leikettä https://fi.wikipedia.org/wiki/Adventismi
Historia ja oppi
Kirkot, joista jotkut kutsuivat itseänsä adventisteiksi, aloittivat toimintansa 1840-luvun Yhdysvalloissa. Ensimmäisen päivän liikkeiden yksi alullepanija oli baptistiseurakuntaan kuulunut William Miller, joka ennusti, että Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuisi 21.3.1843–21.3.1844 aikavälillä.[4][5] Kun Jeesusta ei ilmennyt, päivämäärää lykättiin 22.10.1844 saakka.[6]. Tuhannet ihmiset uskoivat häntä ja myivät omaisuutensa. Hänen seuraajansa, joita kutsuttiin milleristeiksi odottivat Jeesuksen toista tulemista ja maailmanloppua. Kun maailma ei loppunut 1844 monet hänen seuraajistaan olivat katkerasti pettyneitä. He hylkäsivät hänen liikkeensä ja perustivat uusia. Osa taas menetti uskonsa ja palasivat aikaisempiin kirkkoihinsa.[4] Suurin uusista liikkeistä - seitsemännen päivän adventistit - ilmestyi suurin piirtein Yhdysvaltain sisällissodan aikoihin 1863[6]. [7] Vaikka profetia epäonnistui, monet milleristit väittivät, että alkupäivämäärä oli aloittanut pitkän prosessin valmistaakseen maailmaa toiseen tulemiseen.[6] Vaikka seitsemännen päivän adventistit kannattavat Toisen Tulemisen ideaa, he karttoivat Millerin tapaa antaa täsmällistä päivämäärää milloin Jeesus palaisi.[7]
Kirkkokunnalle on ominaista Raamatun arvovallan korostaminen. Raamatun tulkintaa ohjaavassa traditiossa merkittävänä tekijänä voidaan pitää liikkeen sisällä profeettana pidettyä Ellen G. Whitea, joskin liikkeen teologiset peruspiirteet syntyivät vuosien 1838–1848 aikana, jolloin Whiten merkitys Raamatun tulkitsijana oli vähäinen.
Adventistinen teologia on yhdistelmä kaikista kolmesta protestantismin pääsuunnasta: luterilaisuudesta (lähinnä maltillisesta pietismistä), kalvinismin arminiolaisesta haarasta (metodismi) ja radikaalireformaatiosta (anabaptismi), jonka vaikutus on huomattavin.
Adventistien mukaan korkein valta on Jumalalla. Adventtikirkossa muodollista korkeinta valtaa käyttää kansainvälinen viiden vuoden välein kokoontuva yleiskokous, jonka valta kuitenkin on lähinnä neuvoa-antavaa. Adventtikirkolla ei ole uskontunnustusta vaan nykyisin 28 perustavanlaatuista opinkohtaa, joiden sisältöön on vuosien varrella tehty tarkennuksia, ja niitä on lisätty tarpeen mukaan virallisen kannan vahvistamiseksi. Niiden perustana on adventtikirkon mukaan aina Raamattu.
Adventistit uskovat yhdessä muiden kristittyjen ja erityisesti konservatiivisten protestanttien kanssa mm. seuraavaan:
Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen, joka on Luoja ja kaikkeuden kuningas, kaikkitietävä, kaikkivoiva ja kaikkialla läsnä oleva. Adventistit formuloivat kolminaisuusoppia lähinnä vanhan kirkon ajan antiokialaisen koulukunnan ns. ekonomisen triniteetin mukaisesti eli he tarkastelevat triniteettiä Jumalan tekojen kautta. Muissa lännen kirkoissa ontologinen triniteetti, jossa tarkastellaan enemmän Jumalan olemusta, on yleisempi. Adventistien näkemys kolminaisuudesta onkin lähempänä idän kirkkoja kuin lännen kirkkoja.
Raamattuun, sekä Vanhaan että Uuteen testamenttiin, Jumalan ilmoitettuna, erehtymättömänä sanana. Adventistien raamatuntulkinta perustuu ns. sola scriptura (yksin kirjoituksista) periaatteeseen, mutta monista muista protestanteista poiketen adventistit formuloivat oppiaan suhteessa koko Raamattuun, ei vain johonkin osaan siitä.
Jeesukseen Kristukseen, sekä pelastukseen yksin armosta, uskon kautta.
