suomalaisen fasismin synnyinsijat

I maailmansota alkoi 1914 ja päättyi syystalvesta 1918 Saksan, keskusvaltojen, tappioon. Jälkisota jatkui Jugoslaviasta Jäämerelle saakka aina vuoteen 1921 ja osin 1922 saakka.
Läntinen Eurooppa rauhoittui. Itä-Euroopassa Venäjällä puhkesi työväen voittoisa vallankumous marrakuussa 1917 (lokakuun vallankumous vanhan kalenterin mukaan).
Saksan häviön jälkeen ja sitä ennenkin Venäjällä porvarilliset voimat pyrkivät kumoamaan neuvostovallan. Tähän yhteyteen liittyy ulkomainen interventio neuvostovallan kukistamiseksi, Baltian maiden sodat itsenäisyyden puolesta sekä sotatoimet Neuvosto-Venäjän kukistamiseksi ja osin toisiaan vastaan
Saksan palkkasoturiosastojen toimet Baltiassa, Puolassa ja Ukrainassa osin Saksan hallituksen tuella vaikka aselepoehdot 1918 vaativat joukkojen vetämisen itärintamalta ja siihen liittyen suomalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten palkkasoturien sotatoimet hallitustensa hiljasella suostumuksella Itä-Karjalassa ja Baltiassa. Kaikki sotivat kaikkia vastaan, ryöstivät ja rosvosivat. Sotasääliä ei tunnettu.
Yhtenäisin armeija oli puna-armeija, joka soti vieraita vastaan ei kansallisuusaatteiden pohjalla vaan työväenvallan puolesta. Vangiksi jääneitä puna-armeijalaisia nähdään milloin minkin valkoisen palkkasoturijoukon mukana. Suomalaiset palkkasoturit sotivat Venäjän valkoisten armeijassa punaisia vastaan, virolaisten mukana venäläisiä ja latvialaisia vastaan, Latviassa virolaisia vastaan.
Kaikkien sota kaikkia vastaan mutta punaisena lankana Neuvosto-Venäjän tuhoaminen kehtoonsa.
Toinen piirre kurittomien palkkasoturien ryöstelyt, raiskaukset, juopottelut yms. mukana. Ihmisyyden taso laskeutui eläimen tasolle.
Tutkimus on samalla ns. suomalaisen heimosotamyytin kumoamista. Sellaista ei ollut. Oli vain suomalaisten sotayrityksiä vallata alueita itärajan ja Suomenlahden takaa luottamalla Neuvosto-Venäjän kukistumiseen.

Teos kannattaa ehdottomasti hankkia kirjahyllyyn.

I maailmansota oli imperialistinen sota. Kapitalistiset valtiot kävivät sotaa siirtomaiden ja markkinoiden uudelleenjaosta.
Venäjällä valta siirtyi 7.11. 1917 neuvostoille. Saksa valmistautui 17.11.1917 Venäjän lyömiseen. Kesällä 1917 Suomen porvaristo veljeili Kerenskin porvarillisen hallituksen kanssa estäen eduskunnan itsenäisyysjulistuksen heinäkuussa 1917.

Ennenkuin jatkan, lyhyt katsaus edeltävästä historiasta.
1860 luvulla Snellmannin veretön vallankumous kumosi aateliston vallan torpparilaitosta eduskuntalastosta lukuunottamatta. Kapitalistien teollisuuden vapaudet voimaanastuivat. Suomalainen finanssilaitos omine rahoineen saatettiin voimaan. Kansalaisen sitominen isäntäänsä lakkasi. Kukin sai palkkautua minne halusi. Millään Venäjän muulla osalla ei tällaista nähty. Toki sielläkin teollisuus kohosi feodalismin uumenissa.
Samalla alkoi kansallinen suomalaishenkinen herääminen. Suomen kieli teki nousuaan. Opettaja- ja koululaistos perustettiin. Sen yhteydessä suomensukuisten kansojen tutkimus nousi esiin. Kansallisuusvihasta ei ollut tuolloin tietoakaan. Ehkä eniten ruotsalaisuutta kohtaan, koska ruotsi oli ollut virallinen kieli. Aateliston ja papiston valta kumoutui vasta Venäjän 1905 -07 vallankumouksen jälkeen ja eduskunta ääni per henkilö periaatteella. Aateliston valta kukistui, jolla äänistä oli yli 90 % valtiopäiville vaikka väestöä siinä oli muutama tuhat
Samoihin aikoin syntyi porvarillinen, terroristinen Aktivisti-liike tavoiteena terrorin avulla saavuttaa itsenäisyys. Aktivistiliike asetti ensimmäisen kerran suursuomi teesin sekä nosti pinnalle ryssänvihan. Liike sai rahoituksen teollisuuspampuilta. Aktivistit näkivät I maailmansodan kuluessa mahdollisuudet saavuttaa sodalla itsenäisyys. Aktivistiliike näki myös kapitalismille vaaralliseksi työväenliikkeen nousun. Liike oli keskeinen toimija nuorten miesten värväämisessä Saksaan sotakoulutukseen. Suomen valtiollinen side Saksaan muodostui oheistuotteena aina vuoteen 1944 saakka.
Luokkasodassa 1918 aktivistiliike sulautui suojeluskuntiin vieden mukanaan turmiolliset teesinsä.

Suomessa syntyi porvarillinen sotasukupolvi, joka omaksui kansallisuusvihan ja suursuomi aatteen vuosina 1918 -1922. Siinä on lähtökohta suomalaiselle fasismille, joka muotoutui valtiolliseksi opiksi ja johti 1939 -1944 maallemme turmiollisiin sotiin.
Sotasukupolvi sai kasteensa luokkasodassa 1918. Siellä opittiin tappaminen tappamisen vuoksi sääliä tuntematta. Yli 30 000 siviilä, miestä, naista ja lasta tapettiin kylmäverisesti, osa kuoli vankileireillä nälkään ja tauteihin. Venäläisiä siviilejä tapettiin sadoittain vain siksi että olivat venäläsissyntyisiä.
Silti näemme jatkossa, että Suomen porvari keinui samassa veneessä valkoisten venäläisten kanssa. Valkokaartilaisvenäläinen kenraali johti Venäjän kansalaissodassa suurta rintamaosaa Helsingistä käsin.

Kohti sisällissotaa, luokkasotaa 1918.
Porvaristo aseistautuu. Mukana saattoi olla luottamus Saksan voittoon maailmansodassa ja jota voisi auttaa aseilla itsenäisyyden puolesta. Pääasiaksi tuli kuitenkin valtakysymys. Porvariston vai työväen johtama valta.
Jääkäri Emil Sainio koulutti jo 1916 suojeluskuntalaisia sotilaiksi. Sotauho alkaa laulussa: "Pikkuryssät Pietarissa näkee pahaa unta. Venäjä on rajamaa, ja Suomi Valtakunta."
Kesällä 1917 Pohjanmaalle tuotiin Saksasta laivalla aseita suojeluskunnille.
Sosiaalidemokraatit rakensivat punakaartia syksystä 1917 eteenpäin.

17.11.1917 Saksasta tuli Loviisan edustalle saksalainen sukellusvene täynnä räjähteitä ja 8 jääkäriä. Lasti oli tarkoitettu räjähteiksi Pietari - Viipuri radalle. Ajatus oli Saksan hyökkäyksestä Pietariin ja voittamaan sodan. Räjähteet olisivat olleet esteenä venäläisten sotilaiden estämiseksi tulla vastaan. Jääkärit jäivät Suomeen suojeluskuntien sotilaskouluttajiksi.
Saksan joukkoja odotettiin Suomeen. Saksa toivoi suomalaisista sotavoimaa voitolliseen sodan loppukahinaan. Järjestäjänä oli Woldemar Hägglund, jonka poika nousi sodan jälkeen armeijan päälliköksi.
Venäjä oli luhistumassa ja Saksa odotti nopeaa voittoa siirtääkseen sotavoimaa länsirintamalle.

Suomi sitoutui yhä tiiviimmin Saksaan varsinkin neuvostovallankumouksen jälkeen. 1800 luvun jälkipuoliskolla saksalainen pääoma virtasi Suomeen, joten teollisuuskapitalistien yhteys rahoittajiinsa tuli selväksi. Teollisuuspamput rahoittivat aikaisemmin Aktivistiliikettä ja jääkärivärväystä.

Hägglund johti Viipurissa valkoisia 22.1.1918 punakaartia vastaan mutta sillä kertaa punaiset ajoivat suojeluskuntajoukon pois.

Valkoinen sotasukupolvi oli muodostumassa. Tulikaste tuli lähes estottomassa siviilien ja antautuneiden tappamisessa kevään 1918 mittaan. Juuri ketään valkoista ei tuomittu tekosistaan.
Tämäkään ei riittänyt. Suursuomi välkkyi silmissä

August Ahlqvist runosta tuli poliittinen laulu:
"Äänisjärvi, Pohjanlahti, Auranrannat, Vienansuu,
siin' on suomalainen, mahti, jok' ei oo kenenkään muun,
sillä maalla sie oot vahti: älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli, korkealle kaikumaan!"

Vasta oli saatu itsenäisyys kun jo hamuttiin palasia emämaasta!

Vuoden 1918 ja sen jälkeisen ajan Suomesta ei voi kirjoittaa ottamatta esiin Neuvosto-Venäjän bolsevikkijohdon suunnitelmia ja toimia suomalaisten sosialidemokraattien aseistamisessa ja yllyttämisessä vallankumoukseen, jonka onnistumisen jälkeen maamme olisi liitetty Neuvosto-Venäjään, mikä olisi tarkoittanut myöhemmin vuosikymeniä jatkuvaa Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin orjuutta.

Kommunismidiktatuurin levittämistä maailmanvallakumouksen kautta kaikkialle ajava Vladimir Lenin suorastaan raivosi Suomen sosialidemokraateille näiden saamattomuudesta.

"Suomalaiset toverit alkoivat tässä vaiheessa todella harmittaa Leniniä. Pelkkää puhetta Helsingissä ilman tekoja. Lenin piti vuoden 1918 alussa muutaman päivän loman Terijoella ja merkitsi työtehtäviinsä artikkelin aiheesta "Pikkuporvariston loismaisuus ja suomalaisten sosialidemokraattien petos".
Viikkoa myöhemmin Tukholman sosialistinen pormestari Carl Lindhagen kävi tervehtimässä Leniniä Smolnassa ja sai kuulla, että "suomalaiset sosialidemokraatit ovat pettureita . . . he eivät halua tehdä vallankumousta vaikka se on heidän velvollisuutensa".

Lähde: Lasse Lehtinen, Risto Volanen: 1918 - Kuinka vallankumous levisi Suomeen. 2018. s. 158.

"Aseiden toimituksesta sovittiin suomalaisten kanssa, ja 20. tammikuuta Lenin antoi virallisen käskyn: "Suomen proletariaattia varten aseita: noin 10 000 kivääriä panoksineen, noin 10 kolmen tuuman tykkiä ammuksineen." Jatkossa seurasi vielä 25 000 kivääriä. Jos Smilga opastaisi yhtä tehokkaasti toimintaan kuin Trotski Pietarissa, sen pitäisi riittää suurimpiin kaupunkeihin ja se taas koko maahan. Suomalaiset toverit ja Smilga lähtivät Helsinkiin ja mukana meni myös rohkaisuja."

Lähde: Sama, s. 164.

https://www.finna.fi/Record/fikka.4302725

Suomalaisten kommunistien pylväspyhimyksenään palvoma Otto Ville Kuusinen, jolle Lenin antoi myöhemmin lisänimen "Suomensyöjä", tämän paasattua Suomen kaltaisten pienten valtioiden osan olevan sulautua suurempiin, ja kadota historiasta, äänesti SDP:n puoluetoimikunnassa 25. tammikuuta 1918 vallankumouksen aloittamisen ja samalla kommunismidiktatuurin puolesta.

Suomi torjui tuolloin Neuvosto-Venäjän suunnitelmat maamme kaappaamisesta oman diktatuurinsa orjavaltioksi, ja Suomi on edelleen itsenäinen valtio, kun taas sen kummemmin Neuvosto-Venäjää kuin Neuvostoliiton kommunismidiktatuuriakaan ei enää ole, ja tuohan se vasta kyrsii kommunisteja edelleen.

Partacuksen ei kannata kannata yrittää valehdella, sillä tämän päivän Suomessa ei kommunismipropaganda mene läpi, ja tämä näkyy jo siinä, että kevään 2019 eduskuntavaaleissa kommunistit saivat käytännössä 0-tuloksen, jonka johdosta molemmat puolueet poistettiin puoluerekisteristä, mikä tarkoittaa ettei Suomessa enää ole rekisteröityä kommunistipuoluetta.

Historioitsija Tuomo Polvinen toteaa näin.

"Polvinen korosti, että ”Suomen itsenäisyyden tunnustaminen ei ollut itsetarkoitus, vaan ensisijaisesti välikappale sosialistisen vallankumouksen toteuttamisen helpottamiseksi maassa”. ”…(Lenin) oli vakuuttunut, että jos yhteiskunnallinen vallankumous saataisiin aikaan Suomessa, uusi hallitus palaisi takaisin Venäjän yhteyteen muodostaen federaation sen kanssa”."

https://www.verkkouutiset.fi/lenin-tunnusti-suomen-itsenaisyyden-ja-nama-olivat-hanen-syynsa/

https://www.finna.fi/Record/eepos.2591733

Ja kuten jo ylempänä Volanen&Lehtinen teokseen viittasin, niin Venäjän bolsevikit aseistivat ja painostivat Suomen sosialidemokraatteja tekemään vallankumouksen, jonka onnistuessa Suomi olisi liitetty takaisin Venäjän bolsevikkien kommunismidiktatuuriin, mikä olisi suomalaisten kommunistien, ja siten myös Partacuksen mielestä ollut epäilemättä paratiisin porttien aukeamiseen verrattava tila.

Hupinsa kullakin.
Tänä päivänä suomalaiset kommunistit pimittävät edelleen Stalinin vainoissa murhattujen suomalaisten kohtaloista tehtyä laajaa selvitystä, jonka NKP toimitti SKP:lle jo 60 vuotta sitten vuonna 1960.

Tuon perusteella suomalaiset kommunistit näyttävät muista väitteistään huolimatta olevan edelleen haluttomia tuomitsemaan Stalinin rikokset, mikä saattaa johtua merkittävätä osaltaan siitä, että Stalin-kultti on saanut uutta nostetta Partacuksen itsensä mukaan "kiistatta fasistisella militaristisella ja imperialistisella" Venäjällä, ja suomalaiset kommunistit peesavaat Venäjän federaation kommunisteja tässäkin asiassa, aivan kuin he tekivät jo NKP:n vuosikymmeninä.

Pysykää asiassa porvaripoikaset. Extyökkärin tappamisvimma tuli esiin hänen kommentissaan. Hänen mielestään paras vasemmistolainen makaa nurmen alla. Suurempaa tappamishalua ei palstalla ole ennen kirjattu.

Luokkasodan kauhut tunnetaan. Dragsvikin vankileirihelvettitutkimus kertoo voittaneen suojeluskunta-armeijan verenhimon. Varkaudessa punaisten tappion jälkeen suojeluskunta teloitti suoralta kädeltä n. 180 antautunutta. Viipurissa toukokuussa tapahtui vielä suurempi joukkomurha. Jopa valkoisten agitaattori Ilmari Kianto kauhisteli antautuneitten murhattujen määrää kirjassaan "Elämän ja kuoleman kentältä" (1928). Samaan aikaan suojeluskunta-armeijan vaino kohdistui sivussa olleiden venäläisten siviilien joukkomurhaan.
Lappeenrannassa ammuttiin satoja antautuneita punaisia muutamassa päivässä huhtikuussa. Teloittajien johtajina toimivat liikemies Uno Serenius ja jääkäriyliluutnantti Väinö Srömberg.

Luokkasodasta alias kansalaissodasta ei sen enempää.
Porvarillinen nuoriso oppi tappamisen taidon poliittisesti toisenlaisia kohtaan. Heidät vieläpä palkittiin siten, että heistä tehtiin sankareita. Ketään ei tuomittu.
Ns. vapaussotakirjallisuus teki pahimmista murhaajistakin isänmaan sankareita.
Kuvioon kuului punaisten ryöstäminen ns. besorkkaus. Teloitettavaksi vietävien taskut tutkittiin viimeisen kerran ja puhdistettiin.

