Jatkosodalle oikeampi nimi on Hyökkäyssota, joka tosin ei ole poliittisesti korrekti, mutta vastaa täysin sodan luonnetta.
Perustelut:
Talvisodassa suomalaiset taistelivat itsenäisyydestään. On selvää, ettei Talvisotaa missään vaiheessa käyty noiden Nliiton vaatiman muutaman maakaistaleen takia, vaan itsenäisen valtion kansallisen olemassaolon vuoksi. Jos sota olisi käyty rajojen koskemattomuuden vuoksi, olisi se ollut sellaisenaan epärealistinen, suorastaan lapsellisen naiivi yritys säilyttää neitseys siellä, missä isot pojat vie.
Ns. Jatkosodan luonne oli täydellisen toisenlainen, vaikka se (kieltämättä onnistuneesti) on naamioitu yritykseksi palauttaa tuo Talvisotaa edeltänyt neitsyys. Mutta nimi on harhaanjohtava, kyseessä nimittäin oli historian kohdallemme tuoma sattuman oikku, jonka tuolloinen Suomen poliittinen johto tulkitsi merkitsevän lähes lottovoittoa. Sattuman oikulla tarkoitan nimenomaan operaatio Barbarossaa.
Ns. Jatkosota ei siis ollut jatkoa Talvisodalle, vaan aivan oma sotansa, Hyökkäyssota, jolle on keksitty poliittisesti tarkoituksenmukaisempi nimi.
Perustelut:
Talvisodassa suomalaiset taistelivat itsenäisyydestään. On selvää, ettei Talvisotaa missään vaiheessa käyty noiden Nliiton vaatiman muutaman maakaistaleen takia, vaan itsenäisen valtion kansallisen olemassaolon vuoksi. Jos sota olisi käyty rajojen koskemattomuuden vuoksi, olisi se ollut sellaisenaan epärealistinen, suorastaan lapsellisen naiivi yritys säilyttää neitseys siellä, missä isot pojat vie.
Ns. Jatkosodan luonne oli täydellisen toisenlainen, vaikka se (kieltämättä onnistuneesti) on naamioitu yritykseksi palauttaa tuo Talvisotaa edeltänyt neitsyys. Mutta nimi on harhaanjohtava, kyseessä nimittäin oli historian kohdallemme tuoma sattuman oikku, jonka tuolloinen Suomen poliittinen johto tulkitsi merkitsevän lähes lottovoittoa. Sattuman oikulla tarkoitan nimenomaan operaatio Barbarossaa.
Ns. Jatkosota ei siis ollut jatkoa Talvisodalle, vaan aivan oma sotansa, Hyökkäyssota, jolle on keksitty poliittisesti tarkoituksenmukaisempi nimi.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Siihen on kuitenkin tyytyminen.
Nyt en ymmärrä?
Tarkoitatko, ettei historian tutkimisessa tulisikaan pyrkiä objektiivisuuteen?
Ei aivan niin.
Historiantutkimus tulisi olla objektiivista, mutta tietyissä asioissa täytyy asioita tarkastella myös subjektiivisesti.
Mitkähän ovat ne "tietyt asiat"?
” Tarkoitatko, ettei historian tutkimisessa tulisikaan pyrkiä objektiivisuuteen?”
No, sitten sinä varmaan hyväksyt sen, että jatokka ei Talvisota ole enää Talvisota vaan tästä lähtien se on Hyökkäyssota!
Oletko samaa mieltä vai koskiko sääntö vain Suomea:-D. ???
Jatkosota oli selkeästi Talvisodasta johtuva.
1. N:liitto epäonnistui Suomen valtauksessa (jonka se oli sopinut Saksan kanssa etupiirijaossa 1939) ja joka tapauskessa hyökkäsi Suomeen, ei puolustaakseen alueitaan, vaan jatkaakseen siitä, mihin Talvisodassa jäi.
2. Suomelta vietiin laittomassa hyökkäyssodassa sen laillisia alueita. Jatkosodassa Suomi oli valmis sekä puolustamaan alueitaan, koska tiesi NL:n hyökkäävän joka tapauksessa, mutta myös valmis hyökkäämään N:liittoon saadakseen nuo lailliset alueensa takaisin. Sen toteuttamiseksi piti myös hyökätä laillisten rajojen yli, jotta saataisiin paremmat neuvottelu- ja puolustusasemat. Toki oli olemassa myös Saksan aseveljenä bonus: Omat lailliset alueet ja suomensukuisen Itä-Karjalan vapautus bolshevikeista. tämä ei kuitenkaan ollut virallinen tai päätavoite.
Jatkosota on hyvin looginen nimi vuonna 1941 aloitetulle sodalle, sitä ei mitenkään muuta se että suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon. Käsitteen loogisuutta kuvastaa jo se, että Väinö Tanner puhuessan 14.3.1940 Suomen kansalle käytti juuri tehdystä rauhasta sanaa "välirauha". Tannerilla ei vielä ollut sodan jatkaminen mielessään mutta selvästi ajatus oli "päivä se on vielä huomennakin". Jotta jatkosodalta käsitteenä putoaisi pohja, pitäisi pystyä osoittamaan, että Suomi olisi joka tapauksessa osallistunut Saksan idän sotaretkeen, vaikka talvisotaa ei olisi käyty.
Suomalaisten historian käsitys kulkee aikajärjestyksessä siten, että talvisodasta seurasi jatkosota. Neuvostoliitossa ja Venäjällä selitys kulkee toisinpäin: jatkosota on osoitus siitä että talvisota oli oikeutettu.
Jatkosota olisi ollut loogisesti suoraa jatkoa Talvisodalle, JOS Stalin olisi hyökännyt uudestaan Suomeen JATKAAKSEEN kesken jäänyttä sotaansa Suomen suunnalla.
Niin tapahtuikin. Sillä ei ole väliä, kumpi ehti ensin hyökätä, kyllä hyökkäyskäsky oli annettu paljon ennen. Stalin hyökkäsi Suomeen pommittaen monia Suomen kaupunkeja ja hyökäten massiivisesti maahamme. Tuskin tällainen on mitään puolustussotaa.
