Kumppani ei halua naimisiin - jättääkkö hänet vai ei?

Anonyymi

Olen koko ikäni haaveillut naimisiinmenosta ja häistä. Olemme kumppanini kanssa puhuneet avioliitosta ja siihen liittyvistä asioista, mutta vähän aikaa sitten hän ilmoitti, että yhdessäoloomme ei tarvita avioliittoa - hän aikoo olla kanssani aina eikä siihen kuulema häitä tarvita.
Se, että hän ei halua naimsiin ja minä haluaisin ei ole mikään syy jättää häntä.

Kyllähän yhteiselomme sujuu huolimatta siitä olemmeko naimisissa vai emme, mutta tuntuu siltä, että suhteelta putosi pohja hänen ilmoitettuaan ettei halua naimisiin. En osaa oikein suhtautua tähän tilanteeseen; onko järkeä olla suhteessa jossa toinen haluaa naimisiin ja toinen ei...?

Hän itse on ollut aikaisemmin kihloissa ja se saa minut tuntemaan itseni hieman puutteelliseksi - oliko edellisessä kumppanissa jotain mitä minussa ei ole? Rakastiko hän edellistä kumppaniaan enemmän, koska oli tämän kanssa kihloissa ja menossa naimisiin, mutta minun kanssani hän ei halua samaa?

Kyllä hän vakuuttelee rakastavansa minua ja sanoo, että on kanssani koko loppuelämänsä, mutta alkaa hieman tuntua siltä, että hän vain tarvitsee jonkun rinnalleen - aivan sama kenet kunhan vain joku on...

Pitäisikö tällaiseen suhteeseen jäädä vai etsiä joku toinen, joka haluaa naimisiin?

160

7881

Vastaukset

  • Jos hän pelkää, että seuraavaksi haluat lapsia? Oletteko keskustelleet lapsista? Haluaa jättää itselleen mahdollisuuden helppoon eroon?

    • Itse peruin naimisiin menon exän kanssa, koska olin jo mielessäni päättänyt erota hänestä vaikka meillä oli jo lapsia.


  • Jos hän ei halua naimisiin, se on sinulle pätevä syy erota.

    Älä missään nimessä kuitenkaan painosta häntä naimisiin. Se pitää tulla omasta aloitteesta.

    • Olen kyllä sama mieltä.Itse olin samassa tilanteessa,sanoin joko me mennään naimisiin tai sitten minä en enää voi jatkaa näin.Hän ei kyllä halunnut naimisiin millään,mutta teki sen mun vuokseni,että olisin onnellinen,näin hän kertoi muille,miksi hän tekee sen.Siitä on jo 12v.,kun ollaan yhdessä ja on lapsia ja kaikki hyvin;)


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olen kyllä sama mieltä.Itse olin samassa tilanteessa,sanoin joko me mennään naimisiin tai sitten minä en enää voi jatkaa näin.Hän ei kyllä halunnut naimisiin millään,mutta teki sen mun vuokseni,että olisin onnellinen,näin hän kertoi muille,miksi hän tekee sen.Siitä on jo 12v.,kun ollaan yhdessä ja on lapsia ja kaikki hyvin;)

      Hyvään parisuhteeseen ei papin siunausta tarvita.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Hyvään parisuhteeseen ei papin siunausta tarvita.

      Ei tarvita pappia, mutta ilman avioliittoa on liian helppoa erota ja olla selvittämättä asioita.


  • Anna miehelle vielä yksi tilaisuus päättää haluaako hän laillistaa yhdessä olonne.
    Mikäli vastauksensa on yhä kielteinen, aivan rehellisesti ilmoita hänelle että sinä et halua tällaista suhdetta. Haluat että olette laillisesti naimisissa.
    Ehkä miehesi kammoaa häitä? Visiitti maistraattiin hoitaa asian parin todistajan läsnäollessa.
    Olisitko sinä siihen tyytyväinen?

    Sinulla on kaikki oikeus mitä päätät elämäsi kanssa tehdä. Kukaan toinen ei tee tuota päätostä puolestasi.

    Aivan varmasti on miehiä jotka haluavat samaa kuin sinä: Aviiiiiiiiiiiiiiiioliiton, ja lapsia.

    • Tuo viesti pätee, oli ap mies tai nainen.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tuo viesti pätee, oli ap mies tai nainen.

      Muuttaisiko avioliitto jotain? Pelkkä virallistaminen?
      Jos saisitte lapsia, silloin ehkä miettisitte esim. nimiasiaa.
      Itse ajattelen, ettei muoto, vaan sisältö merkitsee.
      Eli, jos rakastatte toisianne ja teillä menee hyvin, neuvoisinmsinua siirtämään hääajatusta.
      Aloituksesta ei käy ilmi, miten kauan olette tunteneet.
      Avioliitto voi kestää tai vain jonkin aikaa,
      Avoliitto voi kestää paljon pidempään.
      Toivon, että osaisit olla nyt onnellinen.
      Paljon vietetään upeita, näyttäviä häitä eli hetken prinsessana, mutta parin vuoden päästä
      loppu.


    • Kumpi sinulle on eämässä tärkeämpää. olla onnellisesti parisuhteessa vai olla naimisissa. Sinulle näyttää naimisiin meno olevan tärkeämpää. Lisäksi huono itsetunto paistaa läpi kun pohdit itseäsi miehesi exään. Ala kasvaa aikuiseksi.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kumpi sinulle on eämässä tärkeämpää. olla onnellisesti parisuhteessa vai olla naimisissa. Sinulle näyttää naimisiin meno olevan tärkeämpää. Lisäksi huono itsetunto paistaa läpi kun pohdit itseäsi miehesi exään. Ala kasvaa aikuiseksi.

      Ei häät Onnea tuo eikä takaa liiton kestoa. On myös ihmisiä, jotka eivät periaatteessa halua sitoutua avioliittoon.


    • Mille miehelle, eikö vaimolle? Avauksessa ei mainittu sukupuolta, vaikka avautuminen vaikutti kosimiskelvottoman sukupuolen edustajan tekemältä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Muuttaisiko avioliitto jotain? Pelkkä virallistaminen?
      Jos saisitte lapsia, silloin ehkä miettisitte esim. nimiasiaa.
      Itse ajattelen, ettei muoto, vaan sisältö merkitsee.
      Eli, jos rakastatte toisianne ja teillä menee hyvin, neuvoisinmsinua siirtämään hääajatusta.
      Aloituksesta ei käy ilmi, miten kauan olette tunteneet.
      Avioliitto voi kestää tai vain jonkin aikaa,
      Avoliitto voi kestää paljon pidempään.
      Toivon, että osaisit olla nyt onnellinen.
      Paljon vietetään upeita, näyttäviä häitä eli hetken prinsessana, mutta parin vuoden päästä
      loppu.

      Itse kosin vaimoani tulevan lapsen (pojan kuten sen koin olevankin) sukunimen takia. Liitto kesti pitkän suhteen jälkeen pari vuotta, kun muuten viisas vaimoni oli kuullut ennustelijaeukolta lastensa lukumäärän, eikä jatkolisääntyminen vaikuttanut viisaalta sen hetkiseen avioliiton tilaan nähden.

      Oikea aika avioitumiseen on ennen seksiä kihloissa, muuten fyysinen puoli luo muotopuolia liittoja ilman kestävyyttä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei häät Onnea tuo eikä takaa liiton kestoa. On myös ihmisiä, jotka eivät periaatteessa halua sitoutua avioliittoon.

      Avioliitto tuo turvaa puolison kuoleman varalta. Onneksi mieheni rakasti minua aidosti niin paljon, että halusi luoda sen turvan minulle ja lapsillemme. Joskus elämä voi yllättää ikävästi, vaikka sitä ei ikinä uskoisikaan omalle kohdalle tapahtuvaksi. Pulassa olisin ollut lasteni kanssa, mikäli emme olisi olleet naimisissa mieheni kuollessa. t. nuorileski


    • Anonyymi kirjoitti:

      Avioliitto tuo turvaa puolison kuoleman varalta. Onneksi mieheni rakasti minua aidosti niin paljon, että halusi luoda sen turvan minulle ja lapsillemme. Joskus elämä voi yllättää ikävästi, vaikka sitä ei ikinä uskoisikaan omalle kohdalle tapahtuvaksi. Pulassa olisin ollut lasteni kanssa, mikäli emme olisi olleet naimisissa mieheni kuollessa. t. nuorileski

      Olet niin oikeassa! Ehdottomasti naimisiinmeno on rakkauden osoitus


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olet niin oikeassa! Ehdottomasti naimisiinmeno on rakkauden osoitus

      Ei hän puhunut rakkaudesta mitään. Ja omaisuusasiat yms., jotta jälkeen jäävät eivät joudu pulaan, voi hoitaa muutenkin kuin naimiaisilla. - Nm. Yleensä tunteen kuolettaja


  • Mitä tuota muilta kyselemään, Mieti, mitä ihan itse haluat tehdä.

