Vaikka se ei ole oikeistollekkaan mieleistä, se olisi hyvä tietää, kun muka ollaan demokraitankin kannattajia !?
Tulevat sukupolvet kiittäis jos enää ymmärtää !?
Tulevat sukupolvet kiittäis jos enää ymmärtää !?
Nähdäänkö Suomessa sellainen ihme, että opetetaan historiamme totuudenmukaisesti
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Historian totuudenmukainen opetus on nimenomaan porvarillisen Suomen halu, tahto ja pyrkimys!
Sen sijaan poliittisesti tarkoitushakuisen historian opetun on tyypillistä juuri äärivasemmistolle! Sopii esimerkin vuoksi googlata vaikka sana ”Pirkkalan opintomoniste” jos näyttöjä kaipaa!
----”Pirkkalan opintomoniste” jos näyttöjä kaipaa!----
Porvaristo sai ikuisen trauman ja vamman sieluunsa tuosta monisteesta vaikka siitä ei AINUTTAKAAN asiavirhettä kukaan kyennyt osoittamaan. Moniste kirottiin vain ja ainoastaan siksi kun se kertoi niistäkin mistä porvaristo on tähän asti vaiennut.
Samanlaista paskaa se oli kuin muukin palstalle työntämäsi.
Se suorastaan vilisi valheita ja toisesta maailmansodasta oli lännen osuus ”unohdettu” kokonaan!
Kyseinen moniste antoi kerralla selkeän kuvan siitä, että mitä sisältää vasemmiston ajama rehellinen historiankirjoitus!
Vasurit ovat hävenneet tuota episodia syvästi!
Mutta et osaa itse perustella tai yksilöidä? Siksi et pärjää!
Muistin virkistämiseksi:
Pirkkalan monisteen sisältö
Monisteen näkökulma noudatti marxilaista historiankäsitystä ja siinä korostettiin yhteiskuntaluokkia sekä yhteiskuntajärjestelmän riippuvuutta tuotannon rakenteesta. Moniste oli luonteeltaan neuvostomyönteinen, ja sen käyttämisestä oppimateriaalina nousi kohu. Monisteen aineisto oli peräisin Neuvostoliitosta, suurimmaksi osaksi kopiota Petroskoissa 1950-luvulla painetusta suomenkielisestä historian oppikirjasta. Monisteessa muun muassa syytettiin Suomen 1930-luvun poliittisia johtajia siitä, että nämä olivat solmineet läheisiä suhteita natsi-Saksaan, mutta toisaalta siinä ei lainkaan mainittu Molotov–Ribbentrop-sopimusta. Toinen maailmansota esitettiin monisteessa vain fasismin ja sosialismin välisenä sotana eikä monisteesta käynyt ilmi, millä puolella Yhdysvallat osallistui sotaan. Kouluhallituksen pyytämissä asiantuntijalausunnoissa monistetta pidettiin erittäin virheellisenä, aukollisena, harhaanjohtavana ja täysin yksipuolisena. Monisteen sanottiin antavan ”harhauttavan mustavalkoisen kuvan ihmiskunnan historiasta”.
Järkevä ihminen ei tarvitse itäsaksalaista 'kansankouluamme' kertomaan historiaa sen enempää kuin torppari Koskelaakaan.
Pitihän niiden työntää paskaa sekä siellä että täällä. Monisteet eivät lievittäneet Suomen pieniä palkkoja ja neukun pulaa kulutustavaroista. Neuvostoliitossa kotiin vietävällä monisteella pyyhittiin yleensä lopulta persettä vessapaperipulan takia.
Aivan alkuun olisi opetettava kirjoitustaitoa!
Hissaa kirjoittaa moni, tottakai monet asiat vaikuttavat. Kaikkeen tietoon pitää suhtautua epäilyksellä, eikö se niin ollut.
Otetaan mallia Putistanista. Siellähän on koko ajan tulevaisuus täydellisesti hallinnassa, mutta menneisyys vaihtuu jatkuvasti.
Onko siellä persereissä kakaroilla edes hyvä hengittää koulussa. Enpä usko Kremlin haluavan remontoida Kajaanin tai edes Hyrynsalmen kokoisten alueiden homekouluja.
Voisivat ensin opettaa miten rakennetaan muitakin kuin hometaloja. NATOSSAHAN aikoinaan vitsailtiin, että suomalaisella rakennustaidolla vähintään viisi Neuvostoliiton divisioonaa on poissa pelistä muutamassa vuodessa.
Kiitetyn Villi Itä -kirjan tekijällä Oula Silvennoisella on kokemusta someraivosta.
Historioitsijana Silvennoista on kuvailtu myyttien rikkojana, jonka teokset nostattavat kohua.
Eikä ihme, kun katsoo Silvennoisen teoslistaa.
Hän on käsitellyt tutkimuksissaan Suomen suhdetta natsien juutalaisvainoihin, 1920- ja 1930-lukujen kotoperäistä fasismia, Suur-Suomi-haaveilijoita ja sen ilmentymää, rumaksi paljastuvia heimosotia.
Ja vielä, Silvennoinen yhdessä Juha Pohjosen kanssa tiputti sotasankari Lauri Törnin jalustaltaan.
Oula Silvennoinen työhuoneessaan
1930-luvun äärioikeistoa tutkinut Silvennoinen kuulee nykyajassa samoja kaikuja.Pekka Tynell / Yle
Tutkija myöntää auliisti, etteivät arat aiheet pelota.
