Ateismi vs Teismi

Ateismi on jumaluskon olemattomuutta. Vältän käyttämästä sanaa "puute", koska tässä yhteydessä se voi olla harhaanjohtava. Useimmat teistit nimittäin yhdistävät ateismin tilaan jossa ihminen pyrkii löytämään jumalan täyttääkseen "puutostilansa" ja tullakseen näin "täydelliseksi". Ikäänkuin ihmisellä olisi jumalan asettama luontainen kaipuu olla yhteydessä jumalaan.

Rautalanka esimerkki:

Ateisti: Minulta puuttuu usko jumaliin.
Teisti: Uskon jumalaan.

Teistinen johtopäätös: Jumala on, mutta ateistilta vain puuttuu ymmärrys.

Tämä on esimerkkinä ehkä yksi keskeisin erottaja ateistin ja teistin ajatusmaailmassa. Se että teisti määrittää ateismin oman maailmankuvan mukaan on verrattavissa siihen että pidetään kaljua hiustenvärinä.

Keskusteltaessa jumalan tai kenties jumalien olemassaolosta tulisi aina määrittää mitä jumaluus on:

1.Teisti: Jumala on rakkaus.

Teistinen johtopäätös: Rakkautta on siis jumala on olemassa.

Jumala tuntuu olevan kuin näkymätön viitta, jonka voi tarpeen tullen ripustaa milloin minkäkin ylle:

2.Teisti: Jumala on luonut taivaan ja maan.

Jos jumala on luonut taivaan ja maan, ja on samalla kaikkivaltias, voidaan yhtäläisesti sanoa:

Jumala on pahuus!

Mutta mikä ihme johtaa siihen oletukseen että jumala ylipäätään on olemassa?
5392
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

symbolisoida asioita tehdäkseen maailmasta helpommin käsitettävän. Tuosta on syntynyt magiikka kun ei asioiden syitä ymmärretty. Tämä kehittyi aikaa myötä erilaisiksi uskonnoiksi noudattaen normaalia kulttuurillista kehitystä. Monet muutokset uskonnollisissa käsityksissä heijastelevat esim.muutoksia kielissä koska kieli on aika suuri tekijä siinä miten ihminen oppii käsittelemään ympäristöään.

Äänestä
  • Mielestäni asioiden symbolisoinnilla on uskonnoissa haluttu nimenomaan tehdä asioista vaikeammin käsitettäviä, että mystisyys säilyisi. Samaan pyritään kaikenlaisilla mantroilla ja epämääräisellä kirkkojargonilla. Ei halutakaan sitä että ihmiset täysin ymmärtäisivät mistä on kyse.

    Oman näkemykseni mukaan uskonto on syntynyt paikkaamaan tieteessä olevia aukkoja pseudotieteellä ja ominut itselleen nämä alueet. Ja kun tiede on myöhemmin pyrkinyt paikkaamaan näitä aiemmin jääneitä aukkoja, uskonto on pyrkinyt puolustamaan "omaa" reviiriään raivoisasti.

    Äänestä

  • Vulkan kirjoitti:

    Mielestäni asioiden symbolisoinnilla on uskonnoissa haluttu nimenomaan tehdä asioista vaikeammin käsitettäviä, että mystisyys säilyisi. Samaan pyritään kaikenlaisilla mantroilla ja epämääräisellä kirkkojargonilla. Ei halutakaan sitä että ihmiset täysin ymmärtäisivät mistä on kyse.

    Oman näkemykseni mukaan uskonto on syntynyt paikkaamaan tieteessä olevia aukkoja pseudotieteellä ja ominut itselleen nämä alueet. Ja kun tiede on myöhemmin pyrkinyt paikkaamaan näitä aiemmin jääneitä aukkoja, uskonto on pyrkinyt puolustamaan "omaa" reviiriään raivoisasti.

    Se että ihminen selittää asioita tekee asioista siedettävämpiä mutta se ei tarkoita sitä asioita ymmärrettäisiin paremmin. Selitykset eivät siis lisää tietoa.

    Äänestä

  • wizka kirjoitti:

    Se että ihminen selittää asioita tekee asioista siedettävämpiä mutta se ei tarkoita sitä asioita ymmärrettäisiin paremmin. Selitykset eivät siis lisää tietoa.

