa vanhaa tietoa, eikö? Kasteosuus Helsingissä taitaa olla jo alle 40%?)
Partinen lopettaa kirjoituksensa seuraavasti:
"Uskonnollisia perinteitä vahvasti ajavien tulisi kunnioittaa niiden vakaumusta, jotka eivät usko, eivätkä halua vastentahtoisesti joutua uskonnollisiin tilaisuuksiin. Tämän jälkeen heilläkin on oikeus harjoittaa rauhassa omaa uskontoaan, kuitenkin pääosin siihen varatuissa tiloissa.
Joulurauha on meidän jokaisen oikeus, myös naapurin."
Hän muistutta uskonnottomien oikeudesta olla joutumatta vastentahtoisesti uskonnolliseen tilaisuuteen missään taio joutua niitä väistämään.
Hän puolustaa OAM:n kieltoa järjestää koulun yhteinen joulujuhla kirkossa, kun Kouvolassa oli koulun joulujuhla siirretty kirkkoon, ja tilaisuus olikin itse asiassa jumalanpalvelus.
OAM on kirjoittajan mukaan antanut varoituksen Porvoon sairaalalle v. 2017, kun kävi ilmi, että siellä oli tapana lähettää joulujumalanpalvelus keskusradion kautta, ja Oulun kaupungille v. 2018, koska eräässä koulussa järjestettiin aamujumalanpalvelus jokaisen koulupäivän aluksi. (Valtaosa oppilaista vanhalestadiolaisia.)
Partinen viittaa Kirkko ja kaupunki -lehden pt Hienimäkeen, joka myönsi kirkon olevan ongelmallinen paikka koulujen juhlien järjestämiseen. Kirkot kun on rakennettu ensisijaisesti kirkollisia tilaisuuksia varten. (Monissa srk:issa pidetään tiukkaa rajaa millaisia tilaisuuksia, esityksiä kirkkoon hyväksytään - uskonnollista sen olla pitää.)
Partinen muistuttaa, että Helsingissä jo 7 evl. srk:n alueella kirkon jäsenosuus on alle puolet asukkaista, ja että lähes puolet helsinkiläisistä vanhemmista jättää lapsensa kastamatta, antaen lapsensa itse aikanaan päättää jäsenyydestään.
(Tuossa vanhaa tietoa, eikö? Kasteosuus Helsingissä taitaa olla jo alle 40%?)
Partinen lopettaa kirjoituksensa seuraavasti:
"Uskonnollisia perinteitä vahvasti ajavien tulisi kunnioittaa niiden vakaumusta, jotka eivät usko, eivätkä halua vastentahtoisesti joutua uskonnollisiin tilaisuuksiin. Tämän jälkeen heilläkin on oikeus harjoittaa rauhassa omaa uskontoaan, kuitenkin pääosin siihen varatuissa tiloissa.
Joulurauha on meidän jokaisen oikeus, myös naapurin."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvin vastattu. Kiitos Sakari Partiselle. Uskovaisillahan on mahdollisuus käydä kirkoissa ihan vapaasti ja viedä lapsensakin.
Hyvä että tulee esiin, että kirkkohin ei hyväksytä mitä tahansa tiliauuksia. Entä tonttuleikit pitkin alttaria?
Uskonnolliset tilaisuudet voi jättää koulutyöpäivien ulkopuolelle. Näin koulu voi keskittyä kaikille yhteiseen toimintaan.
Yhdysvallat on vardin uskonnollinen maa, silti siellä ei julkisissa kouluissa kuulemma ole uskonnollisia tilaisuuksia? Miten Suomi ei onnistu tässä asiassa vaan uskonnollista pakkopropagandaa tungetaan tuutista ulos, ja nyt siitä on jo tehty perinnettä. Uskonto on uskontoa ja kulttuuri kulttuuria. Voiko uskonnollisuus säilyä elossa vain jos se maallistuu kulttuuriksi?
Niin, ei uskonnollisuus yhteiskunnssa poistu sillä, että kirkko ja valtio erotetaan ja koululaisjumalanpalvelukset lopetetaan. Mutta sehän puoltaa erottamista ja lopettamista.
Kirkko on hyödyntän yt asemaansa häikäilemättä:
"Asemansa vuoksi luterilaisilla kirkoilla Pohjoismaissa on ollut myös
yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus tehdä tavoittavaa työtä. Suomessa olemme tottuneet näkemään kirkon valtiopäivien
avajaisissa, kouluissa, päiväkodeissa, armeijassa, sairaaloissa ja vankiloissa. Vaikka enemmistöaseman murtuminen ei sinänsä poista näitä
työmuotoja, ne arvatenkin joutuvat entistä tarkemman arvioinnin kohteeksi. Jo nyt on runsaasti esimerkkejä siitä, miten kriittisesti kristillisen
perinteen esiintuomiseen suhtaudutaan esimerkiksi koulumaailmassa,
erityisesti alueilla, joissa ikäluokassa kirkkoon kuuluvien osuus on alhainen. Nämä keskustelut tulevat entisestään lisääntymään. " (Salomäki)
Pasi Ihalainen on kirjoittanut aiheesta paljon, siis kirkon asemanpitkään kestäneestä sementoitumisesta, mutta myös sen liudentumisesta.
Haulla "Luterilainen kansallinen identiteetti murroksessa" löytyy yhtä sun toista. Tuolla otsikolla oli aikoinaan juttu Kanava -lehdessä 9/2003. Siinä käsiteltiin mm. Rukouspäiväjulistusta.