Luokkasodan esteetön tappaminen teki nuorista suojeluskuntalaisista verenhimoisia tappajia. Laki oli heidän puolellaan. Myöhemmin porvarillinen terrori syntyi kevään 1918 lähteestä ja jatkui aina 1944 saakka. Tämän jälkeen suojeluskuntaihannetta jatkoivat erilaiset perinnekerhot. SS-pataljoonan perinnekerho kiistää vieläkin natsisotilaidemme sotarikokset Neuvostoliiton alueella vaikka faktaa tietoa jo löytyy.

Suojeluskuntalaisten keskuudesta nousi luonnollista tietä aitonatseja.
Fasistisen AKS:n johtohahmo Elias Simelius toimi Kokoomusta lähellä olevan Sinimustat natsojärjestön johtajana.
Simeliuksen jälkeen Vilho Helanen toimi pitkään AKS:n johtajana.
Tunnettu lakonmurtaja Martti Pihkala sai tulikasteen myös suojeluskunta-armeijassa.
Esko Rekola toimi "Vapaussodan Rintamamiesten Liiton" sihteerinä ja Aamulehden toimittajana. Hän toimi äärioikeiston taustavaikuttajana.
Paavo Susitaival (alkuperäinen nimi Siven) hääri Lapuan Liikkeessä ja Mäntsälän kapinan joukoissa.
Tunnettuja fasisteja olivat myös. Elmo E. Kaila, Ragnar Nordström, Gunnar von Herzen ja Paavo Talvela.

Tässä muutamia.
Oivallinen kokoomateos suomalaisesta fasismista tutkimuksessa "Suomalaiset fasistit, mustan sarastuksen airuet" (2016). Tutkijat: Oula Silvennoinen, Marko Tikka, Aapo Roselius.

Teollisuuspamppujen rahoittama Aktivistiliike kehitti suursuomiaatetta. Sieltä se eteni suojeluskunta-armeijaan ja porvarilliseen puoluekenttään. Kansallisuustutkimus katosi tieteenä poliittiseksi hourioliikkeeksi, suurvalta-ajatteluksi.
Jääkäriupseeri Friedrich Jakobsson ilmaisi asian selvästi vuonna 1917:
" Suomen kansan rajat eivät ole Suomen valtion nykyisellä itärajalla tyydytetyt, eivät valtiollisessa, kansallisessa, taloudellisessa, eikä strategisessa suhteessa. Äänisjärvellä ja Vienan suilla ovat pyhät rajapyykkimme, luonnon ja kansallisuuden määräämät - meillä ei ole oikeutta pettää luonnon ääntä."
Tästä teesistä pidettiin kiinni syyskuulle 1944. Kolmen Kannaksen rajasta tuli virallinen mantra. Takana olivat turmiolliset sodat, jotka alkoivat maaliskuussa 1918, jolloin suojeluskuntalainen vapaajoukko hyökkäsi Vienaa valloittamaan.
Suursuomeen katsottiin myös kuuluvan Itämeren rantojen suomalaisasutuksen alueet. Inkerinmaa ja Viro. Houreellisimmat rajat vedettiin pohjoisessa; Ruotsin Länsi-Pohja ja Norjan Ruija olisivat olleet suomalaisalueita.

Ruotsin äärioikeisto propagaoi tahollaan suurruotsi aatetta. Itämerestä olisi tultava Ruotsin sisämeri kuten se aikoinaan oli. Virallinen Ruotsi ei siihen lähtenyt.

Käsittelyyn tulee seuraavaksi ns. heimosodat, jotka eivät olleet heimosotia vaan valloitussotia. 1920 - 1930 lukujen heimosotakirjallisuus johti tarkoituksellisesti lukijoita harhaan. Mitään kapinoita Itä-Karjalassa ei ollut saatikka avunpyyntöjä Neuvosto-Venäjän "sortoa" vastaan. Yksittäisiä porvareita, kauppiaita ja muutamia pikkuyrittäjiä lähtivät Suomeen valloittajien perääntyessä. Neuvosto-Venäjän valta vakiintui Itä-Karjalassa vasta 1920 luvulla. Suomalaiset heimosoturit olivat valloitus- ja ryöstöretkellä.
"Heimosodat"olivat vapaajoukkojen rosvoretkiä ja jossa mukana oli suursuomi aate. Valtio ei tukenut niitä virallisesti mutta antoi varusteita, aseita ja muuta mukaan.

Ajatelkaapa. Suomi sai itsenäisyyden 31.12.1917. Jo reilun kahden kuukauden kuluttua Suomesta lähetettiin sotilasosastoja anastamaan entisen emämaan alueita. Röyhkeyttä ei ainakaan puuttunut vaikka heimosotaretket päättyivät fiaskoon.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006366418.html
Uusnatseille paha takaisku.
Levykauppa äx ei suvaitse tehtävän natseja ihannoivia lauluja. Vielä vähemmän se suvaitsee niitä esitettävän Hitlerin 130 vuotissyntymäpäivän tilaisuudessa.

Sotaretki Vienaan.
Vienan valloitusyritys alkoi maaliskuun lopulla 1918 vain reilut kaksi kuukautta itsenäisyyden myöntämisen jälkeen.
Retken johtaja toimi upseerikoulutuksen saanut Carl Malm. Valkoisten senaatti Vaasassa ja Mannerheim antoivat suostumuksen. Sotaretki oli virallinen vaikka sitä virallisesti ei julistettu.
Malmin n. 400 henkinen vapaajoukko ylitti itärajan 21.3.1918. Syys-lokakuun vaihteessa 1918 viimeiset 50 vapaajoukkolaista pakenivat takaisin Suomeen. Viena ei ottanut heitä alunperinkään vastaan. Mitään vienalaisten avunpyyntöä tai kapinaa neuvostovaltaa vastaan ei ollut. Sotaretki oli selvä valloitusretki esiliinana heimoaate.
Malmin joukkoon sotilaita ei määrätty. Värväys tapahtui vapaaehtoisista. Siitä nimitys "vapaajoukko".
Media ja vapaajoukon johto oletti Vienan nousevan kapinaan. Kävi päinvastoin mutta valkoinen heimosotakirjallisuus teki siitäkin sankaritarinan.

Ensin vapaajoukko valtasi aseettomien asukkaiden kyliä lähelle Petroskoita.
Silloinen media hehkutti kansanousua ja Vienan siirtymistä osaksi suursuomea.
Mannerheim uhosi ensimmäisellä miekantuppikäskyllä 1918 Vienan "vapautusta" ja bolsevikkien poistamista Vienasta. Tosin heitä ei siellä paljon ollutkaan mutta ei myöskään sotatoimia neuvostovaltaa vastaan.
Englanti ei sallinut Saksan ja suomalaisten yhteishyökkäystä Pietariin. Englanti varusti Suomesta paenneita punakaartilaisia ja vienalaisia Malmin joukon karkottamiseksi. Englanti jopa pommitti lentokoneesta pääasemaa Uhtuaa.
Lopulta oli enää 50. Osa poislähtijöistä oli sairaita, heikkoja, pakenivat, ajettiin pois kurittoman käytöksen vuoksi. Kolmasosa kaatui taisteluissa.
Vienalaiset ajoivat vapaajoukon rippeet Suomeen syyskuun lopulla.

Vapaajoukkolaisten kirjeistä kotiin tietoa.
Suhteet paikallisiin katkesivat heti alussa. Joukoissa pelkkiä seikkailijoita ja sotasaalisrosvoja. Jo Uhtualle tultua paikallisten vihamielisyys näkyi. Suomalaiset normaaliin tapaan juopottelivat, ryöstivät, tappelivat keskenään. Sukupuolitaudit levisivät. Ruotsalaiset vapaajoukkolaiset osoittivat suoraan vihan vienalaisia kohtaan (ehkä ylemmyydentunne kuten suomalaisilla vääräsukoisia vastaan). Upseereilla oli mukana maksettuja naisia.

Malm kirjoitti Mannerheimille, että vienalaiset haluavat olla rauhassa ja omissa oloissaan eli eivät hyväksyneet maahantunkeutumista.
Uhtualla pidetyssä kansalaiskokouksessa Malm julisti Vienan suomalaiseksi maaksi. Väki ei taputtanut.
Suojeluskunta-armeijan agitaattori/lehtimies Ilmari Kianto kirjoitti lokakuussa 1918 Mannerheimille synkän kirjeen moittien joukkoja moraalittomiksi huligaaneiksi yms. Kianto agiteerasi vienalaisille Uhtulla suuresta Suomesta (löytyy monista lähteistä, hänen omistakin).

On selvää, että vienalaiset muistivat 23 vuotta myöhemmin menneet, kun Suomen armeija alkoi rakentaa Itä-Karjalaan keskitysleirejä.

Suursuomiporvareiden suursuomiaate olisi saattanut kuolla ellei heidän vahvin tuki Saksa olisi hävinnyt maailmansodassa. Se synnytti vapaajoukkolaisten vyöryn ja kohteena enemmän tai vähemmän Neuvosto-Venäjän kukistaminen. Mutta sekään ei ollut johdonmukaista. Täytyi sotia keskenäänkin!!
Mennään Saksaan seuraavaksi marraskuuta 1918 muistellen.

Omituinen kanta perussuomalaisilla.

Perussuomalaisten kansanedustaja Kristian Sheikki Laakso (twitter) tutkija Oula Silvennoisen apurahasta ja tutkimuksesta, joka käsittelee holokaustia:
– Puoli miljoonaa johonkin lässytykseen ja Perussuomalaisten haukkumiseen.
Eli tutkimus holokaustista on lässytystä ja perussuomalaisten haukkumista. Vastustavatko Persut holokaustin tutkimista?
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikahyvrinen1/perussuomalaisten-agenda-ja-toteutus/

Korkea-arvoinen perussuomalainen viestittää holokaustin tutkimisen (Suomen osalta) hupijutuksi. Hyökkäys on kohdistettu Oula Silvennoiseen, joka on toinen "Villi Itä" tutkijoista.
Holokaustia tulee tutkia. Suomenkaan osuus siinä ei luultavasti ole täysin tullut esille. Viittaan mm. ss-pataljoonaan, joka rellesti Ukrainassa ja Kaukasuksella.

Ryhtyessään vallankumoukseen ja kapinaan laillista hallitusta vastaan Suomen sosialidemokraattien johto oli täysin tietoinen siitä, että he syyllistyvät valtiopetokseen, ja ollessaan tietoisia ja auliisti mukana Venäjän bolsevikkien maailmanvallankumouksen suunnitelmissa Suomessa, he syyllistyivät myös maanpetokseen.

Kapinan sosialidemokraattinen johto pakeni kuin rotat laivasta Venäjän bolsevikkien syliin, jättäen kiihottamansa rivipunaiset ottamaan vastaan ne maanpetostuomiot, jotka heidän itsensä olisi kuulunut kärsiä.
Kommunisteilta ei ole löytynyt moitteen sanaa noiden rikollisten: Kuusisen, Tuomisen, Mannerin, Rovion, Tokoin, Gyllingin ja muiden suuntaan.

Bolsevististä maailmanvallankumousoppiaan levittävä Venäjä aseisti ja yllytti Suomen sosialidemokraatit kapinaan maamme laillista hallitusta vastaan ja mikäli se olisi onnistunut Lenin et kumppaneiden toivomalla tavalla, niin Suomi olisi pakkoliitetty osaksi Neuvosto-Venäjän bolsevikkidiktatuuria.

Vallankumouksen epäonnistuminen harmittaa tietysti Partacusta ja muita kommunismidiktatuurin puuhastelijoita, mutta meille tervejärkisille suomalaisile tuo on luonnollisesti hyvä asia, sillä voimmehan juuri tuon johdosta elää tänäänkin itsenäisessä ja demokraattisessa maassa, eikä osana Putinin fasistista, militaristista ja imperialistista Venäjää, puhumattakaan ettei Suomen tarvinnut kokea Neuvostoliiton kommunismijohdon piittaamattomuuden ja julmuuden aikaan saamia nälähätiä, joukkovainoja, teloituksia ja vuosikymmeniä jatkunutta kommunismidiktatuuria.

Saksan ja Venäjän suhteet lämpenivät Leninin Venäjälle paluusta lähtien, ja maiden sotilaallis-poliittinen yhteistyö jatkui aina vuoteen 1935 asti ja muutaman välivuoden jälkeen jälleen elokuussa 1939, jolloin Neuvostoliitto ja Saksa, Stalin ja Hitler, sopimallaan hyökkäämättömyys- ja etupiirisopimuksella käytännössä allekirjoittivat myös alkusanat toisena maailmansotana myöhemmin tunnetulle sodalle Euroopassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rapallon_sopimus

"Saksan ja Neuvostoliiton sotilasyhteistyö maailmansotien välillä"

https://vasenkaista.fi/2016/09/saksan-ja-neuvostoliiton-sotilasyhteistyo-maailmansotien-valilla/

"Bolsevististä maailmanvallankumousoppiaan levittävä Venäjä aseisti ja yllytti Suomen sosialidemokraatit kapinaan..."
Virallisten tutkimusten mukaan suojeluskunta-armeija sai monikymmenkertaisesti aseita ja sotavoimaa ulkomailta kuin Punainen Kaarti. Mannerheim sai Pohjanmaan venäläisiltä kaiken sen aseistuksen, venäläisiä upseereita joukkoihinsa, Ruotsista aseita ja 1600 sotilasta, joista 80 aktiivisotilasta ja 300 upseeria, Virosta sotilaista, Saksasta 2 ammattidisioonaa aseistuksineen.
Punakaarti sai Neuvosto-Venäjältä muutama tuhat kivääriä ja vain kymmenissä vapaaehtoisia sotilaista.
Jos porvareiden saama ulkomainen tuki olisi tullut Punakaartille, lahtarikaarti olisi lyöty nopsaan.

Ilman muuta kommunismidiktatuurin puuhastelijoita harmittaa vieläkin, ettei Venäjän bolsevikkidiktatuuri pystynyt antamaan enempää tukea Suomen vallankumouksellisille, ja maamme säilyi itsenäisenä, vapaana demokratiana, kun taas Neuvostoliiton kommunismidikatuuri teki itsemurhan.

Porvarit ovat esitettyjen kommenttien perusteella ulalla itsenäisyyden alkuajoista. Kirjoittelevat puuta heinää. Luokkasodassa suomalainen fasismi sai synnyinkasteen. Se oppi suursuomiaatteen, rotuopin venäläisistä muita ihmiskuntaa alempana rotuna ja verta hyytävän marxilaisen työväenliikkeen tuhoamisvimman. Hitler kirjasi näitä teesejä vasta useita vuosia myöhemmin.

Mennään Saksaan. Sen kautta tulee yleiskuva Itä-Euroopan sekamelskasta Saksan tappion jälkeen I maailmansodassa. Taustatietoa.

Saksa pyysi Ententeltä aselepoa 4.10.1918.
Keisari luopui vallasta 10.11.1918.
16.12.1918 Helsingistä poistuivat viimeiset saksalaiset sotilaat mukana Suomen sotaministeriksi valittu Wilhelm Thessleff. Valkoisten puolella olleiden saksalaisten joukkojen päällikkö Von der Golz poistui.
Olisi luullut että isänmaa olisi ryhtynyt rakentamaan maansa taloutta. Toisin kävi. Sotaa jatkettiin suursuomen nimissä vuoteen 1922 saakka. Terrorisikut Pietarin alueelle jatkuivat 1920 luvun lopulle saakka.

