Isävalmentajat - Edut suuremmat kuin haitat?

Näitä keskusteluja isävalmentajista seuranneena monesti kyllä hämmentää asian musta-valkoisuuden laita joidenkin äänekkäämpien persoonien mielenmaailmassa. Kuinka moni viisas/omistautunut/älykäs (monesti näistä saa ainakin kaksi isävalmentajan mukana) ihminen sitoutuu valmentajan työhön vaikka 1000€/kk kulukorvauksilla, jos oma lapsi ei ole harrastuksessa mukana? D-junioreita jos ajatellaan kilpasarjassa niin harjoituksia neljänä iltana viikossa ja viikonloppuna molempina päivinä peli.
Itse mietin poikani seuraa siltä pohjalta missä on viisaita vanhempia valmentamassa, tässä maailmassa kun seuratyö murrosikäisten kanssa on myös osittain kasvatustyötä.
Aika monen eri seuran valmentajia näiltä seuduilta tiedän hyvin ja jos 1/10 on vääriä henkilöitä hommaansa niin silloin hyödyt taitaa olla suuremmat kuin haitat. Todella ikävä tälle yhdelle porukalle, mutta jos siirryttäisiin "kulukorvauspalkkavalmentajiin", niin lopputulema taitaisi kokonaisuudessaan olla aika paljon surkeampi kuin nykyisellä mallilla.
Kuinkahan monta edes kohtalaista valmentajaa löytyisi esim 1300€/kk maastamme tätä tonttia hoitamaan? Monien mielestä varmaan riittävästi, mutta oma veikkaus on, että monta peliryhmää jäisi pyörimään yleisöjäille ilman mailoja.
PS. En ole poikani valmennus/toimihenkilöt yössä mukana, varmaan tämä jollekin saattoi tulla mieleen 😄