Neuvostoliitto aloitti myös Jatkosodan siitä huolimatta, ettei suomalaisillakaan ollut puhtaat jauhot pussissa. Hangossa tukikohdan tykistö avasi tulen suomalaisten asemiin jo heti samana yönä kuin saksalaiset lähtivät liikkeelle etelämpänä ja 25.6.1941 toteutetut ilmahyökkäykset olivat jo laajuudessaan sitä luokkaa, ettei niitä enää voinut pitää muuna kuin sodan aloituksena. Neuvostoliitto pysähtyi kyllä hetkeksi miettimään Suomen kohdalla, mutta siellä tehtiin virhearvioita esimerkiksi sen suhteen, missä laajuudessa saksalaiset lentokoneet olivat hyödyntäneet Suomen kenttiä. Neuvostoliittolaiset olettivat Luftwaffen toimivan merkittävillä voimilla Suomesta käsin Leningradin ja Balttian suuntaan ja reagoivat sen mukaisesti. Poliittinen hinta oli kuitenki se, että Neuvostoliitto tulkittiin hyökkääjäksi myös muualla kuin Suomessa. Tällä taas oli vaikutuksensa Suomen kohtaloon kun asiaa puitiin Rooseveltin, Stalinin ja Churchillin kesken. Neuvostoliitto ei päässyt asiassa puhumaan aivan niin suurella moraalisella painoarvolla kuin se olisi varmasti halunnut. Suomen hallitus olisi muuten ilmeisesti joutunut poliittisesti erittäin hankalaan tilanteeseen ellei venäläisten hermo olisi pettänyt kesällä 1941.
Seuraava on spekulaatiota mutta oma tulkintani asiasta on, että vielä 25.6. Neuvostoliitto katsoi tarkoituksenmukaiseksi varmistaa Suomen sotaan osallistumisen hoidellakseen myös Suomen kysymyksen. Tässä vaiheessa Moskovalle ei ollut vielä valjennut mitä vauhtia saksalaiset etenivät ja kuinka pahasti Puna-Armeijan kone yski. He myös aliarvioivat Suomen sotilaallisen potentiaalin ja erityisesti armeijamme hyökkäyskyvyn Talvisodan kokemusten pohjalta (suomalaisten arviot Puna-Armeijasta sisälsivät myös saman virheen eli unohdettiin, että vastustaja on saattanut reagoida omiin heikkouksiinsa). Sitten kun todellisuus alkou lyödä Moskovassa läpi, niin Neuvostoliitto pyrki irrottamaan Suomen sodasta tarjoamalla vuoden 1939 rajoja. Vaikka mukana oli selkeää poliittista taktikointia jolla pyrittiin hajottamaan Saksan rintamaa (Neuvostoliitto haki yhteyttä myös Saksaan Bulgarian kautta), niin tuskin tarvitsee epäillä etteikö Suomen irrottautuminen sodasta olisi ollut tuolloin helpotus Neuvostoliitolle.
Jos haluat vertauskohdan asialle mitä tulee hyökkääjään, niin Israelin käymät vuoden 1967 ja 1973 sodat ovat aika hyvä referenssi. Vuonna 1967 Israelin Arabinaapurit olivat selkeästi valmistautuneet iskuun Israelia vastaan. Israel iski kuitenkin ensin ja yllätti vastustajansa pahemman kerran. Samalla Israel sai kuitenkin hyökkääjän leiman otsaansa ja asia vain paheni kun Israel valtasi maa-alueita. Vahingosta viisastuneena Israel vuonna 1973 päätti olla tekemättä mitään siitä huolimatta, että erityisesti Nasser piti pahaa ääntä. Tässä vaikutti hyvin voimakkaasti se, että USA ilmoitti ettei apua tule jos Israel avaa vihollisuudet. Homma meni kuitenkin sikäli pieleen, että egyptiläiset pääsivät tällä kertaa yllätykseen ja muutaman päivän ajan israelilaiset olivat sotilaallisesti liemessä. USA:n apu oli kuitenkin taattu koska kyseessä oli puolustussota. Siinä sivussa unohtui jopa, että Israel puolusti aluita, jotka se oli vallannut vuonna 1967. Tässä taas auttoi arabien suurisuinen propaganda Israelin tuhoamisesta.
"Stalin hyökkäsi Suomeen pommittaen monia Suomen kaupunkeja ja hyökäten massiivisesti maahamme. Tuskin tällainen on mitään puolustussotaa. "
Jahas, nyt jatkosota sitten alkoi jo Neuvostoliiton "massiivisella" hyökkäyksellä. Ei voi kun ihmetellä Karjalan palauttaja markplan historian asiantuntemusta :)
Edellä esitetty väite lentohyökkäyksistä ensimmäisenä massiivisena sotatoimena Suomen ja Neuvostoliiton välillä pitää kyllä paikkansa. Neuvostoliittolaisten tykistö ampui myös suomalaisten asemia 22.6.1941 aamuyöstä, mutta tulitus lakkasi pian ja alkoi toden teolla uudestaan vasta 25.6. jälkeen. Neuvostoliitolla ei vielä 25.6.1941 ollut mitään konkreettista tietoa siitä, että Suomen alueelta olisi hyökätty Neuvostoliittoa vastaan. Epäilyjä oli ja ne perustuivat lähinnä siihen, että saksalaisten pommittajien lentosäteen ei olisi pitänyt riittää hyökkäykssin Leningradia tai Hankoa vastaan. Neuvostoliittolaiset olettivat koneiden tulleen Suomesta (todellisuudessahan ne tulivat Itä-Preussista ja osa koneista palasi täällä tankattuaan Suomen ilmatilan kautta). Neuvostoliiton lentohyökkäys päätettiin tehdä nimenomaan oletettujen Suomen kentiltä operoivien pommittajien tuhoamiseksi. Neuvostoliittolaisilla ei myöskään ollut tietoa niistä miinotteista, jotka suomalaiset sukellusveneet laskivat Viron rannikolle ennen sodan alkamista. Meillä muuten ei ole vieläkään tietoa siitä, mitä miinotteita Neuvostoliittolaiset mahdollisesti laskivat esim. Suomen aluevesille jo ennen sodan alkamista. Sekä merellä, maalla etä ilmassa oli kuitenkin vilkasta kauan ennen kuin ampuminen alkoi.
Jälkeenpäin kummallekin osapuolelle on sitten selvinnyt yhtä sun toista sotaa edeltävistä tapahtumista, mutta tilateen tulkinnan kannalta olennaisia ovat vain ne, jotka jo ennen tulenavaamispäätöstä olivat tiedossa.
Jos tosiaan pidät Nliitto hyökkäjänä ja Suomea ja Saksaa vaan puolustajina, niin en ymmärrä, miksi toit täällä esiin tuon Tannerin radiopuheen maaliskuussa 1940.
Lähi-Idän tilanne ei minusta myöskään sovi vertailukohdaksi, vaikka Israelin lippu onkin sinivalkoinen. Arabimaailma ei ole koskaan ollut monoliittinen järjestelmä (Nliittoon verrattava). Israel pystyy taistelemaan niiden kanssa aivan tasaväkisesti, jopa ylivoimaisesti, ilman USA:n suoraa tukea. Mutta jätetäänkö se toiseen kertaan?