Adventistit näkevät seksuaalisuuden kuuluvan ainoastaan naisen ja miehen väliseen avioliittoon, mikä sulkee pois homoseksuaalisuuden ja esiaviollisen seksin. Adventtikirkko ei hyväksy avoliittoa.[8]
Adventistien näkemykset eroavat merkittävimmin valtakirkkojen vallitsevista näkemyksistä seuraavissa kohdissa:
Kymmenen käskyn neljännessä (luterilaisuudessa kolmannessa) käskyssä mainittu sapatti eli lauantai on myös kristittyjä koskeva lepopäivä.
Adventistit kiinnittävät huomiota erityisesti "hyviin elämäntapoihin", mikä poikkeaa muista seurakunnista.[1] Kristitty on vastuussa elämäntavoistaan Jumalalle, mikä koskee myös ruokavaliota. Suurin osa Adventisteista pidättäytyy tämän takia tupakasta, alkoholista, huumeista ja Raamatussa mainittujen niin sanottujen epäpuhtaiden eläinten lihasta.[6] Monet adventistit haluavat lisäksi olla kasvissyöjiä. Jotkut pidättäytyvät myös kahvista ja teestä.
Kristus toimii taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmässä ylipappina ja puolustajana oikeudenkäynnissä, joka tunnetaan myös tutkivana tuomiona. Tämä oikeudenkäynti alkoi syksyllä 1844 ja jatkuu Kristuksen tulemiseen saakka. Sen aikana käydään läpi uskovien asiat, jotta muulle maailmankaikkeudelle paljastuisi, ketkä saavat osallistua elämän ylösnousemukseen ja ketkä tuhotaan yhdessä jumalattomien kanssa. Tätä erottelua adventistit perustelevat muun muassa Jeesuksen vertauksella vehnästä ja rikkaviljasta, ja vertauksella kuninkaan pojan häistä.
Jeesuksen toinen tuleminen taivaan pilvissä on näkyvä tapahtuma, joka päättää maailmanhistorian ja niin etiäppäin
Historia ja oppi
Kirkot, joista jotkut kutsuivat itseänsä adventisteiksi, aloittivat toimintansa 1840-luvun Yhdysvalloissa. Ensimmäisen päivän liikkeiden yksi alullepanija oli baptistiseurakuntaan kuulunut William Miller, joka ennusti, että Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuisi 21.3.1843–21.3.1844 aikavälillä.[4][5] Kun Jeesusta ei ilmennyt, päivämäärää lykättiin 22.10.1844 saakka.[6]. Tuhannet ihmiset uskoivat häntä ja myivät omaisuutensa. Hänen seuraajansa, joita kutsuttiin milleristeiksi odottivat Jeesuksen toista tulemista ja maailmanloppua. Kun maailma ei loppunut 1844 monet hänen seuraajistaan olivat katkerasti pettyneitä. He hylkäsivät hänen liikkeensä ja perustivat uusia. Osa taas menetti uskonsa ja palasivat aikaisempiin kirkkoihinsa.[4] Suurin uusista liikkeistä - seitsemännen päivän adventistit - ilmestyi suurin piirtein Yhdysvaltain sisällissodan aikoihin 1863[6]. [7] Vaikka profetia epäonnistui, monet milleristit väittivät, että alkupäivämäärä oli aloittanut pitkän prosessin valmistaakseen maailmaa toiseen tulemiseen.[6] Vaikka seitsemännen päivän adventistit kannattavat Toisen Tulemisen ideaa, he karttoivat Millerin tapaa antaa täsmällistä päivämäärää milloin Jeesus palaisi.[7]
Kirkkokunnalle on ominaista Raamatun arvovallan korostaminen. Raamatun tulkintaa ohjaavassa traditiossa merkittävänä tekijänä voidaan pitää liikkeen sisällä profeettana pidettyä Ellen G. Whitea, joskin liikkeen teologiset peruspiirteet syntyivät vuosien 1838–1848 aikana, jolloin Whiten merkitys Raamatun tulkitsijana oli vähäinen.
Adventistinen teologia on yhdistelmä kaikista kolmesta protestantismin pääsuunnasta: luterilaisuudesta (lähinnä maltillisesta pietismistä), kalvinismin arminiolaisesta haarasta (metodismi) ja radikaalireformaatiosta (anabaptismi), jonka vaikutus on huomattavin.
Adventistien mukaan korkein valta on Jumalalla. Adventtikirkossa muodollista korkeinta valtaa käyttää kansainvälinen viiden vuoden välein kokoontuva yleiskokous, jonka valta kuitenkin on lähinnä neuvoa-antavaa. Adventtikirkolla ei ole uskontunnustusta vaan nykyisin 28 perustavanlaatuista opinkohtaa, joiden sisältöön on vuosien varrella tehty tarkennuksia, ja niitä on lisätty tarpeen mukaan virallisen kannan vahvistamiseksi. Niiden perustana on adventtikirkon mukaan aina Raamattu.