    • Olen mies ja itse ollut naimisissa, erosin pitkästä nuoruuden liitosta 25 vuoden jälkeen. Muutaman vuoden olen seurustellut mukavan naisen kanssa joka on joka mutkassa viimeisen vuoden aikana painostanut ja vaatinut kihloja tiettyyn annettuun päivämäärään mennessä tai muuten jättää. Emme asu yhdessä, joten yhteistä arkea ei ole ollut ja olen sanonut, että yhteisasumisesta voidaan aloittaa ja katsotaan miten suhde arjessa toimii, mutta tämä ei sovi hänelle. Olen myös kertonut hänelle rakkaudestani ja kiintymyksestä, mutta tämä ei kuulemma riitä, kihlat pitää saada. Itse en välttämättä olisi enää menossa näin 50 + ikäisenä uudelleen naimisiin, riittäisi kaikin puolin hyvä suhde. Kerran jo vihkialttarilla valat on vannottu ja sekin päättyi eroon, kuten moni muu avioliitto Suomessa. Toisen painostaminen avioliittoon ei ole hyvä asia , se ei ole oikein, rakastaa ja toisesta voi pitää muutenkin ja tänä päivänä vihkivala ja avioliitto kuulostaa lähinnä vitsiltä ,eikä se todellakaan takaa onnea.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olen mies ja itse ollut naimisissa, erosin pitkästä nuoruuden liitosta 25 vuoden jälkeen. Muutaman vuoden olen seurustellut mukavan naisen kanssa joka on joka mutkassa viimeisen vuoden aikana painostanut ja vaatinut kihloja tiettyyn annettuun päivämäärään mennessä tai muuten jättää. Emme asu yhdessä, joten yhteistä arkea ei ole ollut ja olen sanonut, että yhteisasumisesta voidaan aloittaa ja katsotaan miten suhde arjessa toimii, mutta tämä ei sovi hänelle. Olen myös kertonut hänelle rakkaudestani ja kiintymyksestä, mutta tämä ei kuulemma riitä, kihlat pitää saada. Itse en välttämättä olisi enää menossa näin 50 + ikäisenä uudelleen naimisiin, riittäisi kaikin puolin hyvä suhde. Kerran jo vihkialttarilla valat on vannottu ja sekin päättyi eroon, kuten moni muu avioliitto Suomessa. Toisen painostaminen avioliittoon ei ole hyvä asia , se ei ole oikein, rakastaa ja toisesta voi pitää muutenkin ja tänä päivänä vihkivala ja avioliitto kuulostaa lähinnä vitsiltä ,eikä se todellakaan takaa onnea.

      Painostaminen avioliittoon ei ole parisuhteen kannalta hyvä merkki. Avioehtosopimus ainakin täytyy tehdä tulevaisuuden varalle jos olet varakkaampi kuin tuleva aviopuolisosi. Itselläni on paljon varoittavia esimerkkejä omasta -ja muiden puolesta.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Olen mies ja itse ollut naimisissa, erosin pitkästä nuoruuden liitosta 25 vuoden jälkeen. Muutaman vuoden olen seurustellut mukavan naisen kanssa joka on joka mutkassa viimeisen vuoden aikana painostanut ja vaatinut kihloja tiettyyn annettuun päivämäärään mennessä tai muuten jättää. Emme asu yhdessä, joten yhteistä arkea ei ole ollut ja olen sanonut, että yhteisasumisesta voidaan aloittaa ja katsotaan miten suhde arjessa toimii, mutta tämä ei sovi hänelle. Olen myös kertonut hänelle rakkaudestani ja kiintymyksestä, mutta tämä ei kuulemma riitä, kihlat pitää saada. Itse en välttämättä olisi enää menossa näin 50 + ikäisenä uudelleen naimisiin, riittäisi kaikin puolin hyvä suhde. Kerran jo vihkialttarilla valat on vannottu ja sekin päättyi eroon, kuten moni muu avioliitto Suomessa. Toisen painostaminen avioliittoon ei ole hyvä asia , se ei ole oikein, rakastaa ja toisesta voi pitää muutenkin ja tänä päivänä vihkivala ja avioliitto kuulostaa lähinnä vitsiltä ,eikä se todellakaan takaa onnea.

      Toisen kuollessa, avioliitto takaa paremman juriidisen suojan esim. Asumiseen. Avopuolisona voi lentää roinineen kankaalle ja puun alle jos perilliset haluavat vaikka myydä perinnön.
      Naimisissa on heikommankin osapuolen edut taattu. Varsinkin äkkikuolema voi aiheuttaa suuren pulan.


  • Onko toiveillasi ja haaveillasi mitään merkitystä? Ole niin kuin käsketään. Sitten kun kumppanisi löytää sen oikean ja menee hänen kanssaan naimisiin voit etsiä uudestaan sitä oikeaa.

    • Mutku se voi löytää "sen oikean" naimiaisista huolimatta. - Nm. Mitä siihen sanot


  • Kannattaa varmasti yrittää vielä avoimesti keskustella: miksi naimisiinmeno on sinulle niin tärkeää? Miksi kumppanisi ei halua naimisiin.

  • No ei tuo nyt järkevältä vaikuta. Hän ei selvästi halua sitoutua sinuun. Joten muista että kaikista mitä hankit niin sinulla on kuitti ja siinä näkyy että omistaja olet sinä. Älä kustanna mitään mikä ei ole sinun nimissäsi virallisesti. Ei toki koske asuinkuluja kuten vuokraa, sähköä ja ruokaa. Niistä tehkää myös sopimus keskenänne minkä verran kumpikin maksaa. Eikä myöskään yhteisiä rahoja missään nimessä. Ilmoita hälle että tästä lähtien ei ole yhteistä omaisuutta koska ette ole naimisissa. Laki ei suojaa sinua sen enempää kuin häntäkään kun/jos ero tulee. Jos asutte hänen omistamassa asunnossa niin älä anna rajaa asunnon yllpitokustannuksiin kuin ainoastaan yhtiövastikkeeseen, sähköön, vesimaksuihin. Sillä et erotessa saa kuitenkaan rajojasi takaisin. Ja hän pitää asunnon. Silloin kun asutaan avoliitossa ei missään nimessä saa olla yhteisiä rahoja. Sillä jos ei halua sitoututa niin sitten pitää itse pystyä kustantamaan omat menonsa. Ja jos teette lapsia tehkää kirjallinen sopimus siitä mitkä lapsista koituvat kustannukset kumpikin hoitaa.

    • Vittu mikä rahan ahne kapitalisti sika😂😂 tätä ei kukaan kuin ihminen joka on sairaspäästään voinut kirjottaa


    • SIIS, TALOUS ENSIN.HALOO ONKO LEVITYS AVOSSA TAI AVIOSSA OIKEASTI ERIARVOISIA


    • Just näin. Ei tuo ole rahanahneutta vaan realismia.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Vittu mikä rahan ahne kapitalisti sika😂😂 tätä ei kukaan kuin ihminen joka on sairaspäästään voinut kirjottaa

      Vain täysi idiootti ei suunnittele raha asioita. Ja idioottejahan riittää.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Vittu mikä rahan ahne kapitalisti sika😂😂 tätä ei kukaan kuin ihminen joka on sairaspäästään voinut kirjottaa

      Eikun kirjoittaja on hyvin järkevä. Turha sit on eron kohdalla itkeä.. Juristina tekisin ja neuvoisin juuri noin.. Mistä luulet että juristit palkkansa saavat.. Juuri ihmisten erosotkuista..


    • Anonyymi kirjoitti:

      Vittu mikä rahan ahne kapitalisti sika😂😂 tätä ei kukaan kuin ihminen joka on sairaspäästään voinut kirjottaa

      Ei vaan erittäin fiksusti kirjoitettu, näin minäkin toimisin.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Vittu mikä rahan ahne kapitalisti sika😂😂 tätä ei kukaan kuin ihminen joka on sairaspäästään voinut kirjottaa

      Olet väärässä.
      15:50 kirjoittaa järkevästi.
      Toisinpäin: jos omistaa asunnon, silloin toinen voi maksaa puolet vuokrasta ym. kuluista.
      Kun asunto on ollut nimissäsi, ei se tule olemaan toisen omaisuutta ja ennen hääkellojen kumahdusta, kannattaa muistaa avioehto.
      Kas, kun huijareitakin on, naisissa ja miehissä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      SIIS, TALOUS ENSIN.HALOO ONKO LEVITYS AVOSSA TAI AVIOSSA OIKEASTI ERIARVOISIA

      ON!


  • Uskonnon opettajani vanha viisaus:

    Jos suhde on huteralla pohjalla niin silloin mennään naimisiin tai hankitaan lapsia pönkittääkseen sitä. Jos suhde on tarpeeksi vankka niin naimisiin ei tarvitse mennä tai lapsia tehdä.