Oletetaan, että tiedät aivan varmasti naapurisi suunnittelevan surmaamistasi. Oletetaan vielä, että syystä tai toisesta et voi saada apua mistään vaan olet tilanteessa omillasi. Päätät ehtiä naapurin edelle ja suoritat ennaltaehkäisevä iskun ja surmaat hänet. Vaikka pystyist todistamaan, että naapurillasi todellakin oli surmaamistarkoitus niin tuomio tulee vähintään hätävarjelun liioittelemisesta eli joudut osasyylliseksi.
Aivan sama logiikka pätee kansainvälisissä suhteissa vaikka siellä ei olekaan mitään kansainvälistä tuomioistuinta asioita jälkikäteen tutkimassa. Eli Neuvostoliiton tapauksessa se päätyi suorittamaan ennaltaehkäisevän iskun mutta samalla se myös otti otsaansa sodan aloittajan leiman. Ennen kuin ensimmäinen laukaus ammutaan, niin on aina olemassa mahdollisuus siihen ettei sitä koskaan ammutakaan, oli todennäköisyys kuinka pieni hyvänsä. Tämä oli myös se mihin viittasin Israelin kohdalla, en voimasuhteisiin Israelin ja arabien välillä.
Edellä esitetty on myös painava tekijä Mainilan kaltaisiin lavastettuihin välikohtauksiin, joilla sodan aloittajan rooli pyritään siirtämään vastustajalle. Suomi ei joutunut kehittämään mitään vastaavaa, koska Neuvostoliitto hoiti sille varatun osan paremmin kuin kukaan provokaattori olisi voinut toivoa. Muutama sata lentokonetta lähetettynä asutuskeskusten ylle eri puolille maata on erittäin näkyvä ja tehokas viesti. Ja se meni perille myös kaikille vieraiden valtioiden suurlähetystöille, jotka raportoivat Neuvostoliiton aloittaneen sodan. Esimerkiksi Unkarin kohdalla kiistellään vieläkin siitä, kenen koneet tekivät ne lentohyökkäykset jotka olivat muodollinen syy Unkarin liittymiseen Operaatio Barbarossaan. Suomessa siitä ei jäänyt epäselvyyttä.
Myöhemmin Neuvostoliitto teki sitten parhaansa, jotta syyllisyys sotaan jäisi yksin Suomen harteille ja sen omat toimet jäisivät unholaan niin Suomessa kuin muuallakin.
Olet näemmä nimim."realistin" kanssa samoilla linjoilla, mutta sinäkin unohdat asioita tarkoituksella tai ilman.
Vertaat Suomea ja UNkaria, mutta unohdat mm. että Suomessa oli saksalaisia joukkoja, Unkarissa ei.
Samoin unohdat myös sen, että Saksa aloitti hyökkäsi Nliittoon. Tuona aikana ei ollut täsmäaseita: Katjusoilla olisi ollut hyvin vaikea "napsia" sakut suomalaisten joukosta (jos tällainen karkea ilmaisu tässää sallitaan).
Unohdat myös Hyökkäyssodan tarkoituksen ja luonteen: Jos Suomen tarkoituksena oli kerran "revanssi" Talvisodalle, niin ei silloin voitu jäädä odottelemaan, jos haluttiin jotain alueita vallata, kuten sinä itse sanoit aikaisemmin.
Saksalaisten hyökkäys Neuvostoliittoon ei alkanut Suomen maaperältä 22.6.1941 vaan vasta heinäkuun alussa. Suomen maaperällä oli myös venäläisiä joukkoja Hangossa. Suomi julistautui puolueettomaksi Saksan ja Neuvostoliiton sodan alkaessa ja myös Hitler ilmoitti saksalaisten joukkojen "suojaavan yhdessä suomalaisten vapaussankarien kanssa Suomen aluetta." Muiden maiden osalta Hitlerin puheessa ei puhuttu mitään valtioalueen suojaamisesta vaan siitä, että hyökkäys Neuvostoliittoon oli alkanut. Nämä molemmat tekijät saivat Neuvostoliiton epäröimään muutaman päivän ajan ennen kuin se päätteli sinällään aivan oikein, että Suomikin kuuluu Saksan rintamaan. Tämä näkyy siinä, että ensin Puna-Armeijalle annettiin lupa avata tuli myös Suomen rintamalla mutta käsky peruttiin nopeasti. Ei kuitenkaan niin nopeasti etteikö Hangon tukikohta olis ehtinyt ryhtyä tulitoimintaan. Mikään edellä mainittu ei kuitenkaan edelleenkään poista sitä tosiasiaa, että Neuvostoliitto päätyi suorittamaan ennaltaehkäisevän iskun.
Suomalaiset jäivät nimenomaan odottamaan. Ensimmäisessä vaiheessa odotettiin sodan alkamista, jonka hallitus halusi jättää venäläisille. Toisessa vaiheessa odotettiin saksalaisten hyökkäyksen etenemistä Väinäjokilinjalle ennen kuin oma hyökkäys aloitettiin. Tässä haluttiin varmistaa, että saksalaiset todella pääsevät liikkeelle ja lisäksi toivottiin Puna-Armeijan siirtävän joukkoja pois Suomen vastaiselta rajalta. Kolmannessa vaiheessa hyökkäykset suoritettiin portaittain jotteivät suomalaiset joutuisi vuodattamaan verta turhanpäiten. Tässä suhteessa taktiikka osin epäonnistui, koska yhtäaikainen hyökkääminen sekä Kannaksella että Laatokan-Karjalassa olisi sitonut venäläisten voimavarat tiukemmin ja todennäköisesti vähentänyt suomalaisten tappioita.
Unkarin osalta saksalaisten joukkojen läsnäololla ei ollut suurtakaan merkitystä. Sillä sen sijaan oli, että Unkari oli ollut osallisena kaikissa Saksan toimissa Unkarin rajojen läheisyydessä. Unkari sai osansa Tsekkoslovakiasta, Puolasta ja Jugoslaviasta ja Saksa painosti Romanian luovuttamaan Transsilvanian Unkarille. Saksan ja Unkarin välinen sotilaalline yhteistyö oli siten ollut hyvin kiinteätä jo ennen hyökkäystä Neuvostoliittoon.
En huomannut kirjoittaneeni mitään odottamisesta aiemmin. Ehkä selvennät kommenttiasi?
>>Hitler ilmoitti saksalaisten joukkojen "suojaavan yhdessä suomalaisten vapaussankarien kanssa Suomen aluetta.
