Vuonna 1943 perustettiin Jääkäripataljoona 6. Siihen määrättiin yhdeksäntoistavuotiaita nuoria miehiä eri puolilta maata. Seuraavana vuonna, maaliskuussa pataljoona sai salaisen käskyn valmistautua junakuljetukseen. Edes pataljoonan komentaja ei tiennyt minne ja miksi.
Lähtö Kannakselta
Pataljoona, eli reilut kahdeksansataa miestä, saa määräyksen nousta kahteen junaan Mesterjärvellä, Viipurin takamailla. Mitään ei kerrota. Vaunuissa vallitsee täydellinen tietämättömyys mutta joku huomaa, että Toijalassa junat lähtevät Turun radalle.
Lopulta junat pysähtyvät. Kaikkien hämmästykseksi ne ovat Turun satamassa, lähellä pahoin palanutta Turun linnaa. Karjavaunusta käsketään siirtyä ruumaan.
Sotilaat nousevat riippuportaita pitkin kahteen laivaan, Arandaan ja Hesperukseen. Samalla tavalla uutiskuvissa suurvallat siirtävät joukkoja valtamerten yli. Laivatkin tuntuvat yhtä suurilta. Leviää pelko, että heidät lähetetään vaihtomiehiksi Saksaan.
Aluksi Aranda ja Hesperus puskevat jäissä, joiden kolinaa sotilaat kuuntelevat ruumassa. Sitten kolina lakkaa. Laivat ovat avomerellä.
Arandaa saattaa sukellusvene ja pari pienempää sota-alusta. Moni sisämaan kasvatti on ensimmäistä kertaa merellä ja etsii katsellaan rantaa, jota ei näy. Matkan aikana jääkäreille lopulta kerrotaan, että tehtävänä on Ahvenanmaan puolustaminen, tuli sinne ketä tahansa. Ketähän muita saarelle voisi tulla kuin venäläisiä?
Paitsi saksalaisia, joiden kanssa välit ovat alkaneet rakoilla. Suomalaiset ovat saaneet vihiä saksalaisten aikeista vallata tyhjä Ahvenanmaa huoltoreittiensä turvaamiseksi. Nuori pataljoona lähetään pikavauhtia täyttämään aukkoa.
Miten historia olisikaan muuttunut, jos saksalaiset olisivat tuolloin, keväällä 1944, joutuneet sotaan suomalaisten kanssa Ahvenanmaalla.
Tunnelma kuin vihollismaassa
Aranda saapuu Maarianhaminan satamaan aamuvarhaisella, Hesperus illalla. Pataljoonan saapumisesta ei haluta tehdä numeroa. Vaikenemisen seurauksena Ruotsin lehdet uutisoivat seuraavana päivänä, että saksalaiset ovat nousseet maihin Ahvenanmaalla.
Maarianhamina nukkuu vielä, kun 3. Jääkärikomppania aloittaa saman tien pyörämarssin kohti Jomalaa, Södersundan koulua.
Perillä komppanian päällikkö selvittää koulun opettajalle suomeksi, että komppania majoittuu koululle. Opettaja ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää suomea eikä komentaja puhu ruotsia. Paikalle saapunut kornetti ryhtyy tulkiksi.
Opettajan ilmeestä ja etenkin puheesta selviää, mitä hän sotaväestä ajattelee: ”Nytkö se helvetti sotaväen kanssa taas alkaa”. Saarelaisilla on kokemusta sotaväenosastoista. Jatkosodan alkuvaiheessa sinne oli tullut jalkaväkirykmentti. Rykmentti esiintyi miehitysjoukon elkein eikä sitä ole unohdettu.
Lopulta komppania pääsee sisälle koululuokkaan, minne rakennetaan parhaillaan kaksikerroksisia makuulavitsoja. Kun lavitsat valmistuvat, niissä ei ole patjoja, tyynyjä tai peittoja.
Paikalliset välttelevät sotilaita ja ovet pidetään lukossa. Majoitustiloja ei tahdo löytyä, eikä polttopuita kenttäkeittiöön. Jotkut upseerit, kuten kornetti Paloheimo, sentään kehuvat majoitustaan, vastaanottoa ja maidon määrää.
Sotilaita menee Jomalaan tansseihin, sillä seurauksella, että talo tyhjenee ja tanssit jäävät tanssimatta. Kerran ruokailun yhteydessä tarjotaan homejuustoa. Se lisää epäluuloja, sillä jotkut uskovat, että heille syötetään tahallaan homehtunutta ruokaa.