Saksan kuului aselepoehtojen mukaisesti poistaa armeija rintamilta. Lännessä se totetui nopeasti. Idässä ja Brestin rauha Neuvostovenäjän kanssa olisi edellyttänyt keskusvaltojen poistumista. Toisin kävi. Saksalaisia joukkoja jäi Baltiaan, Puolaan ja Ukrainasta iso osa rauhanehtojen mukaan jäi Saksalle sekä suurin osa Valko-Venäjän alueista.
Näistä joukoista tuli vapaajoukkoja, Freikorpseja. Osa oli ammattisotilaita, osa värvättyjä vapaaehtoisia. Joukot toimivat kuten suomal. vapaajoukot Vienassa. Saksan hallitus antoi hiljaisen tuen ja aseíta. Virallista armeijaa ei ollut vaan vapaajoukot saalistivat sapuskan ja muuta tarpeellista ryöstämällä paikallisilta siviileitä. Vapaajoukot järjestivät jopa yhdessä venäläisten valkoisten ja Baltian valkoisten kanssa sotaa Neuvosto-Venäjän kukistamiseksi mutta myös pystyttääkseen Baltiaan saksalaisen kuningaskunnan.
Entente vuoroin tuki Saksan vapaajoukkoja, vuoroin, lopulta vaati Saksaa vetämään Baltiasta sotavoiman pois. Entente aseisti Baltian maita, eniten Viroa, sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan. Viro toimi 1919 syksyllä taaarin kenraali Judenitsin joukoissa Pietarin valloittamiseksi mukana suomalainen vapaajoukko (valkovenäläisten kanssa punaisia vastaa mutta jotka venäläisporvarit julistivat avoimesti Suomen itsenäisyyden peruuttamista!). Tästä myöhemmin.

Maailmansodan päättyminen lopetti suursodan ja virallisten armeijoiden taistelut. Tilalle astuivat idässä ns, vapaajoukot alias palkkasoturit. Poikkeuksena Neuvosto-Venäjä rakensi kiireellä vakinaista Puna-armeijaa mutta oli hätää kärsimässä vuoden 1919 lopulle saakka.
Saksassa syntyi syksyllä 1918 Kielin matruusien kapina. Vähän myöhemmin Saksan marxilaiset sosiaalidemokraatit julistivat Saksan sosialistiseksi tasavallaksi. Saksassa maailmansotaa tukeneet sosialidemokraatit kutsuivat armeijan joukko-osastoja tukahduttamaan vallankumousyrityksen.

Aselepoehtojen mukaan Saksan tuli pitää maksimissaan 100 000 miehen vahvuista armeijaa muiden tiukkojen määräysten ohella.
Sotaa käyneet sotilaat ja ammattiupseerit jäivät työttömiksi. Idässä käytiin sotaa ja siellä oli ryöstettävää ja muutakin.
Sekä suomalaisten että saksalaisten keskuudessa nousi vapaajoukkojen aikakausi, palkkasoturien aikakausi. Yksi vihollinen oli yhteinen. Se oli Neuvosto-Venäjä. Keskinäiset taistelut puolestaan johtuivat muista syistä. Pääsyy oli Saksan (ja Suomenkin) valtapyyteet aikakaudelle Neuvosto-Venäjän kukistumisen jälkeen.

Osio Saksasta jatkuu.

Tähän tajunnan rajäyttävän eepokseen tulisi viela lisätä iiriksen,veronikan ja parta"feministin" totuuteen perustuvat aivopierut ja kaikki on taas upeaa tai fantsua siis kyllä kuplassa on ihkuuuuuuuuuuuuu.

Lähdeteos aloituksessa on "Villi Itä" tutkimus. Se perustuu historiallisiin tosiasioihin. Samalla se korjaa I maailmansodan jälkeiseltä ajalta mm. suomalaista heimosotamyyttiä puhtaaksi 1920 luvun heimosotakirjallisuudesta.
Kertomus Viena vapauttamista Venäjän ikeestä täydellisenä fiaskona on vasta alkua. Vapauttajat eli suomalaiset vapaajoukot käyttäytyivät kohtuullisen sivistyneesti Vienassa (Vienalaiset ajoivat heidät itse maasta pois) mutta Virossa vapaajoukot näyttivät roiston kyntensä.

Villi Itä:
"Valtava haaska". (sivut 73 - 79).

Haaska oli Venäjän keisarikunnan konkurssipesä, josta kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät saamaan osansa. Suomen Vienan valloitusyritys oli ensimmäinen jakoyritys.
Saksan joukot olivat Baltiassa ja Virossa Brestin rauhan 3/1918 aikoina. Brestin rauhassa Neuvosto-Venäjä joutui luovuttamaan Lähes koko Ukrainan ja nykyisin Puolalle kuuluvia alueita. Saksan kärsittyä tappion maailmansodassa, N-Venäjä irtisanoi Brestin rauhan. Saksa siirti armeijaa länteen mutta joukko-osastoja jäi Baltiaan.
Puolaa ei ollut olemassa aikoihin. Osa kuului tsaarin Venäjään, osia ltävalta-Unkariin. Aikaisemmin Puolan omistaja oli joskus ollut Ruotsi suuruutensa päivinä.
Lopputelemana Viro, Latvia, Liettua, Puola, Unkari, tsekit ja slovakit itsenäistyivät valtioiksi.
Kaikki valtiot olivat monikansallisia. Yhteinen nimittäjä vapaajoukoilla oli kumota Venäjän neuvostohallitus. Neuvosto-Venäjän puolelta kysymys oli valitollisesta olemassaolosta.
Vuonna 1919 N-Venäjä oli laidoilta ympäröity. Kansalaissota lähestyi ydinalueita Moskovan ympärille.
Vapaajoukoissa soti monenlaisia kansallisuuksia, sotivat keskenäänkin mutta yhteistä oli sosialismin vastustaminen. Viron joukoissa oli tsaarin sotilaita. Latvian valkoiset sotivat saksalaisten kanssa punaisia vastaan mutta saksalaiset Latvian porvareita ja Latvian porvarit saksalaisia porvareita vastaan. Saliinhimo voitti ajoittain ideologiosen taustan. Viro ajoi ensimmäisen suomalaisen vapaajoukon pois mutta toisella kertaa hyväksyi yhteiseen tsaarin kenraalin venäläisten sotaretkeen Pietarin valloittamiseksi syksyllä 1919 suomalaisetkin. Suomalaiset sotivat valkoisten venäläisten alaisuudessa. Englanti tuki milloin mitäkin vapaajoukkoa. Englanti ei laskenut sotilaita Venäjän alueelle mutta hallitsi laivastollaan Itämerta ja jakoi aseita "tarvitseville" mm. virolaisille.
Paradokseja riitti. Heimosotakirjallisuus loi ihanteellisen, totuuden vastaisen kuvan vapaajoukkojen sotaretkistä.
Sekin oli yhteistä, ettei sotaa julistettu eikä varsinaisia rintamia ollut.

Maailmansodan jälkeinen sotiminen oli kaikkea muuta kuin sotaa jonkun kansallisuuden puolesta tai vastaan. Samoja kansallisuuksien edustajia nähdään vastakkaisissa ryhmissä. Suomalaisia soti mm. Virossa Venäjän kenraalin Judenitsin joukoissa Pietaria valtaamassa.

"Saksan kuningaskunta Baltiaan".
Hankkeen puuhamiehenä nähdään Suomen valkoiset vuonna 1918 voittoon vieneen kenraali Von Der Golzin hankkeena.

Saksan armeijan moraali katosi idässä aselevon myötä. Tallinnan sotilastukikohta möi lentokoneet, polttoaineet ja muuta kalustoa ja särkivät loput. Armeijasta
karkasi sotilaita omin päin.
28.11.19 sotaa tukevien demarien , Berliinissä olevien upseerien sekä Riian ja Mitaun (Jelgava) sotilasneuvostojen edustajien välillä päätettiin Rautaprikaatista turavaaman sikäläisten joukkojen vetäytymisestä Venäjän alueelta. Rautaprikaatista syntyi ensimmäinen saksalainen vapaajoukko. Se myös jäi Latviaan. Muodollisesti sotilaille maksettiin palkkaa. Käytännössä myöhemmin sotilaat hankkivat toimeentulonsa ryöstämällä.
Muodollisesti ne toimivat Saksan hallituksen tuella mutta käytännössä tekivät mitä itse tahtoivat. Saksassa sotilaat olisivat jääneet työttömiksi.
Poliittinen tavoite mukana selvä; Saksan itärajojen turvaamiseksi bolsevikkeja ja puolalaisia vastaan.
Loppuvuodesta 1918 Saksaan alkoi syntyä vapaajoukkoja, jotka sotivat Sleesiassa, Puolassa ja Baltiassa saksalaisen imperiumin puolesta sekä Venäjän bolsevismin kukistamiseksi.

Jo Brestin rauhan jälkeen Kuurinmaan (Latviassa) baltiansaksalainen aatelisto julisti Kuurinmaan herttuakunnan perustetuksi Saksan keisarin suostumuksella. Mukana oli virolaisia. Se aiottiin Saksan suojeluksessa olevaksi baltialaiseksi kuningaskunnaksi pääkaupunkina Riika. Aie oli latvialaisten porvareiden kanssa ristiriidassa.

Itävaltio alias Oststaat (Itävaltio) kummitteli vuoden 1919 lopulle, jolloin Entente pakotti saksalaiset lähtemään Baltiasta.Toisaalta syksyä kohden Neuvosto-Venäjä alkoi menestyä kansalaissodassa valkoisia ja interventtejä vastaan. Pietarin valloitushanke johti pakokauhuun ja kilpajuoksuun turvaan. Lopulta tiedämme, että Tarton rauhaneuvottelut lopettivat vihollisuudet Baltiassa keväällä 1920.
Oststaat tarkoitettiin käsittämään Itä- ja Länsi-Preussin (alueita nykyisestä Puolasta) ja Baltian. Sillä Saksa olisi estänyt Baltian maiden itsenäistymisen ja olisivat saaneet baltiansaksalaiset pysymään johtavissa asemissa.
Saksa muodosti ensin Baltische Landswehr vapaajoukot. Sitten tili Rautaprikaati Kuurinmaalle.
Kaikkissa idän vapaajoukoissa oli sekä ammattisotilaita että värvättyjä vapaaehtoisia.

Suomen suojeluskuntien ystävä kenraali von der Golz soti ensin Sleesiassa vapaajoukoissa paikallisia kansallisuuksia vastaan, joissa kansallisvaltioliike eteni Itä-Unkarin monarkia kukistuttua. Rajat syntyivät, rajariidat jatkuivat. Syntyneet valtiotkin olivat silti monikansallisia. Seuraavaksi niitä järjesteli natsien Saksa.

Yhtä paljon kuin porvarit sotivat Neuvosto-Venäjän kukistamiseksi, ne sotivat keskenäänkin.

Seuraavaksi katsaus v.d, Goltzin osuudesta Baltiassa. Sen tiedämme, ettei saksalaista kuningakuntaa sinne syntynyt ja Hitlerinkin sotavoima joutui poistumaan alueelta.

Jaahas . olet jälleen ryhtynyt muistelemaan liki 100v. vanhoja asioita. eikö kommareilla ole mitään uudempaa - nykyaikaista? Veneuela on tietenkin, mutta sielläkin kommunistinen aate on ajanut maan kaaokseen ja sekasortoon sekä kurjuuteen.

Partacuksen on edelleenkin hyvin vaikea hyväksyä sitä, että Suomeen ei koskaan tullut kommunismia. Partacuksen on liki mahdotonta hyväksyä Suomen säästyneen kommunistiselta diktatuurilta ja kurjuudelta, pysyen ja kehittyen länsimaisena demokratiana ja hyvinvointivaltiona. Kaikkein pahinta kaikille kommunisteille on ollut kautta aikain Suomen itsenäisyys. Sitä on yritetty tuhota mm. tukemalla sotiemme aikana eri tavoin vihollista. Vihollista, jonka tarkoitus oli vallata Suomi ja tuhota Suomen kansa ja kulttuuri.

Partacus ei kykene käsittämään, että Suomen kansa - ei mikään ryhmittymä tai puolue - päätti ja päättää edelleenkin maamme asioista. Parhaiten asian näkee siitä, että demokraattiset ja isänmaalliset puolueet voittavat vaalit toisensa perään ja kommunistit eivät enää ole edes puolueita.
Kyllähän sen ymmärtää, että utopistinen unelma sortuessaan tuo henkisiä vaikeuksia. Mutta kun sortumisesta ja tuhosta on 30v., niin olisihan ollut aikaa sen käsittelemiseen ja henkiseen hyväksymiseen.

Noooh... jokainenhan kykyjensä mukaan. Eipä Partacuksen nillityksillä mitään vaikutusta ole mihnkään.

ystävällisesti
TimoEspoosta

Neuvosto-Venäjä joutui Brest-Litovskin rauhansopimuksessa maaliskuussa 1918 taipumaan Saksan ehtoihin Suomen suhteen.

"Rauhansopimus yhtäältä Saksan, Itävalta-Unkarin, Bulgarian ja Turkin sekä
toisaalta Venäjän välillä"

-

"Myös Suomi ja Ahvenanmaan saaret tulee tyhjentää välittömästi venäläisistä joukoista ja venäläisestä punakaartista ja Suomen satamat Venäjän laivastosta ja merivoimista. Niin kauan kuin jäät estävät sotalaivojen siirron Venäjän satamiin, tulee sotalaivoilla olla jäljellä vain harva päällystö. Venäjä lopettaa kaiken kiihotuksen ja propagandan Suomen hallitusta ja julkisia laitoksia vastaan."

https://histdoc.net/historia/1917-18/brest.html


Lenin ja muut bolsevikkidiktatuurin puuhastelijat olivat vaatineet ja aseistaneet Suomen sosialidemokraatteja tekemään vallankumouksen, jonka onnistuminen olisi tiennyt Suomen itsenäisyyden menetystä ja liittämistä osaksi Neuvosto-Venäjän bolsevikkidiktatuuria.

"Helsingin vallankumouksellisen venäläisen aluekomitean puheenjohtaja Smilga, helmikuu 1918

Suomen vallankumous ja venäläiset sotilaat."

https://histdoc.net/historia/1917-18/smilga.html

Suomi jäi tuolloin valtaamatta Leniniltä ja samaa reilut kaksikymentä vuotta myöhemmin yrittäneeltä Stalinilta, ja heidän täkäläisiltä rikoskumppaneiltaan, jotka ryhtyivät maanpetokselliseen toimintaan yrittämällä asevoimin kaataa Suomen laillinen hallitus ja muuttaa Suomen valtiomuoto kommunismidiktatuuriksi.

Se, että Suomi säilyi itsenäisenä ja demokraattisena valtiona kyrsii näemmä edelleen vielä jäljellä olevia kommunismidiktatuurin puuhastelijoita, ja sehän on kerrassan hyvä seikka se.

Edellä kirjoittaneet porvarit käsittävät mainiosti virallisen tutkimuksen tuhoavan ihanteelliseksi kirjatut heimosota- ja vapausotamuistelot 1920-30 luvuilta.
Viittaan aloitukseen. Tutkijat ovat penkoneet ison kasan kotimaisia ja ulkomaisia arkistoja valtion apurahojen tuella. Sodanjälkeiset kommunistit eivät voineet haaveillakaan "Villi itä" tutkimuksessa esiintulleista tosiseikoista mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kytkös Saksaan on mitä ilmeisempi valkoisen Suomen edustajilla. Saksan haaveet kuningaskunnasta Baltiassa, kun se epäonnistui ensin Suomessa, olisivat tehneet niistä Saksan alueita. Suomalaisten vapaajoukkojen sota tsaarin kenraalin joukoissa Pietaria valtaamassa (sen esittely tulee Goltzin tarinan jälkeen) esittää surkuhupaista loppua vapaussotamyytille. Kaikki Venäjän valkoiset kenraalit sanoutuivat irti Suomen itsenäisyydestä. Hitlerin Saksan tahto alistaa Baltia Saksan alaisuuteen on kuin elävä toisinto saksalaisesta kuningaskunnasta Baltiassa.

Yli 300 sivuista kirjaa voi esitellä vain pääkohdittain. Historialliset kuviot on esitetty oikein. Vapaajoukkojen tarkoitusperät alueen punaisten lyömisessä on selviö ja siihen liittyy surkuhupaisa porvareiden toinen toistensa rosvoaminen. Golz poistuu vapaajoukkoineen Baltiasta suuren kuormaston kanssa Liettuan kautta Saksaan mukanaan ryöstösaalis ja sotilailla enintään kannettavat käsiaseet mukana. Suomesta tehtyjen heimosotien häviön mukana vapaajoukot olivat onnellisia selvitäkseen hengissä. Itärajan takana ei paljon ryöstettävää ollut mutta vähäkin ryöstettiin. Englannin rooli tukea Vienassa punaisia, Virossa valkoisia virolaisia ja venäläisiä, Latviassa sotia yhteistuumin porvareiden kanssa punaisia vastaan, ampua mereltä tykeillä Goltzin joukkoja ja pakottaa saksalaiset poistumaan Baltiasta. Goltzin liittoutuminen venäläisen kenraalin kanssa sota-aikeessa Pietarin valtaamisesta, joka ei onnistunut yhdenkään marssiaskelen vertaa.
Esittelystä on pakko karsia henkilötyyppejä, kuka minnekin myöhemmin meni. Joitakin voi mainita.
Suosittelen jokaiselle tutkimuksen luettavaksi. Kannattaa lukea siten, että tekee muistiinpanoja oleellisesta.