Minusta valmiiseen pöytään istuminen on hyvä vertaus sille miten Suomi tuolloin toimi. Hallitus ja sotilaat tekivät tietyt valmistelut, jotka tulivat toteutettaviksi vasta kun ennaltamäärätyt ennakkoehdot täyttyivät. Jos Suomi olisi joutunut masinoimaan itse sodan syyn tiedä miten olisi käynyt. Sodan jälkiselvittelyt olisivat ainakin olleet repivämmät kuin nyt oli asian laita. Jatkosodan alussa venäläiset pelasivat poliittisen pelinsä Suomen suunnalla kehnosti, mutta tilanteen huomioon ottaen sitä ei kai voi pitää yllättävänä.
Hitlerin puhe on edelleen olemassa ja hän käyttää siinä ilamisua "schützen den Finnischen Boden" (suojella Suomen maaperää). Suomalaisten korvaan sen sijaan särähti jo tuollon Hitlerin käyttämä ilmaisu "Brust an Brust", jonka suomalaiset korvasivat painetuissa teksteissä "Schulter an Schulter" -ilmaisulla, jonka suomalaiset jostakin syystä näkivät vähemmän velvoittavana kuin Aatun käyttämän ilmaisun.
Neuvostoliiton joukkojen läsnäolo huolestutti poliittista ja sotilaallista johtoamme suuresti. Venäläisten rauhansopimuksesat unohtama joukkojen kauttakulkuoikeus lisäsi vielä tukikohtaan liittyneitä jännitteitä. Tukikohta myös varmisti sen, että Saksan ja Neuvostoliiton sodan sattuessa Suomi vedettäisiin mukaan konfliktiin. Saksa ei olisi missään nimessä voinut jättää Hangon tukikohtaa selustaansa vaan olisi tavalla tai toisella hyökännyt sitä vastaan. Silloin Suomi olisi viimeistään joutunut valitsemaan puolensa.
Unkarin osallistuminen sotaan Neuvostoliittoa vastaan oli osittain pakkopulla vaikka Unkarissa olikin karvaat muistot kommunistien hallinnosta heti I maailmansodan jälkeen. Sota Saksan rinnalla oli Unkarin maksama hinta siitä, että Saksa oli aiemmin auttanut Unkaria toteuttamaan omat kansalliset tavoitteensa. Unkari ei kylläkään kiistä toimineensa Saksan kanssa yhteistyössä Puolan, Tsekkoslovakian, Jugoslavian ja Romanian kohdalla. Syyn sodasta Neuvostoliittoa vastaan Unkari on kyllä pyrkinyt siirtämään Neuvostoliiton kontolle.
>>Tukikohta myös varmisti sen, että Saksan ja Neuvostoliiton sodan sattuessa Suomi vedettäisiin mukaan konfliktiin.
Hangossa oli lentokenttä ja tehokas rannikkotykistö. Neuvostoliiton ilmavoimat olisivat sieltä käsin ryhtyneet hyökkäyksiin saksalaisia vastaan ennemmin tai myöhemmin. Saksalaisten iskiessä takaisin heidän koneensa olisivat varmasti loukanneet Suomen ilmatilaa, jolloin Suomi siihen asti puolueettomana maana olisi joutunut avaamaan tulen. Tämän taas saksalaiset olisivat tulkinneet Suomen asettumiseksi Neuvostoliiton puolelle. Jos Suomi ei olisi avannut tulta, Neuvostoliitto olisi tulkinnut sen tueksi Saksalle.
Saksalaiset olisivat myös saattaneet yrittää eliminoida Hangon nousemalla maihin jossakin tukikohdan ympäristössä. Ja taas sSuomi olisi joutunut valitsemaan puolensa. Saksalaistenhan piti tuhota tukikohta myös syksyllä 1941 suomalaisten puolesta, mutta suunnitelmasta luovuttiin kun eristäminen todettiin riittäväksi toimenpiteeksi. Ilman suomalaisia eristäminen ei kuitenkaan olisi onnistunut.
Armeijaryhmä Nordin tärkeä huoltoreitti oli Itämeri, jota pitkin tarvikkeet kuljetettiin sopivaan kohtaan rannikolla ja siitä sitten eteenpäin rautateitse tai ajoneuvoilla. Hanko olisi ollut erittäin paha uhka tälle huoltoliikenteelle siinä tapauksessa, että Suomi olisi ollut puolueeton. Myös sukellusveneet olisivat päässeet Hangosta suoraan avomerelle ohi miinotteiden, niinkuin sitten tapahtuikin syksyllä 1944.
Kun saksalaiset perääntyivät Itämeren rannikolla 1944-45, he kuljettivat n. 2 miljoonaa sotilasta ja siviiliä turvaan nimenomaan meriteitse. Kriegsmarine puolusti viimeiseen asti ns. Seeigel sulkua ja sukellusveneverkkoa, joka sulki Suomenlahden Neuvostoliiton sukellusveneiltä vuosina 1943 ja -44. Venäläiset pystyivät kiertämään tämän esteen vasta syyskuun 1944 jälkeen, kun suomalaiset luotsasivat venäläiset sukellusveneet Itämerelle Suomenlahden rannikkovylää pitkin. Toimintakausi jäi kuitenkin suhteellisen lyhyeksi, muuta silti kolme suurta kuljetusalusta meni pohjaan (esim. Wilhelm Gustloff).
Stalin tunsi kyllä strategisen tilanteen Itämerellä eikä hänen toteamuksensa Suomen puolueettomuuden mahdottomuudesta ollut vitsi. Hänhän totesi muistaakseni Paasikivelle keväällä 1940, että Talvisodna jälkeen hän kyllä uskoi Suomen kykenevän puolustamaan neutraliteettiaan, mutta että sen enempää Neuvostoliitto kuin Saksakaan eivät Suomen puolueettomuutta hyväksy. Eli "joko minun puolellani tai minua vastaan", ei "jos et ole minua vastaan, olet minun puolellani".
En tiedä, mistä Stalin -lainauksesi ovat peräisin. Olisi mukava saada tietoa.
Oletko siinä samaa vai eri mieltä diktaattorin kanssa?
Hyvää Pääsiäistä sinulle.
En muista tarkalleen missä olen nähnyt lainaamani tekstin. Olisiko ollut kirjassa Stalin ja suomalaiset?
