Haluan vaihtaa kokemuksia kaksisuuntaisen kanssa

Minkä alan töitä teet?

Se on niin , että mielenterveyteen määrätyt lääkkeet lisäävät ruokahalua. Skitsotkin on lihavia pallovatsoja. Kaksisuuntaiset monet lihovat ikein pullukoiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Se on niin , että mielenterveyteen määrätyt lääkkeet lisäävät ruokahalua. Skitsotkin on lihavia pallovatsoja. Kaksisuuntaiset monet lihovat ikein pullukoiksi.

Lääkitys ilmeisesti lisää ruokahaluja.

Eikö sinulla ole lääkettä, joka turvaisi unen. Minulla ketipinor 200mg. Otan sen noin 21.00 ja menen sänkyyn noin 15 minuutin kuluttua sen ottamisesta ja nukahdan aika pian. Herään viimeistään 7.30. Yöllä kyllä herään noin 3 kertaa wessaa tai mmuten vain, mutta nukahdan hyvin pian. Miten meinaat päästä aamusta töihin vai menetkö myöhemmin?

T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Lääkitys ilmeisesti lisää ruokahaluja.

Ei kaikille lisää ruokahalua. Minulla lito ja vienyt tyystin ruokahalun. Kellon mukaan syötävä. Tämäkään ei ole niin hauskaa, kun vain laihtuu. Tällä iällä posket kuin penninkorput ja ryttyiset... Haluan lisää painoa. Onko jollekin muulle käynyt näin?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kaikille lisää ruokahalua. Minulla lito ja vienyt tyystin ruokahalun. Kellon mukaan syötävä. Tämäkään ei ole niin hauskaa, kun vain laihtuu. Tällä iällä posket kuin penninkorput ja ryttyiset... Haluan lisää painoa. Onko jollekin muulle käynyt näin?

Lue lisää

T. 😊Kirjoitin tuon jutun

Anonyymi kirjoitti:

Ei kaikille lisää ruokahalua. Minulla lito ja vienyt tyystin ruokahalun. Kellon mukaan syötävä. Tämäkään ei ole niin hauskaa, kun vain laihtuu. Tällä iällä posket kuin penninkorput ja ryttyiset... Haluan lisää painoa. Onko jollekin muulle käynyt näin?

Lue lisää

Oletko varma ettei sulla oo syöpää? Ainoo sairaus, joka laihduttaa ja roimasti, vaikka söisi kuinka.

Anonyymi kirjoitti:

Minkä alan töitä teet?

Remonttimiehenä pimeitä töitä iltasella.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko varma ettei sulla oo syöpää? Ainoo sairaus, joka laihduttaa ja roimasti, vaikka söisi kuinka.

Ei ainakaan verikokeissa näkyvää. Tulee syötyä vähemmän, kun mikään ei maistu, niin laihtunut ja lääkkeen myötä muuten olo kohentunut niin tulee harrastettua liikuntaa. Siinä ne kilot sitten karisee. Pitäisi vain väkisin syödä enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ainakaan verikokeissa näkyvää. Tulee syötyä vähemmän, kun mikään ei maistu, niin laihtunut ja lääkkeen myötä muuten olo kohentunut niin tulee harrastettua liikuntaa. Siinä ne kilot sitten karisee. Pitäisi vain väkisin syödä enemmän.

Lue lisää

Onko kukaan lukenut uutta ammattia kuntoutustuella? Jos on niin miten onnistunut? Sitäkin tässä mietin.
T. 😊🤔

Oletko koskaan yrittänyt kehittää sitä nuppiasi? Ottaa vastuuta itsestäsi ja "hypomaniasta". Vai onko diagnoosi jolla voi pestä kätensä moraalinpuutteestaan kivempi?

Oletko arvioinut mahdollisuutta, että "lääkityksen" keventämisestä seuraavat "kierrokset" olisivat vieroitusoireita? Tunnettuihin vieroitusoireisiinhan kuuluu niin sanotut vauhtijaksot kuin niin sanottu pohjaton tyhjyys. Viekkarit voivat kestää kuukausia.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan yrittänyt kehittää sitä nuppiasi? Ottaa vastuuta itsestäsi ja "hypomaniasta". Vai onko diagnoosi jolla voi pestä kätensä moraalinpuutteestaan kivempi?

Mitä #€%& tarkoitat "nupin kehittämisellä" ja "moraalin puutteella"?

Olen sairastanut koko ikäni ja siinä sivussa kasvattanut perheen, suorittanut korkeakoulututkinnon ja tehnyt 30-vuotisen työuran.

Sain ensimmäisen psykiatrisen diagnoosin jo ala-asteikäisenä, kun yritin tappaa itseni 8-vuotiaana.

Varo sanojasi kun et yhtään tiedä mistä puhut.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko arvioinut mahdollisuutta, että "lääkityksen" keventämisestä seuraavat "kierrokset" olisivat vieroitusoireita? Tunnettuihin vieroitusoireisiinhan kuuluu niin sanotut vauhtijaksot kuin niin sanottu pohjaton tyhjyys. Viekkarit voivat kestää kuukausia.

Lue lisää

Totta kai tulee vieroitusoireita. Ilman sairauslomaa viekkareita ei voi kestää - mutta työssäkäynti on kuulemma kuntoutusta. Kaikki lääkkeet naamaan vaan ja työpaikalle aamuvarhain, kitinät pois. Lääkkeiden lopettaminen omatoimisesti ei ole sallittua eikä lääkärit halua kirjoittaa sairauslomaa sellaiseen. Piste.

Toinen juttu on, että silloin kun en vielä käyttänyt lääkitystä, en ollut lainkaan työkykyinen mihinkään työhön.

Kaikki tarjolla olevat vaihtoehdot ovat huonoja, terveiden on sitä varmaan vaikea ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä #€%& tarkoitat "nupin kehittämisellä" ja "moraalin puutteella"?

Olen sairastanut koko ikäni ja siinä sivussa kasvattanut perheen, suorittanut korkeakoulututkinnon ja tehnyt 30-vuotisen työuran.

Sain ensimmäisen psykiatrisen diagnoosin jo ala-asteikäisenä, kun yritin tappaa itseni 8-vuotiaana.

Varo sanojasi kun et yhtään tiedä mistä puhut.

Lue lisää

Ensinnäkin kaksisuuntaista ei diagnosoida lapsille. Jos joku näin on tehnyt, on ammattitaidoton idiootti.
Toiseksi, olen parantanut puolisoni lääkärin diagnosoimasta 1-tyypin bipolaarisuudesta lääkkeettömään kolme vuotta kestäneeseen täydelliseen remissioon.
Ensimmäinen diagnoosi oli 1-tyypin kaksisuuntainen. Kun henkilö lopetti kaljan litkimisen, sai unta pienen ketipinor-annoksen avulla ja ryhtyi ulkoilemaan, hän meni toiselle lääkärille vaatimaan diagnoosin tarkistamista. Kyllä se tarkistettiinkin: potilas kertoi, että aamuisin hän on hyvin apea (sotkittu talous ja tuhotut ihmissuhteet) mutta sitten hän buustaa itsensä työvireeseen ja työt sujuvat oikein hyvin. Uusi dianoosi oli 1-tyypin sekamuotoinen kaksisuuntainen, maniaa ilman masennusta. Ja tietysti kovennetut lääkkeet.
Se parantaminen: katsoin puoli vuotta hitaaksi huumattua henkilöä, jolta sisuskalut alkoi paukkua lääkkeistä ja kyllästyin. Kerroin että jos aikoo asua samassa taloudessa lopettaa mömmöt ja ottaa vastuun sekoiluistaan ja perheelleen ym. aiheuttamastaan tuhosta. Toki olen antanut myös kognitiivista ja toimintaterapiaa (exel-budjetointi, kodin pikku huoltotyöt, laskujen maksu).
Tänä päivänä sillä menee oikein hyvin. Talous korjaantumassa, suhteet lapsiin paranemassa ja iloisena poistuu töihin joka päivä.
Diagnosin taakse meneminen aiheutti perheelle suurta tuskaa ja ongelmia. Mielestäni oikea diagnoosi olisi ollut: "Teillähän on selvästi kusta päässä ja hiiren moraali".
Tämä on tietysti tapauskertomus EIKÄ MITENKÄÄN YLEISTETTÄVISSÄ, mutta tarina on valitettaasti tosi.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin kaksisuuntaista ei diagnosoida lapsille. Jos joku näin on tehnyt, on ammattitaidoton idiootti.
Toiseksi, olen parantanut puolisoni lääkärin diagnosoimasta 1-tyypin bipolaarisuudesta lääkkeettömään kolme vuotta kestäneeseen täydelliseen remissioon.
Ensimmäinen diagnoosi oli 1-tyypin kaksisuuntainen. Kun henkilö lopetti kaljan litkimisen, sai unta pienen ketipinor-annoksen avulla ja ryhtyi ulkoilemaan, hän meni toiselle lääkärille vaatimaan diagnoosin tarkistamista. Kyllä se tarkistettiinkin: potilas kertoi, että aamuisin hän on hyvin apea (sotkittu talous ja tuhotut ihmissuhteet) mutta sitten hän buustaa itsensä työvireeseen ja työt sujuvat oikein hyvin. Uusi dianoosi oli 1-tyypin sekamuotoinen kaksisuuntainen, maniaa ilman masennusta. Ja tietysti kovennetut lääkkeet.
Se parantaminen: katsoin puoli vuotta hitaaksi huumattua henkilöä, jolta sisuskalut alkoi paukkua lääkkeistä ja kyllästyin. Kerroin että jos aikoo asua samassa taloudessa lopettaa mömmöt ja ottaa vastuun sekoiluistaan ja perheelleen ym. aiheuttamastaan tuhosta. Toki olen antanut myös kognitiivista ja toimintaterapiaa (exel-budjetointi, kodin pikku huoltotyöt, laskujen maksu).
Tänä päivänä sillä menee oikein hyvin. Talous korjaantumassa, suhteet lapsiin paranemassa ja iloisena poistuu töihin joka päivä.
Diagnosin taakse meneminen aiheutti perheelle suurta tuskaa ja ongelmia. Mielestäni oikea diagnoosi olisi ollut: "Teillähän on selvästi kusta päässä ja hiiren moraali".
Tämä on tietysti tapauskertomus EIKÄ MITENKÄÄN YLEISTETTÄVISSÄ, mutta tarina on valitettaasti tosi.