    Toki on muitakin syitä mennä naimisiin tai hankkia lapsia esim matalemman elintason maissa. Verotus, green card tai vaikkapa (ilmainen) työvoima jota saadaan lapsista aikanaan.

    Ironista oli se, että opettaja itse oli naimisissa ja omien sanojensa mukaan tyytyväinen tilanteeseensa.

    • Niin sitä varmaan tuntee itsensä hylätyksi, kun toinen ei halua naimisiin. Kannattaa kysyä perusteluita. Oletteko olleet kauan yhdessä? Jotkut osaavat pitää useita suhteita, ovat mystisiä miehiä/naisia, onko miehesi sellainen? Tai miehesi saattaa pelätä omaisuutensa puolesta...
      Itse suuttuisin silmittömästi.. Ehkä lähtisin menemään... Lopulta


    • Jos tuo on totta, olipahan outo mielipide uskonnon opettajalta.


    • Uskonnon opettajan viisaus liittyne kontekstiin jossa oli puhe avioliitosta yleensä vaihtoehtona parisuhteelle?

      Naks naks ilmoitti autokauppiaan kuivamustekynä, kun kauppias ehdotti: ”Papereita, papereita” vanhassa sketsiohjelmassa. Kun ei ole ihan varmaa, niin kannattaa virallistaa kauppa mahdollisimman selkeästi, että osapuolet sitoutuvat diiliin.

      Huom. Jos haluat liittosi myös kestävän, niin huomioi tutkimukset ja tilastot, joissa nainen hakee eroa 85% erotilanteissa ja naisten eropäätökset yleistyvät työpaikoissa, joissa on paljon eronneita naisia. Eli joku intinkäynyt rekkakuski vois olla se pysyvin vaimoprofiili lapsillesi, ettei pojistasi kasva tilastokukkasia vankiloissa, kuten isättömiksi jääneillä pojilla on tapana.


  • Nyt on taas selvästi eläkeläiset liikenteessä.ymmärrän täysin jos joku ei halua naimisiin.
    Tällä ei ole mitään tekemistä sitoutumisen kanssa.
    Jos jätät täydellisen kumppanin sentakia että hän ei mene naimisiin niin kannattaa miettiä etsitkö hyvää suhdetta vai paperilla unelma avioliittoa

    Kaikki ei halua elää vanhanaikaisen suhdeihanteen mukaan... Herätys

    • Olisin jo eläkeikäinen, en eläköitynyt. Mutta olen kanssasi satasella samaa mieltä; sitoutumiseen ei kiiltäviä rinkuloita tarvita. Mulla ei ole ollut sormuksia enää vuosikymmeneen pitkästä liitostani huolimatta. Ja juhlat voi järjestää muutenkin, niitten nimen ei tarvitse olla hääjuhla. - Nm. Parisuhdepirskeet


  • Omakohtaisella kokemuksella sanon:
    Suhteeni oli kaunis ja hyvinvoiva.Naiseni halusi naimisiin,kun suhde kestänyt jo vuosia.Silloin karahti suhde kiville pian avioliiton jälkeen.Se kultainen kahle ei sopinut hänelle ja erosimme.

  • Mulle yks työkaveri sanoi aikoinaan, että ei se v****u vihkimällä kummene.

    • Eipä se mulkkukaan muuksi muutu, oli vihitty tai ei


    • Anonyymi kirjoitti:

      Eipä se mulkkukaan muuksi muutu, oli vihitty tai ei

      Tämä on syrjivä kommentti lesboparittelijoita kohtaan.

      Tsuvakki


  • Mieli voi muuttua, tehkää avioehto niin se ei pelkää että menettää omaisuutensa sulle.
    Ilman avioehtoa ei kannata koskaan mennä naimisiin vaikka kuinka olis rakastunut. Minun vaimo nuoria oltiin 22 v oli vaimo ja minä 28 puhui että haluanko naimisiin. Sanoin että halua mutta avioehto pitää olla ja vaimo oli samaa mieltä ja ehdot tehtiin samantien ettei sitten aleta riidellä jos eron haluaa. No ei ole koskaan mitään riitoja ollutkaan ja se on hyvä. Minusta asiat pitää sopia ennen kun menee naimisiin ja kaikki paperille että voi hyvillä mielin mennä naimisiin.

  • Ymmärrän molemmin puolin... Miks mennä naimisiin, ku kaikki ok??? Mennään naimisiin näytetään ystäville/sukulaisille/koko instituutiolle että rakastetaan???? ....Kyllä mäkin koko elämän halunnu Lottovoittoo.. ;)) Niin ja näin??? Ei osaa auttaa.....

  • jos sinulla kaipaus sitoutua,ehkä toisella,ns puolisollasi ,hän ehkäpelkää onko hänellä ollut rankoja kokemuksia jotka nyt heijastaa suhteeseenne,oletteko puhuneet,tuntuu siltäettä rakastaa sinua,ja ei uskalla sitoutua,ei ilmeisesti johdu sinusta,rankat kokemukset,pettymykset voi saada rakkaassasi pelon tunteita

  • Ei se papin aamen mitään merkitse nykypäivänä. Eroaa ne ihmiset siitä huolimatta. Sanoisin että menee naimisiin vasta alle 50 v että on lesken eläke turvattu. Avoliitossa itse olin yli 20 v, mutta loppuvaiheessa olimme kuin sisko ja sen veli, niin erosimme. Lapsilla on minun sukunimeni, mutta saavat niin halutessaan vaihtaa sen.

  • Äitini antoi kerran eräälle nuorelle naiselle, joka halusi avopuolison kanssa naimisiin, että siihen on vanhanaikainen keino. Eli sano avopuolisolle, että nyt tätä riittää, minä muutan pois luotasi. Jos hän rakastaa sinua, hän menee kanssasi naimisiin, mutta ellei, miksi välittäisit sellaisesta miehestä. No nainen teki kuten äitini sanoi ja mies jäi yhteiseen asuntoon uhkuen itseriitoisuuttaan ja leuhkien, että sen kun muutat vaan. Kului muutama viikko ja mies saapui naisen ovelle nöyrällä mielellä ja halusi mennä naimisiin.

    Eli, jos haluat testata avopuolisosi rakkauden määrää, kokeile. Tiedät sen jälkeen enemmän.

  • Jos minä olisin sinun tilanteessasi, lähtisin ilman muuta eri suuntaan. Minusta tuollainen suhde ei ole sinulle turvaa antava. Hän ei halua sitoutua sinuun tosissaan.
    Ymmärrän hyvin tunteesi ja siksipä sinun kannattaakin perustella häneltä, miksei halua sitoutua, jos kerran sanoo rakastavansa sinua.

  • Ensinnäkin; mitä sinä haluat?!
    Siitä pitää lähteä. Jos pitkäaikaista suhdetta ajattelet, niin sitoutuminen toiseen tuntuu järkevältä. Jos olet muistakin asioista eri mieltä hänen kanssaan, niin kannattaako odottaa totisinta eripuraa vai mitä vielä odotat. Älä kiinny liikaa, et itse silloin nauti tästä suhteesta. Ottaako hän vastuuta suhteesta papin edessä. Tätä kannattaa miettiä.

  • Naimisiinmeno on mielestäni erityisesti juridinen suhde, jossa toisen päästää "iholle". Jos on vanhva suhde ja haluaa toisen osalliseksi kaikkeen elämään kehdosta hautaan, niin naimisiinmeno ja taloudelliset asiat määrittävä avioehto ja testamentti on sopiva paketti sopimuksia. Jos haluaa pitää toisen "loitolla", niin menemättä naimisiin toisen saa sormia napsauttamalla muuttumaan "joku tuttu" -kategoriaan.

  • Suhteen pohja pitäisi olla RAKKAUS eikä häät....

    • Jos oikeasti rakastaa, niin ei se vihkiminen siihen sen kummempaa lisää tuo. Kannattaa olla valveilla siitä, että maksut jakaantuvat molemmille. En ole oikea ihminen neuvonantajaksi, mutta silti, kuuntele sydämesi ääntä. Miehen tunne-elämä on ihan toisenlainen. Ei se osaa päättää kuin navan alapuolisista asioista.


  • Tehkää ainakin keskinäinen "avio"ehto ja testamentti. Se sitoo jo enemmän.

    • Juurikin noin! Avioehto/testamentti.


  • Jätä pois.
    Hänellä on taka-ajatuksia.

  • Kuka tarjoaa minulle suuren asunnon. Kun olen alkukristitty,
    Jeesu oli setäni.
    Mooses oli sukulainen ja David.
    niinolis erilaista elämää!! teen elokuvia!