Vaikka Stalinin sanomaa ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, niin se kyllä varmasti heijasti Neuvostoliiton politiikkaa tuohon aikaan ja varmasti tulkitsi oikein myös Hitlerin aikeet. Saksalle Suomi oli mahdollisuus ja Neuvostoliitolle uhka ja kumpikin oli valmis menemään hyvin pitkälle varmistaakseen omat intressinsä. Sen jälkeen kun sekä Saksa että Neuvostoliitto olivat lopullisesti torpedoineet Suomen havitteleman valtioliiton Ruotsin kanssa, jäljelle ei jäänyt oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin valita puoli.
Stalinin lausuman heikkous on siinä, että se ei luonnollisestikaan voinut ottaa huomioon sitä voiimasuhteiden muutosta, joka Euroopassa tapahtui kun Saksa löi Ranskan ja vielä vuonna 1941 karkotti englantilaiset lopullisesti mannereuroopasta (Balkanin sotaretki). Sen jälkeen Neuvostoliitolle olisi jo sopinut Suomen ja Ruotsin valtioliittokin eli Neuvostoliiton asenteet olivat tiukasti sidoksissa kokonaiskuvaan. Koko välirauhan aika oli Suomen kannalta katsottuna aikaa, jolloin ajoitus ei oikein toiminut vaan kaikki oli jatkuvassa epätasapainossa.
...
Nimistä voi kiistellä loputtomiin.
Onko suuri isänmaallinen sota objektiivinen nimi?
Entä miedän sisällissotamme? Onko vapaussota tai punakapina objektiivinen nimi?
Miksi nimillä kikkailu olisi sallittu vain voittajille?
Jatkosota on hyvä nimi. Kyseinen sota oli aivan selvästi seurausta talvisodasta, ja sotien välilläkin oli nimenomaan välirauha. Jos sinä olet sitä mieltä, että jatkosota olisi väärä ilmaus, niin silloin sinun pitää tyrmätä myös välirauha nimenä. Miten muuten nimi jatkosota sinusta kuvaa erityisesti puolustuksellinen nimi?
Eihän se ota kantaa muuhun kuin siihen, että kyseinen sota oli kytkoksissä edellisen sodan tapahtumiin, ja tämähän on totta. Vai luuletko että Suomi olisi 1941 ylittänyt rajaa jos talvisotaa ei olisi käyty, vaan Neuvostoliiton kanssa olisi päästy silloin rauhanomaiseen ratkaisuun?
Ei pitäisi muutella kirjoitusta kesken kaiken...
Eli seuraava lause pitäisi kuulua toisin:
Miten muuten nimi jatkosota sinusta kuvaa erityisesti puolustuksellinen nimi?
Pitäisi olla:
Miten muuten nimi jatkosota sinusta kuvaa sitä että kyseessä olisi erityisesti puolustuksellinen sota?
Joo... esikatselukin olisi olemassa, kun sitä joskus tajuaisi käyttää.
>> Vai luuletko että Suomi olisi 1941 ylittänyt rajaa jos talvisotaa ei olisi käyty, vaan Neuvostoliiton kanssa olisi päästy silloin rauhanomaiseen ratkaisuun?
>>Miten muuten nimi jatkosota sinusta kuvaa sitä että kyseessä olisi erityisesti puolustuksellinen sota?
"Teen vastakysymyksen: Olisiko Suomi valinnut Puolan kohtalon Hitlerin vaatiessa kauttakulkulupaa Venäjälle?"
Miten Hitler olisi hyökännyt Suomeen? Norjasta käsin? Siis vaikeiden huoltoreittien varassa maastossa, joka oli saksalaisille joukoille sopimaton? Vaiko etelästä, Itämeren kautta? Itämerellä sen huolto ja joukot olisivat olleet Baltiasta toimivan NL:n toimenpiteille alttiina. Sillä ei olisi ollut mainittavaa ilmatukea ja panssarivoimien käyttö olisi ollut epävarmaa. Kysymys siis kuuluu, olisiko Suomen ollut mitään järkeä suostua kauttakulkuun, kun se tiesi, ettei sitä voida siltä pakolla vaatia? Uskoakseni Suomi olisi valinnut rauhanomaisen ratkaisun. Sillä ei olisi ollut mitään syytä tehdä alueestaan taistelukenttää ja ottaa osaa sotaan, ellei NL olisi tehnyt siitä välttämätöntä.
Suomella ei ollut mitään syytä saksalaissympatioihin, sillä NL:n aluevaatimukset ylipäätään perustuivat sen ja Saksan sopimukseen. Saksa siis möi Suomen NL:lle. Tämä ei herättänyt Suomessa ainakaan sympatiaa. Saksan väkivaltaisen kauttakulun vastustamisen teki mahdottomaksi NL. Suomen sitoutuessa taisteluun Saksan kanssa, ei NL:n pidättyvyyteen voitu luottaa. Se olisikin omienkin sanojensa mukaan silloin hyökännyt Suomeen. Näin ollen Suomi ei olisi voinut sitoutua kahden rintaman sotaan. Oli valittava.
Tuon edellisen viestin otsikolla oli tarkoitus siis jatkaa, että Suomen ja Puolan asemat olivat täysin erilaiset ajatellen puolustusta Saksaa vastaan. Sodassa Saksaa vastaan niillä olisi ollut kuitenkin sama ongelma: Selkään puukottava NL. Puolan kohdalla tämä toteutui, Suomen kohdalla ei.
Suomi puolusti omia ryöstettyjä alueitaan ja yritti saada ne takaisin. Mielestäni, jos omille laillisille alueilla hyökkää puolustaakseen niitä, ei voida puhua varsinaisesta hyökkäyssodasta.
Vanhojen rajojen ylitys on sitten eri asia.
Paha se on puolustaa omia alueitaan, jos ei paikanpäällä sitä tee.
Kansainvälisessä laissa on se huono puoli, että sitä ei ole. Kv laki koostuu joukosta sopimuksia, ja varsin yleistä näissä sopimuksissa on, että vahvempi osapuoli enemmän tai vähemmän sanelee ne heikommalle.
Suomi on käyttänyt hyväkseen Venäjän hajaannustilaa ainakin itsenäistyessään sekä viimeksi lopettaessaan YYA-elämän ja siirtyessään EU-elämään.
Venäjä käytti hyväksi vahvemman asemaansa Talvisodassa, jonka se kieltämättä aloitti ja ryösti Suomelta alueita. Tämä ryöstö sitten sai "lainhuudon" välirauhan sopimuksessa.
Sitten 1941 Suomi päätti käyttää hyväkseen tätä samaa vahvemman osapuolen asemaansa, mutta nyt se ei onnistunutkaan: Suomi ei onnistunut pakottamaan Nliittoa mieleiseensä sopimukseen, saamme vain olla tyytyväisiä, että säilyimme yhä kv. noteerattavana sopimuskumppanina.