Pataljoonan esikunta alkaa pohtia, että välejä saarelaisiin olisi paranneltava. Jääkärit tarjoutuvat hakkaamaan halkoja asukkaille ja korjaamaan routivia teitä. Saarella on pulaa työikäisestä miesväestä, joka on laivoissa merillä korvauksena siitä, etteivät joutuneet sotaan.
Nelisensataa hakattua mottia lämmittää hieman välejä. Myöhemmin jopa niin, että tanssitkin onnistuvat.
Virkavallan kanssa on kuitenkin jatkuvia yhteenottoja Maarianhaminan kaduilla. Sotilaat ovat huomanneet, että viinaa on helpompi saada kuin rintamaoloissa.
Ahvenanmaalaiset isänmaanpettureita?
Aika kuluu lähinnä siivoamiseen ja pihanhoitoon. Sulkeisharjoituksia on vähän mutta marssiharjoituksia sitäkin enemmän, ehkä siksi, ettei päällystö muutakaan keksi. Osa pataljoonasta määrätään harjoittelemaan kovapanosammuntoja.
Maihinnousua odotetaan lounaisrannikon suunnalta. Sitä ei koskaan tule, ja jos olisi tullut, pataljoona ei sitä olisi pysäyttänyt.
Maarianhaminassa järjestetään toukokuussa sotilasparaati, missä joukot marssivat polkupyörillä. Pataljoonan komentaja sanoo puheessaan, että suomalaisia sotilaita tuodaan saarelle siksi, että asukkaat eivät itse pysty maakuntaansa puolustamaan.
Ruotsin lehdistö kirjoittaa, tahallaan tai vahingossa, komentajan herjanneen ahvenanmaalaisia isänmaanpettureiksi, mikä aiheuttaa kiusallisen jälkinäytöksen.
Lähtö Kannakselta
Pataljoona, eli reilut kahdeksansataa miestä, saa määräyksen nousta kahteen junaan Mesterjärvellä, Viipurin takamailla. Mitään ei kerrota. Vaunuissa vallitsee täydellinen tietämättömyys mutta joku huomaa, että Toijalassa junat lähtevät Turun radalle.
Lopulta junat pysähtyvät. Kaikkien hämmästykseksi ne ovat Turun satamassa, lähellä pahoin palanutta Turun linnaa. Karjavaunusta käsketään siirtyä ruumaan.
Sotilaat nousevat riippuportaita pitkin kahteen laivaan, Arandaan ja Hesperukseen. Samalla tavalla uutiskuvissa suurvallat siirtävät joukkoja valtamerten yli. Laivatkin tuntuvat yhtä suurilta. Leviää pelko, että heidät lähetetään vaihtomiehiksi Saksaan.
Aluksi Aranda ja Hesperus puskevat jäissä, joiden kolinaa sotilaat kuuntelevat ruumassa. Sitten kolina lakkaa. Laivat ovat avomerellä.
Arandaa saattaa sukellusvene ja pari pienempää sota-alusta. Moni sisämaan kasvatti on ensimmäistä kertaa merellä ja etsii katsellaan rantaa, jota ei näy. Matkan aikana jääkäreille lopulta kerrotaan, että tehtävänä on Ahvenanmaan puolustaminen, tuli sinne ketä tahansa. Ketähän muita saarelle voisi tulla kuin venäläisiä?
Paitsi saksalaisia, joiden kanssa välit ovat alkaneet rakoilla. Suomalaiset ovat saaneet vihiä saksalaisten aikeista vallata tyhjä Ahvenanmaa huoltoreittiensä turvaamiseksi. Nuori pataljoona lähetään pikavauhtia täyttämään aukkoa.
Miten historia olisikaan muuttunut, jos saksalaiset olisivat tuolloin, keväällä 1944, joutuneet sotaan suomalaisten kanssa Ahvenanmaalla.
Tunnelma kuin vihollismaassa
Aranda saapuu Maarianhaminan satamaan aamuvarhaisella, Hesperus illalla. Pataljoonan saapumisesta ei haluta tehdä numeroa. Vaikenemisen seurauksena Ruotsin lehdet uutisoivat seuraavana päivänä, että saksalaiset ovat nousseet maihin Ahvenanmaalla.