Olen ikuisesti Timolle Espoosta kiitollinen, kun patisti lukemaan eversti Matti Lukkarin tutkimuksen "Asekätkentä" (1984). Lukkari kertoo sen toimeenpanevan organisaation täydellisesti ja jossa hänen isänsä Reino oli yksi johtajista. Kuten aiemmin sanoin, vain yksi puute oli; Lukkari jätti kertomatta natsikapinaa valmistelleen asevarkaiden poliittisen johdon muilta osin paitsi Airon osalta. Airo tiesi ja tuki asevarkaiden touhuja. Oletus poliittiseen johtoon kuulumisesta on ilmeinen. Oletan että johtoporras tulee ilmi vaikka sitä koskevia asiakirjoja on hävitetty.

Oiotaanpa sitten jälleen nimimerkki Partacuksen Leninin propagandaopin mukaista valehtelua.

On tietysti aivan luonnollista se että Neuvosto-Venäjällä Kremlin maailmanvallankumousssuunnitelmia edistämään perustetun SKP:n kannattajia harmittaa edelleen Suomen itsenäisyyden säilyminen, ja eritoten sen vuoksi, ettei heidän aatteellinen isäntämaansa Neuvostoliitto onnistunut valloitussuunnitelmissaan maamme suhteen.

"Suomalaisten arkistolähteiden mukaan Arvo Poika Tuominen tapasi myöhemmin 1950-luvulla Pariisissa Valo Nihtilän ja kertoi everstille, että asekätkentä oli pelastanut Suomen. Tuominen perusteli väitettään sillä, että Valvontakomission johtaja Andrei Zdanov oli raportoinut Moskovassa Stalinille Suomessa valmistellusta operaatiosta. Stalinin päätös oli tämän jälkeen ollut se, että Suomen vuoro tulee myöhemmin."

https://www.suomensotilas.fi/asekatkenta-pelasti-suomen/

"Myöhemmin" ei sitten tullut koskaan, vaikkei se suinkaan suomalaisten kommunistien yrityksen puutteesta johtunut, vaan Suomen kansalaisten sitkeästä demokratia-linjasta, joka kykeni pitämään militaristisen ja imperialistisen Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin rajojensa ulkopuolella aina sen oman elinkyvyttömyytensä lopulta ymmärrettyään toteuttamaan itsemurhaan asti.
Suomalainen kommunistinen liike on 0-kannatuksella niin ikään itse kaivamassaan haudassa.

Goltzin ja Saksan vapaajoukon tarina Baltiassa.

Goltz pettyi Sleesiassa vapaajoukon olevan aivan muuta kuin kurinalainen armeija. Hän ei käsittänyt silloisen Euroopan muutoksesta. "Isänmaalliset" sodat oli sodittu ja jäljelle jäi ryöstösaaliin hankkiminen. Saksassa odotti kurjuus ja työttömyys. Mutta upseerillekaan ei muuta ollut kuin sota, jota hän osasi. Virta vei.

Goltz saapui Latviaan Kuurinmaalle Riianlahden niemelle 1.2.19. Muu osa Latviasta oli punaisten hallinnassa. Välissä siellä täällä rosvojoukkoja. Vapaajoukkolaisille luvattiin Latviasta maatiloja.
Goltz saapui Rautaprikaatiksi nimettyyn vapaajoukkoon, jota johti Bischoff. Hän hankki terroristisen sodan kannukset Saksan siirtomaassa Namibiassa, jossa surmattiin mm. hererojen alkuperäiskansa lähes sukupuuttoon julmasti ja raa'asti. Kylät poltettiin, kiinni saatu herero ammuttiin välittömästi. Latviassa oli vastassa monietninen väestö ja joukossa heille inhottuja juutalaisia
Goltzille ja Bischoffille Latvian väestö oli sivistymätöntä, Bolsevikit kuvattiin heimoksi, joka ei kunnioittanut kulttuuria ja sivistystä. Kommunistit ja juutalaiset kuvattiin sekasikiöiksi. Vapaajoukkolaisten estot oli poistettu julmuuksilta. Tappaa voi ketä vain kun ilmaisi sen olevan bolsevikkisaastaa tai siihen tartunnan saanut.
Rautaprikaati kasvoi Rautadivisioonaksi, vapaaehtoisten sekä ammattisotilaiden joukoksi kuten Suomen vienanretkeläiset keväällä ja kesällä 1918.
Rautadivisioona otti tunnukseksi pääkallon ja ristissä olevat sääriluut. Sattumaltako Hitler asetti SS:lle saman symbolin!
Vapaajoukkolaisista natsit saivat ainesta SA-joukoilleen 1920 luvulla ja joita rahapohatat rahoittivat.

Englanti hyväksyi saksalaiset niin kauan kuin Latvia oli punaisten hallussa.
Maaliskuussa 1919 Golzin armeija kasvoi14 000 sotilaaseen ja oli valmis saksalaisen kuningaskunnan luomiseksi. Joukossa oli sotilaita Suomen sotaretkeltä 1918 vapaaehtoisina.
Englanti toi sotalaívoja rannikolle. Vapaajoukkolaisia saapui maitse Liettuan läpi kunnes myöhemmin Liettua pisti rajat kiinni.
Rautadivisioona eteni Riikaa kohti ryöstellen ja raiskaten.
Myös punaiset syyllistyivät tappoihin. Kaikki sotilaosastot hankkivat elintarpeita vallatuilta alueilta.
Vastustajan demonisoiminen on tuttu ilmiö. Sivulla 177 natsiksi kasvanut Kaarlo Kurki kuvaa "aasialaisia bolsevikkeja" venäläisjuutalaisiksi, jotka ihailivat uhrien rääkkäämistä mutta omat valkoiset olisivat olleet siistejä. Venäjän vallankumousta esiteltiin juutalaisten salaliittona omien tarkoitusperien edistämiseksi. Tie juutalaisvainoille aukaistiin. Kurkolla ja lähes kaikilla valkoisilla oli antisemistismi oppina.

Huhtikuussa 1919 Englanti olisi tukenut Goltzia, jos se valtaisi Latvian porvarihallitukselle Riian. Hallitus oli nimiä papereilla ilman sotilaita ja vaikutusvaltaa. Saksalla oli kuningaskunta-ajatus eikä se sopinut kuvioon Ulmanis vangittiin mutta pääsi pakenemaan engl. sota-alukselle.

Goltz valtasi Riian 23.5.19 eikä edemmäs päässyt. Goltz halusi edemmäs. Goltz neuvotteli valkoisten venäläisten luoteisarmeijan Judenitsin kanssa tuesta saksalaiselle Baltialle.
Goltz auttaisi Pietarin ja Moskovan valtaamisessa Venäjän valkoisille. Baltiassa valta jäisi keskeisesti saksalaiselle ylimystölle.
Yli 3 000 punaisten naista tapettiin tavattaessa kadulle. Saksalaisten besorkkaus alkoi. Varastettu tavara oli vapaajoukkolaisille palkan lisä, jos palkkaa aina saatiinkaan.
Pietarin valloitushanke jäi haaveeksi. Latvian porvareiden hallitus kasvatti armeijaa. Punaiset poistuivat suosiolla.
10.6.19 Englanti vaati Golzia perääntymään Kuurinmaalle lähtökohtaan.
Kun Goltz ei totellut, Englanti toi sotalaivat Riian edustalle ja ampui sarjan tykinlaukauksia. Goltz perääntyi Riiasta 3.719.

Versaillesin rauhanehdot valmistuivat 28.6.1919. Saksan tulee häipyä Baltiasta. Englanti alkoi painostaa aikaisempaa kovemmin. Toisaalla Englanti aseisti Baltian porvareita sekä neuvotteli valkoisten venäläisten kanssa Neuvosto-Venäjän lyömiseksi, johon Goltzkin oli pyrkinyt.

Saksassa Eberhadtin hallitus määräsi vapaajoukon poistumaan Baltiasta 8.10,19 mennessä.
Joukot nousivatkin junaan, mutta Bischoff sähkötti seuraavalle asemalle, että on tultava takaisin. Goltz hyväksyi. Uusi ryntäys vapaajoukkolaisia alkoi Kuurinmaalle niin että niitä oli 40 000 miestä.
Sota oli saksalaisilta silti ohi. Toisella kerralla vetäytyminen onnistui.
Neuvosto-Venäjä ja Baltia kävi rauhanneuvotteluja. 1920 maiden itsenäisyys vahvistettiin. Saksan/Goltzin unelma baltialaisesta etuvartiosta kaatui.

Viro, Latvia ja Liettua, sekä Suomi saivat itsenäisyytensä siksi, että Neuvosto-Venäjä epäonnistui maailmanvallankumoussuunnitelmissaan.

Nuo kolme Baltian maat menettivät sen jo syksyllä 1939 uskoessaan Kremlin petollisiin lupauksiin, ja ne miehitettiin puna-armeijan toimesta kesällä 1940 ja pakkoliitettiin Neuvostoliiton kommunismidiktatuuriin.

Yllyttäessään ja aseistaessaan Suomen sosialidemokraatteja Venäjän bolsevikit toteuttivat samaa vallankumoussuunnitelmaa koko maailman alistamiseksi bolsevikkidiktatuurin alle.
Lenin, Stalin ja muut bolsevikit epäonnistuivat Suomen alistamisessa, sillä kansa taisteli ja säilytti itsenäisyytensä.

Tänä päivänä Leninin pyhäinjäännös köllöttää lasipurkissaan Punaisen torin kupeessa ja Neuvostoliiton raato täysin ansaitulla paikallaan historian veristen diktatuurien kalmistossa.
Kommunistit ovat yhtä vakuuttavia kuin karsimaattiset uskovaiset, jotka yrittävät loitsuillaan herättää vainajan uudelleen henkiin.

Partacus näyttää olevan joko historiaa ymmärtämätön, tai todenäköisemmin toteuttaa Leninin propagandaoppia, jonka mukaan valehdella saa ja jopa pitää mikäli se edesauttaa millään tavalla kommunismin asiaa.

Lenin ja muut Venäjän bolsevikkidiktatuurin puuhastelijat tunnustivat Suomen itsenäisyyden vain taktisista syistä, päämäärä ollessa maailmanvallankumous, jonka osakumouksessa Suomi tultaisi vieläpä pikapuoliin vetämään takaisin Venäjän bolsevikkien haltuun.

Leninin bolsevikit luopuivat Baltian maista ja Puolasta vain heikkouttaan, kunnes Stalin solmi sopimuksen Hitlerin kanssa, punatähti hakaristin kanssa, jonka seurauksena Viro, Latvia ja Liettua sekä Saksan kanssa jaetun Puolan osa pakkoliitettiin Neuvostoliiton kommunismidiktatuuriin.

Suomelle oli varattu samaa kurjuutta, mutta siinä neuvostojohto iski kirveensä kiveen, sillä Suomi taisteli ja säilytti itsenäisyytensä, ja sekös se kyrsii kommunismidiktatuurin puuhastelijoita edelleen.

Miksi perskuloiset syöttävät yhtä ja samaa viestiä monta kertaa samana päivänä ja useimmin ohi käsiteltävän aiheen. Eivät osaa asiaa tai puoluetoimisto määrää höpötrollaukseen.!

Arvoisat porvarit.
Vastaväittäjät. Hankkikaa "Villi itä" teos niin voitte puhua aiheesta. Jos luette sen, joudutte kyllä toteamaan että 1920 luvun "vapaussotakirjallisuus" menee takaovesta ulos.

Suomalaiset vapaajoukot Virossa, 1.kerta.
Kertaus taustasta.

Englannin sotalaivasto saapui Itämerelle Latvian ja Viron edustalle ennen vuodenvaihdetta 1918/19. Kuurinmaalla Libaun edustalla valkoiset venäläiset menivät englantilaisten laivaan neuvottelemaan yhteissodasta Neuvosto-Venäjää vastaan. Englanti toi Baltian valkoisille aseita osalistumatta itse maasotaan. Englanti määräsi saksalaiset vapaajoukot jäämään Baltiaan punaisia vastaan mutta loppuvuodesta 1919 käskivät pois. Tsaarinvallan valkoiset eivät hyväksyneet Baltian eroamista Venäjästä. Baltian alueella punaiset olivat vahvoilla tuohon aikaan. Englannin toiveena oli neuvostovallan kukistuminen. Kotimaassa pelättiin työväen nousua. Baltian valkoiset värväsivät Baltian saksalaisia joukkoihinsa. Saksa puolestaan ei hyväksynyt itsenäistä Baltiaa vaan aikoi sinne saksalaista kuningaskuntaa.
Puna-armeija oli vallannut lähes koko Latvian jo 1918 lopulla.
Venäläiset valkoiset kenraalit rakensivat luoteisarmeijaa Baltista käsin Pietaria kohti. Saksalaiset pitivät valtaa Pihkovassa ja Virossa. Viron Pätsin armeijassa oli alle 10 000 sotilasta ja sekin tukeutui saksalaisiin.

Saksan armeija poisti sotavoimaansa Narvan seudulta maaliskuussa 1918. Syksyllä 1918 Viron punaiset ja Puna-armeija vahvistivat hyökkäystä jäljellä olevia saksalaisia vastaan. Puna-armeijan riveissä soti punaisia virolaisia.
Narva siirtyi punaisille. Pihkova ja Väinänlinna samoin.
Viro pyysi Suomesta sotaväkeä avuksi. Suomen hallitus torjui virallisen sotaväen avun mutta salli yksityisjoukkojen lähettämisen ja avusti niitä monin tavoin. Suomi joutui täten julistamattomaan sotatilaan Neuvosto-Venäjän kanssa.
Suomessa perustettiin yksityinen värväystoimisto keräämään vapaaehtoisia sotaan Virossa.
Muutama kuukausi myöhemmin suomalainen vapaajoukko suorastaan ajettiin Virosta virolaisten toimesta, eikä Helsingissäkään fanfaareja soitettu.

Viestiketjuun kirjoittelevat porvarit valehtelevat tai kiertävät aloituksen aihettta, joten heidät unohdetaan.
"Villi Itä" kirjan sisältö luotaa mainiosti suomalaisen kansalliskiihkoisen sotaporvariston hinkua olla osallisena Neuvosto-Venäjän kukistamisessa. Se avaisi näet tietä suursuomen synnyttämiseksi. Tappio Vienassa ei estänyt uutta seikkailua.

Suomalaiset vapaajoukot Virossa, 1.kerta.
Suomen hallitus ei lähtenyt virallisesti mukaan kuten ei Vienankaan sotaretkelle mutta antoi kaiken tukensa. Aseita ja tarvikkeita sekä poliittisen tuen.
Porvarilehdistö hinkui sotavoiman lähettämisen puolesta.
Ompeluseura-aktivistit ryhtyivät oitis valmistamaan sidonta-tarpeita ja hankkimaan lääkkeitä.
Aktivistijohtaja Yrjö Ruuth, myöhemmin natsijohtaja Yrjö Ruutu tarttui hommaan. Vakuutusyhtiö Salaman konttorista tuli värväyskeskus. Salaman johtajia innosti heimoaate, suursuomiaate bisnestäkin enemmän. Tosin haavena oli Salaman sivukonttori Viroon, joten bisnes oli sittenkin vahvoilla.
Vapaajoukon johtajiksi kaavailtiin jääkäriupseeri Aarne Sihvoa, Hans Kalmia (luokkasodassa verihurtta ja kuuluisa raakuudestaan) ja ruotsalaisperäistä Martin Ekströmiä (luokkasodassa raaka antautuneiden punaisten surmaaja). Kaksi jälkimmäistä toimivat tosin omin päinkin määräyksistä riippumatta sotatoimissa.
Lopulliset suunnitelmat hyväksytettiin sotaministeri Rudolf Waldenilla.
Viroon lähti myös vapaajoukkoja Ruotsista ja Tanskasta, jotka nekin koostuivat oikeistolaisimmista porvareista.