    Pyydänkaikk henkisiä ihmisiä esitelmöimään
    eletäänmuutakuin Eevan elämää
    Jumala tahtoo että onmuuta kuin Adamista ja Eevasta
    (kerrottiin heidän pojan pojan pojanpojan pojan nimet.
    luettelo. Siinänäkee se ei ole
    täydellinen tyttöjen nimet jätettiinpois
    aloitetaan sukumisäs kerrotaan tytöt ja pojat
    vähät välitetään Eevasta

    eletään vaan mitä huvittaa mitä eteen tulee
    yleensä aamiainen, vessassakäyminen, pukeminen lounas, vessassa käyminen , päivällinen, veden juominen mont a kertaa,
    jotakin ohjelmaa mitä sittenonkin ja illalla nukkumaan meno.

    joku antaa rakennuksen
    ( en ole nukkunut viime yönä niin energia ei ole paras. )
    teltassa onihana nukkua mutta pakkanen alkoi, -2 oli yöllä.
    Minul oli selvillä millaiset peitot plus 2 asteessa sopivat
    siinä on säätäminen, että mikä sopii - 2.
    (ilmeisimmin sisäpussi makuupussiin Oliniinkylmä etten noussut etsimään sitä.
    Laitoin 2 mak pussia päällekkäin.
    Jos voisi ostaa sen -1 mak pussin, ja siihen silkkisisäpussin siinä vielä -2 varmaan voisi nukkua mutta menen nyt sisälle nukkumaan
    Jos jollainolis paikka missä voi sisällä nukkua
    voisi kirjoit stmariasalome2gmail.com

    tarkkailin lämpötilaa mittarista ja mietin millainenpeitto olla pitää.
    (kauluri pitää hankkia.. mikä kaulan ja rinnan päällä. )

    ( se ei ole niin helppoa se että pitääkö pitkikset tai sukat päällä
    voi tulla liian kuumakin. Kyllä se sisäpussi on hyvä.
    mut
    joutuu etsim mikä - 2 sopii
    en nukahda jos en ole varma. ja varma että on tarpeeksi alhaalla makuupussin suu jne
    että hattu ei voi pudota nenän yli tuollaiset asiat.
    siis makpuusin suu tai peite ei saa voida liukua naamalle tietenkään.
    Jos on monta mak pussi apäällek se on vaikeampa a
    se oik lämpötila 1 mak pussi olisi tarpeen
    Eco Trestles Women -1 ajattelin.

    ( sen että tuntuuko sittten se kylmyys , pakkas ilma, miinus miltä
    tiedän sitten. kunkunnonmakuupussi.

    • Anteeks, mut pakko kysyä, että ootko ihan kunnossa? Tarviitko apua, vai ootko käyttänyt jotain päihteitä? Sun viestit on niin sekavia, että vaikutat olevan jossain aivohalvauksessa, mielenterveysongelmissa, päihteissä tms.


  • minun elämässä ilmeni Eeva tietämättäni...? kunnäin Elämisen sietämätön keveys elokuvan, pidins iitä paljon olijust sellainenmieli kuin sillä tummatuk tytöllä ( että rakkaus on suuri
    Suuri rakkaus. ( he on halventaneet sitä laittaen otteita seks kohtauksista
    sana sek on hirvittävän raaka
    eihänkukana jos hänel on rakkaus anna sen sukup elimistä kuvia tai otteita tai puhu niistä tai nidien toiminnoista

    tarkjoitus ainoastaan satuttaa ja pahoin
    vaurioittaa tuhota mut kukaan ei puuttunut siihen
    On otteita Eläm siet kveys missä tuho vaurio vammauttaminen
    häpäiseminen erottaminen tarinasta joka rakkaus tarina
    pätkiä missä seks toimivia liikkuvia kehon osia

    vain vahingoittamis tarkoituksessa. Tuskan tuottamisen.
    sieluntuhoamisen.
    ( en nähnyt edes sitä toista naistakaan joka oli ihan turha jos heillä oli suuri rakkaus, en ollut kiinnostunut siitä lena olinista enk ymmrätänyt miksi häenstä tehtiinnumero.
    se oli mieliksi kehittymättömien naisten joilla ei ollut muuta kuin keho millä vietellä
    seks asut se oli ihan tyhjäää se kohtaus elokuvassa.
    Tajusin vain sen suuren rakkauden.

    (mut minua raiskattiin 20 v päivästä toiseen tuhotakseen tuhoten sieluni. tunteeni herkkyyteni. ( se ei ollut alkanut vielä elokuvan nähdessäni.
    n 23 vuotiaana.

  • Parisi on järkevä . Funtsi hieman miten lapsellinen häätilanne oikein on ?

  • Ei tuommoiset miehet mitään puolisoa tarvitse, he eivät kykene sitoutumaan muuhun kuin kaljamerkkeihin eikä niistä ole lasten isäksi, heillä ei ole mitään tajua perheenä olemisesta he haluavat vain nylkyttää joka toinen ilta siinä se koko elämisensä visio.

    ja sitten kun joku ällimpi nainen jättää tällaisen, ollankin jo haulikon kans perässä kyttäämässä ja uhkailemassa ja soitellaan sata kertaa päivässä huh millaisia paksupäitä onkin.

    näitähän on lehdet täynnä näinä aikoina. viisas pitää ainkain sat akilometriä väliä näihin lapsimiehiin.

    • Mistä tiedät että tuo, joka ei naimisiin halua on mies?


  • Jätä hänet, Kohteliaasti kasvokkain, jos tunne ei ole aito ja molemminpuolinen, avioidutte, niin tämä asia tulee esiin pienenkin riidan aikaan, aina vaan...
    Siitä ei yli pääse....
    Tuntuu väärältä/raskaakta, mut kyl sen kaa voi elää,....
    Saat paskan leiman, Vuosiksi, mut älä katso peiliin, niin se ei hyökkää päälle...
    Sopuistati , yhteisellä päätöksellä...
    Anna itsellesi aikaa... Ja odota tulevaa...

  • Sormus sormeen ja näytät ulkopuolisille kunnon kulissia.

    • Miksi se on nyt kulissia kun se ihmiskunnan alkusta asti kertonut ihan muusta, eli sitoutumisesta ja vastuusta.

      Nyt se onkin kulissia, on se merkillistä tänä aikana kun kaikki terve väännetään kieroon ja mutkalle.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Miksi se on nyt kulissia kun se ihmiskunnan alkusta asti kertonut ihan muusta, eli sitoutumisesta ja vastuusta.

      Nyt se onkin kulissia, on se merkillistä tänä aikana kun kaikki terve väännetään kieroon ja mutkalle.

      Sormus sormessa ei vaikuta sitoutumiseen ja vastuuseen millään lailla. Ne tulevat muualta kuin sormesta ja korusta. - Nm. Ne voivat molemmat olla kieroja


    • Anonyymi kirjoitti:

      Miksi se on nyt kulissia kun se ihmiskunnan alkusta asti kertonut ihan muusta, eli sitoutumisesta ja vastuusta.

      Nyt se onkin kulissia, on se merkillistä tänä aikana kun kaikki terve väännetään kieroon ja mutkalle.

      Say yes to the dress. Need to say more?


  • Sulla on fiksu kaveri, oppi yhdestä rinkulasta, ettei se tarkoita yhtään mitään. Paitsi monelle sitä viimeistä kahletta, joka rajoittaa ja kahlitsee niin suhteen kuin elämän. Parisuhde on paras ilman kiliseviä, kalisevia ja kiiltäviä kahleita. - Nm. Kalteritango

  • ymmärrän pettymyksesi,mutta jos oikeasti rakastaa toista onko sillä väliä tai jos oikeasti rakastaa onko tuo syy erota?

  • Mieli tuskin muuttuu, pistä vaihtoon ja etsi toinen jolle et ole vaan hätävara. Omaisuus kannattaa suojata avioehdolla jolloin naimisiiin mennään rakkaudesta.

  • Jo kyllä minä jättäisin tämmöisen suhteen siis tämä ottaa niin paljon energiaa ettei kannata jatkaa. Suhde on jo rakovalkean pohjalla. Mene eteenpäin elämässäsi ett tule katumaan sitä. Mutta jos jäät niin sitä tulet katumaan.

  • The Unbearable Lightness of Being

    minustatuntuu tuo on yhä hyvä Kyynelöin pätkiä katsoessa
    (kunon korvakuulokkeetkin ( ymmä muistan WarsowaN ELÄMÄNI SE TEKE EVAIKUTUKsEN
    (ON KELLE VAAn HYV ELOKUV MUT
    se on minun elämästä
    olinehk tuonnäköinenkin.
    Mies, ( Luther?? ei ollut noinnuori ja komea..
    mutta
    tuo pitää katsoa kokonaan Missä näkisin sen ja miten?
    ( maailmansodan aikainen
    maanviljelyksestä puolankansasta.. (maaseudulta.. Wolankylästä
    ih.. ja koirakin... ( oli Basset hound.. )

  • Musiikki, on puolalaista. ( keski eurooppalaista.
    Olin Wienistä...

