Menin yksityiselle psykiatrille päästäkseni terapiaan. Psykiatri vähätteli ongelmiani ja väitti,. etten tarvitse sellaista, koska terapiassa opetellaan arkielämässä selviytymistä. Itku kurkussa olin kertonut tarinani 1h kestävän ajan sisällä. Tossa ajassq piti saada vakuutettua hänet, mutta hän lykkäsi pilleripurkin kouraan. Rahat kelpasivat.
Päätin kokeilla kunnallisen kautta. Ajat olivat pitkät ja meni n 2k, mutta siellä minulle teetettiin kyselyitä, haastateltiin kahdesti ja todettiin, että hyötyisin terapiasta. Koin, että minua tutkittiin ja hoidettiin paremmin kunnallisella kuin yksityisellä. Aikaa siinä meni, mutta olen kiitollinen. Eikä terapia ole ollut sitä, mitä ensimmäinen lääkäri väitti sen olevan.
Älkää siis uskoko ensimmäistä lääkäriä ja yksityinen ei ole aina paras mahdollinen.
Päätin kokeilla kunnallisen kautta. Ajat olivat pitkät ja meni n 2k, mutta siellä minulle teetettiin kyselyitä, haastateltiin kahdesti ja todettiin, että hyötyisin terapiasta. Koin, että minua tutkittiin ja hoidettiin paremmin kunnallisella kuin yksityisellä. Aikaa siinä meni, mutta olen kiitollinen. Eikä terapia ole ollut sitä, mitä ensimmäinen lääkäri väitti sen olevan.
Älkää siis uskoko ensimmäistä lääkäriä ja yksityinen ei ole aina paras mahdollinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sekä yksityisellä että kunnallisella puolella on hyviä ja huonoja lääkäreitä. Tai sanoisinko mukavia ja ei-mukavia.
Kouluthan he ovat käyneet niin että ammattitaito pitäisi olla samanlainen mutta ihmisen kohtaaminen on kovin erilaista.
Silloin on hyvä kun kohdalle sattuu hyvä ja ymmärtäväinen lääkäri.
Kyllä. Usein ajatellaan, että yksityiseltä saa parempaa hoitoa, kun siitä maksaa enemmän.
Näinpä. Mutta eihän se ole siitä hinnasta kiinni.
Raharikkailla on tosin se mahdollisuus että jos eivät ole yksityiseen tyytyväisiä niin maksavat ja menevät toiseen yksityiseen.
Kunnallisella puolella ei pysty käymään monella eri lääkärillä löytääkseen sen parhaan.
Minulla on yksi kokemus yksityisestä psykiatrista, ja hänen ansiostaan olen yhä tässä.
Olen tälle naispsykiatrille elämäni velkaa, hän pelasti minut kuolemasta.
Hän näki ja välitti, sai minut luottamaan ja uskomaan että ansaitsen elää ja kaiken hyvän. Hän lähetti minut taksilla sairaalaan päivystyksen kautta, ja huolehti että taksikuski tuli kanssani sisälle asti että pääsin tuvallisesti henkilökunnan hoiviin. Kävipä kerran tapaamassakin minua sairaalassa. Aivan ihana ihminen ja hänelle olen ikuisesti kiitollinen.
Kunnallislta puolelta hain apua ensin. Pääsin kerran kuussa mielenterveyshoitajan juttusille joka oli pelkkää puuta-heinää 15 min. kerrallaan. Tämän mieshenkilön päämäärä oli saada minut sairauseläkkeelle mitä en itse halunnut! Tilanteeni eskaloitui sitten siihen pisteeseen että kuolema oli todella hyvin hyvin lähellä.
Niin että eipä niputeta kaikkia yhteen nippuun yhden tai kahden huonon kokemuksen perusteella! Se tuntuu vain olevan tapa että tulta ja tulikiveä sylkien käydään haukkumaan kaikki psykiatrian puolen ihmiset muutaman huonon kokemuksen jälkeen. Ihmiset sitäkin hommaahoitavat, ja ihmisiä löytyy joka lähtöön, myös asiakkaissa!