Eipä minun paljoa tarvitse tuohon lisätä. Olen samalla linjalla.
Sen verran voisi tietysti sanoa, että Suomella ei ollut paljoa vaihtoehtoja ystäviä valitessaan 1941. Vielä talvisodan aikana liittoutuneet tukivat Suomea NL:a vastaan, mutta vuonna -41 heidän intresseissään oli saada Neuvostoliiton sotakoneista samalle puolelle.
Suomella ei tosiaan sen kummempiin Saksa-sympatioihin ollut aihetta. Ensinäkin jo mainittu Saksan ja NL:n sopimus, ja toisaalta myös Saksan suoranaiset teot talvisodan aikana. (Varmuudella ainakin Fiatien toimituksen estäminen Saksan alueiden läpi...)
Olet oikeassa, eihän Suomea ja Puolaa voi toki verrata 1/1.
Miten Suomi olisi suhtautunut esim. Saksalaisten pyrkimyksiin sulkea Leningradin saartorengas? Leningradia olisi ollut myös helpompi pommittaa Suomen lkentiltä käsin. Myös Muurmannin rata olisi voitu katkaista Suomesta käsin.
Entä Leningradin elämäntie? Entäpä, jos venäläiset olisivat halunneet elämäntien kulkemaan Laatokan länsipuolitse?
Sitten 1941 Suomi päätti käyttää hyväkseen tätä samaa vahvemman osapuolen asemaansa,...
Väitätkö tosissasi, että suomalaiset olettivat olevansa vahvempia?
Tilanne oli otollinen menetettyjen alueiden takaisin saantiin, ja sitä käytettiin hyväksi. Tuskin monella silti oli harhakuvitelmia, että Suomi olisi ollut vahvempi kuin Neuvostoliitto.
Nimenomaan, juuri niinkuin sanoit.
jakaa sitä kolmatta patruunaa.
Talvisodan allahan Stalin uhkasi lähettää kaksinkertaisen armeijan Suomea vastaan, johon Paasikivi tokaisi, että jakavat miehille toisenkin patruunan.
"Miten Suomi olisi suhtautunut esim. Saksalaisten pyrkimyksiin sulkea Leningradin saartorengas?"
Jos Talvisotaa ja aluevaatimuksia ei olisi ollut, olisi Suomen politiikka ollut pysyä kaikkien konfliktien ulkopuolella. Tämä todettiin Stalinille Moskovassa -39, enkä usko sen olleen pelkkää venäläisille suunnattua retoriikkaa. Suomella ei ollut mitään intressiä ryhtyä sotaan. Talvisodan jälkeenkin Suomi kieltäytyi ottamasta osaa aktiivisesti saartorenkaan sulkemiseen.
On totta, että Suomessa oli kansallisromanttisia tuntoja Itä-Karjalan ja heimokansojen suhteen ja kaiketi poliittistakin johtoa suututti se, että NL rikkoi Tarton rauhansopimusta Karjalan aseman suhteen panemalla toimeen suomalaisten vainot. Mutta kansan yllyttäminen sotaan tuolla verukkeella... No, on sitä huonommillakin syillä sotia käyty, mutta en silti näe Suomen intressiä sodassa.
Suomen intressi olisi ollut vilkas kauppa Leningradin alueelle, joka olisi voinut mullistaa esim. Karjalan kannaksen elinkeinoelämän. Tällaiset hankkeet tulivat esille Jartsevin neuvotteluissa -38, mutta olisivat edellyttäneet Suomelta liian pitkälle meneviä poliittisia myönnytyksiä.
"Leningradia olisi ollut myös helpompi pommittaa Suomen kentiltä käsin. Myös Muurmannin rata olisi voitu katkaista Suomesta käsin."
Saksalaisethan varsin nopeassa tahdissa valtasivat Baltian maat, joista käsin Leningradin pommittaminen varmaankin sujui yhtä helposti kuin Suomesta. Muurmannin radasta sanomasi pitää paikkansa. Ei ole kysymys siitä, etteikö Saksan intresseihin kuulunut hyvin voimakkaasti saada Suomi mukaan sotaan. Tämä on päivän selvää. En kuitenkaan usko, että Suomi olisi siihen ottanut osaa, ellei NL olisi ollut uhka. Stalin ilmoitti Moskovan neuvotteluissa, että Puna-armeija ei jää Rajajoelle odottamaan, jos Saksa hyökkää Suomeen. Mitä tässä tilanteessa voi muuta tehdä, kun antaa Saksalle tukea, jos sen suunnasta on odotettavissa sotilaallista painostusta? Sota NL:a vastaan on parempi kuin sota Saksaa ja NL:a vastaan. Ilman NL:n uhkaa Saksan sotilaallinen painostus olisi voitu mahdollisesti kestää, koska maihinnousu Suomeen Itämeren yli olisi ollut aikamoinen seikkailu.
"Entä Leningradin elämäntie? Entäpä, jos venäläiset olisivat halunneet elämäntien kulkemaan Laatokan länsipuolitse?"
Suomi ei olisi voinut ärsyttää tuollaisessa tilanteessa Saksaa, eikä luottamus NL:oon olisi sallinut tuollaista sopimusta. Varsin pian tuollaisesta sopimuksesta olisi tullut Suomelle valtava taakka ja kauttakulusta NL:n "sisäinen asia". Tämä määritelmähän on ollut varsin joustava. Puolustuksellisesti tilanne olisi ollut Suomelle mahdoton. Edelleenkin Suomen intresseissä olisi ollut pysyä Saksan ja NL:n konfliktin ulkopuolella. Mielestäni kysymys oli alunperin siitä, että NL ei sallinut Suomelle sitä ylellisyyttä ja puolen valinta oli Suomelle selvä.
>>Mielestäni kysymys oli alunperin siitä, että NL ei sallinut Suomelle sitä ylellisyyttä ja puolen valinta oli Suomelle selvä.
"Tämä lause selittää melko paljon ajatusmaailmaasi: Ei merkitse mitään, että Saksa, Japani ja Italia valloittavat alueita 1936 alkaen; Nliitolla ei ole oikeutta 'aluejärjestelyihin'."
Ei ole kysymys oikeudesta tai hyvästä ja pahasta, vaan selviytymisestä. Emme valinneet Saksaa sen takia, että se olisi ollut jollain absoluuttisella mittarilla parempi kuin NL, vaan sen takia, että se valinta oli meille parempi. Saksa, Italia tai Japani eivät vaatineet Suomelta alueita, mutta NL vaati. Oli siis aika selvää kenen puoleen valinta kallistuisi.