    USKONNOISTA

    Uskonnot yleensä ovat ihmisten kehittämiä. Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen ja hän kaipaa sisimmässään takaisin tähän yhteyteen, jonka syntiinlankeemus katkaisi.

    Sen takia on monenlaisia ihmisten omia pyrkimyksiä päästä Jumalan yhteyteen tietyillä opeilla ja rituaaleilla, jotka kuitenkin ovat vain ihmisten omia ponnistuksia.

    Tästä syystä ne ovat voimattomia huolimatta siitä, että niissä voi olla hyviäkin piirteitä.

    Evankeliumin sanoma pelastuksesta on rakastavan Jumalan ilmoitus meille, miten tämä yhteys saadaan uudelleen toimimaan.

    Tämä merkitsee, että ELÄVÄ sydämen usko Jumalaan Jeesuksen kautta ja uskonnot yleensä ovat lähtökohdiltaan täysin erilaiset.

    Niitä ei saisi sekoittaa keskenään, niin kuin valitettavan usein tehdään. On totta sekin, että kristinusko voi olla pelkkä uskonto dogmeineen ja rituaaleineen, jossa ei evankeliumin perussanoma pääse vaikuttamaan.

    Silloin kristinuskokin on vain ihmisen valitsema "kuollut uskonto".

    On totta, että kristinuskon nimessä on esitetty monenlaisia väitteitä ja tehty paljon sellaista (esim. ristiretket ym.), mikä ei kuulu kristinuskon perusluonteeseen.

    Tämä johtuu siitä, että vallanpitäjät ja monet muutkin ovat käyttänyt kristinuskoa hyväksi väärällä tavalla, kun pahuuden alkujuuret (ylpeys, itsekkyys, vallanhalu ja tottelemattomuus Jumalaa vastaan) ovat saaneet hallita näitä ihmisiä.

    Seuratessani erilaisia keskusteluja olen pannut merkille erästä trendiasiaa. Vaikka jotkut periaatteesta vastustavat kaikkia uskontoja, monet kuitenkin suhtautuvat kunnioitettavasti moniin uskontoihin - paitsi elävään kristinuskoon, josta he sitten kyllä löytävät kaikenlaista moitittavaa.


    Miksi tehdään niin monia yksipuolisia selvityksiä tarkoituksella vesittää Raamatun luotettavuutta? Miksi uskovaisten virheitä tuodaan niin hanakasti esille, suurennetaan ja yleistetään? Luetteloa voitaisiin jatkaa pitkälle.


    Monien erilaisten havaintojen ja niistä tehtävien päätelmien pohjalta, olen tullut siihen johtopäätökseen, että evankeliumissa on voimaa, joka puuttuu muualla. Sanoihan Jeesuskin:

    "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

    Aidon kristinuskon sanoma on Jumalalta saatu totuudenmukainen ilmoitus.

    Huomaa siis ero:

    Uskonnot yrittävät ihmisponnistuksilla päästää Jumalan yhteyteen. Tämä epäonnistuu.

    ELÄVÄN uskon kautta Jeesukseen Jumala itse luo tämän yhteyden. Tämä onnistuu!



    IHMISVIISAUS JA JUMALAN VIISAUS

    2:6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
    2:7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,
    2:8 sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet -
    2:9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat".
    2:10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
    2:11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
    2:12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
    2:13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
    2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
    2:15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
    2:16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

    Äänestä

  • pekka kirjoitti:

    USKONNOISTA

    Uskonnot yleensä ovat ihmisten kehittämiä. Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen ja hän kaipaa sisimmässään takaisin tähän yhteyteen, jonka syntiinlankeemus katkaisi.

    Sen takia on monenlaisia ihmisten omia pyrkimyksiä päästä Jumalan yhteyteen tietyillä opeilla ja rituaaleilla, jotka kuitenkin ovat vain ihmisten omia ponnistuksia.

    Tästä syystä ne ovat voimattomia huolimatta siitä, että niissä voi olla hyviäkin piirteitä.

    Evankeliumin sanoma pelastuksesta on rakastavan Jumalan ilmoitus meille, miten tämä yhteys saadaan uudelleen toimimaan.

    Tämä merkitsee, että ELÄVÄ sydämen usko Jumalaan Jeesuksen kautta ja uskonnot yleensä ovat lähtökohdiltaan täysin erilaiset.