  • mutta nyt opin semmoisen
    et katsoin hetken elokuvantekemisestä filminpätkää,
    ja siinä oli ihan kalsea energia
    he on tuohon filmin kuvaamiseen saaneet suuren energian..
    heillä itsellään ei tainnut olla sitä.
    Minullaoli kai elämässä
    olinkuningattaren tytär ja kuninkaan..
    Ranskan Kuningatar Marie henrietta äitini Gertrude
    ja isäni Kuningas Henrik.
    Tuomari, 1900 l alussa.

  • Ikävä sanoa mutta kyllä sitä ihan turhaa tuhlaa elämää ihmiseen joka ei halua samoja asioita. Olin itse 7v.suhteessa jossa ehkä mennään naimisiin, ehkä tehdään lapsia ja joskus muutetaan yhteen jne. Yhteen muutto tuli kun jaksoin odottaa ja jankuttaa reilut 3v.sitten huomasin yhteisasumisen aikana että hän on jos, ehkä, joskus-mies. Sanoi rakastavan ja muuta mutta totesin vuosien jälkeen että hukkaan meni panostus ja yritys koska toinen ei pysty sitoutumaan. Jätin hänet ja oli paras päätös minulle..

  • Katsoin ensin Orlando ja kyynelehdin senkin, se onniinkaunis.
    Joka kuva kaunis. ( harvinainen? elokuv

    sillo viel saattoi olla että oli oikeasti ylhäinen ja kaunis kuva.
    ( kyynelehdin Olemisen siet keveys kaik kohtaukset
    (mutta tunne on vaimea..... tämä pää pystyy vaimeaan tunteeseen.
    Mutta kyyneleitä vuodatti
    kaikkki Orlando pätkät kauniin Eevan
    kaikki Olemisen sietämätönkeveys ( arvelin, se ON hyvä elokuva
    noit pätkiä ei kannata katsoa vaan koko elokuva.
    ( he oli molem hyviä he ei olleet liiannuoren näköisiä
    he oli tuntevia tunteet näkyivät

  • minusta mitään muita elokuvia ei ole. Vielä Tanssii susien kanssa katsoin aika hyvänä elokuvana.

  • https://www.youtube.com/watch?v=HOlnsHFO84I

    tuokin saa kyyneliin!!! Katskaa nyt terveet tunteet
    emnnekuinalettu anta as postit punaista kumpuavalle

    kunolin kunnaissa koskematon
    kun ne ollut hylätty
    kun ismo lauloi minulle
    ( hänolikai wild west ajan aviomies
    1800 luvulla fronteirs Wyoming??

  • kun teidät on kasvatettu kieroon.
    Noiss aelokuviss aon vielä terve tunne

    oikeasti! se senjälkeen sai vallan se mikä tuhoa a
    koska he hylkäis kaikkiminut
    jollaon tuon suuruuden taju
    olenpieni mut on Korkea tasoisuus
    äärimmäinen
    nuo onkorkeatasoisia.
    sen jälkeen on tullut roskaa.
    (muistan hetken kunnäinunen että kaikkion saatu porton valtaan.
    olinkeskel sen taistelun tiimellystä.
    minun raiskaaminen oli osa sitä.
    Minullaoli terve tunne ja siksi nuo on korkea tasoisesti tehtyjä
    oli terveet tunteet.

    muistan kuvan joss anäin jonkun jollaoli voimakkaammatkintunteet kuin minulla
    näin kauhun kasvoillaan kuvassa.

  • tai tuskan.. s eoli tuska.

  • Mutta menen nukkumaann tytön luo joka ilman kuulolaitetta ei kuule.
    en pysty nukk hänenenergioissa.

    se on sitä vahingoittaa tahtovaa heikentää tahtova aenergiaa
    minä eläntuollaisesd tanssisusien kanssa loistokkaas energias joka ei tahdo heikentää vaan onnistua ollaonnellinenyms

    mut minulla ei ole ihmistä jonka luo mennä nukkumaan.
    ( koska pyrin tähtien luo
    Ismo Alanko taisiolla se aviomies 1800
    ( jäin väliin putoajaksi ?
    en sovi tavisten seuraan en päässyut tähtien seuraan
    ( teen itse elokuvan
    en tahtoisi vahingoittua kuurojen energioissa.
    Sisi hän ei voi olal itsetuntoinen siinä missä ei tunen itseään

    hän ei ole taiteilija menestynyt ei ole yhtäkäänloistokasta elokuvaa nähnyt
    ei ole varm suurt arakkautta kokenut
    miksi te tahdotte vahingoittaa
    krist uskon perustajia olevaa
    jolle nuo kristinuskon historian kunniaksi olevat
    ovat rakkaita niin et itkin
    Kunnioitin rakastinkaikkia Hanoi Rocks musiikkia
    Sielun veljiä
    miksi he jätti yksin??
    ( olen ammattiin valmistavan taidekoulun käynyt )

  • Jos on nyt niin vitun tärkeää mennä naimisiin niin sitten jätät sen ja menet naimisiin jonkun randomin kanssa.

  • en pidäkään tuosta ……….
    musitinkin kunnyt näin pätkää missä villi intiaaniin tutustuu että pidin vähän lörönä aika lörönä sitä loppu osaa elokuvasta
    Ei olltu enää rakkautt
    kunäin
    ja ( olimem intiaaneista erillään 1800
    ( ett ei herätä minussa tunteita että valko ihoinen intiaaninaisen kanss a ryhtyy seurustelemana ehkä.
    ksoak s eei olltu welämääni. mutattuo väkivalta
    en kestäs itä
    en suosittele tuota
    ihan hirveää
    ne kaksi rakkaus elokuva aon ainoat.
    ( ja huomioinkin että tuossa viiksekäs pääsi pää osaan..
    en pitänyt siitä . ( silloinkaan, kunnäin tuon.
    ehkä 93? vai oliko se myöhemmin ehkä s eoli 03

    ( niissä kahdes rakkaus elokuvassa oli tummatukkainenviehättävä mieshnklö.
    Viiksekäs on liian raaka kuten elokuvan väkivalta jota ei voi katsoa.

  • The Unbearable Lightness of Being
    ja Orlando

    ne
    Dances with wolves on liian väkivaltainen.
    sittenoli vielä Pianonsoittajan sivunkääntäjä joakoli Suuri elokuv minulle
    kidutettuna eräs tyt kutsuisinen maksoi lipun
    ja olisin elänyt siinä elokuvassa! katsonut päiväkausia Mitään ei tarvinnut tapahtua Elää sen herttuattaren kanssa kartanossa onnellisessa avioliitossa
    ( se piika tyttö ei ollut mitään. en edes huomannut häntä. )
    oliihmeellist nähdä elokuva jossa oli elämäntarkoitus .

    mut myöhemmin kunkidutus jatkui aina vaan ( ne henget ne hylkäävät ihmiset
    saivat alas tunne elämän lamaantumana niin ett aloinnähdä seks energian kaikess amissä se oli
    ( olimem liiankorkealla ylhäisiä tietääksemme edes
    että avarass a kaula aukoss a 1600, 1700 olisi ollut mitään seks
    esim tms. Se oli vainhieno
    ei hitustakaan mit eroottisuutta. ( en nähnyt ensinnä muotokuviss a 1600- 1700

    mutatkun hajotettiin tunne aloinnähd kaikes mis oli jokin seks energia
    ja jouduinkokem sen siinä mitättömässä piikatytössäkin..
    johon en ollut kiinnittänyt MITÄÄNhuomiota
    (kun katsoinuudestaan elokuvaa.
    Myöskinhavaitsin että minihame oli liiallinen..
    herttuattarella liian lyhyt hame

  • Mikä hinku se naimisiin samallaLaillahan te nyt asutte

  • Etsi toinen. Löydät varmasti varmaan jonkun joka haluaa hössöttää hääpäivästä. Sehän sinulle on tärkeintä. Seuraa rohkeasti itseäsi.

  • Ei ole samoja intressejä joten kannattaa etsiä mielummin sellainen, jolla on. Muuten tuhlaa vain elämänsä.

  • Sine kaunis aloittaja mine mene naimisi sinu kanssa heti. tavata pasila maistraatti maanantaina klo 14.00 tule sinä sinne heti. mine mene.

  • Tilanteessa on kaksi puolta: tunteet sekä lait.
    Tunnepuolella on hyvä huomioida molemmat. Tuntuuko sinusta, että tulet torjutuksi, kun avopuoliso ei halua avioitua? Mitkä ovat hänen pelkonsa avioitumisen suhteen? Saatteko keskusteltua näitä keskenään, vai onko syytä mennä pariterapiaan tai -valmennukseen? Avioliittoa harkitsevien olisi hyvä pystyä puhumaan avoimesti omista asioistaan - niin käytännöllisistä kuin tunnepuolesta - tai virallistaminen on vain tekninen temppu.