– Minua kiinnostavat historian vaiheet, joihin liittyy voimakkaita, ristiriitaisia ja politisoituneita tulkintoja.
Siis sen tyyppisiä, mistä jo Silvennoisen isä ja isoisä väänsivät kättä.
Myös tutkimusrahoitus on ohjannut suuntautumista. Silvennoinen teki lopputyönsä 1600-luvusta ja olisi halunnut jatkaa aikakauden parissa, mutta huomasi nopeasti, että rahoitusta saa helpommin lähihistorian tutkimiseen. Aihe oli helpompi perustella rahoittajille, jos se oli jatkuvan yhteiskunnallisen keskustelun kohde.
– Vähemmän on ollut kiistoja Suuresta Pohjan sodasta, Silvennoinen hymähtää.
Silvennoinen selittää tutkineensa aiheita, joista ei joko tiedetä tarpeeksi, esimerkkinä väitöstutkimus Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyöstä, tai joiden käsittely on ollut amatöörimäistä, kuten monet legendat Lauri Törnistä.
Lauri Törni alkoi kiinnostaa Silvennoista, kun hän väitöstutkimustaan tehdessään törmäsi tuon tuosta Törniä käsittelevään lähdeaineistoon. Ja häkeltyi. Lähteet olivat räikeässä ristiriidassa Törnistä julkaistun kirjallisuuden ja lehtiartikkelien kanssa.
– Ihmiset eivät joko osanneet tai halunneet kirjoittaa asioita, jotka näkyivät lähteistä.
Silvennoinen tarkoittaa Törnin henkilöhistoriaan liittyviä kielteisiä vaiheita – esimerkiksi maanpetostuomiota – jotka hänen mukaansa joko luistellaan nopeasti yli tai selitetään epäuskottavasti.
– Tutkimuskohteesta pitää innostua, mutta se ei saa johtaa siihen, että hahmo nousee sankariksi. Sankarit ovat aina arvostelun tuolla puolen. Jos joku kohoaa ihmistä suuremmaksi, on se merkki siitä, että tutkimus on mennyt metsään.
– Täytyy mennä sinne, minne lähteet vievät. Vaikka se ei olisi aina kauhean miellyttävää.
Oula Silvennoinen työhuoneessaan
Silvennoisen kirjoista on kiistelty, mutta niitä on myös kiitetty.Pekka Tynell / Yle
Man they love to hate
Kun aiheet ovat tulenarkoja ja käsittelytapa poleeminen, on varauduttava palautteeseen.
Silvennoisen kirjat ovat saaneet tunnustusta, palkintojakin. Villi Itä oli Tieto-Finlandia-ehdokas ja sitä edeltänyt Suomalaiset fasistit huomioitiin Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. Väitöskirjaa on kiitetty erillissodan myytin rikkomisesta.
Mutta on toisenlaistakin palautetta. Entinen puolustusministeri, sotahistoriantutkija Jussi Niinistö epäili, että tekijät lietsovat tahallaan kohua edistääkseen Törni-kirjansa myyntiä. Suomalaiset fasistit -kirjaa syytettiin(siirryt toiseen palveluun) fasisti-leimalla huiskimisesta.
Ja sitten on somepalaute.
– Törni-kirjan julkistamispäivänä, jolloin siis kukaan ei ollut voinut ehtiä lukea kirjaa, kommenttipalstat olivat täynnä palautetta, jonka mukaan me kirjoittajat olimme kommunisteja, vihervasemmistoa ja yliopistovässyköitä.
Silvennoisen mukaan tuollainen palauteryöppy kertoo sitä, kuinka moderni äärioikeisto käyttää mediaa manipuloidakseen ympäristöään.
No niinhän se oli 1930-luvulla huolissaan muudan Otto Villekin, rullasi hihat, perusti Suomen kansanvaltaisen tasavallan ja ehdotti toiselle kansanvaltaiselle, Josif Stalinille, jotta naapureita kun ollaan, niin eiköhän panna hynttyyt yhteen ja puna-armeija Helsinkiin, Vaasaan, Tornioon ja vielä Kilpisjärvellekin.
"SUOMEN KANSANHALLITUKSEN
JULISTUS"
https://histdoc.net/historia/kuusinen.html
Fasismia vastaan ei nähty lainkaan syytä kamppailla, sillä sehän olisi ollut "järjetöntä" ja "rikollista", ja kun oli ne hynttyyt jo yhdessä sillä suunnalla.
""RKKA:n propagandatyöntekijä ja agitaattori", nro 21, marraskuu 1939:
NEUVOSTOLIITON KORKEIMMAN NEUVOSTON
1. KOKOONPANON YLIMÄÄRÄINEN VIIDES ISTUNTO
Neuvostoliiton ulkopolitiikasta
Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan ja ulkoasian kansankomissaarin toveri V. M. Molotovin selonteko Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istunnossa 31. lokakuuta 1939.
Toverit kansanedustajat!"
-
"Hitlerismin ideologian, niin kuin kaikki muutkin ideologiset järjestelmät, voi hyväksyä tai hylätä, se riippuu poliittisista mielipiteistä. Mutta kuka tahansa ymmärtää, että ideologiaa ei voi tuhota väkivalloin, sitä ei voi lopettaa sodalla. Siksi ei ole vain järjetöntä vaan myös rikollista käydä sen kaltaista sotaa kuin on sota ”hitlerismin tuhoamiseksi”, joka peitetään "demokratiaa" puolustavan väärän lipun alle."
https://histdoc.net/historia/molotov_31101939_fi.html