Jos kyse tosiaan olisi ollut selviytymisestä, miten me olemme voineet selviytyä häviämällä sodan?
Hyökkäyssota vai ei, erillissota vai ei - mitä hiton väliä tuolla saivartelulla on OLEELLISEN kannalta! Olen monta kertaa koettanut selittää asiaa täälläkin, viimeksi avauksessani, joka näkyy olevan vielä etusivulla, mutta vaikka asia on selvä kuin pläkki, se ei mene kaikkien kalloihin. Ja jos syy siihen ei ole tyhmyys, niin vielä pahempi se toinen syy.
Totta kai jatkosota oli nimensä mukaista jatkoa talvisodalle. Talvisodassa voitti se vääryys, jota sen ajan suomalaiset eivät voineet hyväksyä. Heidän oikeudentuntonsa vaati asian korjaamista, edes sen yrittämistä. Jos johtajamme eivät olisi siihen suostuneet, johtajia olisi vaihdettu ja menty olisi. "Onneksi" neukut hyökkäsivät eli pommittivat meitä ensin, joten ei oltu edes hyökkääjiä, kun lähdettiin.
Ja hyvä oli, että lähdettiin. Ellei olisi päästetty saksalaisia maahan ja ellei olisi oltu rajoilla lähtövalmiina, neukut olisivat kyllä vyöryneet maahamme ja panneet meidät matalaksi. Hyvin tiedät (vai etkö tiedä?), että Saksan ja Neuvostoliiton 23.8.1939 solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen lisäpöytäkirjassa (jonka olemassaolon NL kiisti vuoteen 1989 saakka) Suomi oli jätetty Neuvostoliiton armoille, sen etupiiriin kuuluvaksi, ja sillä perusteellahan NL yritti meidät kaapata jo samana syksynä. Kun se ei siinä onnistunut, Molotov matkusti syksyllä 1940 vartavasten Berliiniin pyytämään Hitleriltä lupaa viimeistellä keskenjäänyt työ, eli ottaa koko maamme haltuun. Tähän Hitler, jolla jo oli muita suunnitelmia, ei suostunut.
Mutta kun NL ja Saksa olivat joutuneet sotaan keskenään, ei heidän sopimuksensa enää sitonut NL:oa, joten se olisi ilman muuta hyökännyt Suomeen ja yrittänyt miehittää ja "sovjetisoida" maamme, missä se varmaan olisi onnistunutkin, ellemme reagoineet NL:n ensimmäiseen pommituksiin niin kuin reagoimme ja ellemme jo sitä ennen olisi päästäneet maahamme saksalaisia, joita NL:lla oli ensimmäisten sotaviikkojen valossa syytä tosissaan pelätä. vaikka sakujen merkitys meidän sotatoimissamme olikin enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Suosittelisin, että luet hieman historiaa ja yrität myös ymmärtää sitä. Se alkaa avautua vasta sitten, kun koetat asettua tapahtuma-ajan ihmisten asemaan. Jos sitä et pysty tekemään, ajan tapahtumien arviointi nykypäivän valossa on vain imelää jälkiviisautta.
Harrastamme tässä tietenkin jälkiviisastelua, mutta eihän se merkitse sitä, etteikö historiasta voisi yrittää jotakin oppia, eihän?
>>Hyökkäyssota vai ei, erillissota vai ei - mitä hiton väliä tuolla saivartelulla on OLEELLISEN kannalta!
Lueskeltuani enemmän esityksiäsi tässä ketjussa huomaan, että kyllä Sinä historiaa tunnet. Sitäkin oudompaa on jumittumisesi johonkin termiin (hyökkäyssota), kun pointti on ihan muualla.
Vai oletko sitä mieltä, että oli eettiseti, moraalisesti, inhimillisesti, jostakin muusta hyvästä perusteesta väärin, että rupesimme sotimaan NL:oa vastaan? Oliko tuo maa sellainen, että me emme oman asiammekaan vuoksi olisi saaneet siihen kajota?
Vaikka siis tunnet historiaa, niin jos et ole lukenut kirjaa "Kommunismin musta kirja" (Courtois, Werth ym), niin luepa se! Sen 863 sivulla jokaisella tuodaan vakuuttavasti esiin niin paljon tuon ideologian tekemästä pahasta, että jokainen sitä järkyttämään pykinyt maa ja ihminen on tehnyt todella hyvän teon. Kirjassa mm. listataan kommunismin uhrit maittain, ja aatteen lippulaiva eli NL listi oman maansa kansalaisia noin 20 miljoonaa. Koko maailmassa kommunismi tappoi yli 100 miljoonaa ihmistä, absoluuttisesti eniten Kiinassa ja suhteellisesti eni´ten Kamputseassa, 1/3 väestöstä.
Meillä ei todellakaan pitäisi olla tarvetta huonoon omatuntoon siksi, että muka hyökkäsimme tuohon hirvitykseen, sillä meidän siellä aiheuttamamme tuhot ovat promilleluokkaa siitä, mitä se hirvitys itse teki omalle maalleen ja kansalleen.
Ja pitäisi myös muistaa, mitä se hirvitys teki meille; sitä emme saisi koskaan uhohtaa. Emme ole vielä aikojen lopussa, joten historiaa ei ole kirjoitettu loppuun, ei Karjalankaan osalta. Jos puolalaiset olisivat ajatelleet niin, maan historia olisi päättynyt jo 1700-luvulla. Maa on senkin jälkeen jaettu monta kertaa jakajina Venäjä/Neuvostoliitto, Preussi/Saksa ja Itävalta, mutta jälleen Puola on itsenäisen ja voimissaan ja alueeltaan kai suurin sitten Liettua-Puola aikojen.
Nyt taisit jo laittaa ideologiset silmälasit nenällesi, ja alkaa tarkastelemaan hyvä/paha -suhteita.
Olen sinua nuorempi, enkä ole edes historiantutkija, vaan luonnontieteilijä taustaltani, mutta ota silti neuvo: Ota nuo hyvä/paha -lasit pois silmiesi edestä ja siirry kartan ääreen, senhän toki sotilaana osaat.
Mutta pidä kuitenkin Pääsiäiset ennen sitä: Hyvää Pääsiäistä siis sinulle!
Jos Stalin olisi noihin aikoihin todella halunnut vallata Suomen niin totta kai olisi jatkanut hyökkäystä heti keväällä -40. Lähtöasetelmat hyökkäykselle olivat loistavat marraskuuhun -39 verrattuna heidän kannaltaan ja Wehrmacht oli kiinni lännessä ja länsivallat kiinni Wehrmachtissa. Suomi oli täysin yksin ja MR-sopimus voimassa.
Mikä esti ?