Maarianhamina nukkuu vielä, kun 3. Jääkärikomppania aloittaa saman tien pyörämarssin kohti Jomalaa, Södersundan koulua.
Perillä komppanian päällikkö selvittää koulun opettajalle suomeksi, että komppania majoittuu koululle. Opettaja ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää suomea eikä komentaja puhu ruotsia. Paikalle saapunut kornetti ryhtyy tulkiksi.
Opettajan ilmeestä ja etenkin puheesta selviää, mitä hän sotaväestä ajattelee: ”Nytkö se helvetti sotaväen kanssa taas alkaa”. Saarelaisilla on kokemusta sotaväenosastoista. Jatkosodan alkuvaiheessa sinne oli tullut jalkaväkirykmentti. Rykmentti esiintyi miehitysjoukon elkein eikä sitä ole unohdettu.
Lopulta komppania pääsee sisälle koululuokkaan, minne rakennetaan parhaillaan kaksikerroksisia makuulavitsoja. Kun lavitsat valmistuvat, niissä ei ole patjoja, tyynyjä tai peittoja.
Paikalliset välttelevät sotilaita ja ovet pidetään lukossa. Majoitustiloja ei tahdo löytyä, eikä polttopuita kenttäkeittiöön. Jotkut upseerit, kuten kornetti Paloheimo, sentään kehuvat majoitustaan, vastaanottoa ja maidon määrää.
Sotilaita menee Jomalaan tansseihin, sillä seurauksella, että talo tyhjenee ja tanssit jäävät tanssimatta. Kerran ruokailun yhteydessä tarjotaan homejuustoa. Se lisää epäluuloja, sillä jotkut uskovat, että heille syötetään tahallaan homehtunutta ruokaa.
Pataljoonan esikunta alkaa pohtia, että välejä saarelaisiin olisi paranneltava. Jääkärit tarjoutuvat hakkaamaan halkoja asukkaille ja korjaamaan routivia teitä. Saarella on pulaa työikäisestä miesväestä, joka on laivoissa merillä korvauksena siitä, etteivät joutuneet sotaan.
Nelisensataa hakattua mottia lämmittää hieman välejä. Myöhemmin jopa niin, että tanssitkin onnistuvat.
Virkavallan kanssa on kuitenkin jatkuvia yhteenottoja Maarianhaminan kaduilla. Sotilaat ovat huomanneet, että viinaa on helpompi saada kuin rintamaoloissa.
Ahvenanmaalaiset isänmaanpettureita?
Aika kuluu lähinnä siivoamiseen ja pihanhoitoon. Sulkeisharjoituksia on vähän mutta marssiharjoituksia sitäkin enemmän, ehkä siksi, ettei päällystö muutakaan keksi. Osa pataljoonasta määrätään harjoittelemaan kovapanosammuntoja.
Maihinnousua odotetaan lounaisrannikon suunnalta. Sitä ei koskaan tule, ja jos olisi tullut, pataljoona ei sitä olisi pysäyttänyt.
Maarianhaminassa järjestetään toukokuussa sotilasparaati, missä joukot marssivat polkupyörillä. Pataljoonan komentaja sanoo puheessaan, että suomalaisia sotilaita tuodaan saarelle siksi, että asukkaat eivät itse pysty maakuntaansa puolustamaan.
Ruotsin lehdistö kirjoittaa, tahallaan tai vahingossa, komentajan herjanneen ahvenanmaalaisia isänmaanpettureiksi, mikä aiheuttaa kiusallisen jälkinäytöksen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Äkkilähtö
Kesä on kauneimmillaan, ilma lämmin ja tyyni, kun kesäkuun 9. päivä leviää tieto, että Kannaksella on alkanut venäläisten suurhyökkäys ja että tilanne on siellä todella paha. Keskipäivällä ilmoitetaan jääkäripataljoonan valmistautuvan muuttoon ja lähtöön Ahvenanmaalta. Jokainen ymmärtää sen merkitsevän paluuta Kannakselle.
Mieliala on alakuloinen. Kolmannen komppanian vääpeli ilmoittaa, ettei hän lähde mukaan, koska on saanut vapautuksen yli-ikäisyytensä vuoksi. Tieto ei nosta mielialoja.
Laivat odottavat satamassa, minne pyöräillään vielä samana iltana. Merimatka sujuu hyvin, mutta vaisuissa tunnelmissa.
Ahvenmaa pitäisi myydä vaikka Venäjälle.