    Niitä ei saisi sekoittaa keskenään, niin kuin valitettavan usein tehdään. On totta sekin, että kristinusko voi olla pelkkä uskonto dogmeineen ja rituaaleineen, jossa ei evankeliumin perussanoma pääse vaikuttamaan.

    Silloin kristinuskokin on vain ihmisen valitsema "kuollut uskonto".

    On totta, että kristinuskon nimessä on esitetty monenlaisia väitteitä ja tehty paljon sellaista (esim. ristiretket ym.), mikä ei kuulu kristinuskon perusluonteeseen.

    Tämä johtuu siitä, että vallanpitäjät ja monet muutkin ovat käyttänyt kristinuskoa hyväksi väärällä tavalla, kun pahuuden alkujuuret (ylpeys, itsekkyys, vallanhalu ja tottelemattomuus Jumalaa vastaan) ovat saaneet hallita näitä ihmisiä.

    Seuratessani erilaisia keskusteluja olen pannut merkille erästä trendiasiaa. Vaikka jotkut periaatteesta vastustavat kaikkia uskontoja, monet kuitenkin suhtautuvat kunnioitettavasti moniin uskontoihin - paitsi elävään kristinuskoon, josta he sitten kyllä löytävät kaikenlaista moitittavaa.


    Miksi tehdään niin monia yksipuolisia selvityksiä tarkoituksella vesittää Raamatun luotettavuutta? Miksi uskovaisten virheitä tuodaan niin hanakasti esille, suurennetaan ja yleistetään? Luetteloa voitaisiin jatkaa pitkälle.


    Monien erilaisten havaintojen ja niistä tehtävien päätelmien pohjalta, olen tullut siihen johtopäätökseen, että evankeliumissa on voimaa, joka puuttuu muualla. Sanoihan Jeesuskin:

    "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

    Aidon kristinuskon sanoma on Jumalalta saatu totuudenmukainen ilmoitus.

    Huomaa siis ero:

    Uskonnot yrittävät ihmisponnistuksilla päästää Jumalan yhteyteen. Tämä epäonnistuu.

    ELÄVÄN uskon kautta Jeesukseen Jumala itse luo tämän yhteyden. Tämä onnistuu!



    IHMISVIISAUS JA JUMALAN VIISAUS

    2:6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
    2:7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,
    2:8 sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet -
    2:9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat".
    2:10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
    2:11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
    2:12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
    2:13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
    2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
    2:15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
    2:16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

    Käännytyspaskaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


DCLXVI kirjoitti:

Ateismi on jumaluskon olemattomuutta. Vältän käyttämästä sanaa "puute", koska tässä yhteydessä se voi olla harhaanjohtava. Useimmat teistit nimittäin yhdistävät ateismin tilaan jossa ihminen pyrkii löytämään jumalan täyttääkseen "puutostilansa" ja tullakseen näin "täydelliseksi". Ikäänkuin ihmisellä olisi jumalan asettama luontainen kaipuu olla yhteydessä jumalaan.

Rautalanka esimerkki:

Ateisti: Minulta puuttuu usko jumaliin.
Teisti: Uskon jumalaan.

Teistinen johtopäätös: Jumala on, mutta ateistilta vain puuttuu ymmärrys.

Tämä on esimerkkinä ehkä yksi keskeisin erottaja ateistin ja teistin ajatusmaailmassa. Se että teisti määrittää ateismin oman maailmankuvan mukaan on verrattavissa siihen että pidetään kaljua hiustenvärinä.

Keskusteltaessa jumalan tai kenties jumalien olemassaolosta tulisi aina määrittää mitä jumaluus on:

1.Teisti: Jumala on rakkaus.

Teistinen johtopäätös: Rakkautta on siis jumala on olemassa.

Jumala tuntuu olevan kuin näkymätön viitta, jonka voi tarpeen tullen ripustaa milloin minkäkin ylle:

2.Teisti: Jumala on luonut taivaan ja maan.

Jos jumala on luonut taivaan ja maan, ja on samalla kaikkivaltias, voidaan yhtäläisesti sanoa:

Jumala on pahuus!

Mutta mikä ihme johtaa siihen oletukseen että jumala ylipäätään on olemassa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu