Yksityinen psykiatri -kunnallinen parempi

Sekä yksityisellä että kunnallisella puolella on hyviä ja huonoja lääkäreitä. Tai sanoisinko mukavia ja ei-mukavia.
Kouluthan he ovat käyneet niin että ammattitaito pitäisi olla samanlainen mutta ihmisen kohtaaminen on kovin erilaista.
Silloin on hyvä kun kohdalle sattuu hyvä ja ymmärtäväinen lääkäri.

Minulla on yksi kokemus yksityisestä psykiatrista, ja hänen ansiostaan olen yhä tässä.
Olen tälle naispsykiatrille elämäni velkaa, hän pelasti minut kuolemasta.
Hän näki ja välitti, sai minut luottamaan ja uskomaan että ansaitsen elää ja kaiken hyvän. Hän lähetti minut taksilla sairaalaan päivystyksen kautta, ja huolehti että taksikuski tuli kanssani sisälle asti että pääsin tuvallisesti henkilökunnan hoiviin. Kävipä kerran tapaamassakin minua sairaalassa. Aivan ihana ihminen ja hänelle olen ikuisesti kiitollinen.
Kunnallislta puolelta hain apua ensin. Pääsin kerran kuussa mielenterveyshoitajan juttusille joka oli pelkkää puuta-heinää 15 min. kerrallaan. Tämän mieshenkilön päämäärä oli saada minut sairauseläkkeelle mitä en itse halunnut! Tilanteeni eskaloitui sitten siihen pisteeseen että kuolema oli todella hyvin hyvin lähellä.
Niin että eipä niputeta kaikkia yhteen nippuun yhden tai kahden huonon kokemuksen perusteella! Se tuntuu vain olevan tapa että tulta ja tulikiveä sylkien käydään haukkumaan kaikki psykiatrian puolen ihmiset muutaman huonon kokemuksen jälkeen. Ihmiset sitäkin hommaahoitavat, ja ihmisiä löytyy joka lähtöön, myös asiakkaissa!