Adventistit uskovat yhdessä muiden kristittyjen ja erityisesti konservatiivisten protestanttien kanssa mm. seuraavaan:
Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen, joka on Luoja ja kaikkeuden kuningas, kaikkitietävä, kaikkivoiva ja kaikkialla läsnä oleva. Adventistit formuloivat kolminaisuusoppia lähinnä vanhan kirkon ajan antiokialaisen koulukunnan ns. ekonomisen triniteetin mukaisesti eli he tarkastelevat triniteettiä Jumalan tekojen kautta. Muissa lännen kirkoissa ontologinen triniteetti, jossa tarkastellaan enemmän Jumalan olemusta, on yleisempi. Adventistien näkemys kolminaisuudesta onkin lähempänä idän kirkkoja kuin lännen kirkkoja.
Raamattuun, sekä Vanhaan että Uuteen testamenttiin, Jumalan ilmoitettuna, erehtymättömänä sanana. Adventistien raamatuntulkinta perustuu ns. sola scriptura (yksin kirjoituksista) periaatteeseen, mutta monista muista protestanteista poiketen adventistit formuloivat oppiaan suhteessa koko Raamattuun, ei vain johonkin osaan siitä.
Jeesukseen Kristukseen, sekä pelastukseen yksin armosta, uskon kautta.
Adventistit näkevät seksuaalisuuden kuuluvan ainoastaan naisen ja miehen väliseen avioliittoon, mikä sulkee pois homoseksuaalisuuden ja esiaviollisen seksin. Adventtikirkko ei hyväksy avoliittoa.[8]
Adventistien näkemykset eroavat merkittävimmin valtakirkkojen vallitsevista näkemyksistä seuraavissa kohdissa:
Kymmenen käskyn neljännessä (luterilaisuudessa kolmannessa) käskyssä mainittu sapatti eli lauantai on myös kristittyjä koskeva lepopäivä.
Adventistit kiinnittävät huomiota erityisesti "hyviin elämäntapoihin", mikä poikkeaa muista seurakunnista.[1] Kristitty on vastuussa elämäntavoistaan Jumalalle, mikä koskee myös ruokavaliota. Suurin osa Adventisteista pidättäytyy tämän takia tupakasta, alkoholista, huumeista ja Raamatussa mainittujen niin sanottujen epäpuhtaiden eläinten lihasta.[6] Monet adventistit haluavat lisäksi olla kasvissyöjiä. Jotkut pidättäytyvät myös kahvista ja teestä.
Kristus toimii taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmässä ylipappina ja puolustajana oikeudenkäynnissä, joka tunnetaan myös tutkivana tuomiona. Tämä oikeudenkäynti alkoi syksyllä 1844 ja jatkuu Kristuksen tulemiseen saakka. Sen aikana käydään läpi uskovien asiat, jotta muulle maailmankaikkeudelle paljastuisi, ketkä saavat osallistua elämän ylösnousemukseen ja ketkä tuhotaan yhdessä jumalattomien kanssa. Tätä erottelua adventistit perustelevat muun muassa Jeesuksen vertauksella vehnästä ja rikkaviljasta, ja vertauksella kuninkaan pojan häistä.
Jeesuksen toinen tuleminen taivaan pilvissä on näkyvä tapahtuma, joka päättää maailmanhistorian ja niin etiäppäin
Vastaukset 11
Vanhimmat
jatketaan tämänverran.
Jeesuksen toinen tuleminen taivaan pilvissä on näkyvä tapahtuma, joka päättää maailmanhistorian ja jossa Jeesukseen uskovat herätetään kuolleista elämän ylösnousemuksessa. Tästä tapahtumasta alkaa Ilmestyskirjassa viitattu Tuhatvuotiskausi, jonka uskovat viettävät taivaassa. Adventistit korostavat Jeesuksen pikaista paluuta (paruusiaa). Adventistit eivät usko tuhatvuotiseen valtakuntaan maan päällä ja hylkäävät kokonaan dispensationalistisen tulkinnan lopun ajoista.
Helvettiä ei ole tällä hetkellä olemassa, eikä se ole ikuinen. Helvetti on viimeisen päivän tulimeri, jossa jumalattomat tuhotaan tuhatvuotiskauden jälkeen. Helvetissä sielut tuhoutuvat sen jälkeen, kun ovat kärsineet tulessa tekojensa mukaan määrätyn ajan, ja niiden olemassaolo lakkaa. Oppia kutsutaan kristillisessä teologiassa annihilationismiksi.