    Lainsäädäntö on syytä kaikkien avoparien myös huomioida. Avioliitto on vahva tuki parille.
    Laki katsoo pariskunnaksi vain useamman vuoden yhteisen katon alla asuneet eron sattuessa. Ja oletteko toistenne vakuutuksissa erikseen nimettynä? Jos ei, niin avopuoliso ei ole edunsaaja kuolemantapauksessa.

    • Olen ajatellut, että avioliitto on tarpeellinen vain että siihen on jokin muu peruste kuin puolisoiden välinen rakkaus esim. yhteinen omaisuus. lapsetkaan ei ole mikään peruste. Lapsien oikeudet pystytään selvittämään vanhempiinsa avoliitossa. Avioliitossa isyys tulee automaattisesti aviomiehelle, kun taas avoliitossa pitää isän tunnustaa isyytensä, jonka jälkeen vasta on lapsen virallinen isä. En ymmärrä avioliitossa tuota isyyden ja kaiken automaattista toimea. Pitäisi tehdä oikeesti Suomessa laki jossa isyyden pitäisi tunnustaa jokatapauksessa oli sitten kyse avio- tai avomiehestä tai sitten avovaimon avomies jonka kanssa elää ja on elänyt samassa taloudessa vuosi on automaattisesti isä.
      Avoliitto on monille vanhollisille juristeille ja konservatiivisimmille poliitikoille yhä sellainen että avoliitossa eläneet hyppivät sängystä toiseen ja partneri vaihtuu viikon välein. Tuskin sellainen henkilö ylipäätänsä asuu tällöin minkäänlaisessa parisuhteessa -ei edes avoliitossa.
      Kummastelen sitä nykyisin noin 2 vuotta aviomiehenä ja entisenä yli 15 vuotta avomiehenä että jotkut luulevat että saman partnerin kanssa en ole voinut elää 15 vuotta avoliitossa ja sen sitten 2 vuotta avioliitossa vaan että minulle se avovaimokin on oltava täysin eri kuin se minkä kanssa asun nyt avioliitossa. Entisen avovaimoni eli nykyisen aviovaimoni (sama henkilö) jossain "harvoin tavattavien" ja "yhteyttä pidettyjen" tuttavapiirissä oletettiin jopa sitä että kun hänen entisellä avomiehellä (eli mulla) oli sama etunimi mutta sitten avovaimoni löysi uuden miehen jolla oli sama etunimi ...heh...vaikka hänen nykyinen aviomies (eli minä) vaihtoi välissä vain sukunimeä. Vasta kun tapasivat minut meidän häiden jälkeen häpesivät luulojansa. Monet eivät myöskään tiedä että olemme edes avioliitossa ja aviovaimo sukunimi on muuttunut. Monet luulevat yhä että minulla on myöskin vanha sukunimi ainakin mitä tulee joulukorttien perustella pääteltyä. Tahdomme kiusata konservatiivisiä ihmisiä kuin jotkut eivät hyväksy sitäkään että henkilö vaihtaa sukunimensä tai avioiduttua ottaa yhteisen sukunimen. Tosin entinen avovaimoni oli noin 2 vuotta avoliitossa kanssani kun käytössäni oli uusi sukunimi ja sitten sama entinen avovaimoni eli nykyinen aviovaimoni otti uuden sukunimeni käyttöön ja luopui tyttönimestään. Voihan sanoa että otimme yhteisen sukunimen, vaikka olin aikaisemmin jo muuttanut sukunimeni. :D


  • Olimme mieheni kanssa 16-vuotta avoliitossa, ja meille syntyi kaksi lasta sinä aikana. Minunkin mielestä ei avioliittoa kaivattu, ei kenenkään sanominen liitoa paranna tai pidä kasassa ,oltiin yhdessä, tai sitten ei. Kaikki perustui vapaaehtoisuuteen ja se oli hyvä , koska haluttiin olla yhdessä, kaikesta huolimatta vaikka pappi ei sanonut aamenta. Lapsemme läksivät kouluun kun meidät vihittiin. Yhteistä taivalta oltu 38- vuotta, Nyt on
    liittomme päättymässä , monista vaikeuksista johtuen. Tietenkin kun haaveilet häistä, niin sitä pitää kunnioittaa, ja .haave toteuttaa.. Elämääsi jää aukko ,jota jossakin vaiheessa tulet ken ties katumaan. Onnea joka tapauksessa elämäänne. Rakkaus elää joka tapauksessa ,teette päätökset mihin suuntaan tahansa.

  • Ei rakkaus mitään naimisiin menoa tarvitse..
    Tai voi mennä myöhemminkin jos haluaa tai olla menemättä.
    Ei se mitään onnea ja auvoisaa eloa sen kummemmin tuo.
    On paljon jos mies sanoo että haluaa olla kanssasi aina. Olist onnellinen että olet löytänyt rinnallesi sellaisen ihmisen. On silkkaa typeryyttä että pitäisi sen vuoksi erota jos toinen ei halua naimisiin. Loppupeleissä kuitenkin niin ettei toista ihmistä voi omistaa. Joka toinen avioliitto päättyy eroon ettei se mikään ikuisen onnen tae ole. Jos olette onnellisia niin mikä hätä siinä silloin on?

    • Avioliitto on järkevä ratkaisu, samalla tavalla kuin vakuutus. Jos jotain sattuu toiselle, siinä voi jäädä ihan tyhjän päälle . Voi mennä jopa yhdessä hankittukin, vain puolison nimissä oleva omaisuus puolison sukulaisille, jollet voi todistaa, että olet osallistunut maksuun. Oikeustaisteluista kuolleen puolison sukulaisten kanssa voi lukea aika usein ja näissä jää avopuoliso usein häviölle


    • Anonyymi kirjoitti:

      Avioliitto on järkevä ratkaisu, samalla tavalla kuin vakuutus. Jos jotain sattuu toiselle, siinä voi jäädä ihan tyhjän päälle . Voi mennä jopa yhdessä hankittukin, vain puolison nimissä oleva omaisuus puolison sukulaisille, jollet voi todistaa, että olet osallistunut maksuun. Oikeustaisteluista kuolleen puolison sukulaisten kanssa voi lukea aika usein ja näissä jää avopuoliso usein häviölle

      Voi mennä kaikki jos et tiedä kumppanin veloista tai jopa niiden perijöistä


  • Kuulostaa tutulta olin sama moisessa suhteessa. Kumppani oli ollut pitkässä avioliitossa. Oli jotenkin kiinni siinä. Sitten kun olimme menimme kihloihin hän alkuun oli ihana sit muuttui kun olisin ollut tavara kodin sisällä.. Kunhan oli joku. Suhde loppui lyhyeen kun tuntui etten ilmeisesti ole sitä mitä hän haki.. Tai olin korvike. Ja kun minulle ei ollut aikaa.

  • Jos haaveilet avioliitosta ja hän ei oletan et ei kannata olla suhteessa jossa et saa vastakaikua. Minullekin vakuuteltiin rakkautta ja haluaa elää loppu elämän kanssani. Mut kun sen sanoi sitten olin ilmaa ja hän halusi tehdä itsekseen asioita.. Aina tuli muutos vaik oltiin suunniteltu jotain. Erittäin epäilyttävää. Mutta itse tietenkin jokainen päättää millaisessa suhteessa haluaa olla.

  • Ei nukypäivänä ole vitun väliä ellei ole iso väli.mennökö naimasiin vai ei .Kerro ero.

  • Todella ikävää. Nyt kannattaa varmaan ottaa hetki ja miettiä, mikä suhteessa on itselle oikeasti tärkeää, mitkä on ehdottomia vaatimuksia ja mistä voi joustaa. Ei näihin asioihin ole oikeaa/väärää vastausta, vain jokaisen omia tarpeita.

    Olen tavannut monia onnellisia ja onnettomia pareja kaikissa siviilisäädyissä; suhdehan ei siitä naimisiinmenosta tai menemättä jättämisestä sinällään miksikään muutu, se avioliitto on loppupeleissä pelkkä paperinpala ja seremonia. Mutta joillekin meistä, itsellenikin, ehdottoman tärkeä silti.
    On ihan höpönhöpöä väittää, että avioliitto tuhoaisi suhteen, tai että avoliitto tarkoittaa sitoutumiskammoa. Kyllä siinä on kaksi ihmistä sössinyt sen suhteen jos siinä jokin vikaan menee, ei mikään ulkoinen asia.