Suomen hallitus osallistui jälleen sotaretkeen. Tällä kertaa etelässä, Virossa.
Runoilija Väinämö Kallinen kuvasi mainiosti sotaretken luonnetta runossa "Aseisiin:
"Pian verivirtaan ryssäin laumat sortuu
kun uljaat Kalmin pojat lennättää!
Saa maine Vilppulan ja Raudun mailta,
nyt täyttymyksen Narvan tantereilta;
Suur-Suomen kaivatun me sitten luomme vaan ett'
Pietarissa voitto juhlitaan."
Runo kertoo kaiken. Ei kaivanne lisäkommentteja. Vienassa vapaajoukko hävisi, täältä odotettiin voittoa. Runoa luultavasti hoilattiin jatkosodan aikana, ainakin syksyllä 1941.

Rahapiirit rahoittivat. Vapaajoukon suomalainen Päätoimikunta keräytti varoja ympäri Suomea myös kotiporvareilta. Päätoimikunta kirjoitutti jopa näytelmän, jossa äitihahmo julisti lastensa edessä: "Oi Jumala, opeta Viron kansa vihaamaan ryssiä."
Paradoksi: Syksyllä 1919 Virosta hyökättiin tsaarin kenraalin johdolla kohti Pietaria valkoisten venäläisten armeijan riveissä.

Vapaajoukon nimeksi tuli "Pohjan Pojat" ja sitä johtivat Ekström ja Kalm osana Viron valkoisten armeijaa ja sen alaisuudessa. Kokeneiden sotilaiden mukana tuli seikkailijoita ja rikollisia, kunhan osasivat olla Suursuomen puolesta.
Ruotsalainen oikeisto neuvotteli Kuurinmaan saksalaisten kanssa ruotsalais-saksalaisen herttuakunnan muodostamisesta! Latvian porvarit (Ulmanis) löysivät asiakirjan ja hanke kaatui. Ruotsalaiset vapaajoukot kelpasivat Virolle.
Myöhemmin vapaajoukkolaisia nähdään kotimaissaan lakkkorikkureina ja toimissa työväenliikettä vastaan (mm. Lapuan Liikkeessä).
Lopulta Viroon lähetettiin Suomesta n. 4 000 miestä ja naista.
Tammikuun puolivälissä 1919 Ekströmin johtama hyökkäys Narvaan aloitti sotatoimet.

tarina jatkuu...

Mitään asiallista vastakommenttia ei ole tullut. Ei voikaan. Historia kulki siten kuin "Villi Itä" teoksessa kerrotaan. Valkoinen Suomi osallistui Neuvosto-Venäjän kukistamishankkeisiin jopa valkoisten venäläisten kanssa liitossa.

Suomalaiset vapaajoukot Virossa, 1.kerta.
Vapaajoukkojen yllätyshyökkäys Narvaan sen itäpuolelta Ekströmin johdolla toi voiton siitäkin huolimatta, että joukot eivät noudattaneet annettuja ohjeita. Vienassa ja Latviassa saksalaisten vapaajoukkojen osalta nähdään, että normaalin armeijan kuri oli sitä ja tätä. Saaliinhimo oli sotaan lähtijöillä tärkein vaikute "bolsevikkivallan" kumoamisen ohella.
Vankeja ei otettu. Ne poistettiin muonavahvuudesta. Mukana ollut tuleva natsi ja AKS:n pitkäaikainen puheenjohtaja Vilho Helanen kirjasi: Narvassa punaisten raatoja virui hevosten raatojen joukossa, kaikkia bolsevikkiarmeijan kansallisuuksia, suomalaisista virolaisiin ja kiinalaisiin oli edustettuina ruumiskasoissa.
Silloinen media hehkutti vapaajoukkolaisten murhatyöt olleen bolsevikkien tekosia.
Narvan valtaus edisti Viron valkoisten toimia muualla punaisten voittamisessa. Vapaajoukkojen tuella muuallakin Virossa punaisten valta mureni.

Ekström ei peitellyt vankien teloituksia. Suomessa lehdistö vaikeni niistä ja hehkutti voittoa. Vapaaehtoinen Kosti Tuominen kertoi muistelmissaan kuinka Narvassa pantiin toimeen säälimätön ja verinen puhdistus. Käskynä oli oli teloittaa kaikki aseita kantaneet. Viron armeija korotti Ekströmin everstiksi.
Sitten alkoi vapaajoukon hajoaminen. Sotilaat ryyppäsivät ja varastivat (besorkkasivat).
Helmikuussa Viro yritti saada vapaajoukolle jatkosopimusta mutta ne kieltäytyivät alistumassa Viron johdettavaksi. Joukot siirtyivät koulutustehtäviin Wesenbergiin. Ryöstely ja juopottelu tuli pääasiaksi. Vapaajoukkolaisia jopa teloitettiin. Kuri laski. Sotilaat eivät totelleet esimiehiään, joukko-osasto jätti paikkansa rintamalla, suomalaiset eivät halunneet olla ruotsalaisten valkoisten johdettavana, II komppania lähti omin päin Tallinnaan.
Karkuruus kasvoi. Ensin mentiin Tallinnaan ja sieltä osa takaisin Suomeen.
Vilho Helanen, tuolloin 18 v kirjasi: Puolet vapaajoukon sotilaista on konnia ja upseereistakin vain neljäsosa kelvollisia, "ryöstäen, murhaten ja hävittäen ovat suomalaiset joukot kulkeneet yli Viron". Voinemme luottaa myöhemmin AKS:n puheenjohtajan lausuntoon.

Viro oli kaikkea muuta kuin etninen suomensukuinen eestiläiskansa. Virossa, Tallinnassa, oli tsaarien rakennuttama laivatotukikohta, asukkaina kaikkialta Venäjältä tulleita työläisiä, saksalaisia suurmaanomistajia, ruotsalaissyntyisiä. Vallassa oli vuoroin punaiset, Saksan armeija, tsaari. Pakolaisia saapui Venäjältä, ja sittemmin suomalaisia vapaajoukkolaisia.
Vapaajoukkolaiset ihmettelivät baabelimaista kansanpaljoutta Tallinnassa kun lähtiessä Suomesta oli propagoitu Viron uljaan kansan pelastamisesta.
Vapaajoukkolaiset sulautuivat joukkoon, ketkä heistä eivät karanneet kotimaahansa.
Prostituutio, bordellit, sukupuolitaudit, juopottelu, ryöstely, väkivallanteot, tappelut, paikkojen särkemiset tulivat kuvioon. Ampuivat omiakin. Kun joukot passitettiin Suomeen, asutuksena ollet hotellit ja muuta oli särjetty ja siivottomassa kunnossa. Suomalaiset tappelivat keskenäänkin. Laitonta kauppaa tehtiin. Monista ammattitaidottomista nuorista tuli Suomessa rikollisia.

Hans Kalmin ryhmä suoritti sotilasoperaation etelään Valgaan. Kaupunki vallattiin virolaisilta punaisilta. Voittoa seurasi teurastus. Vangit teloitettiin. Erääseen kellariin Pajun kartanossa piiloutuneet siviilit ammuttiin ja ruumiit ryöstettiin. Pajun maalaiskartano ryöstettiin.
Punaiset vetäytyivät Valgasta. Kalmin sotilaat ryöstivät flyygelit, kattilat, padat yms..
Vapaajoukkolainen Yrjö Järvi-Haavisto kirjoitti, että Valgan kaupunkilaiset (noin puolet latvialaisia ja toiset liivinmaalaisia) vihasivat Pohjan Poikia. Vapaajoukko takavarikoi kaupungin viinatehtaan itselleen.

jatkuu...

Oiotaanpa sitten jälleen Partacuksen patologista valehtelua.

Venäjän bolsevikkien diktatuuri ja sen maailmanvallankumoussuunnitelmat olisi pitänyt pysäyttää jo alkuunsa, sillä silloin olisi vältytty myös Leninin yllyttämästä ja aseistamasta Suomen vallankumouksesta, joka oli juuri tuon maailmanvallankumouksen yksi osa.

Kommunistit ovat heittäytyneet oudon tietämättömiksi - oo koskaan kuullukkaa - tuosta Venäjän bolsevikkien Leninin maailmanvallankumousopista, jota piti levitettämän kaikkialle, tarvittaessa vaikka puna-armeijan asevoimaa käyttäen.

"Leninille oli yhdentekevää, miten tämä tavoite saavutettaisiin. Kuten vuonna 1917, hän toivoi vallankumousten tapahtuvan ilman Venäjän apua, mutta hän oli valmis tarjoamaan rahallista, propagandistista ja poliittista tukea prosessin nopeuttamiseksi ja vahvistamiseksi. Hän ei ollut sulkenut pois myöskään turvautumista puna-armeijaan. Luottamuksellisissa keskusteluissa hän paljasti todelliset mielipiteensä. ”Heti, kun olemme kyllin vahvoja tuhotaksemme kapitalismin kokonaisuudessaan, otamme aikailematta sitä kurkusta kiinni.”

Robert Service: Lenin s. 480-481.

https://www.finna.fi/Record/fikka.3938474

Vuosikymmenten kurjuus, vankileirit, massateloitukset, vainot ja jopa toinen maailmansota olisi voitu välttää mikäli Venäjän kommunismidiktatuuri olisi pysäytetty alkunsa.

Ei pysäytetty ja Stalin hyppäsi Hitlerin kaulaan elokuussa 1939, vain aloittaakseen tuoreen aseveljensä kanssa toisena maailmansotana myöhemmin tunnetun sodan Euroopassa hyökkäämällä Puolaan.

Uula on huono vitsi ja full hd punikki.

Suomalaiset vapaajoukot Virossa, 1.kerta.

Kalmin johtama joukko päätti lähteä omin päin ryöstöretkelle Latvian puolelle Marienburgiin 18.2.1919, jossa punaiset olivat vahvoilla. Virolainen sodanjohto (ylipäällikkö Martin Wetzer) oli kieltänyt ylittämästä rajaa. Vapaajoukon sopimus Viron valkoisten kanssa esti ylittämästä Viron rajoja.
Valloitus onnistui. Kalm vaati ampumisen uhalla muonittamaan joukkojaan. Marienburgista lastattiin sotasaalista, mitä sieltä löytyi.
Kalmin määräys; vankeja ei oteta ja juutalaisia ei hemmotella, kertoo julmuudesta. Jotkut vapaajoukkolaiset kirjasivat muistelmissaan Marienburgin tapahtumia hävyttömiksi, häpeäksi suomalaisuudelle. Lopulta Marienburg jäi Latviaan kuuluvaksi.
Maaliskuussa 1919 yksi komppania kieltäytyi sodanjohdon taistelumääräyksestä. Muuallakin "vapaat" Pohjan Pojat kieltäytyivät sotimasta.

Vapaajoukkojen jälki Pohjois-Virossa jätti verisen jäljen. Myös punaisten jäljiltä löydettiin raakuuksia. Suomalaiset porvarit olivat tottuneet omassa kansalaissodassa omatunnottomaan tappamiseen ja toivat sen mukanaan Viroon. Kalm ja Ekström olivat kiihkeimpiä toimeenpanijoita sekä Suomessa että Virossa.
Muistelmista Kalmin joukon käytöksestä käy ilmi upseerien ammuskelu ravintoloissa, paikallisiin kohdistunut ilkivalta, kiusaaminen ja etenkin venäläissyntyisiin (valkoisiin).
Ekströmin Narvan retkellä muonat hankittiin paikallisilta ottamalla. Viron K. Pätsin väitetään sanoneen: Kaikki on teidän mitä sotasaaliina saatte, ottakaa pois rahat ja tavarat bolsevikeilta". Besorkkaus ei pysähtynyt bolsevikkien ryöstämiseen.
Vapaajoukkojen keskuudessa levisi yleinen kurittomuus.

Päivää ennen kotiinhlähtöä Valgasta virolainen komendantti Kriisa syytti suomalaisia avoimesta rosvouksesta: "Aamusta alkaen tekivät suomalaiset kaupungissa epäjärjestystä: ryöstivät, ryöväsivät asukkailta ruokavaroja jne.." Yöllä Kriisa joutui ampumaan yhden vapaajoukkolaisen tappelijan.
Lähtöpäivänä osa oli umpihumalassa niin että aseellinen välikohtaus oli lähellä virolaisten kanssa. Tarkastuksessa asuinpaikat todettiin hajoitetuksi jopa ampumalla ja kirveillä, huonekalut ja peilit pirstottu.

Suomalainen vapaajoukko, Pohjan Pojat, kotiutettiin Suomeen pääosin huhtikuun alussa. Virolaiset eivät saattaneet puhumattakaan juhlallisuuksista. Satamassa ei ollut yhtään virolaista saattajaa.
Laivassa Viron tullivirkamiehet halusivat tarkastaa reput mutta Pohjan Pojat nostivat aseet esille. Nöyryytys tapahtui, P-pojista ei enää pidetty.
Helsingissä samantapaista. Juhlallisuudet puuttuivat.
Lehdistö kylläkin hehkutti Pohjan Poikien "urotekoja" lausumatta sanaakaan todellisesta puolesta.

Tosiasia on Partacus se, että Viro ja muut Baltian maat ja Puola saivat tuolloin itsenäiset valtiot, eikä niiden tarvinnut alistua Kremlin orjiksi, kuten Lenin ja muut bolsevikit niille suunnittelivat.

Suomelle oli varattu vastaava orjan osa Venäjän bolsevikkien aseistaessa ja Leninin vaatiessa Suomen sosialidemokraatteja tekemään vallankumouksen, jonka onnistuessa olisi maamme orjuus alkanut.

Tuo Venäjän bolsevikkien maailmanvallankumouksen epäonnistuminen, ja lopulta Neuvostoliiton kommunismidikatuurin konkurssi ovat ne tekijät, jotka suomalaisia kommunismidiktatuurin puuhastelijoita kyrsii edelleen, kun taas meille tervejärkisille se oli tietysti mitä parhain asia.
Jaxuhalit ; P

Vastaväittäjät edelleen ulalla. He ilmeisesti pitäytyvät ihanteelliseen, valkoisen heimosotakirjallisuuden antiin.
Pahempaa on tulossa eli liitto valkoisten venäläisten, persumaisesti, ryssien, kanssa liittoutuminen Neuvosto-Venäjän kukistamiseksi.
Saksan häviö maailmansodassa aukaisi tien Itä-Eurooppaan kansallisvaltioiden syntymiselle. Niitä syntyi tsaarin Venäjän ja Itävalta Unkarin alueille. Natsien Saksa myöhemmin valtasi alueet Suur-Saksalle. Liittoutuneiden voitto kumosi natsi-Saksan valloitukset.

Seuraavaksi käsitellään Aunuksen sotaretki.
Suur-Suomi aate oli jo ennestään tuttu. Porvaristo haaveili vähintään kolmen kannaksen rajaa idässä Petroskoihin saakka. Vielä natsien häviön edellä Svinhufvud kirjasi "Testamentti" kirjasessan Suursuomen aatteessa pysymistä ja olla loppuun saakka Saksan natsien rinnalla. Toive ei toteutunut.

Viron retkestä luotiin sankaritarinoita vaikka Viron valkoinen johto todellisesti ajoi Pohjan Pojat maasta pois.
Aunuksen retken järjestelyt olivat samankaltaiset kuin Vienan ja Viron retkissä. Valtio ei virallisesti ollut mukana mutta tuki poliittisesti ja sotakalustolla. Teollisuuskapitalistit rahoittivat sotaretkeä voittojen toivossa kuten Vienan retkelläkin. Kukaan ei kutsunut Aunukseen kuten Viroon kutsuttiin. Sotaretki sai poltetta Viron sankaritarinoista sekä myös luultavasti Neuvosto-Venäjän heikentyneestä sotilaallisesta tilanteesta. Siperiassa valtaa piti valkokenraali Koltsak. Etelästä eteni kohti Moskovaa Deninkinin armeija. Puna-armeija tarvitsi yhä enemmän joukkoja etelän suuntaan. Lännessä Saksa järjesti kapinaa valkoisten baltialaisten ja puolalaisten keskuudessa, tosin omine päämäärineen. Neuvosto-Venäjä sääti lain asevelvollisuudesta. Se saattoi osaltaan synnyttää karkuruutta osassa miehiä ja joitakin karkasi Suomeen.
Virossa oltiin pyynnöstä, jos niin voi sanoa mutta Aunukseen hyökättiin aluevalloitusmielessä. Viron kohdalla vapaajoukko veti Suomen yhtäältä sotaan Neuvostovenäjää vastaan, toisaalta Viron punaisia vastaan. Aunuksen retki oli julistamaton sota itänaapuria vastaan.