1944 Ruotsi kyttäsi josko saisi Ahneidenmaan Suomen mahdollisesti romahtaessa. Usein on spekuloitu mitä NL lupasi Ruotsille palkkioksi rauhanneuvotteluiden välitystehtävästä. Oliko se Ahneidenmaa?
Otto Kumenius: Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen, (ruotsinkielinen alkuteos Uppdrag utan gränser 1969)
Sivut 100-122 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.
Kyseessä oli Ruotsin suunnitelmat Ahvenanmaam miehittämisksi jos Suomi romahtaa 1944 kesällä sotilaallisesti. Ruotsi purki Märketin väylien miinakenttiä ja sen sotalaivat Drottning, Victoria, Gotland, Gustav V ja Fylgia purjehtivat nayttävästi Ahvenanmaan lähistöllä.
Miten ihmeessä aluksilta ei nähty rantaa Saaristomeren ahtaita väyliä kuljettaessa? Oliko miehillä silmät kiinni?
Ahvenanmaasta vastasi Merivoimiin kuuluva 7. Rannikkoprikaati komentajana everstiluutnantti J. Olin.Tähän joukkoon kuului runsaasti ruotsinkielisiä.
Kesällä 1944 saarille siirrettiin Erillinen Pataljoona 9 ja Rannikkopataljoona 3. Ne olivat suomenkielisiä. Syytä ehkä olikin, sillä sitä ennen siellä olevat sotilaat olivat kotoisin Vaasan läänistä ja ruotsinkielisiä...
Otto Kumenius: Vastavakooja (Ruotsinkielinen alkuteos Kontraspion för fem nationer 1984)
Sivut 125-133 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.
s. 131:
"Miten Ahvenanmaalla oleva suomalainen sotaväki reagoisi Ruotsin maihinnousuyritykseen? Menin tapaamaan suomalaisten joukkojen komentajaa, joka oli suomenkielinen eversti. Esittäydyttyäni hän sanoi: -Olenkin jo pitkään odottanut vieraita teidän osastoltanne. Eversti tunsi hyvin miestensä tunnelmat. Sotilaat olivat kotoisin Vaasan läänistä ja ruotsinkielisiä. Hän oli vakuuttunut siitä, että sotilaat laskisivat aseensa. - Mitään vastarintaa ei siis synny? - Ei yhtään mitään. Upseerini ovat samaa mieltä."
Ahvenanmaa oli tyrkyllä molemmin puolin. NL mm. tarjotteli Ahvenanmaata Ruotsille, jos Ruotsi saisi taivuteltua Suomen antautumaan 1944 kesällä. NL olisi halunnut itselleen toki sotilastukikohdan Ahvenanmaalta, mutta loppuja se tyrkytti Ruotsille.
Luultavasti Talvisodassakin Ahvenanmaa oli syöttinä Ruotsille, ettei se sekaantuisi Suomen sotatapahtumiin liiaksi. Jopa Mannerheim katui Ruotsin ottamista Talvisodan rauhanvälittäjäksi, koskapa he kävivät Suomelta salaa omia lehmänkauppojaan ryssien kanssa. Suomi menetti Sortavalan ja Viipurin juuri Ruotsin kaksinaamaisen pelin ansiosta. Ruotsalaisethan kavalsivat Suomen ehdottomat "neuvottelurajat" ryssille kesken neuvotteluiden.
1941 Operaatio Kilpapurjehduksen kova kiire Suomen taholta johtui osin Ruotsin kiinnostuksesta Ahvenanmaahan. Oli olemassa tiettyjä merkkejä heidän halustaa rynnätä sinne Barbarossa -operaatin alkaessa.
1944 Ruotsi purki Märketin miinakentät, että jos Suomi romahtaa niin he miehittävät heti Ahvenanmaan.
Otto Kumenius: Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen, (ruotsinkielinen alkuteos Uppdrag utan gränser 1969)
Sivut 100-122 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.