    Mutta mielestäni tämä on yksi niitä isoja asioita, joista täytyy olla kumppanin kanssa samaa mieltä mikäli yhteisellä tulevaisuudella on mitään toivoa. Samalla viivalla kuin lapsien hankkiminen ja muut isot päätökset.
    Jos siis päädyt siihen, ettet missään nimessä voi olla tyytyväinen avoliitossa kannattaa vielä keskustella kumppanin kanssa ja kunnolla selittää omat tunteet, ja myös ne mainitut epävarmuudet. Jos toinen on silti eri mieltä, niin sitten on minusta ihan hyvä syy eroon jos ette pääse yhteisymmärrykseen.
    Vierestä katselleena ja omasta kokemuksesta veikkaisin, että jos suhdetta väkisin jatkaa tästä huolimatta joko sinusta tulee surullinen/katkera kun suhde ei vastaa tarpeitasi, tai kumppanin tuntee itsensä pakotetuksi avioliittoon ja taas tulee ahdistusta ja katkeruutta. Jos yhteistä säveltä ei löydy, niin ehkä on turha itseään kiduttaa vuosikaupalla.

  • Jättää - älä luovu unelmastasi!

  • Outoa on, jos ei hän voi mennä naimisiin, vaikka lupaa olla kanssasi aina jne. Eihän se kauan vie aikaa eikä vaivaa, käynti maistraatissa tai srk:n virastossa. Siitä ei ole mitään haittaa, niin kauan kuin menee hyvin. Jos tulee ero, tekee se asiat helpommiksi, kun on laki, joka sanelee sen, miten asiat menee ja omaisuus jaetaan. Ei ole keskinäisen riitelyn varassa tavaroitten jako.

    Laki suhtautuu avopariin kuin kahteen toisilleen ventovieraaseen ihmiseen. (Nyt siihen on tainnut joku muutos vastikään tulla). Erään juristin kuulin sanovan jo kauan sitten, että työssään on nähnyt, että avoerot voivat olla paljon riitaisempia kuin avioerot, kun kaikki on ollut vain keskinäisellä sopimuksella. Avioehtoa kannattaa harkita, kuten on jo neuvottu. Keskinäinen sopimushan se avioituminenkin on, mutta siitä on dokumentti ja lainsäädännölliset vaikutuksensa.

    Jos käy esim.niin ikävästi, että toinen joutuu sairaalaan vakavissa merkeissä, niin avopuoliso ei ole lähiomainen. Tietoja ei esim. anneta. Jos kuolemantapaus sattuu, ei avopuolisolla ole mitään sanomista mihinkään, elleivät vainajan omaiset ystävällisyyttään sitä salli.

    Kuten jo kysytty, miten lapset liittyvät suhteeseenne? Jos itse haluat lapsia, ei aikaa kannata tuhlata miehen kanssa, joka ei niitä halua. Jos haluaa, ei pitäisi olla mitään estettä käydä siellä maistraatissa. Aviolapsen asema on nykyäänkin parempi kuin avolapsen, vaikkei siinä paljon eroa taida olla. Henkisesti uskoisin sen olevan lapselle parempi ja selvempi.

    Eroon kyllä pääsee, eikä se nykyaikana ole edes mikään häpeä, jos millään ei enää tulla toimeen. Ei se avioitumattomuuskaan rakkautta ja liiton kestoa takaa. Olen kuullut kauniin sanonnan, että se ”sormus” - joka ei tietenkään konkreettisesti ole pakollinen- suojaa rakkautta ympäröimällä rakastavaiset tjsp.

  • Ole onnellinen ja lopeta miettiminen, kun menette naimisiin tulee kohta ero, nimimerkillä kolme kokemusta.

  • Olet käyttöesine jos et pääse naimisiin.

  • Miksi olet aina halunut naimisiin? Onko sinulla itsetunto-ongelmia, rahavaikeuksia, onko teillä yhteisiä lapsia, oletko uskossa?

    Kai hyvä ihminen tajuat, ettei sormus määrittele arvoasi?

  • Miksi pakko päästä naimisiin? Onko sinulla itsetunto-ongelmia? Oletko syntynyt 1950-luvulla? Rahavaikeuksia? Uskossa, yhteisiä lapsia? Liikaa prinsessasatuja lapsena?

    Kai nyt ymmärrät, ettei sormus todista arvoasi?

  • Hanki parempia haaveita tai jätä mies.

    • Aika hyvä kommentti tämä👌😀


  • Olin naimisissa yli 20 vuotta, lapsiakin tuli. Mies oli alkoholisti, kontrolloi kaikkea, oli väkivaltainenkin. Mies teki kaikkensa tehdäkseen erosta mahdollisimman vaikean. Eron jälkeen olen nyt jo yli 15 vuotta ollut avoliitossa ihanan miehen kanssa. Hän on kosinut minua, mutta ei onneksi painosta naimisiin. Avioliitto oli minulle pitkä painajainen. En halua,enkä pysty uuteen avioliittoon. Minulle tuo turvallisuutta tunne siitä, että pääseen eroon, jos toinen alkaa kohdella minua huonosti. Rakastamme toisiamme, siihen ei avioliittoa tarvita.

  • Minulla oli nuorena sama tilanne. 6 vuoden yhdessäasumisen jälkeen kysyin, eikö voitaisi jo vakiintua, mennä naimisiin ja alkaa suunnittelemaan lapsia. Mies sanoi, että tehdään nyt aluksi vaan tämmöisiä määräaikaisia sopimuksia ja katellaan vuosi kerrallaan. Vitsinä toki sanoi, mutta selkeästi vaan halusi. että on "pakotie" auki, jos löytyy jotain parempaa. Ja olihan se ihan kätevää, että joku hoisi kodin ja pyykkäykset ja muut. Toki kumpikin olimme töissä eli mikään kotirouva en ollut.

    Itselläni tikitti siinä vaiheessa jo biologinen kello sen verran kiivaasti, että katsoin parhaaksi lähteä. Mistään kirkkohäistä ja hunnuista en haaveillut eli ihan normi maistraattivihkiminen kahdella todistajalla ja parisuhteen virallistaminen oli toiveeni. Tuo vastaus oli viimeinen pisara ja laitoin asuntohakemuksen vireille , muutin omaan kotiin sitten muutaman viikon kuluessa.

    • Hyvä meininki. Epäröijät avioliiton edessä eivät tunne itseään tai suhteen tulevaisuutta.


  • Se on sellaista kun seremoniat ja draamailut menee kumppanuuden edelle.
    Toivotaan että kumppanisi pääsee eroon tuollaisesta seremoniamestarista ja löytää todellisen yhteyden toiseen ihmiseen.

    • Tai siis naiseen....


    • KapinenKoira kirjoitti:

      Tai siis naiseen....

      Tai siis mieheen...


  • Kyllä kannattaa jättää. Ja odottaa että se oikea tulee kohdalle, niin hänkin tekee.

  • Tietäen ihmisen luonnon ja sosiaalisen ilmapiirin tässä maassa, en menis naimisiin kenenkään ihmisen kanssa ilman avioehtoa.

  • Olen mies ja ekan avioliiton ja eron jälkeen tutustuin melko lailla heti nykyiseen vaimooni. En halunnut mennä heti naimisiin koska ajattelin, ettei avioliitto tuo mitään arvoa kuitenkaan suhteeseen oman kokemukseni perusteella. Kun meille syntyi toinen lapsi avoliittoomme kahdeksannella vuodella niin kyllä mieleni on muuttunut itsestään :) ja menimme naimisiin maistraatissa ilman mitään vouhotusta. Ja kyllä minä pelkäsin järjestää suuria häitä juuri tuon edellisen kokemukseni takia. Nyt yhteiselomme kesti 20v ja meille syntyi vielä yksi pikkuinen iltapäivätähti :) Luulen että miehesi ei halua lausua turhia pitämättömiä valoja, hän todistaa rakkautensa muuten

  • Meille monille naisille on tärkeä asia et ollaanko naimisissa vai ei. Johtuu varmaan siitä, kun ennen vanhaan naimaton nainen oli vanhapiika. Avioiduimme mieheni kanssa vajaan kuuden vuoden yhteiselon jälkeen. Pari kolme vuotta puhuin asiasta, kunnes vihdoin se toteutui juuri ennen kuin täytin 50. Avioliiton solmimisen jälkeen aviopuolisot ovat toistensa lähiomaiset ei enää vanhemmat ja jos toinen sairastuu vakavasti, niin lähiomaisen pystyttävä hoitamaan sairastuneen asioita. Ennen naimisiin menoa kannattaa arvioida mahtaako aviopuoliso muuttua avioliiton solmimisen jälkeen. Jotkut naiset muuttuvat 'pirttihirmuiksi' ja yhden kaverini miehen narsistinen käytös alkoi heti häämatkan jälkeen. Vielä on leskeneläke olemassa, jonka saaminen edellyttää avioitumista alle 50 vuotiaana ja yli 5 v avioliittoa. Eikä hääjuhlaa ole pakko järjestää, jos se on kynnyskysymys:)

  • Onhan avioliitto paljon avoliittoa turvallisempaa, ainakin juridisessa mielessä, ja varsinkin jos on lapsia ja yhteistä omaisuutta. Mieti tarkkaan haluatko jatkaa miehen kanssa, joka ei halua vakinaistaa ja turvata suhdettanne, kannattaako hänen kanssaan hankkia omaisuutta tai lapsia. Jos teillä on esim. asunto yhteisomistuksessa, olet aika tyhjän päällä jos mies sattuu kuolemaan. Miehen perilliset haluavat realisoida miehen osuuden asunnosta, joten sinun on joko ostettava miehen osuus perillisiltä, tai myytävä omakin osuutesi ja etsittävä uusi koti.
    Tuliko miehesi jätetyksi kihlatun puolelta? Jos, niin se voi tietenkin olla yksi syy siihen ettei halua kihloja ja avioliittoa. Tosin hänen ei pitäisi jääd kiinni entisiin, vaan jatkaa kanssasi puhtaalta pöydältä. Kannattaisi varmaan yrittää ottaa mieheltä selvää hänen päätöksensä syistä ja keskustella asiasta vakavasti. Älä lannistu, mutta älä myös suostu odottamaan liian pitkään, on selvää että tuollainen syö rakkauttasi ja sitä kautta koko suhdetta.

