Ensinnäkin minua häiritsi valtava kiroaminen, jota viljeltiin todella paljon. Kun vaimoni isä joka taisteli koko talvisodan Taipaleessa ja oma isäni, joka oli talvisodan Summassa, haavoittuen tammikuun lopulla leipäsuolla. Jatkosodassassa kumpikin oli Kannaksella eri tukikohdissa. Kertoivat nähtyään alkuperäisen elokuvan tuntemattomasta sotilaasta. Muuten hyvin paljon totuuden mukaista kuvausta sodasta, mutta kiroamista siellä tuskin kuuli. Kyllähän sen ymmärtää, että todellisessa sotatilanteessa, kun henki voi lähteä minä hetkenä hyvänsä, ei siihen kiroilu kuulu. Eikä siihen aikaan kiroilu kuulunut muutenkaan normaaliin elämään, kuten nykyään. Tuli mieleen elokuvaa katsellessa, että luuliko ohjaaja silloista Suomen armeijaa joksikin ateistiporukaksi, joka ei osaa muuta kun kiroilla. Kun taistelukohtauksissakaan ei oikein ollut kyllä ajatusta. Näytti vähän siltä, kun armeijan käymättömät olis ollut asialla elokuvan teossa.
Uusi tuntematon sotilas elokuva. Kyllä vanhassa vara parempi.
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.