EUROOPAN unionilla on ollut kaksi etenemissuuntaa: syvemmälle ja laajemmalle. Unioni luo uusia yhteistyön alueita ja syventää vanhoja. Laajentuminen tarkoittaa sitä, että EU ottaa mukaansa uusia jäseniä. Laajentuva suunta näkyy pysähtyvän, kun porukka alkaa lopulta olla kasassa. EU on saapunut maantieteellisille ulkorajoilleen.
Vuoden 2004 laajentuminen oli unionille iso ponnistus. Mukaan tulivat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki, Slovakia, Unkari, Slovenia, Malta ja Kypros. Tämä laajentuminen nosti pinnalle unionin laajentumisen silloisen päämotiivin. Itä-Euroopan maat oli pelastettava Venäjän vaikutuspiiristä ja sidottava länteen. Romania ja Bulgaria jäivät muutaman vuoden jälkeen sen vuoksi, että maiden oikeusvaltiojärjestelmä ei ollut vielä vuonna 2004 kunnossa. Ranskan poliittisen painostuksen vuoksi maakaksikolle luvattiin kuitenkin, että niiden ei tarvitse odottaa kauan. Ne otettiin kerhoon vuonna 2007.
Jälkikäteen huomaa, että osa vuonna 2004 mukaan tulleista maista ei ollut valmiita EU-jäsenyyteen. Puola ja Unkari ottivat aluksi suunnan kohti läntisiä arvoja, mutta muutamaa vuotta myöhemmin maat palautuivat sellaiseen autoritaariseen ajatteluun, joka vallitsi niissä sosialismin vuosina. Vaikeuksia on ollut muutaman muunkin entisen itäblokin maan integroimisessa. Nämä vaikeudet yhdessä populismin nousun ja Britannian EU-eron kanssa ovat ajaneet EU:n laajentumiskrapulaan. Yhteistyötä on ollut vaikeaa syventää, kun aika menee omien rivien suorimiseen.
Vuoden 2004 laajentuminen oli unionille iso ponnistus. Mukaan tulivat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki, Slovakia, Unkari, Slovenia, Malta ja Kypros. Tämä laajentuminen nosti pinnalle unionin laajentumisen silloisen päämotiivin. Itä-Euroopan maat oli pelastettava Venäjän vaikutuspiiristä ja sidottava länteen. Romania ja Bulgaria jäivät muutaman vuoden jälkeen sen vuoksi, että maiden oikeusvaltiojärjestelmä ei ollut vielä vuonna 2004 kunnossa. Ranskan poliittisen painostuksen vuoksi maakaksikolle luvattiin kuitenkin, että niiden ei tarvitse odottaa kauan. Ne otettiin kerhoon vuonna 2007.
Jälkikäteen huomaa, että osa vuonna 2004 mukaan tulleista maista ei ollut valmiita EU-jäsenyyteen. Puola ja Unkari ottivat aluksi suunnan kohti läntisiä arvoja, mutta muutamaa vuotta myöhemmin maat palautuivat sellaiseen autoritaariseen ajatteluun, joka vallitsi niissä sosialismin vuosina. Vaikeuksia on ollut muutaman muunkin entisen itäblokin maan integroimisessa. Nämä vaikeudet yhdessä populismin nousun ja Britannian EU-eron kanssa ovat ajaneet EU:n laajentumiskrapulaan. Yhteistyötä on ollut vaikeaa syventää, kun aika menee omien rivien suorimiseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ALBANIAN ja Pohjois-Makedonian tien kohti jäsenyyttä oli määrä avautua Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. Euroopan kaakkoiskulman mukaan ottamista on perusteltu siten, että näitä seutuja saadaan rauhoitettua sitomalla maita jäsenyysprosessissa läntisiin arvoihin. Tarjolla on myös paikka EU-budjetin nettosaajaksi. Rahan ja läheisyyden lisäämisen tapaa on kutsuttu EU:n pehmeäksi voimaksi.
Maakaksikon taival kohti EU:ta on pysähtynyt. Vuoden 2007 laajentumisen hosuja, Ranska, blokkasi etenemisen. Ranskan päämotiivi on, että Ranska ei halua nyt mitään häiriöitä yritykselleen tiivistää EU:ta – esimerkiksi puolustusyhteistyössä.
Ranska taisi kuitenkin vain tehdä likaisen työn. Muutama muukin maa ajatteli, että Pohjois-Makedonian ja Albanian oikeusvaltioperusta ei ole läheskään valmis. Rajojen avaaminen lisäisi riskiä, että järjestäytynyt rikollisuus leviää Balkanin alueelta Länsi-Eurooppaan. Nykyisessä poliittisessa ilmastossa se olisi iso poliittinen uhka EU:n päättäjille.
SUOMEN EU-puheenjohtajuusväki on muistuttanut, että Serbian kanssa avattiin kuitenkin uusi jäsenyysneuvottelujen luku tänä vuonna – eli maa astui askeleen lähemmäs EU-jäsenyyttä. Todellisuudessa neuvotteluissa Serbian kanssa ei juuri edistytä. Lähinnä siksi, että EU:lla ei ole nyt aikomustakaan edistää niitä.
Turkin EU-jäsenyys on ollut vireillä vuosikymmeniä. Nyt prosessi on siirretty hyllylle. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että maan presidentti Recep Tayiip Erdoğan rikkoo räikeästi oikeusvaltioperiaatteita vastaan, vaan myös siitä, että hänen suosiostaan päätellen tällaiselle toiminnalle on Turkissa laaja kannatus. EU ei halua joutua valtavan Turkin kanssa samaan ongelmaan, johon unioni joutui Puolan ja Unkarin kanssa.
Näyttää siltä, että nyt EU:n ovia suljetaan. Sitä ei tehdä kertapamauksella tai julkisella ilmoituksella, vaan siten, että rajamaiden lähentymisneuvottelut Euroopan kaakkoiskulmilla hyytyvät. Kovin reilua se ei ole, koska alun perin lupailtiin jotain muuta ja koska hakijamaat ovat jo tehneet uhrauksia päästäkseen eteenpäin.
EU on uuden vaiheen edessä.
Paljon on kiinni uuden johdon kyvykkyydestä valtavien ongelmien ratkaisemiseksi.
Tärkeintä olisi tiivistää nykyjäsenten yhteistoiminta ja syventää hyäksi todettuja toimintoja.
Samalla mennään verkkaisesti kohti liittovaltiomallia.
Korjaamattomia ongelmia on liikaa: euro, pakolaiskysymys, vallanjako, talouskuri, rajavalvonta.
Ei tule liittovaltiota tälläkään vuosikymmenellä.
Eurosta peruutetaan jollain tavalla, koska stagnaatio ei ratkea muuten.
Eurossa pysytään. sehän on EU:n valttikortti.
Syventyminen = jäsenmaiden hallinnon siirto kokonaisuudessaan eu:lle, josta tulee koko Eurooppaa hallitseva hallitus. "Euroopan Unioni" nimenä poistuu, kun eu julistautuu autonomiaksi = Euroopan Suurvalta, tai sarkastisesti sanottuna Neuvostoliitto 2.0