Lue lisää

Kenelle sinusta on sopivaa 'diagnosoida' kaksisuuntainen mielialahäiriö? Huomautettakoot kaikille, että diagnosointi psykiatrisessa kontekstissa on ihmisen leimaamista. Mitään oikeaa sairautta ei ole. Psykiatria ei ole lääketiedettä, mutta uskottelee toisin käyttämällä lääketieteellistä sanastoa. Näin todettua voidaan sanoa, että totta kai lapsiakin voi psykiatrisesti diagnosoida. Ketä vaan voi leimata, jos niin haluaa joku tehdä. Sekoitat todennäköisesti huomaamattasi kielikuvallisen ja kirjaimellisen keskenään.

On vaikea arvioida mitä tarkoitat, kun kerrot "parantaneesi puolisosi 1-tyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä', sillä mitään parannettavaahan ei ole lääketieteellisessä merkityksessä, mutta kylläkin pidän siitä, että nostat moraaliasioita esiin, sillä niistähän nimen omaan on psykiatriassa aina kysymys. Psykiatrit ja monet kansalaiset teeskentelevät, että moraaliset kysymykset olisivat lääketieteellisiä erinäisistä syistä. Kannatan henkilökohtaisesti rehellisyyttä tunnustaa asioiden kuuluvan moraalikysymysten maailmaan.

Anonyymi kirjoitti:

Totta kai tulee vieroitusoireita. Ilman sairauslomaa viekkareita ei voi kestää - mutta työssäkäynti on kuulemma kuntoutusta. Kaikki lääkkeet naamaan vaan ja työpaikalle aamuvarhain, kitinät pois. Lääkkeiden lopettaminen omatoimisesti ei ole sallittua eikä lääkärit halua kirjoittaa sairauslomaa sellaiseen. Piste.

Toinen juttu on, että silloin kun en vielä käyttänyt lääkitystä, en ollut lainkaan työkykyinen mihinkään työhön.

Kaikki tarjolla olevat vaihtoehdot ovat huonoja, terveiden on sitä varmaan vaikea ymmärtää.

Lue lisää

Ymmärrän. Aineista irti pääseminen voi olla haaste monessakin mielessä. Ei pelkästään siksi, että viekkarit voivat olla helvetillisiä, mutta samalla pitäisi kyetä käymään töissä, elättämään itsensä ehkä lapsensa ja niin edelleen. Eihän se ole kovin todennäköistä, että kukaan siitä selviytyisi. Siksi todella moni on ansassa noiden SSRI-aineiden ja muiden psykiatristen kamojen kanssa.

Sitä en ihan ymmärtänyt, kun sanot, ettei lopettaminen ole sallittua. Olet pakotettuna psykiatrian toimesta? Tällöin kannattaa yrittää keksiä tapoja, joilla aineista pääsee irti siten, etteivät psykiatrit huomaa. Moni on päässyt irti psykiatrisista aineista sillä tavalla ilman, että psykiatria on asiaa huomannut. Lopettaminen kannattaakin tehdä todella hitaasti annosta vähentäen, jotta toimintakykyyn tuleva vaikutus on mahdollisimman pieni. Monilla menee useita kuukausia lopettaa pikkuhiljaa vähentäen. Sinulla on täysi moraalinen oikeutus päättää omista asioistasi, joten ei kannata alistua psykiatrian tahtoon yhtään sen enempää kuin uskonnollisten insituutioidenkaan tahtoon. Viekkaritukea ja -vinkkejähän on netti täynnä. Muun muassa survivingantidepressants org on ollut melko suosittu ja kiitetty tietopankki ja tukipalsta.

Haluat kertoa tarkemmin mitä tarkoitat, että et ollut työkykyinen ennen käyttöä? Missä mielessä?

Anonyymi kirjoitti:

Kenelle sinusta on sopivaa 'diagnosoida' kaksisuuntainen mielialahäiriö? Huomautettakoot kaikille, että diagnosointi psykiatrisessa kontekstissa on ihmisen leimaamista. Mitään oikeaa sairautta ei ole. Psykiatria ei ole lääketiedettä, mutta uskottelee toisin käyttämällä lääketieteellistä sanastoa. Näin todettua voidaan sanoa, että totta kai lapsiakin voi psykiatrisesti diagnosoida. Ketä vaan voi leimata, jos niin haluaa joku tehdä. Sekoitat todennäköisesti huomaamattasi kielikuvallisen ja kirjaimellisen keskenään.

On vaikea arvioida mitä tarkoitat, kun kerrot "parantaneesi puolisosi 1-tyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä', sillä mitään parannettavaahan ei ole lääketieteellisessä merkityksessä, mutta kylläkin pidän siitä, että nostat moraaliasioita esiin, sillä niistähän nimen omaan on psykiatriassa aina kysymys. Psykiatrit ja monet kansalaiset teeskentelevät, että moraaliset kysymykset olisivat lääketieteellisiä erinäisistä syistä. Kannatan henkilökohtaisesti rehellisyyttä tunnustaa asioiden kuuluvan moraalikysymysten maailmaan.

Lue lisää

Vaikka "paranemiskertomus" oli tosi, kirjoitus oli ehkä hivenen sarkastinen. Itse en olisi selvinnyt tästäkään rumbasta ilman sarkasmia. En ole uskonut kumpaankaan diagnoosiin hetkeäkään, vaikka ne on tehnyt kaksi hyvin kollegiaalista psykiatria, työtovereita.
Ylipäätään pidän psykologian 40-50 min minuutissa tehtyjä diagnoseja p-jauhantana ihmisen tilaneesta: lääkeresepti, diagnoosi ja lasku kouraan. Tai tätä tarpeetonta diagnosointia ylipäätään.
En sen sijaan väitä, etteivätkö mielenterveysongelmaiset tarvitsisi apua päästäkseen elämässään eteenpäin. Mutta mitä se apu on? Sen pitäisi olla jotain, mikä saa älyn kautta ihmisen käyttämään omia henkisiä voimavarojaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä #€%& tarkoitat "nupin kehittämisellä" ja "moraalin puutteella"?

Olen sairastanut koko ikäni ja siinä sivussa kasvattanut perheen, suorittanut korkeakoulututkinnon ja tehnyt 30-vuotisen työuran.

Sain ensimmäisen psykiatrisen diagnoosin jo ala-asteikäisenä, kun yritin tappaa itseni 8-vuotiaana.

Varo sanojasi kun et yhtään tiedä mistä puhut.

Lue lisää

Minä olen kanssa 50-vuotias, mutta sairastuin 8-vuotta sitten ensimmäiseen ja viimeiseen psykoosin. Ajan kanssa täsmentyi, että minulla on kaksisuuntainen. En ole 8 vuoteen ollut työssä. Viimeisin ammatti oli mielenterveyspuolen lähihoitaja, joten katson etten siihen työhön voi palata. On minulla muitakin ammatteja luettuna, mutta tieto ja taito vanhettunut. Haluaisin vielä kokeilla työelämää ainakin osapäiväisesti. Minulla sekamuotoinen kaksuuntainen.
Kuten alussa kirjoitin toivon, että kirjoitatte omakokemuksia kaksisuuntaisen elämisestä, Ei TOISIA LOUKKAAVIA Kommentteja Kiitos
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän. Aineista irti pääseminen voi olla haaste monessakin mielessä. Ei pelkästään siksi, että viekkarit voivat olla helvetillisiä, mutta samalla pitäisi kyetä käymään töissä, elättämään itsensä ehkä lapsensa ja niin edelleen. Eihän se ole kovin todennäköistä, että kukaan siitä selviytyisi. Siksi todella moni on ansassa noiden SSRI-aineiden ja muiden psykiatristen kamojen kanssa.

Sitä en ihan ymmärtänyt, kun sanot, ettei lopettaminen ole sallittua. Olet pakotettuna psykiatrian toimesta? Tällöin kannattaa yrittää keksiä tapoja, joilla aineista pääsee irti siten, etteivät psykiatrit huomaa. Moni on päässyt irti psykiatrisista aineista sillä tavalla ilman, että psykiatria on asiaa huomannut. Lopettaminen kannattaakin tehdä todella hitaasti annosta vähentäen, jotta toimintakykyyn tuleva vaikutus on mahdollisimman pieni. Monilla menee useita kuukausia lopettaa pikkuhiljaa vähentäen. Sinulla on täysi moraalinen oikeutus päättää omista asioistasi, joten ei kannata alistua psykiatrian tahtoon yhtään sen enempää kuin uskonnollisten insituutioidenkaan tahtoon. Viekkaritukea ja -vinkkejähän on netti täynnä. Muun muassa survivingantidepressants org on ollut melko suosittu ja kiitetty tietopankki ja tukipalsta.

Haluat kertoa tarkemmin mitä tarkoitat, että et ollut työkykyinen ennen käyttöä? Missä mielessä?

Lue lisää

Niin, en ollut työkykyinen ennen oikeaa diagnoosia ja siihen sopivaa lääkitystä. Pysyin työkykyisenä korkeintaan kaksi viikkoa kerrallaan. Työpaikat vaihtuivat lennosta, joko sain potkut tai jätin vain menemättä (ilmoittamatta). Koulutodistukseni olivat erinomaisia ja onnistuin saamaan uuden työpaikan, usein eri alalta josta vakuutin olevani palavasti innostunut, yleensä nopeasti. Näin hurahti vuosia. Välillä olin yrittäjänäkin. Asuin ja tein töitä Suomen lisäksi neljässä maassa. Välillä yritin itsemurhaa, sitten taas pakkasin laukkuni, muutin ulkomaille ja opettelin uuden kielen, menin kihloihin ja erosin, sain potkut jne. Ja sama uudestaan ja uudestaan. En ole lapsuuden jälkeen nukkunut yhtään kokonaista yötä ilman lääkkeitä. Riittääkö sairauskertomukseksi bipon elämästä?

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen kanssa 50-vuotias, mutta sairastuin 8-vuotta sitten ensimmäiseen ja viimeiseen psykoosin. Ajan kanssa täsmentyi, että minulla on kaksisuuntainen. En ole 8 vuoteen ollut työssä. Viimeisin ammatti oli mielenterveyspuolen lähihoitaja, joten katson etten siihen työhön voi palata. On minulla muitakin ammatteja luettuna, mutta tieto ja taito vanhettunut. Haluaisin vielä kokeilla työelämää ainakin osapäiväisesti. Minulla sekamuotoinen kaksuuntainen.
Kuten alussa kirjoitin toivon, että kirjoitatte omakokemuksia kaksisuuntaisen elämisestä, Ei TOISIA LOUKKAAVIA Kommentteja Kiitos
T. 😊

Lue lisää

Haluan myös kuulla miten teidän todellinen elämä juuri lääkkeillä on sujunut.
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen kanssa 50-vuotias, mutta sairastuin 8-vuotta sitten ensimmäiseen ja viimeiseen psykoosin. Ajan kanssa täsmentyi, että minulla on kaksisuuntainen. En ole 8 vuoteen ollut työssä. Viimeisin ammatti oli mielenterveyspuolen lähihoitaja, joten katson etten siihen työhön voi palata. On minulla muitakin ammatteja luettuna, mutta tieto ja taito vanhettunut. Haluaisin vielä kokeilla työelämää ainakin osapäiväisesti. Minulla sekamuotoinen kaksuuntainen.
Kuten alussa kirjoitin toivon, että kirjoitatte omakokemuksia kaksisuuntaisen elämisestä, Ei TOISIA LOUKKAAVIA Kommentteja Kiitos
T. 😊

Lue lisää

Ei kai bipoon psykoosit kuulu?

Anonyymi kirjoitti:

Niin, en ollut työkykyinen ennen oikeaa diagnoosia ja siihen sopivaa lääkitystä. Pysyin työkykyisenä korkeintaan kaksi viikkoa kerrallaan. Työpaikat vaihtuivat lennosta, joko sain potkut tai jätin vain menemättä (ilmoittamatta). Koulutodistukseni olivat erinomaisia ja onnistuin saamaan uuden työpaikan, usein eri alalta josta vakuutin olevani palavasti innostunut, yleensä nopeasti. Näin hurahti vuosia. Välillä olin yrittäjänäkin. Asuin ja tein töitä Suomen lisäksi neljässä maassa. Välillä yritin itsemurhaa, sitten taas pakkasin laukkuni, muutin ulkomaille ja opettelin uuden kielen, menin kihloihin ja erosin, sain potkut jne. Ja sama uudestaan ja uudestaan. En ole lapsuuden jälkeen nukkunut yhtään kokonaista yötä ilman lääkkeitä. Riittääkö sairauskertomukseksi bipon elämästä?

Lue lisää

Ja nyt kun on lääkkeet, elät tuottavaa ja tasapainoista elämää?

Anonyymi kirjoitti:

Ja nyt kun on lääkkeet, elät tuottavaa ja tasapainoista elämää?

En, mutta olen onnistunut säilyttämään yhden työpaikan ja avioliiton. Tasapainoa ei ole. Tuottava olen mielestäni ollut, sillä verot on maksettu ja lapset koulutettu. Välillä olen ansainnut hyvinkin. Nyt olen jo ikääntynyt ja haluan epätoivoisesti jäädä eläkkeelle, sillä voin paremmin ilman työstressiä. Sairausjaksot ja psyykenlääkkeet yhdessä tai jompikumpi ovat heikentäneet mm. lähimuistini aivan olemattomaksi. Haluaisin jäädä pois työstä, että voisin edes kokeilla lääkkeiden vähentämistä/ lopettamista. Työssäkäynti pitää unettomuus-ylivireys-masennusjakso- kierrettä yllä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen kanssa 50-vuotias, mutta sairastuin 8-vuotta sitten ensimmäiseen ja viimeiseen psykoosin. Ajan kanssa täsmentyi, että minulla on kaksisuuntainen. En ole 8 vuoteen ollut työssä. Viimeisin ammatti oli mielenterveyspuolen lähihoitaja, joten katson etten siihen työhön voi palata. On minulla muitakin ammatteja luettuna, mutta tieto ja taito vanhettunut. Haluaisin vielä kokeilla työelämää ainakin osapäiväisesti. Minulla sekamuotoinen kaksuuntainen.
Kuten alussa kirjoitin toivon, että kirjoitatte omakokemuksia kaksisuuntaisen elämisestä, Ei TOISIA LOUKKAAVIA Kommentteja Kiitos
T. 😊

Lue lisää

Oletko hyvässä kunnossa tällä hetkellä? Kun et käy töissä? Luulen, että pääset helposti kokeilemaan työelämää kuntoutustuen muodossa, kun vain löydät sopivan työpaikan. Kuntoutustuessahan on se kiva puoli, että töistä voi jäädä pois jos se ei sujukaan. Ei kannata ihan heti antaa periksi, jonkinasteinen sairauden paheneminen kuuluu varmaan asiaan, kun stressaantuu uudessa elämäntilanteessa. Suosittelen osa-aikaa, ehtii palautua paremmin.

Itse olen pisimmillään ollut vuoden sairauslomalla. Ikävä kyllä siitä ei ollut mitään hyötyä, vointi heikkeni töihin palattua ja jouduin kuitenkin jäämään osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Eikä sekään enää riitä. Muisti on mennyt niin, etten pysty enää vaihtamaan ammattia, eikä tällä diagnoosilla saa uutta työpaikkaa. Täytän kyllä kohta jo 60-v.

Työssäkäynti kohentaa itsetuntoa, inhoan olla "mielenterveyskuntoutuja".

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka "paranemiskertomus" oli tosi, kirjoitus oli ehkä hivenen sarkastinen. Itse en olisi selvinnyt tästäkään rumbasta ilman sarkasmia. En ole uskonut kumpaankaan diagnoosiin hetkeäkään, vaikka ne on tehnyt kaksi hyvin kollegiaalista psykiatria, työtovereita.
Ylipäätään pidän psykologian 40-50 min minuutissa tehtyjä diagnoseja p-jauhantana ihmisen tilaneesta: lääkeresepti, diagnoosi ja lasku kouraan. Tai tätä tarpeetonta diagnosointia ylipäätään.
En sen sijaan väitä, etteivätkö mielenterveysongelmaiset tarvitsisi apua päästäkseen elämässään eteenpäin. Mutta mitä se apu on? Sen pitäisi olla jotain, mikä saa älyn kautta ihmisen käyttämään omia henkisiä voimavarojaan.

Lue lisää

"Ylipäätään pidän psykologian 40-50 min minuutissa tehtyjä diagnoseja p-jauhantana ihmisen tilaneesta: lääkeresepti, diagnoosi ja lasku kouraan. Tai tätä tarpeetonta diagnosointia ylipäätään."

Nämä asiat eivät kuulu psykologian piiriin,psykologit eivät ole lääkäreitä eikä heillä ole oikeutta määrätä lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai bipoon psykoosit kuulu?

Kaksisuuntaisessa voi olla sekä psykoottinen masennus tai mania.

Lopeta nyt jo tuo katkera uikutus ja pseudotieteilysi. Minun diagnoosini on II-tyypin bipo ja se on IHAN OIKEA DIAGNOOSI. Hypomania-vaiheet ovat ihan selviä, en vain ole koskaan ollut psykoosissa tai olen välttänyt sairaalajaksot (esim. karkaamalla).

Anonyymi kirjoitti:

Lopeta nyt jo tuo katkera uikutus ja pseudotieteilysi. Minun diagnoosini on II-tyypin bipo ja se on IHAN OIKEA DIAGNOOSI. Hypomania-vaiheet ovat ihan selviä, en vain ole koskaan ollut psykoosissa tai olen välttänyt sairaalajaksot (esim. karkaamalla).

Lue lisää

Hypomaniassa ei ole psykoosia. Mitäs ne sun oireet on? Ajatuksenriento? No kuule kaikilla jos ei ole aivokuollut ajatukset tousinaan rientää ja toisinaan ei. Unettomuus? Aika moni potee välillä unettomuutta. Seksuaalisen halun lisääntyminen - aika normia sekin, jos ei oo allapäin. Asioidensa sotkiminen vaikka kun ei osaa taloudestaan pitää huolta? Pikavipit? Turhat ostokset? Maksamatta jätetyt laskut? Älä naurata: nuo on tyhmyyttä, ei sairautta. Vaikka lopputuloksesta paha mieli tulisilkin.
Sitäpaitsi, se kirja todellakaan ei ollut pseudotiedettä. Lue jos uskallat ja osaat.

Näin kolmantena kommentoijani sanon tähän väliin, että te molemmat sekoitatte kaksi eri asiaa: diagnoosin ja sairauden. Ne ovat eri asioita. Sairaus on fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus kehossa. Diagnoosi on jonkun henkilön arvio siitä mikä henkilöllä on. Virallinen diagnoosi (eli sellainen diagnoosi joka löytyy ICD:stä) on sekin vielä eri asia kuin puhua diagnooseista yleisesti.

Toisin sanoen, kaikki diagnoosit ovat periaatteessa keksittyjä sen pohjalta mitä on havaittu (havaintomenetelmänä voi olla mikä vain, vaikka lasin siruista lukeminen). Sairaudet, siis oikeat sairaudet, ovat löydettyjä (discovered). Ne perustuvat objektiivisiin havaintoihin kehosta. Kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota myös muun muassa bipolaariseksi häiriöksi kutsutaan, on kyllä virallinen diagnoosi. Sehän löytyy ICD:stä (aikaisemmin ryhmästä F, nykyään kohdasta 6). Mutta. Mielisairaudet eivät ole oikeita sairauksia! Kaikki mielisairaudet ovat keksittyjä (invented) sairauksia. Niihin ei voi sairastua, niitä ei voi sairastaa tai niistä parantua kuin kielikuvallisessa mielessä.

Edellä mainitut seikat on tärkeä ymmärtää. Diagnooseja voi olla vaikka millaisia ja mitä ihmiset keksivätkään, kun taas sairauksia ei voi keksiä (paitsi mielikuvitussairauksia). Ne pitää löytää. Mitä psykiatria yhdessä valtion kanssa yrittää ihmisille sepittää on, että ihmisen eettiset ja sosiaaliset konfliktit, niihin liittyvä reagoiminen ja kaikenlainen käytös, ajattelu ja tunteilu, jota valtio pitää vääränlaisena olisi lääketieteellinen asia vaikka todellisuudessa kyseessä on moraalikysymys.

Anonyymi kirjoitti:

Näin kolmantena kommentoijani sanon tähän väliin, että te molemmat sekoitatte kaksi eri asiaa: diagnoosin ja sairauden. Ne ovat eri asioita. Sairaus on fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus kehossa. Diagnoosi on jonkun henkilön arvio siitä mikä henkilöllä on. Virallinen diagnoosi (eli sellainen diagnoosi joka löytyy ICD:stä) on sekin vielä eri asia kuin puhua diagnooseista yleisesti.

Toisin sanoen, kaikki diagnoosit ovat periaatteessa keksittyjä sen pohjalta mitä on havaittu (havaintomenetelmänä voi olla mikä vain, vaikka lasin siruista lukeminen). Sairaudet, siis oikeat sairaudet, ovat löydettyjä (discovered). Ne perustuvat objektiivisiin havaintoihin kehosta. Kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota myös muun muassa bipolaariseksi häiriöksi kutsutaan, on kyllä virallinen diagnoosi. Sehän löytyy ICD:stä (aikaisemmin ryhmästä F, nykyään kohdasta 6). Mutta. Mielisairaudet eivät ole oikeita sairauksia! Kaikki mielisairaudet ovat keksittyjä (invented) sairauksia. Niihin ei voi sairastua, niitä ei voi sairastaa tai niistä parantua kuin kielikuvallisessa mielessä.

Edellä mainitut seikat on tärkeä ymmärtää. Diagnooseja voi olla vaikka millaisia ja mitä ihmiset keksivätkään, kun taas sairauksia ei voi keksiä (paitsi mielikuvitussairauksia). Ne pitää löytää. Mitä psykiatria yhdessä valtion kanssa yrittää ihmisille sepittää on, että ihmisen eettiset ja sosiaaliset konfliktit, niihin liittyvä reagoiminen ja kaikenlainen käytös, ajattelu ja tunteilu, jota valtio pitää vääränlaisena olisi lääketieteellinen asia vaikka todellisuudessa kyseessä on moraalikysymys.

Lue lisää

No itseasiassa en usko, että bipo olisi sairaus. Vielä vähemmän uskon niihin kiteereihin, joilla tämä kuvitteellinen sairaus diagnooidaan.
Bipo on diagnoosina ihmeellinen, taivaan lahja joillekin:
- geneettinen .... voevoevoe, en voi tälle mitään, kokeilen eri lääkkeitä ehkä
- krooninen .... voevoevoe, ei tää parane
- sairaus .... tyypin käytöstä on siedettävä, sen sotkut on korjattava, koska ... voevoevoe... eihän voi olettaa että hän krooniselle perinnölliselle sairaudelleen mitään voisi.
Tai haluaisi vpida, koska hommat hoituu aika kivasti näinkin.
Ja totta vi#$@@a olen katketa!

Anonyymi kirjoitti:

Hypomaniassa ei ole psykoosia. Mitäs ne sun oireet on? Ajatuksenriento? No kuule kaikilla jos ei ole aivokuollut ajatukset tousinaan rientää ja toisinaan ei. Unettomuus? Aika moni potee välillä unettomuutta. Seksuaalisen halun lisääntyminen - aika normia sekin, jos ei oo allapäin. Asioidensa sotkiminen vaikka kun ei osaa taloudestaan pitää huolta? Pikavipit? Turhat ostokset? Maksamatta jätetyt laskut? Älä naurata: nuo on tyhmyyttä, ei sairautta. Vaikka lopputuloksesta paha mieli tulisilkin.
Sitäpaitsi, se kirja todellakaan ei ollut pseudotiedettä. Lue jos uskallat ja osaat.

Lue lisää

En kuule jaksa luetella tänne kaikkia oireitani, kun jollain on oma vahva MIELIPIDE asiasta, josta ei mitään tiedä.

Pari sanaa kuitenkin.

"Aika moni pätee välillä unettomuutta". Poteminen välillä ja totaalinen unen puute, joka johtaa sairaalaan tai kuolemaan, ovat ihan eri asioita.

"Pikavipit, maksamatta jätetyt laskut" Pikavippejä en ole koskaan tarvinnut ja laskut on hoidettu, ainakin heti kun olen ollut toimintakykyinen taas. Olen sairaudestani huolimatta tienannut välillä erittäin hyvin. Ongelma on pikemminkin ollut liiankin hyvät luottotiedot, pankit ovat tarjonneet rahaa mm. huonoihin bisnesideoihin.

Et taida ymmärtää, että monet bipot ovat korkeasti koulutettuja, työelämässä menestyviä tai lahjakkaita taiteilijoita. Emme suinkaan kaikki elä sossutukien varassa.

Anonyymi kirjoitti:

En kuule jaksa luetella tänne kaikkia oireitani, kun jollain on oma vahva MIELIPIDE asiasta, josta ei mitään tiedä.

Pari sanaa kuitenkin.

"Aika moni pätee välillä unettomuutta". Poteminen välillä ja totaalinen unen puute, joka johtaa sairaalaan tai kuolemaan, ovat ihan eri asioita.

"Pikavipit, maksamatta jätetyt laskut" Pikavippejä en ole koskaan tarvinnut ja laskut on hoidettu, ainakin heti kun olen ollut toimintakykyinen taas. Olen sairaudestani huolimatta tienannut välillä erittäin hyvin. Ongelma on pikemminkin ollut liiankin hyvät luottotiedot, pankit ovat tarjonneet rahaa mm. huonoihin bisnesideoihin.

Et taida ymmärtää, että monet bipot ovat korkeasti koulutettuja, työelämässä menestyviä tai lahjakkaita taiteilijoita. Emme suinkaan kaikki elä sossutukien varassa.

Lue lisää

"Et taida ymmärtää, että monet bipot ovat korkeasti koulutettuja, työelämässä menestyviä tai lahjakkaita taiteilijoita. Emme suinkaan kaikki elä sossutukien varassa."
Taidan ymmärtää, kun olen yhden menestyvän ja korkeasti koulutetun puoliso. Ja itaekin...
Oletko ollut sairaalassa unenpuutteen vuoksi?
Huono bisnesideahan on tyhmyyttä, ei bipolarisuutta. Tunnen valitettavan monta, jotka ovat saaneet huonoja bisnesideoita.

Anonyymi kirjoitti:

"Et taida ymmärtää, että monet bipot ovat korkeasti koulutettuja, työelämässä menestyviä tai lahjakkaita taiteilijoita. Emme suinkaan kaikki elä sossutukien varassa."
Taidan ymmärtää, kun olen yhden menestyvän ja korkeasti koulutetun puoliso. Ja itaekin...
Oletko ollut sairaalassa unenpuutteen vuoksi?
Huono bisnesideahan on tyhmyyttä, ei bipolarisuutta. Tunnen valitettavan monta, jotka ovat saaneet huonoja bisnesideoita.

Lue lisää

En ole ollut suomalaisessa sairaalassa osastolla unettomuuden takia. Sen sijaan päivystyksessä kymmeniä kertoja, aina yksityisellä. En jostain syystä luota lainkaan suomalaiseen psykiatriseen hoitoon, yksityissairaaloitahan meillä ei psykiatrisella puolella ole, paitsi ehkä Eiran sairaala. Olin sairaalassa Ranskassa, jossa piti purkaa lääkitys riippuvuuden takia. Kolmen viikon hoidon tuloksena päädyttiin kuitenkin lääkityksen lisäämiseen purkamisen sijasta.

Anonyymi kirjoitti:

En ole ollut suomalaisessa sairaalassa osastolla unettomuuden takia. Sen sijaan päivystyksessä kymmeniä kertoja, aina yksityisellä. En jostain syystä luota lainkaan suomalaiseen psykiatriseen hoitoon, yksityissairaaloitahan meillä ei psykiatrisella puolella ole, paitsi ehkä Eiran sairaala. Olin sairaalassa Ranskassa, jossa piti purkaa lääkitys riippuvuuden takia. Kolmen viikon hoidon tuloksena päädyttiin kuitenkin lääkityksen lisäämiseen purkamisen sijasta.

Lue lisää

Tuohan voi johtua lääkityksestä itsestään eikä mistään bipolarisuudesta!
Jos olet se tyyppi, joka yritti 8v itsaria, tunnen kyllä myötätuntoa. Ei itsellänikään niin helppo lapsuus ollut väkivaltaisten, alkoholisoituneiden paikallisesti yhteiskunnassa arvostettujen pedareiden keskellä, mutta löin pikku nyrkeilläni takaisin, vaikka selkäsauna siitä koveni. Ja 10 v iässä tajusi laskevani ja lukevani paremmin kuin muu suku. Tai ainakin arvelin niin.

Anonyymi kirjoitti:

Hypomaniassa ei ole psykoosia. Mitäs ne sun oireet on? Ajatuksenriento? No kuule kaikilla jos ei ole aivokuollut ajatukset tousinaan rientää ja toisinaan ei. Unettomuus? Aika moni potee välillä unettomuutta. Seksuaalisen halun lisääntyminen - aika normia sekin, jos ei oo allapäin. Asioidensa sotkiminen vaikka kun ei osaa taloudestaan pitää huolta? Pikavipit? Turhat ostokset? Maksamatta jätetyt laskut? Älä naurata: nuo on tyhmyyttä, ei sairautta. Vaikka lopputuloksesta paha mieli tulisilkin.
Sitäpaitsi, se kirja todellakaan ei ollut pseudotiedettä. Lue jos uskallat ja osaat.

Lue lisää

Toivon edelleen, että tänne kirjoittaa vain kaksisuuntaiset omakokemuksista.
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Tuohan voi johtua lääkityksestä itsestään eikä mistään bipolarisuudesta!
Jos olet se tyyppi, joka yritti 8v itsaria, tunnen kyllä myötätuntoa. Ei itsellänikään niin helppo lapsuus ollut väkivaltaisten, alkoholisoituneiden paikallisesti yhteiskunnassa arvostettujen pedareiden keskellä, mutta löin pikku nyrkeilläni takaisin, vaikka selkäsauna siitä koveni. Ja 10 v iässä tajusi laskevani ja lukevani paremmin kuin muu suku. Tai ainakin arvelin niin.

Lue lisää

Vaikeasta, pelon täyttämästä lapsuudesta jää traumoja, otan osaa minäkin tilanteeseesi. Luulen oman unettomuuteni johtuvan pitkälti siitä, että en uskaltanut nukkua. Piti koko ajan olla varuillaan ja valmiina lähtemään karkuun. Lääke on ainut turvapaikka, turruttaa itsensä tajuttomaksi.

Mikä sitten johtuu mistäkin, sitä on vaikea sanoa enää tässä vaiheessa. Voin vain todeta, että en nyt tämän parempaan ole pystynyt, elämä alkaa olla jo ehtoopuolella. Mutta olen ainakin yrittänyt.

