Maaliskuun 6. päivänä Vietnamin yleinen turvallisuusministeri ja politbyroon jäsen, everstiluutnantti Nguyen Van Huong, tapasi kansainvälisen uskonnonvapauden suur-lähettilään John Harfordin Yhdysvalloista. 8.3.2005 ilmestyneessä vietnamilaisessa Kansan Poliisi-sanomalehdessä kerrottiin tapaamisesta. Artikkelissa turvallisuusministeri Nguyen Van Huong vakuutti, ettei Vietnamilla ole yhtään ”uskonnollista vankia” ja ettei Vietnam ole koskaan nostanut syytettä tai tuominnut yhtään ihmistä tämän uskonnollisen vakaumuksen vuoksi.
Vain neljä päivää tämän lehtikirjoituksen jälkeen evankelista Nguyen Van Phuong antoi raportin vuoden kestäneen vankeutensa aikana saamastaan kohtelusta. (Viime viikon uutisissa kerroimme Phuongin vapautumisesta). Tällä raportilla Phuong halusi kumota turvallisuusministerin lausunnot. Alla veljen antama raportti Marttyyrien Ääni -järjestölle:
”Minut vietiin Bihn Khanhin poliisilaitokselle. Viranomaiset lukivat pidätysmääräykseni, laittoivat minulle käsiraudat ja veivät minut District 2 vankilaan, Ho Chi Minhin kaupunkiin. Siellä minun käskettiin riisuutua alasti. Sitten minut laitettiin erityiseen ryhmäselliin. Olin ilman ruokaa tiistaista sunnuntaihin. Yhdeksän vuorokauden kuluttua, he siirsivät minut toiseen vankikoppiin. Seuraavien 30 päivän ajan minua siirreltiin sellistä toiseen. Jokaisessa sellissä jokainen asukas toivotti minut ”tervetulleeksi” eri tavoin. He potkivat minua ja hakkasivat päätäni seinään. Päivisin, kun oli kuuma, jouduin vilvoittelemaan heitä leyhyttelemällä viuhkaa. Öisin, kun oli kylmä, he pakottivat minut ottamaan kylmän suihkun joka viides minuutti. He pakottivat minut pesemään vaatteensa ja siivoamaan sellin. Hyvin usein poliisit kuulustelivat minua koko päivän, viikonloput mukaan lukien. Poliisit tekivät kysymyksiä, pahoinpitelivät minua, käsittelivät minua kovakouraisesti, pakottivat ja painostivat minua – yrittäen tuhota henkisen ja fyysisen terveyteni.
Ollessani District 2 vankilassa, minun oli vaikea saada ruokaa ja vettä. Paketit, jotka omaiseni lähettivät, sellikaverini varastivat; vaatteet, ruuat, kaiken. Seuraavaksi minut siirrettiin 4 Phan Dang Luun vankilaan Siellä minua ei kidutettu ja pahoinpidelty niin paljon. Parin kuukauden kuluttua minut siirrettiin taas, Chi Hoan vankilaan. Siellä minut pistettiin samaan selliin murhaajien, varkaiden ja huumausainerikollisten kanssa. Se oli vaikeaa aikaa. Marraskuun 12. päivänä 2004, minut vietiin oikeudenkäyntiin, jossa käsiteltiin tapaustani. Minulle kerrottiin, että se on avoin oikeudenkäynti. Se oli kaikki valetta. Oikeuden tuomari kysyi minulta, miksi olin mennyt katsomaan vangittua kristittyä ja vaatimaan hänen vapauttamistaan. Kerroin, että seurakunnan työntekijänä minulla oli velvollisuus tietää, mitä oli tapahtunut ja ottaa kantaa asiaan. Kerroin, että tuntemani asianajaja oli kertonut, että kyseisen henkilön pidättäminen oli laiton ja ettemme syyllistyneet mihinkään laittomaan mennessämme tapaamaan pidätettyä ystäväämme. Mutta tuomari ei ottanut mitenkään huomioon puheenvuoroani. 15 minuutin tauon jälkeen meille kaikille luettiin tuomiot. Minun tuomioni oli yksi vuotta, samoin sisar Le Thi Hong Lieninkin. Jouduin avuttomana todistamaan sisar Lienin hakkaamista autossa, millä meitä kuljetettiin takaisin vankilaan.
Minut vietiin Bo Lan vankilaan, missä jouduin työskentelemään pähkinäviljelmillä. Saimme niukalti ruokaa ja vettä. Omaisten ei sallittu lähettää meille paketteja. Aika oli erittäin raskasta, mutta Jumalan armo ja uskovien rukoukset Vietnamissa ja kaikkialla maailmassa, antoivat voimaa kestää. Nyt vapauduttuani jatkan työtä Herran palveluksessa. Terveyteni on vielä heikko ja salainen poliisi seuraa minua koko ajan. Kuitenkin näissä kaikissa turvaan Jumalaan ja uskon, että Hänellä on hyvä tahto minua, vaimoani ja poikaani kohtaan.”
