Kotona olin henkisesti yksin. Ei kannustettu mihinkään,ei edes neuvottu ammatinvalintaa. Äidin narsismi vain kasvoi vuosien mittaan. Hän suorastaan vaati kaiken huomion itselle, kotona tai kylässä tai juhlissa. Koskaan hän ei kehunut muille lastaan, sen sijaan sain aina kuulla hänen kertomanaan, mitä pahaa tai tuomittavaa olin tehnyt. Miten siinä mieleni myrkyttyi, olla haukuttavana vieraiden aikana. Sain lopullisen rauhan vasta hänen kuoltuaan
Miksi minusta,tuli köyhä ja,syrjäytynyt
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jatkan vielä. Olin koulukiusattu ja minua rangaistiin ,kun pinnasin ,vaikka kerroin miksi pinnaan. Olin ahdistunut ja masentunut koko yläasteen ja osan ala asteesta. Minua painettiin alas, itsetunto on huono.
Nyky yhteiskunta on narsistinen myös.Menneestä kaikesta pitäs päästä käyppä puhumassa jollekkin.Ajattele tää on sun elämä,ala nauttia lukeminen,käsityöt askartelu,Liikunta metsässä jossain.Ilmaistas tahtumiakin on tapaa siellä ihmisiä,jos haluat pystyt.Itse kärsin kaikesta tuosta myös.Äitini vaan ei ollut herjaaja.Koulukiusaus.Olen yksinäinen edelleen,erakoitunutkin ,nyt nautin lähden lenkille koira vie,luen teen kädentaitoja.Minusta on tullut kovaluu.Enää ei herjata heitetä laatikkoon ö,pidän siitä huolen meni vuosia kun kaikki tuli tähän,ajattelen kun menee minne tahaan,"ihan sama mitä minusta ajattelet" maailmassa on ihania,mutta myös kamalia ihmisiä.Ihmiset ahdistaa useinkin käyn ruokakaupassa vain.En edes kaipaa elokuviin,laivalle,liikkumaan kaipaan
Helppo on sinua ymmärtää, sillä omakin koulumenestys kärsi kiusaamisesta. Ihmetyttää tuo pinnaamisen kertominen, kun ei soitellut kelloja. Itselläni joskus harvoin ilmestyi sellainen tuntematon ystävä, joka hieman lievitti kiusaamis tilannetta. Tuntematon oli tän kiusaajan kaveri ja kierrätellen yritti lopettaa kaverin toiminnan. Oli sekin parempi, kuin ei mitään.