Anonyymi kirjoitti:

Toivon edelleen, että tänne kirjoittaa vain kaksisuuntaiset omakokemuksista.
T. 😊

Ymmärtänet, että pyytösi vastaa samaa kuin toivoisi kommentteja vain noidilta. Ei noitia ole olemassa, paitsi jos inkvisiittoreilta kysyy, joten se kuka vastaa on kiinni siitä kuka uskoo olevansa noita. Toisaalta, jos haluat kommentteja heiltä, jotka on leimattu noidiksi ja tai heiltä jotka uskovat olevansa noitia, kannattaa siitä mainita selvästi ketjun avausviestissä.

Anonyymi kirjoitti:

"Et taida ymmärtää, että monet bipot ovat korkeasti koulutettuja, työelämässä menestyviä tai lahjakkaita taiteilijoita. Emme suinkaan kaikki elä sossutukien varassa."
Taidan ymmärtää, kun olen yhden menestyvän ja korkeasti koulutetun puoliso. Ja itaekin...
Oletko ollut sairaalassa unenpuutteen vuoksi?
Huono bisnesideahan on tyhmyyttä, ei bipolarisuutta. Tunnen valitettavan monta, jotka ovat saaneet huonoja bisnesideoita.

Lue lisää

Itsekin olen ollut myös yrittäjä. Ei kuitenkaan huonoa bisnesidea ole ollut vaan uupumiseen lopettanut. Bibolla aiheuttaa juuri tuo ongelman, että maniassa tyhmät ja huonotkin ideat ovat kunigasideoita. Maniassa ei osaa yhtään epäillä ideaansa.
T. 😊

James Daviesin kirjasta poimimasi Allen Francesin toteamuksen viesti on järjetön. Käyttämällä ilmaisua 'väärä psykiatrisen epidemia' antaa Frances lukijalle epäsuoraan kuvan siitä, että olisi olemassa oikeita psykiatrisia epidemioita. Koska psykiatrinen sairaus on metafora, ei mitään epidemioita voi lääketieteellisessä merkityksessä olla. Tietenkin kielikuvallisia epidemioita voi olla niin paljon ja niin erilaisia kuin kunkin mielikuvitus riittää, mutta epäilenpä, ettei Frances tätä tarkoittanut lausunnossaan.

Mitä tulee "psykiatristen sairauksien" perinnöllisyyteen, on itsestään selvää, ettei kaksisuuntainen mielialahäiriö ole perinnöllistä, sillä se ei ole sairaus ollenkaan. Sama koskee kaikkia mielisairauksia. Ne ovat kaikki pseudosairauksia.

Anonyymi kirjoitti:

James Daviesin kirjasta poimimasi Allen Francesin toteamuksen viesti on järjetön. Käyttämällä ilmaisua 'väärä psykiatrisen epidemia' antaa Frances lukijalle epäsuoraan kuvan siitä, että olisi olemassa oikeita psykiatrisia epidemioita. Koska psykiatrinen sairaus on metafora, ei mitään epidemioita voi lääketieteellisessä merkityksessä olla. Tietenkin kielikuvallisia epidemioita voi olla niin paljon ja niin erilaisia kuin kunkin mielikuvitus riittää, mutta epäilenpä, ettei Frances tätä tarkoittanut lausunnossaan.

Mitä tulee "psykiatristen sairauksien" perinnöllisyyteen, on itsestään selvää, ettei kaksisuuntainen mielialahäiriö ole perinnöllistä, sillä se ei ole sairaus ollenkaan. Sama koskee kaikkia mielisairauksia. Ne ovat kaikki pseudosairauksia.

Lue lisää

Mitä haet Francisin suhteen? Se oli suoraa lainausta, jätin ADHDta ja aspergeria koskevat kohdat välistä pois.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä haet Francisin suhteen? Se oli suoraa lainausta, jätin ADHDta ja aspergeria koskevat kohdat välistä pois.

Kritisoin Allen Francesia.

Anonyymi kirjoitti:

Kritisoin Allen Francesia.

Miksi? Miten?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi? Miten?

Sanotaan näin, että hän ei ole ehkä niitä henkilöitä joihin itse neuvoisin toisia luottamaan. Ylempänä olleesta lainauksesta otin jo esiin yhden esimerkin hänen pelistään.

Francesin toimintatavoista ja agendasta on paljon avaavia kirjoituksia. Esimerkiksi Mad in America on julkaissut joitain melko hyviä kirjoituksia aiheesta.

Minun suvussani on useammalla ja diagnoosit saatu toisista tietämättä. Tällä perusteella uskon perinnöllisyyteen.
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Minun suvussani on useammalla ja diagnoosit saatu toisista tietämättä. Tällä perusteella uskon perinnöllisyyteen.
T. 😊

Oletko todella sitä mieltä että tuo on vahva todiste perinnöllisyyden puolesta vai voisiko kyse olla tästä.

Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. Confirmation bias) on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut.[1]

Vahvistusharhoja esiintyy varsinkin käsitellessä vahvasti tunteisiin sidonnaisia asioita tai vakiintuneita uskomuksia. Esimerkiksi maahanmuuttokysymyksestä uutisia etsiessään ihmiset ovat taipuvaisia lukemaan lähteitä, jotka puoltavat ja vahvistavat heidän aikaisempia mielipiteitään. He myös tulkitsevat monitulkintaista aineistoa yleensä omaa näkemystään tukevasti.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko todella sitä mieltä että tuo on vahva todiste perinnöllisyyden puolesta vai voisiko kyse olla tästä.

Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. Confirmation bias) on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut.[1]

Vahvistusharhoja esiintyy varsinkin käsitellessä vahvasti tunteisiin sidonnaisia asioita tai vakiintuneita uskomuksia. Esimerkiksi maahanmuuttokysymyksestä uutisia etsiessään ihmiset ovat taipuvaisia lukemaan lähteitä, jotka puoltavat ja vahvistavat heidän aikaisempia mielipiteitään. He myös tulkitsevat monitulkintaista aineistoa yleensä omaa näkemystään tukevasti.

Lue lisää

Johan oli kaukaa haettu... 🤣😂😅😅.
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Johan oli kaukaa haettu... 🤣😂😅😅.
T. 😊

Saat siis luonnollisesti uskoa mihin haluat, mutta olisiko tuo siis paras argumenttisi jos haluasit todistaa jollekulle että kaksisuuntainen on perinnöllinen?Siis tuo asiahan saattaisi selittyä ihan matemaattisilla todennäköisyyksillä.

Anonyymi kirjoitti:

Johan oli kaukaa haettu... 🤣😂😅😅.
T. 😊

(Olen toinen kommentoija)

Olen aikalailla samaa mieltä tämän sinulle jo argumentoineen kirjoittajan kanssa. Hänellä on hyvä pointti. Itsellenikin tuli ihan vastaavaa mieleen, mutta en tohtinut vastata. Samantapaisella logiikalla kuin mitä olet käyttänyt voidaan myös sanoa esimerkiksi, että horoskoopit ovat uskottavia, koska ne osuvat niin hyvin suurimmalle osalle. Mutta mikäli tietää miten horoskoopit laaditaan, tiedostaa, että ne tehdään niin yleistäviksi, että väistämättä sopivat 9/10:stä lukijasta. Jos asiasta ei ole tietoinen, saattaa saada sellaisen vaikutelman, että jollain on yliluonnollisia kykyjä. Psykiatriset "diagnoosit" ovat vastaavia kuin horoskoopit. Ne sopivat väistämättä suurimmalle osalle ihmisistä. Sen takia jokainen saa omansa, jos päätyy psykiatrian tykö.

Anonyymi kirjoitti:

(Olen toinen kommentoija)

Olen aikalailla samaa mieltä tämän sinulle jo argumentoineen kirjoittajan kanssa. Hänellä on hyvä pointti. Itsellenikin tuli ihan vastaavaa mieleen, mutta en tohtinut vastata. Samantapaisella logiikalla kuin mitä olet käyttänyt voidaan myös sanoa esimerkiksi, että horoskoopit ovat uskottavia, koska ne osuvat niin hyvin suurimmalle osalle. Mutta mikäli tietää miten horoskoopit laaditaan, tiedostaa, että ne tehdään niin yleistäviksi, että väistämättä sopivat 9/10:stä lukijasta. Jos asiasta ei ole tietoinen, saattaa saada sellaisen vaikutelman, että jollain on yliluonnollisia kykyjä. Psykiatriset "diagnoosit" ovat vastaavia kuin horoskoopit. Ne sopivat väistämättä suurimmalle osalle ihmisistä. Sen takia jokainen saa omansa, jos päätyy psykiatrian tykö.

Lue lisää

Ja miksiköhän suvustani niin moni on päätynyt psykiatriaan tykö? Eihän sinne huvikseen mennä.
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Ja miksiköhän suvustani niin moni on päätynyt psykiatriaan tykö? Eihän sinne huvikseen mennä.
T. 😊

(Samainen toinen kommentoija)

Samoista syistä kuin kaikki muutkin. Psykiatrialle voi päätyä yhdestä jos toisesta syystä: elämässä on suruja (kaikilla on), lääkäri ei ole löytänyt mitään fyysista vikaa (i.e. sairautta) ja lähettänyt psykiatrille, ja tietenkin, koska ihmisiä pakotetaan psykiatrin luo vastentahtoisesti.

Ajatus siitä, että ihmiset päätyvät psykiatrian luo, koska heillä on jokin sairaus on absurdi. Psykiatrin luo voi päätyä kuka tahansa ja päätyy jatkossa yhä useampi, koska siihen kannustetaan. Mielisairaus on mielipideasia ja on psykiatrian intressissä klassifioida mahdollisimman moni psykiatrisesti sairaaksi. Se vahvistaa psykiatrian asemaa yhteiskunnassa, ja tuo siinä sivussa suuremman leivän psykiatreille. Siten on suorastaan ihme, jos psykiatrin vastaanotolta lähtee ilman klassifiointia. Enenemissä määrin klassifointeja tekevät myös lääkärit (omaksi häpeäkseen), mikä entisestään vain lisää klassifioinnin määrää.

Anonyymi kirjoitti:

(Samainen toinen kommentoija)

Samoista syistä kuin kaikki muutkin. Psykiatrialle voi päätyä yhdestä jos toisesta syystä: elämässä on suruja (kaikilla on), lääkäri ei ole löytänyt mitään fyysista vikaa (i.e. sairautta) ja lähettänyt psykiatrille, ja tietenkin, koska ihmisiä pakotetaan psykiatrin luo vastentahtoisesti.