Adventistit kastavat uskonsa tunnustaneita upotuskasteella. Adventisteja oli Suomessa noin 3 400 vuonna 2016 Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan.[9]. Tämän lisäksi reilu 1000 jäsentä kuuluu Adventtikirkon paikallisseurakuntiin olematta väestörekisterissä Adventtikirkon jäseniä. Näiden jäsenten lisäksi ns. aikuiskasteesta johtuen kirkon tilaisuuksissa käy myös etenkin nuoria, jotka eivät vielä ole tehneet tai eivät halua tehdä henkilökohtaista uskonratkaisua. Koko maailmassa on noin 18 miljoonaa kastettua jäsentä ja jumalanpalvelustilaisuuksiin osallistuu n. 35 miljoonaa ihmistä. 12. kesäkuuta 1943 rekisteröity Suomen Adventtikirkko on osa maailmanlaajuista seitsemännen päivän adventistien kirkkokuntaa. Organisatorisesti Suomen Adventtikirkko on seurakuntien unioni. Paikallisseurakuntia Suomen Adventtikirkolla on 78.
Adventistit ylläpitävät eri puolilla maailmaa useita korkeakouluja, kuten Englannissa Newbold Collegea sekä Yhdysvalloissa Andrews University, Southern Adventist University ja Loma Lindan yliopistoja. Suomessa Adventtikirkko omistaa ja operoi Suomen Kristillistä Yhteiskoulua Piikkiössä.
Seitsemännen päivän adventistien pääkonferenssia johti 1999–2010 norjalainen teol. tri Jan Paulsen. Nykyinen esimies on yhdysvaltalainen teol. tri Ted N. C. Wilson (2010–). Seitsemännen päivän adventistien kirkkokunnan päämaja sijaitsee Silver Springissä yhdysvaltojen Marylandissä.
Näinhän se on että lahkot syntyvät kömmähdyksistä. Selväpäiset lähtivät ja ne idiootit, jotka eivät ymmärtäneet olevansa väärässä, perustivat väärille uskomuksilleen uuden kuppikunnan. Näin syntyi adventtikirkko ja näin syntyi kristinuskokin. Se syntyi vääriä olettamuksia tehneiden juutalaisten kömmähdyksestä ja nämä ressukat, jotka eivät ymmärtäneet olevansa väärässä, perustivat uuden lahkon.
Niin, onko täällä Suomen Siionin savolaisilla seurakuntaa, jonka lepopäivä olisi sapatti, eli viikon seitsemäs päivä.
Nythän hapatteena selitetään tuomionpäivää, eli Herranpäivää ja se on katolisilta kärrätty sunnuntai- joka viittaa auringonpäiväjuttuihin.
Eli päästäisiin sinne Apostoliseen lepopäivään.
Helluntalaisten Apostolinen srk. heillä on sapatti- mutta meillä on äidinmaitoluterilainenkatekismus- piiminyt sunnuntaiksi ja se happamena sitten tekee kristillisen piimäsuitten ja partojen kirkon. Eli se on hapanmaitoa porukalla.
Adventistit eivät syntyneet wikissä.
Adventsimi syntyi pimpistä ja sen kantajasta.
Se pimpin kantaja oli vielä aivovauriosta kärsivä katatoninen skitsofreenikko.
Varsinaisia skitsofrenian oireita ovat näkö- kuulo- tai muut harhat. Kun on kyse katatonisesta tilasta, henkilö voi jäykistyä paikalleen pitkäksikin aikaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Katatoninen_skitsofrenia
Varhaisadventistit eivät olleet selväpäisiä Taivaaseennousu kalliolla.
Vrt. Pölvästien lahkolaisuuteenn Ja AIVOPESUUN.
Minusta tv- dokumentit kertoo, vaikka 112 ohjelmassa, että ne huumekaverit ovat näitä aivopesusekopäitä, oikein vuorokausitasolla kovia veromarkkojen kuluttajia.
Eräskin on sienimetsällä omalla kalliolla ja nuskaa sitä huumetta.
Siksi sanomisesi on hieman sienimäisen ajatuksen turmelema
Varo - WARNING
Adventismissa harrastetaan aivopesua ja sapatilla rahastusta.
Unohtakaa v1844 pöljien "suuren pettymyksen" oppinne johon selityksiin vielä uskotte,
Valheesi ei hetkauta yhtään.
Emme hyväksy valheitasi.