Uskonnot ovat ooppiumia kansoille

Kommunismissa pyritään tasa-arvoon tasa-arvoa ei ole olemassakaan.
Narkomaanit vetävät huumeita, huumeet eivät ole tasa-arvoisia.

Marx oli aikansa tuote. Marx tarkoitti tässä asiayhteydessä aivan muuta kuin myrkkyä. Se oli yleisesti käytössä oleva kipulääke, kuten heroiini oli yleisesti käytössä oleva astma-lääke ja amfetamiinia oli Suomen ja Saksan armeijalla käytössä taisteluväsymykseen. Marx tarkoitti, että uskonto estää sorrettuja nousemasta ylös, koska he saavat siitä kivunlievitystä lupauksilla paremmasta tuonpuoleisesta. Nykyajan Suomessa se olisi mikä tahansa kipulääke

Marx ei ollut aivan niin uskontovastainenkaan kuin marxilaisuudesta myöhemmin kehittyneet antiteistiset muodot, jotka siirsivät kommunismin filosofiasta lopullisesti poliittiseen romukoppaan.

Sen parempaa lääkettä ei olekaan kuin oopiumi ja siitä saatavat johdannaiset!

Toimii paremmin kuin mikään muu kipulääke, poistaa pelon, auttaa siten monipuolisesti potilasta, on myös tehokas nukutusaine, oikein annosteltuna kuten mikä tahansa muukin lääke.

Sama pätee uskontoihin. Ota vain sopivassa määrin, sinulle sopivasti!

Uskonto on addiktio. Joillekin jopa pakkomielle. Voi verrata huumausaineitten tuomaan oloon. Hallusinaatiot ja haltioituminen. Kuin ihminen olisi aallon harjalla koko ajan. Ei ole tervettä elämää.

Kyllä uskonnot aiheuttavat euforiaa, ja lapsenmielistä leikkimistä ja välinpitämättömyyttä politiikkaa, yhteiskunnan tilaa ja muiden ahdingoja kohtaan.
Elämältä puuttuu päämäärä ja tavoitteet kun vain odotetaan Jumalan vaikutusta ja Kristuksen paluuta. Uskonnot eivät politiikan lisäksi sekaannu myöskään työn tekemiseen omin käsin yms. Mutta uskonnot elävät täysin armon varassa ja sen varassa, että tyytyvät omaan asemaansa. Jos muut armahtavat tuollaista lapsellista elämäntapaa niin uskonnot elävät rauhan kautta, mutta jos siitä saadaan tarpekseen niin vaikeudet alkavat.

Uskonnot ovat antaneet minulle syyn vastustaa uskonnon- ja sananvapautta. Ihmisiä kuuluu ja tulee suojella kaikelta heille vaaralliselta ja haitalliselta kuten uskonnoilta. Maailman pahuus nimittäin kumpuaa uskonnoista.

Mielestäni terveen uskonnollisuuden (ja henkisyyden) ydin on siinä, että kunnioitamme totuutta ja tosiasioita. Vai luommeko haluamamme illuusion? Ihmisluonto kuitenkin usein on sellainen, että se uskoo usein siihen mihin haluaa uskoa. Tämä pätee erityisesti uskovien lisäksi ateisteihin. Lukittunut käsitys ja maailmankuva sulkee usein pois sen kanssa ristiriidassa olevat uskomukset ja käsitykset. Esimerkiksi et-olennot ja ufot ovat monille uskoville uhka heidän omasta mielestään, koska heidän vakiintunut maailmankuvansa ei kestä sitä. Monille ateisteille taas kaikenlaiset maapalloa ja ihmistä mahdollisesti valvovat korkeammat voimat ylipäänsä ovat uhkatekijä. Siksi kiellteään "Jumalakin" usein ilman sen parempia perusteluja esittämättä. Ei totuutta voi tutkia jos on vahva ennakkoasenne esimerkiksi Jumalan olemattomuudesta.

Mikäli uskonnolla tarkoitetaan tässä kristinuskoa, niin se on maailman parasta lääkettä, verrattiinpa sitä ooppiumiin tahi maitoon.
Sitä "ooppiumia" kannattaa saada niin paljon kuin mahdollista. Sitä ei ole koskaan liikaa, eikä siitä oikein nautittuna ole koskaan mitään haitttaa - pelkkää iloa, hyötyä, jahyvinvointia.

Raamattu kertookin, mitä hyötyä tämä "ooppiumi" ihmiselle antaa:

"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen." (Gal.5:22)

Sen lisäksi tämä "ooppiumi" antaa iankaikkisen elämän Jumalan valtakunnassa, missä ei ole mitään sairautta, kuolemaa, pahuutta eikä vääryyttä. Tätä "ooppiumia" tulisi jokaisen saada!