Ajatus siitä, että ihmiset päätyvät psykiatrian luo, koska heillä on jokin sairaus on absurdi. Psykiatrin luo voi päätyä kuka tahansa ja päätyy jatkossa yhä useampi, koska siihen kannustetaan. Mielisairaus on mielipideasia ja on psykiatrian intressissä klassifioida mahdollisimman moni psykiatrisesti sairaaksi. Se vahvistaa psykiatrian asemaa yhteiskunnassa, ja tuo siinä sivussa suuremman leivän psykiatreille. Siten on suorastaan ihme, jos psykiatrin vastaanotolta lähtee ilman klassifiointia. Enenemissä määrin klassifointeja tekevät myös lääkärit (omaksi häpeäkseen), mikä entisestään vain lisää klassifioinnin määrää.

Lue lisää

Kaikella kunnioituksella, mutta mihin väitteesi perustuu?
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Kaikella kunnioituksella, mutta mihin väitteesi perustuu?
T. 😊

(Samainen toinen kommentoija)

Tarkentaisitko mitä väitettä tarkoitat.

Kaikki on kuolemaksi lopulta. Minä olen kyllä pyrkinyt kaikkeni tekemään, että voisin elää normaalia elämää. Tällaista elämää en kenellekään haluaisi. Vertaistuki tuo voimia jaksaa tämän olotilan kanssa, jota ei pysty aina hallitsemaan.
T. 😊

Totta kai tässä jättäisi mielellään kaikki lääkkeet pois vaan ja alkaisi elää sitä kunnollista, normaalia elämää. Kaikkeni olen yrittänyt, lääkkeillä ja ilman, töissä ja sairauslomalla, kuntoutuksessa ja ryhmäterapiassa, akupunktiossa ja fysioterapiassa jne. Mutta ei auta. Päänsisäinen vuoristorata ei pysähdy.

Onko se sinulta pois, kun toiset vertailevat reseptejään? Ketjun avaaja halusi tukea toisista sairastuneista, miksi roikut täällä jos olet terve? (Tekstiesi perusteella et muuten vaikuta täyspäiseltä ollenkaan)

Anonyymi kirjoitti:

Totta kai tässä jättäisi mielellään kaikki lääkkeet pois vaan ja alkaisi elää sitä kunnollista, normaalia elämää. Kaikkeni olen yrittänyt, lääkkeillä ja ilman, töissä ja sairauslomalla, kuntoutuksessa ja ryhmäterapiassa, akupunktiossa ja fysioterapiassa jne. Mutta ei auta. Päänsisäinen vuoristorata ei pysähdy.

Onko se sinulta pois, kun toiset vertailevat reseptejään? Ketjun avaaja halusi tukea toisista sairastuneista, miksi roikut täällä jos olet terve? (Tekstiesi perusteella et muuten vaikuta täyspäiseltä ollenkaan)

Lue lisää

Asiaa.
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Totta kai tässä jättäisi mielellään kaikki lääkkeet pois vaan ja alkaisi elää sitä kunnollista, normaalia elämää. Kaikkeni olen yrittänyt, lääkkeillä ja ilman, töissä ja sairauslomalla, kuntoutuksessa ja ryhmäterapiassa, akupunktiossa ja fysioterapiassa jne. Mutta ei auta. Päänsisäinen vuoristorata ei pysähdy.

Onko se sinulta pois, kun toiset vertailevat reseptejään? Ketjun avaaja halusi tukea toisista sairastuneista, miksi roikut täällä jos olet terve? (Tekstiesi perusteella et muuten vaikuta täyspäiseltä ollenkaan)

Lue lisää

Mulle jää epäselväksi mitä olet yrittänyt omilla aivoillasi (ajatus, äly ja kaikkea sellaista).
Oletko varma, ettei suurimmalla osalla ihmisistä elämä ole pelkkää vuoristorataa? Tai olisi, ellei tietoisesti olisi opetellut sietämään, tasoittamaan ja estämään sitä vuoristorataa.
Minä koen bipo-keskustelua 4,5 vuotta seuranneena hyvänä asiana tuon lääkevertailun: yhtään "lääkitykseni on tasapainoss ja elämäni on hyvää" viestiä en vielä muista nähneeni.
Ehkä se hillitsee nuoria ihmisiä hyväksymästä vääriä diagnooseja ja auttaa heitä kieltäytymään lääkkeistä, jotka pehmittävät aivot, mutta eivät ratkaise ongelmia.
Roikun täällä, koska lähipiiriin on osunut noita vääriä diagnooseja tai niiden yrityksiä. Esim. tuolla genetiikka-bullshitillä on yritetty vanhemman virhediagnoosilla perustella lapselle väkisin tyrkytettyä diagnoosia. Psykiatrin mielessä ei ole edes käväissyt, että lapsi on traumatisoitunut vanhempansa käytöksestä ja että vanhemman diagnoosi on väärä.
En nyt muista, mikä oli se prosentti bipoista, joka terveyskirjaston mukaan "kärsii" myös persoonallisuushäiriöstä. Entä jos se persoonallisuushäiriö onkin se "oikea" diagnoosi ja mitään bipoa ei ole?
Tunnen yhden, jolle bipo sopii: tämä huonolla itsetunnolla varustettu henkilö paransi vuosia töidensä lomassa itseään ahkerasti amfetamiinilla, kokaiinilla, kannabiksella, viinalla ja kaljalla. Bentsoilla myös. Sitten puhkesi paha mania.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle jää epäselväksi mitä olet yrittänyt omilla aivoillasi (ajatus, äly ja kaikkea sellaista).
Oletko varma, ettei suurimmalla osalla ihmisistä elämä ole pelkkää vuoristorataa? Tai olisi, ellei tietoisesti olisi opetellut sietämään, tasoittamaan ja estämään sitä vuoristorataa.
Minä koen bipo-keskustelua 4,5 vuotta seuranneena hyvänä asiana tuon lääkevertailun: yhtään "lääkitykseni on tasapainoss ja elämäni on hyvää" viestiä en vielä muista nähneeni.
Ehkä se hillitsee nuoria ihmisiä hyväksymästä vääriä diagnooseja ja auttaa heitä kieltäytymään lääkkeistä, jotka pehmittävät aivot, mutta eivät ratkaise ongelmia.
Roikun täällä, koska lähipiiriin on osunut noita vääriä diagnooseja tai niiden yrityksiä. Esim. tuolla genetiikka-bullshitillä on yritetty vanhemman virhediagnoosilla perustella lapselle väkisin tyrkytettyä diagnoosia. Psykiatrin mielessä ei ole edes käväissyt, että lapsi on traumatisoitunut vanhempansa käytöksestä ja että vanhemman diagnoosi on väärä.
En nyt muista, mikä oli se prosentti bipoista, joka terveyskirjaston mukaan "kärsii" myös persoonallisuushäiriöstä. Entä jos se persoonallisuushäiriö onkin se "oikea" diagnoosi ja mitään bipoa ei ole?
Tunnen yhden, jolle bipo sopii: tämä huonolla itsetunnolla varustettu henkilö paransi vuosia töidensä lomassa itseään ahkerasti amfetamiinilla, kokaiinilla, kannabiksella, viinalla ja kaljalla. Bentsoilla myös. Sitten puhkesi paha mania.

Lue lisää

Jos sinulla huonoja kokemuksia niin älä väheksy sitä, että joillakin todella on kaksisuuntainen mielialahäiriö ilman päihteitä. Sinä, joka et tätä sairasta et voi tietää sitä tuskaa jonka tämä minulle aiheuttaa henkisesti, fyysisesti ja taloudellista ahdinkoa pienten tulojen vuoksi. Jos teillä väheksijöillä on taika sauva miten pääsen yhteiskunnan normi elämään niin toivon sen minulle toimitettavan. En ole ikinä saanut tuhlailulla taloutta sekaisin tai pettänyt puolisoani. Minulla ilmenee muunlaisen.
T. 😊

Ongelmia täälläkin. Abilyfailla nousin ylös alas tuolilta koko ajan. Zeldoxilla menin jäykäksi. Lamictaalista tuli ihottuma. Seroquel kävi, mutta ei enää riittänyt. Nyt lito, josta ruokahaluttomuus ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja unta turvaamassa ketipinor, joka aiheuttaa 12 tunnin makaamisen sängyssä, mutta en nuku. Se vaan taitaa olla niin, että lääkäriltä kysyttävä mitä sitten? Olisi tietenkin kiva kuulla millaisilla lääkkeillä jotkut pärjäävät hyvin vaikka yksilöitä tässä ollaan.

Mulla menee yöksi 200 mg ketipinoria ja aamu sta 600 mg litoa, vähennettiin litoa ennen joulua 150 mg. Mulla kanssa nuo kokeilematta Deprakine ja Olatsapiini. Olen jo 50 joten ei enää sinänsä väliä. Mulla sekamuotoinen kaksuuntainen, joten toi Deprakine olis mulle hyvä. Tää lito tasaa ja muuten tuntuisi hyvälle, mutta ruokahaluttomuus on ongelma, kun sen myötä tulee öklö olo, ruoka ei vain mene alas. Olen litoa syönyt vasta elokuusta. Lisäksi joudun syömään kilpirauhaslääkettä, mutta myös Deprakine sitä voi tulla kilpirauhasen vajaatoiminta. On niitä lääkkeitä varmaan vielä muitakin, pitää vain lääkäriltä kysyä

Anonyymi kirjoitti:

Mulla menee yöksi 200 mg ketipinoria ja aamu sta 600 mg litoa, vähennettiin litoa ennen joulua 150 mg. Mulla kanssa nuo kokeilematta Deprakine ja Olatsapiini. Olen jo 50 joten ei enää sinänsä väliä. Mulla sekamuotoinen kaksuuntainen, joten toi Deprakine olis mulle hyvä. Tää lito tasaa ja muuten tuntuisi hyvälle, mutta ruokahaluttomuus on ongelma, kun sen myötä tulee öklö olo, ruoka ei vain mene alas. Olen litoa syönyt vasta elokuusta. Lisäksi joudun syömään kilpirauhaslääkettä, mutta myös Deprakine sitä voi tulla kilpirauhasen vajaatoiminta. On niitä lääkkeitä varmaan vielä muitakin, pitää vain lääkäriltä kysyä

Lue lisää

Olisi mukava kuulla millaisia lääkkeitä teillä on unta turvaamaan? Kokemuksia onko auttanut?
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Olisi mukava kuulla millaisia lääkkeitä teillä on unta turvaamaan? Kokemuksia onko auttanut?
T. 😊

"Olisi mukava kuulla millaisia lääkkeitä teillä on unta turvaamaan? Kokemuksia onko auttanut?"

Valeriaana on ollut mulle paras. Luontaislääke siis, rohtovirmajuuri. Se auttoi nukkumaan. Annostus 1000 mg vrk. Saa apteekeista, halvemmalla luontaiskaupoista. Ikivanha lääke, nykyään tutkittukin. Vaikutus tuntuu muutamassa päivässä, mutta kannattaa käyttää ainakin viikko jotta teho pääsee täysille. Pidän ajoittain noin kuukauden kuurin sillä, jotta uni tasapainottuu ja elimistö saa levätä sitä kautta.

Unilääkkeistä ei ollut mulle mitään apua. Määrättiin yhdessä vaiheessa Lyricaakin, ja meinasin kuolla siihen zombioloon. Melatoniini on luontaistuote ja auttoi kyllä nukahtamaan, mutta heikensi unen laatua. Heräsin aika väsyneenä.

Anonyymi kirjoitti:

Olisi mukava kuulla millaisia lääkkeitä teillä on unta turvaamaan? Kokemuksia onko auttanut?
T. 😊

Ketipinor (lyhytvaikutteinen) ja Stilnoct. Lisäksi saatan ottaa melatoniinia tai antihistamiinia, jälkimmäistä siis allergiaan mutta se nukuttaa hiukkasen myös, esim. Atarax. Ilman lääkkeitä en nuku ollenkaan vieroitusoireiden takia. Hypomaniavaiheessa uni katoaa muutenkin, vaikka kuinka lisäisi lääkitystä. Muutaman vuorokauden valvomisen jälkeen katoaa myös todellisuudentaju. Onneksi puolisoni huomaa nykyisin hyvin tilanteen ja pakottaa lepäämään ottamalla esim. auton avaimet pois. Olen työelämässä.

Vuodenajat ja valon määrän väheneminen ja lisääntyminen vaikuttavat minulla selvästi sairausjaksoihin. Odotan kauhulla kevättä, viime keväänä tapahtui monia ikäviä asioita.

Minulla ei ole tällä hetkellä tasaavaa lääkettä muuta kuin Ketipinor. En ole uskaltanut aloittaa Litoa sivuvaikutuksien pelossa. Viimeksi kokeilin Deprakinea ja sen piti olla väsyttävä, mutta sain siitä paradoksaalisesti lisää vauhtia, en tiedä miksi. Lamictalista ei tullut muuta kuin sivuvaikutuksia.

Anonyymi kirjoitti:

"Olisi mukava kuulla millaisia lääkkeitä teillä on unta turvaamaan? Kokemuksia onko auttanut?"

Valeriaana on ollut mulle paras. Luontaislääke siis, rohtovirmajuuri. Se auttoi nukkumaan. Annostus 1000 mg vrk. Saa apteekeista, halvemmalla luontaiskaupoista. Ikivanha lääke, nykyään tutkittukin. Vaikutus tuntuu muutamassa päivässä, mutta kannattaa käyttää ainakin viikko jotta teho pääsee täysille. Pidän ajoittain noin kuukauden kuurin sillä, jotta uni tasapainottuu ja elimistö saa levätä sitä kautta.

Unilääkkeistä ei ollut mulle mitään apua. Määrättiin yhdessä vaiheessa Lyricaakin, ja meinasin kuolla siihen zombioloon. Melatoniini on luontaistuote ja auttoi kyllä nukahtamaan, mutta heikensi unen laatua. Heräsin aika väsyneenä.

Lue lisää

Täytyy katsoa käykö änkeiden kanssa. Kiitos vinkistä.
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Ketipinor (lyhytvaikutteinen) ja Stilnoct. Lisäksi saatan ottaa melatoniinia tai antihistamiinia, jälkimmäistä siis allergiaan mutta se nukuttaa hiukkasen myös, esim. Atarax. Ilman lääkkeitä en nuku ollenkaan vieroitusoireiden takia. Hypomaniavaiheessa uni katoaa muutenkin, vaikka kuinka lisäisi lääkitystä. Muutaman vuorokauden valvomisen jälkeen katoaa myös todellisuudentaju. Onneksi puolisoni huomaa nykyisin hyvin tilanteen ja pakottaa lepäämään ottamalla esim. auton avaimet pois. Olen työelämässä.

Vuodenajat ja valon määrän väheneminen ja lisääntyminen vaikuttavat minulla selvästi sairausjaksoihin. Odotan kauhulla kevättä, viime keväänä tapahtui monia ikäviä asioita.

Minulla ei ole tällä hetkellä tasaavaa lääkettä muuta kuin Ketipinor. En ole uskaltanut aloittaa Litoa sivuvaikutuksien pelossa. Viimeksi kokeilin Deprakinea ja sen piti olla väsyttävä, mutta sain siitä paradoksaalisesti lisää vauhtia, en tiedä miksi. Lamictalista ei tullut muuta kuin sivuvaikutuksia.

Lue lisää

Stilnoc minulle uusi tuttavuus. Minulla vaikuttaa kanssa vuodenajat eli lito koetuksella ensikeväänä🤔. Melatoniini tekee minulle myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta mitäs sillä on nyt väliä, kun siihen jo lääke.

Anonyymi kirjoitti:

Stilnoc minulle uusi tuttavuus. Minulla vaikuttaa kanssa vuodenajat eli lito koetuksella ensikeväänä🤔. Melatoniini tekee minulle myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta mitäs sillä on nyt väliä, kun siihen jo lääke.

Lue lisää

Eikö bentsoja määrätä yleisesti bipoille? Vai olenko väärässä? Minuun tehoaa parhaiten mikä tahansa r a u h o i t t a v a. Bentsojen aiheuttama riippuvuus on sitten ongelma. Olen kuullut, että stilnoctista ei ehkä tule riippuvaiseksi, jos sitä käyttää vain vähän, pienellä annoksella.

Mitä tarkoitat? Työtön työnhakija ei ole työpaikka.
T. 😊

Sinä järkyttynyt, oletko sinä myös bipo vai miksi kirjoittelet täällä?

Minä olen näitä huonoja bisnesideoita maniassa keksinyt ja toteuttanut, ei tämä uupumiseen lopettanut, joka siis on eri henkilö. Oletko sisälukutaitoinen ollenkaan?

Kun noin järkyttää tämä bipo-palsta, niin jospa siirtyisit muualle. S24:ssa on paljon palstoja. Miten olisi kukkiensidonta? Kansanmusiikki? Leivontareseptit? Marsunhoito?

Ihan kaikella ystävyydellä.

Ei tunnu kivalta kirjoitella tänne arasta aiheesta, eli omasta psyykkisestä sairaudesta, kun jatkuvasti joku pilkkaa ja herjaa, aihetta täysi tuntematta. Ei ole ihan tervettä kirjoitella sairaudesta, jota ei itsellä ole. En minäkään käy syöpä-palstalla riehumassa.

Kaikella kunnioituksella, mutta siinä vaiheessa kun hain lähihoitajaksi olin ns.terve, eikä ollut suvun sairauksista tietoa. Lisäksi silloin oli laaja alaiset psykologin testit lähihoitajakouluun pääsemisessä. Minulla oli luokkani toiseksiparhaat pisteet. Sairastumisen jälkeen en ole palannut työhöni enkä palaa vaan jos menen työelämään valitsen muun ammatin. Korostan kuitenkin, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava on työkykyinen hoitopuolella hoitamaan siinä kuin muutakin sairautta sairastava myös psykiatriassa.
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Sinä järkyttynyt, oletko sinä myös bipo vai miksi kirjoittelet täällä?

Minä olen näitä huonoja bisnesideoita maniassa keksinyt ja toteuttanut, ei tämä uupumiseen lopettanut, joka siis on eri henkilö. Oletko sisälukutaitoinen ollenkaan?

Kun noin järkyttää tämä bipo-palsta, niin jospa siirtyisit muualle. S24:ssa on paljon palstoja. Miten olisi kukkiensidonta? Kansanmusiikki? Leivontareseptit? Marsunhoito?

Ihan kaikella ystävyydellä.

Ei tunnu kivalta kirjoitella tänne arasta aiheesta, eli omasta psyykkisestä sairaudesta, kun jatkuvasti joku pilkkaa ja herjaa, aihetta täysi tuntematta. Ei ole ihan tervettä kirjoitella sairaudesta, jota ei itsellä ole. En minäkään käy syöpä-palstalla riehumassa.

Lue lisää

Asiaa.
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Sinä järkyttynyt, oletko sinä myös bipo vai miksi kirjoittelet täällä?

Minä olen näitä huonoja bisnesideoita maniassa keksinyt ja toteuttanut, ei tämä uupumiseen lopettanut, joka siis on eri henkilö. Oletko sisälukutaitoinen ollenkaan?

Kun noin järkyttää tämä bipo-palsta, niin jospa siirtyisit muualle. S24:ssa on paljon palstoja. Miten olisi kukkiensidonta? Kansanmusiikki? Leivontareseptit? Marsunhoito?

Ihan kaikella ystävyydellä.

Ei tunnu kivalta kirjoitella tänne arasta aiheesta, eli omasta psyykkisestä sairaudesta, kun jatkuvasti joku pilkkaa ja herjaa, aihetta täysi tuntematta. Ei ole ihan tervettä kirjoitella sairaudesta, jota ei itsellä ole. En minäkään käy syöpä-palstalla riehumassa.

Lue lisää

En siiry kukkiensidontaan. Minulla on liian iso huoli siitä, miten nuoria vaikeuksissa olevia ihmisiä kodellaan. Kun hakevat apua, vastassa on diagnosointia, leimaamista, lääkkeillä invalidisointia ja epäpätevää terapointia.
Kaikella sillä, mitä 40-50 ihmiset täällä äkkisairastumisistaan kitisee, voi olla vaikutus myös siihen miten nuori elämänsä kokee.
En väheksy sitä, että keski-ikäisellä ei voisi olla paha olo: diagnoosihakuisuutta kyllä ihmettelen enkä hyväksy - sori vain.
Bisnesidea juttu koski vain tuon mielenterveysammattilaisen perin ristiriitaista kommenttia.
Ristiriitainenhan se on muutenkin, 50 vuotiaana tajunnut, että suku potee geneettisiä mielenterveysongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä järkyttynyt, oletko sinä myös bipo vai miksi kirjoittelet täällä?