Aunuksen sotaretken valmistelu alkoi 1918 lopulla johtavana voimana Ragnar Nordström, Gunnar von Herzen ja Paavo Talvela. Laatokan pohjoispuoli valittiin hyökkäyssuunnaksi.
"Karjalan komitea" toimi sotaretken järjestelijänä. Sielläkin nähdään tuleva natsi Yrjö Ruuttu toimessa sekä Elmo E. Kaila. Suomeen liittämisen komiteaksi nimitettiin Kauko-Karjalan komitea, jossa samat nimet kuin Karjalan komiteassa.
Propagandassa syötettiin ikeen alla olevan Aunuksen valmis tulemaan Suomen kainaloon "hirmuvallan" alta ja muuta puppua. Itse sotaretki, johon seuraavaksi siirrytään osoitti propagandan vääräksi. Luonnollisesti Aunuksessa oli porvareita, eihän kukaan hetkessä muutu työväenliikkeen kannalle.
Suojeluskuntalainen Jussi Lukkarinen, tiedustelu-upseeri, järjesti Aunukseen sen porvareista vakoiluringin.
Pienet suojeluskuntaryhmät tekivät omapäisesti tuholaisretkiä rajan taakse sen synnyttäessä väestössä enemmän katkeruutta kuin tukea suomalaisille.
Von Herzen lobbasi sotaretkeä eduskuntaryhmille talvella 1919. Erityisesti silloinen maalaisliitto (populistiluolue/Villi Itä) antoi tukea. Puolueen puheenjohtaja Santeri Alkio oli vahva heimopolitiikan tukimies. Alkion aivosoluissa kimmelsi itämerensuomalaisten suomalais-ugrilainen valtakunta.

Kansallis-Osake-Pankki rahoitti ja takasi lainoja Karjalan komitealle. Ilman suojeluskunta-armeijan tukea sotaretki ei olisi syntynyt. Maaliskuussa värväys ja sotakaluston hankinta Sortavalaan oli täydessä vauhdissa. Jotkut kenraalit epäilivät Vienan retken fiaskon pohjalta, omien huono kuri (käytös vallatulla alueella), ja nouseeko paikallinen väestö tueksi. Vienalaiset suorastaan ajoivat suojeluskuntalaisen vapaajoukon pois. Lisäksi armeijan yleisesikunnan tiedustelu ei ollut huomannut Aunuksessa kansannousua vastaavaa tilannetta. Huom. vaikka olisi ollutkin, sotaretki olisi ollut hyökkäys toisen valtion alueelle. Yleisesikunnalla oli vakavampi suunnitelma kuin Aunuksen korvet. Se oli hyökkäys Pietariin ja sen valtaaminen. Kevään edetessä ja Neuvosto-Venäjän ahdingon lisääntyessä, se loi saalistushimoa monella suunnalla, jopa Englannissa saakka. Englanti ei suvainnut Saksaa Venäjälle mutta toimi kuitenkin valkoisten venäläisten kenraalien tukena monella rintamalla. Mannerheim tuki Pietarin valloitusyritystä verukkeella, että jos Aunuksessa nousee kapinan niin armeija lähtee virallisesti sen tueksi ja sitten Pietariin. Aunuksen sotaretki sai täten virallisen tuen. Se päättyi huonosti, kuten tiedämme ja on musta lehti isänmaamme historiassa.

Sotaretki alkoi Sortavalasta Aunukseen 21. huhtikuuta 1919.

Vastaväittäjille.
Ihmiset uskovat hyvässä tai pahassa mitä meille jostakin taustaryhmästä kerrotaan.
Taustaryhmän sanoma hyväksytään sellaisenaan varsinkin silloin, jos edustaa samaa poliittista linjausta kuin itse. Ryhmäpaine pakottaa ajattelemaan samalla tavalla ja sen seurauksena uusi tieto hylätään.
Tästä syntyy tietämättömyys. Se estää pureutumasta asioihin sellaisena kuin ne ovat. Oikea tieto häviää uskomuksille. Se sotkeutuu vanhan tiedon alle. Se estää luomasta oikeampaa kuvaa tapahtumista. Vanha tietämys jatkaa elämistään ja myrkyttää uutta.
Väärä populismi pitää kiinni vanhasta tiedosta. Se on helpompaa kuin uuden omaksuminen. Vanhassa, väärässä, on helppo olla. Siinä ei tarvitse päätä vaivata.
Vaara on siinä, että se on vaarallista. Väärä sovellus uudessa tilanteessa voi synnyttää suurta tuhoa.

Kyllä se on Partacus asia sillä tavalla että sinun ajatustoimintasi on aikoja sitten myrkyttänyt Sirola-opiston ja Moskovan puoluekoulun ideologinen aivopesu ja täysin valheellinen historian tulkinta.

Neuvostoliitto oli kansojen vankila eikä tuo totuus iänikuista kommunismipropagandaa lepertelemällä ja kommunismidiktatuurin synkkää kuvaa retusoimalla muuksi muutu.

Kommunismi on uskonto, ja kuten näemme niin sen kirkko tekee kuolemaa Suomessa, eikä haudan äärellä itkijöitä liene kovinkaan suurta seurakuntaa, päinvastoin: Suomi ja suomalaiset voivat olla onnesta sykkyrällä sen vuoksi, ettei Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin ja sen suomalaisen viidennen kolonnan, SKP:n, Suur-Neuvotoliitto-suunnitelmat Suomen pakkoliittämisellä siihen onnistuneet, vaikka sitä aivan puna-armeijan sotamahdilla väkisin yritettiin 80 vuotta sitten.
Myttyyn meni ne rikolliset suunnitelmat ja kommunisteja kyrsii.

Itsenäisyytemme säilymisen vuoksi me voimme kirjoittaa täällä ajatuksiamme näkyviksi nimenomaan suomeksi ja ruotsiksi, eikä pakkovenäjäksi.

Ainoa kommentti vastaväittäjiltä on, että Suomen itsenäisyyden alkuaikojen tapahtumista ei saisi kirjoittaa vaikka niiden tutkimus on suuresti edennyt 2010 luvulla. Niiden sijasta kummasti vaaditaan Neuvostoliiton tapahtumia esiin. Vieraan valtion asiat tulisi olla kiinnostavampia kuin kotimaan kohtalon kiemurat. Kun sitten NL:n tapahtumia sivutaan mm. II maailmansodassa, niin samat vastaväittäjät yrittävät estää liittoutuneiden toimien esittelyä. Haaskanomaista eikö totta?

Jatketaan suomalaisen fasismin synnytystuskien esittelyä. Se on suorassa yhteydessä aikalaisten porvareiden sodissa Neuvosto-Venäjän kukistamiseksi tai maa-alueiden valtaamiseksi itärajan takaa vuosina 1918 - 1922. Osviittana toimii aloituksessa mainittu tutkimus.
Seuraava viesti tulee hetken kuluttua.

Aunuksen sotaretki (ensimmäinen).
Aikaisemmin mainittujen lisäksi Karjalan komiteaan kuuluivat pankinjohtaja Isak Julin ja kunnallisneuvos Nestori Eskola. He myös rahoittivat sotaretkeä.
Virosta tulleita Pohjan Poikia siirtyi suoraan Aunuksen vapaajoukkoihin. Suojeluskunnat olivat keskeisiä sekä Vienan, Viron, Aunuksen, Viron toisen ja Aunuksen toisen sotaretken järjestäjiä. Sen piiristä tuli myös suuri osa vapaajoukkolaisista. Armeija luovutti koulutettavia sotilaita, jotka halusivat lähteä oikeaan sotaan. Viron valkoisia muodollisesti avustettiin. Aunusta vallattiin Suomeen liitettäväksi.
Alkoholi, huumeet ja tappelu esiintyi jo Sortavalassa ja johtajat joutuivat pahimpia karkottamaan. Prostituutio levisi värväyksen edetessä. Karjalan Komiteasta varoitettiin, ettei Viron kaltainen ryöstely ja väkivalta saa toistua Aunuksessa, naisia ja kirkkoa olisi suojeltava!
Sotaretkestä tuli fiasko.

Ensin voiton huuma.
Sortavalasta rajalle oli matkaa 130 kilometriä. Sotatoimien johtajana toimi ensin Ero Gadolin ja sitten Aarne Sihvo. Gadolin erosi virasta riitojen takia.
Isotalon joukko matkusti Laatokan jäällä alle vuorokaudessa 120 km ja nousi maihin. Mägrin kylä vallattiin rynnäköllä. Seuraavaksi joukko suunnisti Aunuksenkaukunkia kohti. Siellä tuli tappio, ei odotettu suunnitelman mukaista pääjoukon tuloa. Isotalon joukot pakenivat suin päin. Kaatuneet ja pahasti haavoittuneet jätettiin. Sidontatarpeet oli katsottu turhaksi voittoisalle retkelle.
Herzenin johtama joukko ampui käskystä kaikki ensimmäisen kahakan vangit. Viteleessä saatiin 20 vankia ja ne ammuttiin heti.
Pääjoukko eteni kylästä kylään ja saapui Aunuksenkaupungin liepeille. Neuvosto-Venäjän joukot olivat vetäytyneet kaupungista. Sitten seurasi verilöyly siviilejä kohtaan. Kaikki neuvostohallinnon kanssa tekemisissä olleet n. 40 henkilöä ammuttiin. Myös muissa kylissä ammuttiin sekä vankeja että siviilejä.
Paavo Talvelan joukko valtasi Prääzän viikon kuluttua sodan alkamisesta, Aunus oli lähes vallattu.

Oliko Neuvosto-Venäjän vakoilu niin heikko, ettei huomannut Suomessa julkisesti toitotettua sotaretken valmistelua vai tilanne muualla? Koltsak hallitsi Siperiaa, saksalaiset, baltit ja puolalaiset valkoiset lännessä sekä Denikin eteälästä veivät sotavoiman pääosan niille rintamille. Vapaajoukko oli yllättynyt nopeasta menestymisestä. Syvärille oli matkaa vain 40 kilometria mutta sinne ei päästy. Inhan" Aasian´" erottava rajajoki jäi saavuttamatta. Näinkin silloiset suursuomalaiset nimittivät Syvärin takaista väestöä.

Paikallaanolo vaikeaa. Lääkintätarpeita puuttui. Alkoholi ja tappelut astuivat kuvioon. Elintarvikkeista oli pulaa. Johdon määräyksiä rikottiin jne..
Toukokuun puolella viikkoa myöhemmin kaikki romahti. Puna-armeija saapui vereksin joukoin. Karkuruus rintamalta edisti tappiota vaikka sinne oli vapaaehtoisesti menty. Perääntyessä kaatuneet jätettiin, ehkä myös pahoin haavoittuneet.
Erkki Hannula lähti rintamalta. Häntä seurasi satakunta hänen johdettavana olleita. Hannula suuttui kehnoon sodanjohtoon. Lähes koko Aunus meni yhtä nopeaan kuin se oli vallattu. Alkoi niin sanotusti asemasota. Sekään ei kestänyt kauaa.

jatkuu...

Välimietteitä.
Lukija on varmaan huomannut suomalaisen fasismin juurisynnyt. Ne ovat sota ja kansallisuusviha. Sotaa raaistaa aina molempien puolien taistelijoita. Sodan luonne on tappaa, jotta voitto saataisiin.
Sisällissodassa, luokkasodassa porvaripropaganda esitti sotivansa venäläisiä vastaan itsenäisyyden puolesta. Valkoisten edetessä vastassa löytyi pelkkiä suomalaisia. Sodan jälkeinen porvarillinen sotakirjallisuus loi myytin venäläisten ulosajamisesta. Kun valheellinen myytti oli luotu, sitä täytyi jatkaa ja sen ohessa kehittyy ja vahvistuu kansallisuusviha ikuisesta venäläisestä uhkasta.
Kansallisuusviha jää elämään ja siitä tulee valtiollinen oppi ja sokaisee poliittiset päättäjät eurooppalaisen fasismin tullessa valtiolliseksi mahdiksi. Saksan fasismin propaganda slaavien alistamisesta (kaikkien slaavien ei vain venäläisten) uppoaa suojeluskuntalaiseen Suomeen ja tempaa mukaansa 1920 taitteessa menetetyn "sodalla Suomi suureksi" opin. Saksan fasismi tulee kuin ilmaiseksi pyhimyksenä epäonnistuneiden heimosotien korjaajaksi.
Eikä se jää siihenkään vaikka tuhot liitosta natsien kanssa ovat suuret. Sotien jälkeen vanha porvaristo alkaa muuntaa historian kulkua siten, että Suomi eli omaa histoariaa irti eurooppalaisen fasismin historiasta, kävi omia "puolustussotia" aasialaista valloittajaa vastaan.
Sellaista ei mainita, että tsaarin Venäjä valloitti Suomen Ruotsilta siksi, että Suomi olisi välissä, jos Ruotsi aikoo sotaan mantereen kautta. Sekin unohdetaan, että Neuvosto-Venäjä luovutti Petsamon Suomelle lahjaksi. Tartossa 1920 suomalaiset kuitenkin hampaat irvessä pitivät kiinni Kannaksella pienestä maaläntistä Pietarin edustalla.
Suomalainen porvaristo tuhosi fasismin alle 1800 luvulla alkaneen loistavan suomensukuisten heimojen kulttuuritutkimuksen muuttaen sen rotuopiksi.

Heimosodissa suojeluskuntaporvaristo oli yksiselitteisesti hyökkääjän, valtaajan roolissa, rotuopin syöpä takaraivossa, porvarillisen Venäjän haaskalla, jossa työväki pystytti neuvostovaltaa. Tälle keskimäärin nuorista sotilaista koostuvalle ryhmälle kehittyi median avustuksella aate slaaveihin nähden erikoisen hyvistä suomalaisista, joilla on voimaa ja sen avulla on otettava mitä saa. Oppi jäi elämään, sitä vahvistettiin valheellisella historiankirjoituksella. Tappiotkin koettiin vain väiaikaiseksi. Syntyi AKS, Sinimustat, Lapuan Liike ja kymmeniä fasistisia liikkeitä, jotka vetosivat tappioita vain väliaikaisiksi ja jotka tultaisiin korvaamaan korkojen kera.
Suomalainen realistinen ulkopolitiikka oli menetetty haaveeseen "Suuri Suomi".
Kansallisuusviha ja siihen lisäksi liittyvä sosialismin viha tuli ulkopolitiikan perusopiksi.

Nykyisen porvariston surkuhupaisa piirre.
Se propagoi siten, että Stalin olisi ohjannut Suomen ulkopolitiikka. Stalinin aika1936 - 1939 tuodaan kehään asiassa kuin asian vieressä. Stalin olisi ikäänkuin ajanut Suomen saksalaisen fasismin liittolaiseksi mutta Hitlerin Saksa pyyteettömästi pelasti Suomen!! Liittoutuneista puhutaankin siksi sangen vähän.
II maailmansodan historian vääristely onkin valta- ja somemediassa ollut syksystä lähtien suuremmassa vauhdissa kuin aikoihin. Kieroon vievän uutisoinnin mestarin, kokoomuslaisen Juhani Putkisen sotasivusto on ahkerassa käytössä. Tällekin palstalle sieltä kopsataan aineistoa kilteistä natseista pahoja bolsevikkeja vastaan.