” Jos Stalin olisi noihin aikoihin todella halunnut vallata Suomen niin totta kai olisi jatkanut hyökkäystä heti keväällä -40. ”
Ei, koska hänellä oli kiire muualla. Puola piti ottaa haltuun ja kesällä 1940 oli vuorossa Baltian maat! Näihin tehtäviin upposi sotilaita divisioonatolkulla!
”Lähtöasetelmat hyökkäykselle olivat loistavat marraskuuhun -39 verrattuna heidän kannaltaan ja Wehrmacht oli kiinni lännessä ja länsivallat kiinni Wehrmachtissa. ”
Kyllä Stalin asiaan havahtui marraskuussa 1940 kokouksessa Berliinissä, jossa hän ulkoministeri Molotovin suulla ilmoitti maansa aikeen olevan saattaa”Talvisota päätökseen”!
Ainoa huolioli se, että Suomen läpi kuljetettiin P-Norjan saksalaisia lomalaisia!
Hitler kielsi hämmingin syntymisen Itämerellä!
Montako kertaa pitää sama asia kerrata pölvästin kanssa?
Oikea nimi on marskirossa!
Ilmeisesti Tiltujen ehdotuksen pohjalta JATKOSSA ei TALVISODAN nimi ole enää Talvisota vaan objektiivisuuden mukaan sen nimi on tästä edes Hyökkäyssota!
Siinähän neukku hyökkäsi! Tämä sopinee myös Venäjän Tiltuille, eikös?
Talvisota on puolueeton nimi, se sopii sodan nimeen. Jatkosota on huijausta eikä se sovi sodan nimeksi.
Ei sovi! Sen tyylipuhtaampaa HYÖKKÄYSSOTAA saa hakea!sen sijaan Jatkosota on puolueeton nimi, koska siinä kukin hyökkäsi vuorollaan!
Eli on objektiivista todeta, että Neuvostoliiton HYÖKKÄYSSOTAA seurasi sitten JATKOSOTA!
Niin, kyllä nimitys jatkosota on huijausta. Mikään sota ei ole edellisen jatke kun välissä on rauhansopimus. Sietäisi keksiä rehellisempi nimi.
” Sietäisi keksiä rehellisempi nimi.”
Se keksittiin jo! Neuvostoliiton HYÖKKÄYSSOTAA seurasi sitten JATKOSOTA!
Suomi teki 12.3.40 rauhansopimuksen petos ja hyökkäys mielessään. Turha haukkua Stalinia petollisuudesta kun itse tekee samaa.
Kyllä. Suomi teki petoksen talvisodan rauhansopimuskessa ja ryhtyi sen jälkeen OIKEUTETTUUN jatkosotaan saadakseen häikäilemättömästi ryöstetyt alueensa takaisin. Neuvostoliitto tuomittiin Kansainliitossa laittoman sodan aloittajaksi Suomea vastaan ja tietenkin laitomasti talvisodassa menetetyt alueet kuuluivat Suomelle.
Suomi toimi siis jatkosodassa kansanvälisen lain mukaan oikeutettuna hyökkääjänä.
Neuvostoliitto ei mitään rauhansopimusta noudattanut. Rikkoi sen jo ensimmäisillä minuuteilla
” Jatkosota ei ole objektiivinen nimi Jatkosodalle oikeampi nimi on Hyökkäyssota, joka tosin ei ole poliittisesti korrekti, mutta vastaa täysin sodan luonnetta.”
Sodassa oli useita vaiheita, kuten alun hyökkäys, nsen jälkeen asemasota ja lopun puolustussota, jossa Neukun maahan tunkeutuva raakalaislauma nujerrettiin ja itsenäisyytemme säilyi!
Joten olkoon sodan nimi jatkossa PUOLUSTUSSOTA!
"Suomi toimi siis jatkosodassa kansanvälisen lain mukaan oikeutettuna hyökkääjänä."
Laitahan sitten linkkiä siihen kansainväliseen lakiin, ja kerro mikä pykälä asian määrittelee, muuten valehtelet.
Kansainliitto tuomitsi Neukkulan laittomasta hyökkäyssodasta, joten tietenkin siitä seuranneet Suomen aluemenetykset olivat myös laittomia.
Mikä mahtais sitten olla laillinen hyökkäyssota?
No siihenhän ei nyt näköjään vastausta löytynyt.
Tietenkin laittomalla sodalla vallattujen alueiden takaisinvaltaus, kuten Kuwaitissa 1991 ja Karjalassa 1941.
Älä höpötä, jos et osaa sitä kansainvälistä osoittaa, mikä nämä todistaa lailliseksi!
Jäi siis puuttumaan sana lakia, eli siis sinun pitää pystyä osoittamaan se kansainvälinen laki, mihin itse vetoat, muuten puhut pelkkää pötyä!
Nykyisen retoriikan mukaan se olisi "Suomen aloittama rikollinen hyökkäyssota" tai vähintään "Suomen aloittama Neuvostoliiton vastainen hyökkäyssota".
Uutisissa tai ohjelmissa siitä puhuttaessa pitäisi alussa olla pitkä muoto jossa on oltava maininta "rikollinen" tai "laiton".
Useamman maininnan uutisissa voitaisiin sanoa välillä "Suomen hyökkäyssota" mutta joka toinen tai vähintään joka kolmas kerta pitemmässä muodossa rikollisena aloitettuna ja ehdottomasti hyökkäyssotana.
Valitettavasti nyky Suomessa ei vielä venäläismielinen homppeli-Putinisti Tarkkispoika vielä päätä termeistä ja niiden käytöstä ja tuskinpa pääset niitä edes jatkossa päättämään ennen paluutasi kotiin Venäjälle! Siellä Putin jo kaipaa uusia miinanpolkijoita lihamyllyynsä!
Nykyisen retoriikan mukaan Ukrainan sota olisi "Venäjän aloittama rikollinen hyökkäyssota" tai vähintään "Venäjän aloittama Ukrainan vastainen hyökkäyssota".
Uutisissa tai ohjelmissa siitä puhuttaessa pitäisi alussa olla pitkä muoto jossa on oltava maininta "rikollinen" tai "laiton".
Useamman maininnan uutisissa voitaisiin sanoa välillä "Venäjän hyökkäyssota" mutta joka toinen tai vähintään joka kolmas kerta pitemmässä muodossa rikollisena aloitettuna ja ehdottomasti hyökkäyssotana.
Pitää paikkansa että Neuvostoliitto aloitti 25.6.1941 hyökkäyssodan Suomeen lähes viidensadan koneensa hyökkäyksellä. Teki sen jälleen sotaa julistamatta.