Minä olen näitä huonoja bisnesideoita maniassa keksinyt ja toteuttanut, ei tämä uupumiseen lopettanut, joka siis on eri henkilö. Oletko sisälukutaitoinen ollenkaan?

Kun noin järkyttää tämä bipo-palsta, niin jospa siirtyisit muualle. S24:ssa on paljon palstoja. Miten olisi kukkiensidonta? Kansanmusiikki? Leivontareseptit? Marsunhoito?

Ihan kaikella ystävyydellä.

Ei tunnu kivalta kirjoitella tänne arasta aiheesta, eli omasta psyykkisestä sairaudesta, kun jatkuvasti joku pilkkaa ja herjaa, aihetta täysi tuntematta. Ei ole ihan tervettä kirjoitella sairaudesta, jota ei itsellä ole. En minäkään käy syöpä-palstalla riehumassa.

Lue lisää

Joku täällä kirjoitti, että jollei itsellä ole bipo diagnoosia, ei tiedä millaista vuoristorataa bipon elämä on.
Mahtaako bipo-diagnosoitu tietää, mihin kummitusjunaan hänen läheisensä joutuvat?
Tai välittää siitä hel*#%%iäkään?

Anonyymi kirjoitti:

En siiry kukkiensidontaan. Minulla on liian iso huoli siitä, miten nuoria vaikeuksissa olevia ihmisiä kodellaan. Kun hakevat apua, vastassa on diagnosointia, leimaamista, lääkkeillä invalidisointia ja epäpätevää terapointia.
Kaikella sillä, mitä 40-50 ihmiset täällä äkkisairastumisistaan kitisee, voi olla vaikutus myös siihen miten nuori elämänsä kokee.
En väheksy sitä, että keski-ikäisellä ei voisi olla paha olo: diagnoosihakuisuutta kyllä ihmettelen enkä hyväksy - sori vain.
Bisnesidea juttu koski vain tuon mielenterveysammattilaisen perin ristiriitaista kommenttia.
Ristiriitainenhan se on muutenkin, 50 vuotiaana tajunnut, että suku potee geneettisiä mielenterveysongelmia.

Lue lisää

Tämä sivuston toivoin olevan kaksisuuntaisen mielialahäiriön omaaville kokemuksien vaihtamiseen. Jos siis omaat yhtään käyttötapoja niin pysy poissa tältä sivulta ja perusta oma sivusto nuorille, joista olet huolissasi ja anna meidän vaihtaa rauhassa kokemuksia. Kiitos etukäteen.
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

En siiry kukkiensidontaan. Minulla on liian iso huoli siitä, miten nuoria vaikeuksissa olevia ihmisiä kodellaan. Kun hakevat apua, vastassa on diagnosointia, leimaamista, lääkkeillä invalidisointia ja epäpätevää terapointia.
Kaikella sillä, mitä 40-50 ihmiset täällä äkkisairastumisistaan kitisee, voi olla vaikutus myös siihen miten nuori elämänsä kokee.
En väheksy sitä, että keski-ikäisellä ei voisi olla paha olo: diagnoosihakuisuutta kyllä ihmettelen enkä hyväksy - sori vain.
Bisnesidea juttu koski vain tuon mielenterveysammattilaisen perin ristiriitaista kommenttia.
Ristiriitainenhan se on muutenkin, 50 vuotiaana tajunnut, että suku potee geneettisiä mielenterveysongelmia.

Lue lisää

Höpö, höpö. Sinä olet yhteen (tai ehkä moneen muuhunkin) asiaan fiksoitunut kiusaajatrolli. Ei sinun täällä harjoittamasi bipo-sairaiden pilkkaaminen vaikuta millään tavalla "nuorien kohteluun ammattilaisten vastaanotolla".
Me muut kirjoitamme potilaina. Jos haluat vaikuttaa asiaan, kokeile saada kommenttisi näkyville vaikka Lääkärilehteen tai Duodecimiin. Voi olla vaikeaa, kun et omaa edes potilaan näkökulmaa asiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Joku täällä kirjoitti, että jollei itsellä ole bipo diagnoosia, ei tiedä millaista vuoristorataa bipon elämä on.
Mahtaako bipo-diagnosoitu tietää, mihin kummitusjunaan hänen läheisensä joutuvat?
Tai välittää siitä hel*#%%iäkään?

Lue lisää

Kuule, olen naimisissa ja puolisoni ei ole valittanut olevansa kummitusjunassa. Olen vastuuntuntoinen ihminen, hoidan perheen juoksevat asiat, laitan ruoat ja teen varmasti oman osuuteni tämän perheyksikön hyvinvoinnin eteen. Puolisollanikin on sairauksia, fyysisiä, ja minä vastaavasti autan häntä tarvittaessa. Vihkivaloissa lupasimme rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä.

Anonyymi kirjoitti:

Höpö, höpö. Sinä olet yhteen (tai ehkä moneen muuhunkin) asiaan fiksoitunut kiusaajatrolli. Ei sinun täällä harjoittamasi bipo-sairaiden pilkkaaminen vaikuta millään tavalla "nuorien kohteluun ammattilaisten vastaanotolla".
Me muut kirjoitamme potilaina. Jos haluat vaikuttaa asiaan, kokeile saada kommenttisi näkyville vaikka Lääkärilehteen tai Duodecimiin. Voi olla vaikeaa, kun et omaa edes potilaan näkökulmaa asiaan.

Lue lisää

Mikäs se potilaan näkökulma on, jos niistä resepteistä ei jutella?
Ajatuksenriento? Kertokaapa joku mitä sillä tarkoitatte?

Anonyymi kirjoitti:

Mikäs se potilaan näkökulma on, jos niistä resepteistä ei jutella?
Ajatuksenriento? Kertokaapa joku mitä sillä tarkoitatte?

Potilaan näkökulma on jokaisen potilaan omakokemus.
T. 😊
Toivon, että perustat omat sivut.

Anonyymi kirjoitti:

Kuule, olen naimisissa ja puolisoni ei ole valittanut olevansa kummitusjunassa. Olen vastuuntuntoinen ihminen, hoidan perheen juoksevat asiat, laitan ruoat ja teen varmasti oman osuuteni tämän perheyksikön hyvinvoinnin eteen. Puolisollanikin on sairauksia, fyysisiä, ja minä vastaavasti autan häntä tarvittaessa. Vihkivaloissa lupasimme rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä.

Lue lisää

Se on kiva kuulla. En tosin tiedä kuka olet eikä sillä väliä.

Anonyymi kirjoitti:

Potilaan näkökulma on jokaisen potilaan omakokemus.
T. 😊
Toivon, että perustat omat sivut.

Niin, kun olet mielenterveystyön ammattilainen, kysyisin kuitenkin mikä laukaisee bipolaarisuuden puhkeamisen keski-iässä?
Vai iskeekö se vain, kun on geneettinen alttius?

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kun olet mielenterveystyön ammattilainen, kysyisin kuitenkin mikä laukaisee bipolaarisuuden puhkeamisen keski-iässä?
Vai iskeekö se vain, kun on geneettinen alttius?

Lue lisää

Työuupumus, hyvin vakavat traumaattiset tapahtumat aiheuttivat psykoosin...diagnoosi tarkentui kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi pidemmän sairastelun jälkeen. Oireita minulla on ollut murrosikäisestä asti, mutta ei niin, että elämää olisi haitannut. Nykyiset oireet haittaavat normaalia elämää. Olen sitämieltä, että alttius on geeneissä.
T. 😊

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kun olet mielenterveystyön ammattilainen, kysyisin kuitenkin mikä laukaisee bipolaarisuuden puhkeamisen keski-iässä?
Vai iskeekö se vain, kun on geneettinen alttius?

Lue lisää

Miksi täällä kyselet. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on kirjoitettu useita kirjoja, monet tarpeeksi helppolukuisia tietämättömille maallikoillekin. Aloitapa niistä vaikka.

Anonyymi kirjoitti:

Potilaan näkökulma on jokaisen potilaan omakokemus.
T. 😊
Toivon, että perustat omat sivut.

Valitettavasti suomi24 on edelleen kaikille avoin anonyymi keskustelupalsta.

Anonyymi kirjoitti:

Työuupumus, hyvin vakavat traumaattiset tapahtumat aiheuttivat psykoosin...diagnoosi tarkentui kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi pidemmän sairastelun jälkeen. Oireita minulla on ollut murrosikäisestä asti, mutta ei niin, että elämää olisi haitannut. Nykyiset oireet haittaavat normaalia elämää. Olen sitämieltä, että alttius on geeneissä.
T. 😊

Lue lisää

Mihin perustat sen, että alttius on geeneissä?
Entä jos lapsesi (jos sinulla niitä on) , hylkää tuolla perusteella omat lapsihaaveensa. Ja lapsesi parisuhde on vaarassa,,,,
Vieläkö se on geneettistä?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi täällä kyselet. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on kirjoitettu useita kirjoja, monet tarpeeksi helppolukuisia tietämättömille maallikoillekin. Aloitapa niistä vaikka.

Lue lisää

Puolison feikkidiagnoosin jälkeen 4,5 v sitten on tullut luetta varsin paljon. Lue sinäkin!

Anonyymi kirjoitti:

Mihin perustat sen, että alttius on geeneissä?
Entä jos lapsesi (jos sinulla niitä on) , hylkää tuolla perusteella omat lapsihaaveensa. Ja lapsesi parisuhde on vaarassa,,,,
Vieläkö se on geneettistä?

Lue lisää

Ei se geneettisyys siitä miksikään muutu. Moni sairaus on geenneissä ja silti hankitaan lapsia. Se, että on geeneissä ei tarkoita, että se olis jokaisella lapsella ja että sairastuisi. Siihen on vain alttius sairastua.
T. 😊Nyt en enää tämän jälkeen vastaa, vaan hanki todellakin aiheeseen liittyvä kirja.

Anonyymi kirjoitti:

Puolison feikkidiagnoosin jälkeen 4,5 v sitten on tullut luetta varsin paljon. Lue sinäkin!

Ja kuka on diagnoosin todennut feikiksi? Tiesithän, että kaksisuuntaisessa on oireettomiakin aikoja.