Aunuksen sotaretken säälittävä loppu.
Eversti Hannulan joukon karattua rintamalta, muitakin lähti. Miehet kerskuivat Virossa sentään saaneen "juoda ja naida". Sodanjohto leimasi Hannulan karkuriksi ja petturiksi. Muistettakoon, että Aunuksen armeija oli vapaaehtoisjoukko ja karkuruutta ilmeni alun uhon jälkeen jokaisessa heimosotaretkessä. Aunuksesta ei sotilaat saaneet kummoistakaan ryöstösaalista. Talonpojilta ei löytynyt ryöstettävää.
Rintama perusti sotaoikeuden johtajana Sihvonen. Rangaistuksia jaettiin kuririkkomuksista ja karkuruudesta. Teloituksia toteutettiin. Kiinni saatuja karkureita sidottiin puihin. Eräs sotilas tuomittiin teloitettavaksi leivän varastamisesta.
Rintama vakiintui Tuulosjoelle. Toukokuun lopulla vapaajoukko suoritti toivottomia hyökkäyksiä, joissa kaatui paljon miehiä.
Tuulosjoelle muodostui hetkeksi vapaajoukkovaltio, jonka pääkaupunki oli Viteleen kylä heti rajalla Venäjän puolella. Aunuksen armeija oli kasvanut 4 000 miehen vapaajoukoksi. Aunuksen asukkaat katsoivat valloittajia kieroon, joskin muutamia lähti pakolaisiksi suomalaisten mukaan. Vapaajoukkolaisia lähti rintamalta nälkää ja vihollisen tykistöä pakoon.
Sortavala muuttui Tallinnan kaltaiseksi. Prostituutio, sukupuolitaudit, tappelut, juopottelu jokapäiväisinä ilmiöinä. Omaiset etsivät kaupungista sotaan karanneita poikiaan.
Media ilmestyi "vapaajoukkovaltioon" ja kirjoitti hehkuvia artikkeleita rohkeista "vapauttajista". Viron ja Aunuksen vapauttamisen jälkeen vuorossa olisi Itä-Karjalan vapauttaminen. Rosvosodat muutettiin mediassa vapaussodiksi. Myöhemmin 1921-22 tehty Itä-Karjalan valtausyritys kukistui sekin.
Kirjailija Kyösti Vilkuna kunnostautui ihanteellisen agitaation luojana sanomalehti "Uuden Suomen" sivuille.
Teologian opiskelija Väinö Havas haaveili suursuomen asutuksen ympärille, rajalle asukkaiksi vapaajoukkolaisia, jotka soturikansana viljelyn ohessa seisoisivat rajalla itää vastaan. Perässä tulisivat opettajat, luterilaiset papit ja liikemiehet. Tosin Aunuksen väestö enimmäkseen palvoi kreikkalais-katolista jumalaa. Lähetyssota olisi alkanut sodan jälkeen.

Aunuksen pääkieli oli venäjä ja muina kielinä karjala sekä suomi. Aunus oli jo silloin monikulttuurinen alue.
Paradoksi. Myöhemmin kovaksi natsiksi kehittynyt Kaarlo Hilliä haukkui aunuslaisia ryssiksi ja karjalanryssiksi (pettymys tappiosta!). Paavo Susitaival (Mäntsälän kapinan johtajia myöhemmin) parjasi aunuslaisia raukoiksi pelkureiksi.

Kesäkuun lopulla Puna-armeija valtasi valtasi vapaajoukon selustasta Viteleen ja löi Tuuloksen rintaman hajalle.
Karkuruus ja besorkkaus lisääntyivät, samoin vapaajoukkolaisten teloitukset. Heinäkuun toisella viikolla Aunuksen vapauttajat pakenivat Suomen puolelle. Viimeiset ryhmät yrittivät sotia elokuulle saakka kunnes sekin loppui.
Nelisensataa kuoli taisteluissa ja lisäksi omien teloitukset.

Suomen hallituksen siunauksella tämäkin sota tapahtui vaikka virallisesti sotaa Neuvosto-Venäjälle ei esitetty.
Vienassa ja Aunuksessa paikalliset suhtautuivat suomalaisiin vihamielisesti. Virossa Viron porvarit sananmukaisesti ajoivat suomalaiset vapaajoukkolaiset pois.

Uusi sota oli syttymässä. Vapaajoukon keräys oli menossa. Nyt mentiin venäläisen kenraalin Judenitsin joukkoihin valtaamaan Pietaria. Venäläiskenraalin pääesikunta sijaitsi Helsingissä luvallisesti. Valkoinen Suomi ja valkoiset venäläiset yhteisessä rintamassa vaikka tiedossa oli, että Venäjän porvarit eivät hyväksyneet itsenäistä Suomea!!

Niin viesti livahti muistamatta vahvistaa allekirjoitusta.
Viesti kirjoittaja on Partacus

Besorgaajien runo.
"Me olemme sotilasammatissa, ja jos meiltä työ loppuu, astuu bolsevikkihenki meihin. Me voimme juoda vapaan Viron maljan ja sen jälkeen uusien taistelujen maljan. Me menemme Inkerinmaalle. Pietariin, Pietarista jatkamme matkaamme Moskovaan ja aina eteenpäin.. Krimillä vietämme kesälomaa ja sieltä menemme Persiaan."
J.E.Sainio
ps. Hitlerkin suunniteli NL:n valtauksen jälkeen ottavansa Persian ja Intian.

Sotaretki Pietariin vuoden 1919 jälkipuoliskolla.
Sen kertominen yksityiskohtaisesti muodostaisi kokonaisen kirjan. "Villi-Itä" tutkimuksessa se sisältää sivut 271 - 316.
Sotaretken valmistelu itsessään on ikäänkuin moninkertaisten saliittojen syntymistä ja tuhoutumista, neuvotteluja ristiin rastiin, vihollisten yhtymistä, omien pettämistä valkoisten taholta, kansallisuuksien vihanpitoa.

Lyhyt olemus tapahtumista.
Neuvosto-Venäjän tilanne sotilaallisesti heikentyi vuoden edetessä. Valkokenraali Koltsak hallitsi idässä Siperiaa. Englantilaiset miehittivät Muurmannin rataa Petroskoin etäpuolelle saakka ja Arkangelin seutua pohjoisessa. Valkokenraali Denikinin joukot joukot etenivät etelästä kohti Moskovaa. Puna-armeija perääntyi Baltiasta sen ulkopuolelle ja alkoi neuvotella niiden itsenäistymisestä. Lännestä Viron alueelle kootulla armeijalla valkokenraali Judenits mahdollisimman sekavalla monikansallisella armeijalla hyökkäsi Pietaria kohti tavoitteena Moskova.

Judenitsin alaisiin joukkoihin liittyi valkoisten venäläisten lisäksi Viron joukkoja, muualta Baltiasta, suomalaisia vapaajoukkolaisia, saksalaisia, muista pohjoismaista vapaajoukkolaisia, Englanti avusti sotalaivastolla, Inkerin pakolaisia. Suomen puolelta Kannakselta suomensukuisia pakolaisia värvättiin sotimaan kohti Pietaria. Venäläisiä monikansaisia pakolaisia, joita saapui Viroon.
Neuvosto-Venäjää pidettiin varmaankin tuolloin haaskana, josta voi besorgata mitä vaan sen hävittyä.

Judenits solmi valtionhoitaja Mannerheimin kanssa Helsingissä sopimuksen kesäkuussa 1919 sotaretkestä Pietariin. Sopimus lähetettiin ympärysvalloille (Ententelle). Mannerheim johtaisi hyökkäystä Kannaksella ja Suomelle luvattaisiin itsenäisyyden säilyminen! Sopimus tehtiin hallituksen ja eduskunnan selän takana. Sopimuksen tultua julki, Mannerheim ja aktivistit suunnittelivat vallankaappausta; presindentinavaali lykättäisiin tuonnemmaksi ja Mannerheim julistaisi sotatilan Pietarin sotaretkeä varten. Suunnitelma kaatui kun Mannerheim kärsi murskatappion presidentinvaalissa Ståhlbergille. Suomi jäi virallisesti sotaretken ulkoupolelle mutta suojeluskuntayksiköt riehuivat itärajalla, Aunuksessa hyökättiin rajan yli.
Mannerheim katosi vaalitappion jälkeen ulkomaille. Suomi osallistui Judenitsin (vihattu ryssä!) joukoissa vapaajoukkolaisina ja omaehtoisesti kahakoihin rajoillaan.
Suomen syöjä von Der Goltz Kuurinmaalla neuvotteli osallistumisesta sotaretkeen, mutta josta ei tullut mitään. Englantikin painosti syksyllä saksalaisia poistumaan Baltiasta.
Valkoinen venäläisseikkailija Bermondt, joka nimitti itseään everstiksi perääntyi saksalaisten mukana Ukrainasta oman armeijansa kanssa ja päätyi Kuurinmaalle. Goltz ja Bermondt neuvottelivat yhteistyöstä. Golz oli yhteyksissä myös Viroon antamassa sotatukea. Bermondtin armeija suli loppupeleissä käsiin laukaustakaan ampumatta.
Golzin ja Bermondtin olisi tullut hyökätä Pihkovaan ja siitä Pietariin jaa Judenitsin joukot rannikkoa pitkin. Nämä suunnitelmat kaatuivat. Porvarit riitelivät keskenään. Englanti pudotti Saksan pois. Goltzin haave oli pystyttää Moskovaan saksalaismielinen hallitus ja Baltiaan saksalainen kunigaskunta.
Suomalainen porvaristo näki suursuomen mahdollisuuden mutta kinasi keskenäänkin.

Lähtötilanteessa Judenits eteni Pietarin porteille niin että Iisakin kirkon tornit näkyivät. Perääntyminen tapahtui huomattavasti nopeammin. Loppupeleissa Puna-armeija vahvuus oli n. 70 000 sotilasta. "Villi-itä" ei mainitse valkoisten armeijan vahvuutta. Judenits sai Englannin sotalaivastolta tukea, aseita, panssarivaunuja.
Sotaretki sammui marraskuun lopulla 1919 lähtökuoppiin suunnilleen nykyisen Viron itärajan tuntumaan.

Taustatietoa sodista Neuvosto-Venäjää vastaan vuodelta 1919 ja sotaretkestä Pietarin kukistamiseksi.

Eduskunta hyväksyi kesäkuussa 25 milj markkaa Aunuksen sotaretkelle. Sota kulki tuolloin jo tappiota kohti. Julistamaton sota oli todellista sotaa itänaapuria kohtaan.
Porvarilliset puolueet Maalaisliitto mukana tukivat valloitussotia.
Paradoksi. Neuvosto-Venäjä ei hyökkäillyt Suomea vastaan. Aktivistit ( suojeluskunnat) pitivät kovaa melua Neuvosto-Venäjän uhalla. Jatkuvilla rajakahakoilla provosoitiin ja niitä vääristeltiin naapurin uhalla. Todellisuudessa mm. jääkärieversti Aarne Sihvo totesi suomalaisten ampuvan venäläisiä rajavartijoita.
Itärajalle kerättiin pakolaisille tarkoitettuja taistelukouluja.
Ruotsalainen sotilasasiamies Lagerjöf totesi, että suomalainen valtio on hajoamistilassa.
Kesäkuun lopulla sotaministeri Rudolf Walden vaati vakinaisten joukkojen lähettämistä Aunukseen.

Samaan aikaan kesäkuussa Mannerheim neuvotteli venäläisen kenraalin Judenitsin (oliko tuttu tsaarin ajoilta Mannerheimille, sitä kirja ei kerro) kanssa Suomen yhtymisestä Pietarin sotaretkeen Virosta ja Kannakselta käsin.
Kun Mannerhein hävisi presidentinvaalin heinäkuussa, Judenits muutti esikuntansa mukana Tallinnaan. Päivä vaalin jälkeen (27.7) inkeriläispakolaisista koottu joukko-osasto suomalaisupseerien johdolla hyökkäsi Kannaksella rajan yli. Sotaretki epäonnistui. Toimi suuntautui Inkerinmaan "vapauttamiseksi" eli liittämiseksi Suomeen. Hanketta tosin toteutettiin valkoisen venäläiskenraalin johtamassa armeijassa!!

Kesäkuun 28 Versaillesin rauahansopimus valmistui. Goltz Kuurinmaalla yritti siitä riippumatta Saksan pyyteiden puolesta mutta poistui pelistä syksymmällä Englannin pakottamana. Goltzin 2 divisioonaa varmisti valkoisten voiton Suomen sisällissodassa.

Elokuun 26 Judenitsin luoteisarmeijan lähettiläät tapasivat Ententen kenraali Marshin (engl.), Viron, Puolan ja Liettuan edustajat koordinoimaan tulevaa sotatointa Pietarin valtaamiseksi. Valkokaartilaiskenraali Bermondt (oleskeli Latviassa) sai johtoonsa länsiarmeijan n. 45 000 sotilasta. Tämä armeija ei loppupeleissä osallistunut sotaan ja hajosi alkutekijöihin vaikka Marsh suositteli Bermondtia liittolaiseksi.
Englanti aseisti sotaryhmittymää ja sodan edetessä tuki sotalaivojen pommituksilla hyökkäystä.

Englanti painosti 24 syyskuuta kaikkia saksalaisia joukkoja poistumaan Saksan valtion sisälle. Vaatimus koski myös muihin vapaajoukkoihin liittyneitä saksalaisia.
Englannin kapitalismi piti omaansa edellä eikä halunnut antaa mitään hävinneelle Saksan kapitalismille.

Syyskuun lopulla Judenits matkusti Riikaan viimeistelemään sotatoimisuunnitelmaa. Judenits ja Bermondt (valkoiset venäläiset) toistensa niskassa. Bermondt jäi sivuun ja katosi vaikuttamasta.
Judenitsin luoteisarmeijan ja Bermondtin länsiarmeijan yhteishyökkäys purkautui.

Sotaretki Virosta Pietaria kohti syksyllä 1919.

13. lokakuuta Helsingissä kokoontui toistakymmentä kiihkomielisintä suursuomi-porvarien järjestöä puuhaaman tukea venäläiselle valkokenraali Judenitsille sotaretkelle Pietariin. Mahtipontisia puheita pidettiin mutta entisen kaltaista organisoitua vapaajoukkoliikettä ei enää syntynyt. Vapaajoukkolaisia meni kuitenkin venäläisen porvarin armeijaan. Uhottiin, ettei Venäjälle saa jäädä tilaa Suomenlahden rannikolla mutta kuitenin mentiin sen venäläisen kyytiin, joka ei luvannut Suomelle itsenäisyyttä, jos bolsevikkivalta kumotaan.

Judenitsin luoteisarmeija aloitti hyökkäyksen Narvan suunnasta 7 lokakuuta ja takaisinpaluu Pietarin edustalta alkoi marraskuun lopulla armeijan pakona. Tarkoitus oli vallata Pietari ja edetä maan sisäosiin.
Neuvosto-Venäjä oli syksyllä heikoimmillaan. Se otti uhkarohkeasti etelärintamalta sotilaita ja se riitti. Denikin pysyi aisoissa ja sekin joutui perääntymään. Neuvostovalta siirtyi voiton puolelle Venjän kansalaissodassa.

Suomalaisten Viro-hoitokunta suunnitteli yhteydessä Englannin laivastoon ja Viron Laidoneriin hyökätä engl. sotalaivojen avulla mereltä ampuen ja tukien virolais-inkeriläisten joukkoja.
Judenitsin joukot käsittivät 15 000 sotilasta ja 500 tykkiä Englannin tuki mereltä.
Judenits sähköttää Koltsakille, että Pietari vallataan tuossa tuokiossa. Judenits toivoi Pietariin miehitysjoukoiksi 5 000 skandinavian sotilasta, suomalaisiakin, johtajana ruotsal. eversti Karl Malmberg.
Judenitsille toimi Pietarissa suomalaissyntyinen puna-armeijalainen vakoojana, joka toimitti arvokkaita tietoja puolustuksesta. Eversti Voldemar Lundegvist jäi kiinni ja teloitettiin tammikuussa 1920.
Kaarlo Kurko, luokkasodassa valkoisten puolella, värväytyi Judenitsin armeijaan tiedustelujoukkoihin ollen sitä ennen Viron armeijan palkkalistoilla.
Judenits sai Englannilta panssarivaunuja, joita Puna-armeijalla ei ollut. Ne saivat aikaan kauhua ja sekasortoa.

Pietarin neuvostovalta alkoi rakentaa katusulkuja ja valmistautui kaupunkisotaan.
Kannakselta lähti 21 lokakuuta inkeriläisistä koottu rykmentti rajan yli kohti Pietaria. 25 lokakuuta Puna-armeija alkoi ajaa joukkoa takaisin Suomeen. Inkeriläisten vapaajoukko ampui bolsevikeiksi arvellut kuulustelujen jälkeen ja ilman sitäkin.
Latvian ja Liettua porvarit estivät valkoisen venäl. Bermondtin joukkoja lähtemästä Kuurinmaalta alueidensa läpi. Latvian ja Viron valkoiset hallitukset olivat lähellä sotatilaa keskenään.

