Näin äsken uuen vuoden raketin. Arvaa mitä mies,

uudenvuoden lupaukseni on lakata kirjoittelemasta tänne Tonnikalanaisena. Olen sen verran saanut politiikkaa osakseni viime vuonna, että yksikään ajatus ei kulje ohi ilman muiden moottoria. Että sellaista. Kamala tunne. Kuinkahan moni tämän joutuu kokemaan elämässä. Ei varmaan monikaan. Ainakaan arkiajattelussa en törmää tällaisiin kielelkisiin ajatuksen ilmaisuihin. Siinä taas nähdään universaaliuden ja yksilön väline ero. Todella kamalaa alistamista. Jos olisin ollut fiksu parikymppinen pornotähti ja takonut omaisuuden ja opiskellut itseni tohtorimaisteriprofessoriksi, niin olisin kylläinen vauraudesta nyt. Mutta sden sijan uskoin yhteiskuntaan eivätkä negatiiviset uutiset maailmalta yhtään lohduta ajatteluani. Odotin kyllä paljon enemmän elämältä tähän maailman aikaan. Kuitenkin vuosi 2020 alkaa huomenna. Ajatelkaa miten eriarvoinen maa tämä Tonnikalaniasen maa onkaan. Ei voi ottaa kantaa asioihin ilman professorimaisterin papereita ja puolustaa omia oikeuksiaan, sillä kaikki julkisjärjestöt ja instituutiot suppenoivat yksilön kieltä ilmaista omaa elämäänsä. Tuntuu samalta kuin lukioikäisenä englannintunnilla. Mulle on tarjottu vaan tämä kieli, jonka sisällä voin ilmaista omaa monimutkaista ja tavanomaisesta elämästä poikkeavaa ajattelua. En voi olla muuta kuin sulkea tietoliikenneyhteyteni maailmaa ja toivoa, että maailma ei joudu 2020-kymmenyksellä pahoihin poliitisiin vaikeuksiin. Multa loppui nyt voimat, ja arvaa mitä mies, englannin tunneista ei ole oikeastaan muuttunut mikään muu kuin se käsitys, että kukaan ei elä tavanomaista elämää. Se siitä kouluoppineisuudesta.

Mutta ollaan hiljaa vaan mies, tai odotellaan oikeuksien riistoa. Heipsundei, hyvät vuodet 2020, sulle