Lääkärin mukaan Phuong kärsii fyysisestä stressistä ja verisestä paiseesta maksassaan sekä vajaaravitsemuksesta. Lääkäri on määrännyt hänet kolmen kuukauden täydelliseen lepoon.
Marttyyrien Ääni, Kanada
Vain neljä päivää tämän lehtikirjoituksen jälkeen evankelista Nguyen Van Phuong antoi raportin vuoden kestäneen vankeutensa aikana saamastaan kohtelusta. (Viime viikon uutisissa kerroimme Phuongin vapautumisesta). Tällä raportilla Phuong halusi kumota turvallisuusministerin lausunnot. Alla veljen antama raportti Marttyyrien Ääni -järjestölle:
”Minut vietiin Bihn Khanhin poliisilaitokselle. Viranomaiset lukivat pidätysmääräykseni, laittoivat minulle käsiraudat ja veivät minut District 2 vankilaan, Ho Chi Minhin kaupunkiin. Siellä minun käskettiin riisuutua alasti. Sitten minut laitettiin erityiseen ryhmäselliin. Olin ilman ruokaa tiistaista sunnuntaihin. Yhdeksän vuorokauden kuluttua, he siirsivät minut toiseen vankikoppiin. Seuraavien 30 päivän ajan minua siirreltiin sellistä toiseen. Jokaisessa sellissä jokainen asukas toivotti minut ”tervetulleeksi” eri tavoin. He potkivat minua ja hakkasivat päätäni seinään. Päivisin, kun oli kuuma, jouduin vilvoittelemaan heitä leyhyttelemällä viuhkaa. Öisin, kun oli kylmä, he pakottivat minut ottamaan kylmän suihkun joka viides minuutti. He pakottivat minut pesemään vaatteensa ja siivoamaan sellin. Hyvin usein poliisit kuulustelivat minua koko päivän, viikonloput mukaan lukien. Poliisit tekivät kysymyksiä, pahoinpitelivät minua, käsittelivät minua kovakouraisesti, pakottivat ja painostivat minua – yrittäen tuhota henkisen ja fyysisen terveyteni.
Ollessani District 2 vankilassa, minun oli vaikea saada ruokaa ja vettä. Paketit, jotka omaiseni lähettivät, sellikaverini varastivat; vaatteet, ruuat, kaiken. Seuraavaksi minut siirrettiin 4 Phan Dang Luun vankilaan Siellä minua ei kidutettu ja pahoinpidelty niin paljon. Parin kuukauden kuluttua minut siirrettiin taas, Chi Hoan vankilaan. Siellä minut pistettiin samaan selliin murhaajien, varkaiden ja huumausainerikollisten kanssa. Se oli vaikeaa aikaa. Marraskuun 12. päivänä 2004, minut vietiin oikeudenkäyntiin, jossa käsiteltiin tapaustani. Minulle kerrottiin, että se on avoin oikeudenkäynti. Se oli kaikki valetta. Oikeuden tuomari kysyi minulta, miksi olin mennyt katsomaan vangittua kristittyä ja vaatimaan hänen vapauttamistaan. Kerroin, että seurakunnan työntekijänä minulla oli velvollisuus tietää, mitä oli tapahtunut ja ottaa kantaa asiaan. Kerroin, että tuntemani asianajaja oli kertonut, että kyseisen henkilön pidättäminen oli laiton ja ettemme syyllistyneet mihinkään laittomaan mennessämme tapaamaan pidätettyä ystäväämme. Mutta tuomari ei ottanut mitenkään huomioon puheenvuoroani. 15 minuutin tauon jälkeen meille kaikille luettiin tuomiot. Minun tuomioni oli yksi vuotta, samoin sisar Le Thi Hong Lieninkin. Jouduin avuttomana todistamaan sisar Lienin hakkaamista autossa, millä meitä kuljetettiin takaisin vankilaan.
Minut vietiin Bo Lan vankilaan, missä jouduin työskentelemään pähkinäviljelmillä. Saimme niukalti ruokaa ja vettä. Omaisten ei sallittu lähettää meille paketteja. Aika oli erittäin raskasta, mutta Jumalan armo ja uskovien rukoukset Vietnamissa ja kaikkialla maailmassa, antoivat voimaa kestää. Nyt vapauduttuani jatkan työtä Herran palveluksessa. Terveyteni on vielä heikko ja salainen poliisi seuraa minua koko ajan. Kuitenkin näissä kaikissa turvaan Jumalaan ja uskon, että Hänellä on hyvä tahto minua, vaimoani ja poikaani kohtaan.”
Lääkärin mukaan Phuong kärsii fyysisestä stressistä ja verisestä paiseesta maksassaan sekä vajaaravitsemuksesta. Lääkäri on määrännyt hänet kolmen kuukauden täydelliseen lepoon.
Marttyyrien Ääni, Kanada
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kommunistit eivät suvaitse muita uskontoja, niin kuin eivät suvainneet natsitkaan.
Totalitäärinen valtio on rikos ihmiskuntaa vastaan sellaisenaan.
kirkot muuttuivat elokuvateattereiksi ja navetoiksi yms. , mutta eipä nyt sentään samaa tapahtunut III:ssa Valtakunnassa.