Puna-armeijan vastahyökkäys alkoi 21 lokakuuta. Se toi etelästä prikaatin sotilaita.
29 Lokakuuta Venäjän valkoinen öljypohatta Lianozov, Luoteis-Venäjän hallituksen (?) pääministeri, matkusti Helsinkiin pyytämään Suomen hallitukselta sotilaallista apua. Ståhlbergin hallitus kieltäytyi. Entisiä Suomen syöjiä ei haluttu takaisin valtaan. Mannerheim vetosi Pietarin valtauksen puolesta Pariisista käsin.
31 lokakuuta Judenitsin armeija alkaa murtua. 2 marraskuuta alkaa Judenitsin joukkojen pako.
31 marraskuuta rintamalinja seisoi lähtökuopissaan. Aselepo solmittiin. Virolaiset riisuivat Judenitsin jäljellä olevat joukot aseista.

Neuvosto-Venäjän kansalaissota kääntyi neuvostojen voitoksi. Tuhatsevski valtasi Koltsakilta Omskin. Lokakuussa Denikin kärsi etelässä ratkaisevia tappioita.
Englannin poistuttua Muurmannin radalta Arkangeliin saapui 1/1920 Palludanin 250 pääosin tanskalaista vapaaehtoista. Joukko hupeni Karjalan korpiin, osa vangeiksi ja loput palasi Suomen kautta pois.

Baltian maat ja Neuvosto-Venäjä Suomi mukana solmivat rauhansopimuksen helmikuussa 1920. Suurimmat sodat lakkasivat.

Suomesta toki tehtiin kymmeniä aseellisia retkiä pitkin 1920 lukua itärajan taakse lähinnä rajan pinnassa.
Villi-Itä teos mainitsee lyhyesti Itä-Karjalan viimeisestä sotaretkestä (Elias Simojoen uho!) 1921 -1922, joka sekin päättyi nolosti. Siinä suomalaiset julistivat kaksi kuntaa liittyneeksi Suomeen.
Paradoksi: Heinäkuussa 1941 Suomen armeija julisti Vuokkiniemen kylässä Itä-Karjalan liittyneen Suomeen kylässä olleen muutaman kymmenen vanhuksen kuunnellessa silmät pyöreinä esivaltansa muutosta.

Judenits asui Tallinnassa jonkin aikaa. Hän luultavasti varasti Luoteis-Venäjän armeijan varat tai ainakin osan niistä, koska eli loppuelämänsä Englannissa hyvinvoidusti.
Valkoiset venäläiset sotapäälliköt Judenits, Bulak Balanovits ja Rodzjanko luultavasti jakoivat jäljelle jääneen kassan ja jopa tapellen Tallinnassa siitä. Rodzjankon epäillään vieneen 2 miljoonaa frangia.

Sotaretki Pietarin valtaamiseksi Neuvosto-Venäjältä epäonnistui.

Niinkuin näimme pienen vilauksen I maailmansodan jälkeisestä sotaherrojen maailmasta itäisessä Euroopassa, sota jatkui toisessa muodossa vuoteen 1921 saakka. Aloituksen kirjan tutkimus esitti lähinnä vuoden 1919 tapahtumia.
Tutkimus on laadittu mielenkiintoisesti ikäänkuin salapoliisiromaanin muotoon, jossa tapahtumat vyöryvät tietyistä syistä muotoon jos toiseen.

Yksi yhteinen nimittäjä on Itävalta-Unkarin monarkian hajoaminen ja Venäjän vallankumous 1917 syksyllä.
Ensimmäinen synnytti uusia kansallisvaltioita mm. Puolan ja Tsekkoslovakian. Venäjän työväen vallankumouksen jälkeen taantumus Venäjällä yritti aseilla palauttaa kapitalistisen komennon ja johon prosessiin ulkomaiset kapitalistit sekaantuivat mukana myös suomalaiset kapitalistit.
Venäjän sisäisiä ja ulkomaisia kapitalisteja yhdisti työväenvallan kukistaminen. Toisaalta porvarillisia asejoukkoja kiinnosti saaliinhimo, mikä on luonnollinen porvarillinen vietti; hanki lisää rikkauksia jos voit. Tämä johti porvariarmeijat yhteenottoihin ja liittoumia syntyi ja hajosi rahanasaalistuksen ehtojen muuttuessa.

Suomen osallistuminen sotaan tsaarin Venäjän "haaskalla" näkyy selvästi omaisuuden hankkimissotina mutta jotka naamioitiin heimosotahunnun sisälle ja jopa ikäänkuin itätarajan takaa olisi pyydetty heitä "vapauttajiksi". Toki myös työväenliikkeen vastaisuus silloisilla porvareillamme oli sotamotiivina.

Pitkin itäistä Eurooppaa ja Saksaa myöten syntyi porvarillinen sotasukupolvi. Se toimi moottorina fasismin syntymiselle. Niin myös Saksassakin. Euroopassa vallitsi maailmansotien välissä harvoja porvarillisdemokraattisia valtioita. Suomesta alkaen pitkin Itä-Eurooppaa syntyneet uudet kansallisvaltiot muuttuivat lähtökuopissa porvariston väkivaltaisen diktatuurin valtioiksi. Espanja, Italia, Saksa, Kroatia suorastaan fasistisiksi valtioiksi.

Suomalainen fasismi kehitti juurensa aikavälillä 1905 - 1921. Raaistinut porvarillinen sotasukupolvi nähdään kaikissa äärioikeistolaisissa ja suoraan fasistisissa liikkeissä 1921 - 1944. Sotasukupolven edustajia nähdään armeijassa, parlamentissa, presidentteinä ja kaikissa kylissä ja kaupungeissa asejärjestöissä (suojeluskunnat). Viimeinen traaginen ideologi lienee P.E. Svunhufvud, joka II maailmansodassa fasismin tappion häämöttäessä kehottaa sotimaan "viimeiseen mieheen" saksalaisen fasismin puolesta. Tämän näkemyksen Sinhufvud kirjasi 1943 teokseensa "Testamentti". Testamentti sisältää sodan oikeutuksen Saksan fasismin rinnalla otolliseksi anastaa itärajan takaisia maaperän rikkauksia. Omaisuuden ryöstö ensisijaisena ja sitten mukana bolsevikkivallan tuhoaminen.

Hyviä lukuhetkiä tutkimuksen "Villi Itä" teoksen lukijoille. Viestiketjussa on avuksi viitteitä tapahtumista. Yleinen historia tulee liittää ajatuksissa tapahtumien vyöryn keskelle.

"Villi-Itä" teoksen loppukaneetteja sivuilla 317 - 333,

"Vanhojen imperiumien reunamille (Venäjä, Itävalta-Unkari/P) vuosina 1918 - 1920 muodostunut itäeurooppalainen sotamaa veti puoleensa seikkailusta, rahasta ja maineesta kiinnostuneita kuin hevosenkakkara kärpäsiä. Sotaretkille mukaan tempautuneet parkkiintuneet sotilaat, ihanteelliset siviilit, seikkailijat, huijarit ja rosvot halusivat kaikki luoda itselleen paremman tulevaisuuden. Jotkut yrittivät vilpittömästi luoda sitä myös muille. Itä oli villi, ja sillä oli tarjota jokaiselle jotain: vaaraa ja toimintaa, nationalistista hurmahenkeä, aatteellista vastavallankumouksellisuutta, sotasaalista, elämyksiä, joita rauhan töissä ei voinut saada."

Mielestäni analyysi kuvaa hyvin ajan henkeä. Haaskoja olivat Venäjä ja Itävalta-Unkarista eroavat ja muodostuvat kansallisvaltiot.
Suomalaiselle sotasukupolvelle ihanne suuresta Suomesta oli karvas perttymys mutta joka jäi itämään myöhemmin fasistisina tai muuten äärioikeistolaisina liikkeinä - uusintarevanssin toivossa, joka Hitlerin valtaantulon jälkeen mahdollistui.

Varsova oli ehkä viimeinen alussa mainittujen seikkailijoiden ja rosvojen, tyyssija.
Siellä oli eniten Venäjän valkoisia sotilaita, komiteoita, salaseuroja, yhdistyksiä Venäjän "vapauttamiseksi" neuvostovallasta. Kaikkia Itä-Euroopan kansallisuuksia. Venäjän viimeinen pääministeri Kerenski, valkokenraali Wrangel ja valkoisen Siperian sotapäällikkö Koltsak pitivät residenssiä Varsovassa Pildsuskin huostassa.
Venäjän valkoinen sotapäällikkö Bermondt sai surkean lopun Saksaan pakonsa jälkeen. Hitlerin Saksa karkotti hänet ja päätyi pakolaiseksi Yhdysvaltoihin.
Monien maiden vapaajoukkolaiset katkeroituivat ja syyttivät tappioista omia hallituksiaan. Niin Suomessakin.

Verenhimoinen ruotsalaisperäinen vapaajoukkolainen Martin Ekström kohosi Vaasan suojeluskuntapiirin esikuntapäälliköksi. Kun Ruotsissa nousi 1930 alussa fasistinen liike, hän värväytyi sen johtoon fyyreriksi mutta liike epäonnistui.
Verenhimoinen suojeluskuntatappaja Hans Kalm, virolainen, ei koskaan palannut Viroon. Viron retken jälkeen hän muutti Suomeen eli hiljaisuudessa ja kuoli v. 1981.
Karl Malmberg löysi elannon salakuljettajana mutta hukkui Viron rannikolla 1931.
Joistakin tuli lännen vakoojia ja jotka loivat verkkojaan Neuvostoliittoon, mm Georg Elfvengren. Georg jäi kiinni 1927 ja teloitettiin.

Yleinen linja oli ettei vapaajoukkolaisia tuomittu kotimaissaan, ei edes tutkittu sotarikoksia.
Heimosotakirjallisuus teki Tarton rauhasta "häpeärauhan", koska Itä-Karjalaa ei saatu Suomeen. Vapaajoukoista nousevat suomalaisnatsit purkivat tappiotaan terrorismiksi. Paitsi että se suuntautui valtiovallan tuella työväenliikettä vastaan, he tekivät terroritekoja demokraattisempia porvareita kohtaan.

Saksassa vapaajoukkolaisia nähdään Hitlerin puolueessa ja terroristisessa SA-joukoissa. Kokemusta väkivallan järjestämisessä oli ilman opetustakin.
Suomalaisia vapaajoukkolaisia kiersi Pietarin sotaretken jälkeen Saksan oikeistolaisten sotakahakoissa ennen Suomeen paluutaan. Gunnar Lindqvist liittyi Saksassa natsipuolueen taistelujärjestöön SA:han ja toimi suomalaisessa natsijärjestössä.

Heimosotakirjallisuus vaikeni kaikista kielteisistä seikoista, ylisti valloitussotureita sankareiksi, vieraan vallan alueiden valtaamisyrityksiä suorastaan isänmaalliseksi velvollisuudeksi. Kirjallisuus levisi vapaasti valheidensa kera. Heimosodilla oli faktisesti valtion siunaus. Se lienee ollut pontimena myös sulkea silmät sotarikoksista ja ryöstöistä mm. Virossa.
Tässä pääpiirteittän lopuukaneetti.
...
Totuuden kiertäminen nähtiin myös vuoden 1944 jälkeen. Historiaa muutettiin hiljakseen siten, että NL olisi ollut syypää toiseen maailmansotaan ja sen tuhoihin.
Sotasukupolvi ei yksin synnyttänyt suomalaista fasismia mutta edesauttoi sitä suuresti. Ilman teollisuuskapitalistien tukea suursuomi-ideologialle suomalainen fasismi olisi voinut jäädä mitättömäksi. Porvaristo olisi ehkä katsellut maailmaa terveemmin silmin ja kieltäytynyt liitosta Hitlerin natsien kanssa.

Kovaa kamaa itsenäisyyden historian alkuvuosista ja vähän laajemminkin. Villi-Itä kirja täytyy hankkia kirjahyllyyn luettavaksi.

Monikaan nuorisosta ja aikuisestakaan tietää itsenäisyyden alkuaikojen aivan selvästä natsilaisesta opista ja valloitussotahurmoksesta.

Orjamarkkinat: huutolaislasten kohtaloita Suomessa
http://www.celianet.fi/en/work/280043

http://lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/sisallys.htm

Sivusto on puoluepoliittisesti sitoutumaton rasismista ja rotuopeista kertova sivusto mutta se sisältää väistämättä myös fasismin olemuksen ja synnyn juuret.
Rotuoppi lähti liikkelle suurten siirtomaavaltojen tarpeesta oikeuttaa kansojen alistaminen. Siksi siirtomaissa oleva väestö täytyi saada todetuksi alempiarvoisemmaksi väestöryhmäksi. Kapitalistit ja kristilliset papit yksissä tuumin jakoivat ihmiskunnan ihmisiin ja ali-ihmisiin.

Yllättävää on, Suomessa perussuomalainen puolue saa kannatusta siirtomaa-ajan rotuopin ja sen seurauksena fasismiin siirtyneen rotuopin uudelleenlegalisoinnilla.
Ikäänkuin muutamassa vuodessa suomalainen sivistys olisi taantunut sata vuotta taaksepäin.

Perussuomalaiset, KD:n ihmisvihaajat ja muut roruoppeja tukevat tulisi laittaa vuodeksi armeijan sijasta koulun penkille opiskelemaan mitä ihmisyys on.

Saksalaisen fasismin nousua edisti Ententen sanelemat nöyryyttävät ehdot I maailmansodan rauhansopimuksessa.
Suomalaisen fasismin juuria voi yhtäältä johtaa hävittyihin sotiin Neuvosto-Venäjää vastaan. Porvarillinen sotasukupolvi menetti kasvonsa valloitusuhon sortuessa. Jäljelle jäi katkeruus. Hitlerin valtaantulon jälkeen liitto Saksan natsien kanssa ilmestyi pyytämättäkin. Sekä Suomen porvaristolla että Saksan natseilla oli yhteinen tavoite; Neuvostoliiton viipaloiminen ja raaka-aineiden anastaminen.

Entä nykyisin! Fasismiahan puhtaaksipestään urakalla. Kokonainen parlamenttipuolue ja poikkipuolueellisesti yksilöitä saarnaavat teesiä; miksi Englanti ei antanut Saksan nujertaa Neuvostoliittoa. Pahimmat trollit pitävät Englantia tästä syystä petturimaana. Toinen fasismin puhtaaksipesun muoto on muuntaa todellisuus Neuvostoliiton sisäisiin, pahoihin tapahtumiin. Koska NL:ssä tehtiin sitä ja tätä, niin saksalainen fasismi olisikin hyvä aate.

Uskonnollinen rasismi kuuluu olennaisesti myös fasismiin.
Kaikki kolme pääuskontoa, kristinusko, islam ja juutalaisuus ovat rasismin kyllästämiä sekä fasismin aatteellisia työkaluja.
Niissä oma jumaluus on julistettu ainoaksi oikeaksi ja toisten jumaluudet pahan agenteiksi. Näihin kaikkiin kuuluu lähetystehtävä käännyttää vääräuskoiset omaan uskontoon.
Juutalaisuskoisilla sen sotaisuus lakkasi ajanlaskun alussa olosuhteiden pakosta. Heistä tuli pakolaisia. ympäri maailmaa eivätkä voineet osallistua uskontona sotiin.
Islam ja kristinusko ovat olleet maidensa hallitusten tukena laillistamassa valtionsa sotatoimia. Molemmat ovat erittäin vihamielisiä toistensa suhteen. Koraani ja raamattu kehottavat yhtäläisesti tuhoamaan vääräuskoisia sekä uskonnottomia.
Taivaselämän kuvauksessa uskonnottomat luvataan saattaa ikuiseen kurittamiseen kuolemansa jälkeen näissä kolmessa uskonnossa.

Marxilaiset arvostelevat uskontoja houreellisina oppeina mutta eivät osallistu uskovan persoonan olemuksen epäämiseen tai vihaamaan uskovaista. Kunkin uskonnon päätukijat löytyvät niiden rikkaimmasta vähemmistöstä.