Otto Kumenius: Vastavakooja (Ruotsinkielinen alkuteos Kontraspion för fem nationer 1984, lähes sama kirja kuin ed. mutta uudistettu ja huonompi laitos)
Sivut 125-133 kertovat Ahvenanmaan tapahtumista 1944 kesällä otsikolla Ahvenanmaalaista uhkapeliä.
s. 131:
"Miten Ahvenanmaalla oleva suomalainen sotaväki reagoisi Ruotsin maihinnousuyritykseen? Menin tapaamaan suomalaisten joukkojen komentajaa, joka oli suomenkielinen eversti. Esittäydyttyäni hän sanoi: -Olenkin jo pitkään odottanut vieraita teidän osastoltanne. Eversti tunsi hyvin miestensä tunnelmat. Sotilaat olivat kotoisin Vaasan läänistä ja ruotsinkielisiä. Hän oli vakuuttunut siitä, että sotilaat laskisivat aseensa. - Mitään vastarintaa ei siis synny? - Ei yhtään mitään. Upseerini ovat samaa mieltä."
Noissakin kirjoissa kerrotaan Ahvenanmaan tapahtumista koskien kesää 1944.
Tietenkin sanot seuraavaksi että Kalle Lehmus on sittemmin paljastettu vakoilijaksi... entäs Mäkelä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Lehmus
Lehmus Kalle: Kolme Kriisiä,Weiling & Göös, 1971
Mäkelä Jukka L: Salaista palapeliä, Wsoy, 1964, 270 s
Mäkelä Jukka L: Salaisen sodan saatosta, Wsoy, 1965, 169 s.
Otto Kumenius: Tiedustelu - Tehtävä yli rajojen, (ruotsinkielinen alkuteos Uppdrag utan gränser 1969)
Otto Kumenius: Vastavakooja (Ruotsinkielinen alkuteos Kontraspion för fem nationer 1984, lähes sama kirja kuin ed. mutta uudistettu ja huonompi laitos)
Jukka L Mäkelä kirjoittaa mainiossa kirjassaan, Salaista palapeliä, sivulla 252-254, aiheesta tähän malliin:
Kaikki tiedustelutiedot viittasivat Ruotsin valmistautuvan maihinnousuun Ahvenanmaalle!
Ruotsin laivasto purki kesällä 1944 Märketin luona Ahvenanmaan kapeikossa olevaa miinakenttäänsä. Ahvenanmaata vastapäätä olevaa miinakenttää purettiin päivästä toiseen 16-18 aluksen voimin. Raivattavan alueen pitkulainen muoto suuntautui suoraan kohti Ahvenanmaata. Suomen tiedustellessa syytä operaatioon, heille vastattiin huoltotoimien olevan menossa. Siis juuri Kannaksen suurtaisteluiden ollessa kiivaimmillaan.
Ruotsin laivasto liikehtikin näkyvästi Ahvenanmaan tuntumassa tuon raivauksen jälkeen.
Varsinkin sen jälkeen kun Suomi joutui lähettämään lähes kaikki miehet Ahvenanmaalta
Kannakselle ja saarille jäi vain minimi miehitys.
Ruotsi oli jälleen valmiina ja kärkkymässä Ahvenanmaata itselleen, jos Suomen puolustus romahtaisi. Muistissa oli vuoden 1918 nöyryytys!
Kannaksen taisteluiden helpottaessa lähetettiin Ahvenanmaalle kiireesti takaisin kaikki sinne
tarvittavat joukot ja miehitys, lähinnä juuri Ruotsin takia.
Kyseessä taisi olla JP 6 joka oli Ahvenanmaalla likimain helmikuusta 1944 kesäkuuhun 1944, jolloin se siirrettiin Kannaksen taisteluihin.
Se oli ihme etteivät avanneet metsästyskivääreillä tulta. Vesilintujahan ne tykkäävät ampua, vaikka vittuilevat muille luonnonsuojelusta.
<<Vesilintujahan ne tykkäävät ampua, vaikka vittuilevat muille luonnonsuojelusta.>>
Ahneidenmaan "ujot ja köyhät" kuolevat muuten nälkään rospuuttoaikaan!
Erivapaus muuttolintujen metsästykseen on siltä ajalta (olisiko noin 1800 -luku - 1900 -luvun alkukymmenet) kun tuo kauan sitten merestä kohonnut luotorypäs oli kelirikkoaikana huonojen yhteyksien takia kuin "motissa" muutaman viikon keväällä ja syksyllä.
Ahvenmaan erikoisasema romahtaisi heti jos se olisi osa Ruotsia. Siksi hiljaa mielessään he ahvenanmaalaiset toivovat säilyvänsä osana Suomea koska typerät mannermaan suomalaiset maksavat itsensä kipeäksi pitääkseen Ahvenmaan muka "osana Suomea".