  • Olen mies ja ekan avioliiton ja eron jälkeen tutustuin melko lailla heti nykyiseen vaimooni. En halunnut mennä heti naimisiin koska ajattelin, ettei avioliitto tuo mitään arvoa kuitenkaan suhteeseen oman kokemukseni perusteella. Kun meille syntyi toinen lapsi avoliittoomme kahdeksannella vuodella niin kyllä mieleni on muuttunut itsestään :) ja menimme naimisiin maistraatissa ilman mitään vouhotusta. Ja kyllä minä pelkäsin järjestää suuria häitä juuri tuon edellisen kokemukseni takia. Nyt yhteiselomme kesti 20v ja meille syntyi vielä yksi pikkuinen iltapäivätähti :) Luulen että miehesi ei halua lausua turhia pitämättömiä valoja, hän todistaa rakkautensa muuten

    • ”Luulen että miehesi ei halua lausua turhia pitämättömiä valoja, hän todistaa rakkautensa muuten”

      Jos ei ole usean vuoden seurustelun jälkeenkään valmis sanomaan ääneen, että haluaa viettää toisen kanssa elämänsä, niin ei se ole hyvä merkki. Toki kaikki eivät ole yhden miehen/naisen ihmisiä eivätkä halua sitoutua keneenkään loppu elämäksi. Jos näin, niin se on parempi sanoa ääneen: eli ollaan yhdessä niin pitkään, kun se tuntuu hyvältä eikä sitouduta. Voi myös olla, ettei toinen ole vielä päättänyt oletko se kenen kanssa hän haluaa viettää elämänsä.

      Jos toinen ei ole valmis avioliittoon, niin älkää nyt missään tapauksessa hankkiko lapsia. Se on paljon suurempi sitoutuminen kuin avioliitto, jonka tarkoituksena on lähinnä laittaa juridinen pohja lapsiperheelle ja antaa toiselle muodollinen vakuutus halusta elää yhdessä.


    • ”Luulen että miehesi ei halua lausua turhia pitämättömiä valoja, hän todistaa rakkautensa muuten”

      Jos ei ole usean vuoden seurustelun jälkeenkään valmis sanomaan ääneen, että haluaa viettää toisen kanssa elämänsä, niin ei se ole hyvä merkki. Toki kaikki eivät ole yhden miehen/naisen ihmisiä eivätkä halua sitoutua keneenkään loppu elämäksi. Jos näin, niin se on parempi sanoa ääneen: eli ollaan yhdessä niin pitkään, kun se tuntuu hyvältä eikä sitouduta. Voi myös olla, ettei toinen ole vielä päättänyt oletko se kenen kanssa hän haluaa viettää elämänsä.

      Jos toinen ei ole valmis avioliittoon, niin älkää nyt missään tapauksessa hankkiko lapsia. Se on paljon suurempi sitoutuminen kuin avioliitto, jonka tarkoituksena on lähinnä laittaa juridinen pohja lapsiperheelle ja antaa toiselle muodollinen vakuutus halusta elää yhdessä.


  • ÄLÄ JÄTÄ, JOS ET MUILTA SAA!

  • naimisiin ehdottomasti tai sitten out. Kirkko häät.

  • Mikä hyöty on naimisiinmenosta?siis loppupeleissä varsinkii jos hommat toimii ja pelaa muutoinkii.

    • Ei mitään muuta hyötyä, mutta "loppupeleissä" pitää omaisuusasiat olla hyvin hoidettuna esim. testamentilla. - Nm. Yhteiskunnan sääntöpolitiikkaa


  • Naimisiin kuuluu mennä, jos se on jomman kumman unelma alusta saakka ja puolison aviounelmia kuuluu arvostaa. yhdessä kuitenkin aiotaan olla, niin mikä on se ongelma? Yhtä hyvin voi kai siten erota, jos ”en mä nyt sun kanssas ainakaan naimisiin mene”. Taitaa leikkiä avokki-sinkkua Se puolisosi.. On sekin Jonkinlainen status. Olen nähnyt näitä. ”No ollaan me yhdessä, mut ei silleen ihan tosissaan, eikä naimisissa, että voidaan me ihan hyvin tässä vähän samalla seurustella”. Ällöttävää!

    • Eikä "kuulu". Mitään muuta ei elämässä ole pakko tehdä kuin kuolla sitten lopuksi. Kaikki muu on vapaaehtoista ja paras parisuhe on se, jossa on kaksi vapaata persoonaa, jotka eivät rajoita toistensa henkeä sen enempää kuin fysiikkaakaan. - Nm. Millä vuosituhannella elät


  • Voithan kysyä. Haluaako hän sinun deittailevan muita, mahdollisesti avioliittoa harkitsevia. Vai tietääkö hän mitä haluaa. Itseltään pitää myös kysyä samaa.

  • No hän ei halua jakaa omaisuuttaan sinun kanssasi tulevassa avioerossa. Olen samaa mieltä ettei nykyisin kannata miehen mennä naimisiin naisen kanssa.

  • Kyllähän avioliitto antaa turvallisemman ja merkityksellisemmän olon parisuhteessa ja varsinkin, jos on tai halutaan hankkia lapsia. Naiselle avioliitto on parempi vaihtoehto kuin vapaa avosuhde.

    • Jos olisin mies enpä haluaisi sitoutua naiseen,joka hakee miehestä turvaa ,jokaisen aikuisen pitää hoitaa oma taloutensa ja itsetuntonsa ensin kuntoon.


  • sellainen juttu tuli mieleen, kerran vuosia sitten Kansanradioon soitti itkevä nainen, avoliitossa. Kun mies joutui sairaalaan niin kyseisen miehen sukulaiset aivan kylmästi kielsivät naista vierailemasta miesystävänsä luona. Tapaus oli niin karu, että jäi mieleen, mies ei siis ollut merkinnyt tätä naista edes lähiomaisekseen terveyskeskuksen rekisteriin. Avopareilla ei ole mitään oikeuksia toisiinsa jos saa vaikka jonkun aivohalvauksen, jos toisen puolen suku on kuvatunlaista niin he päättävät yhteisestä tulevaisuudestanne, et saa välttämättä saa enää ikinä nähdä kumppaniasi ja edes kutsua hautajaisiin.
    Ero on monivuotinen henkinen prosessi, mutta neuvoisin eroamaan jos miehesi ei halua sitoutua sinuun. Todellinen rakkaus ja sitoutuminen testataan vanhuuden päivinä kun mahdollisesti syötät velliä sairaalle puolisollesi. Jos ei halua naimisiin niin kyllä se mielestäni on merkki sitoutumiskyvyn puutteesta, tuskin maailmassa on sellaista kulttuuria, jossa avioitumisella ei olisi merkitystä, paitsi jotkut sademetsien luonnonkansat?

  • Niin. Meillä oli jo pari lasta ja yhteiseloa takana reilu 10v kun vänkäsin miestä naimisiin. Meni naimisiin kanssani kun se oli mulle niin tärkeää. Siitä on nyt 13v aikaa ja pari lasta on tullut lisää. Ja kadun tätä koko avioliittoa. Mies ei todellakaan ole mulle hyvä. Olen hänelle kotiorja, ilmainen työntekijä, siivooja, taloudenhoitaja, rahoittaja ja yrityksen lainojen toinen velallinen. Viereen en kelpaa, eikä halaustakaan ole saanut vuosiin. Omat säästöt, perinnöt yms on miehen yritys vienyt. Olin alunperinkin vain hyödyke hänelle. Lähteä en voi, koska jäisin kuitenkin yrityksen velkavastuuseen. Pitää sinnitellä edes sen aikaa ku vanhemmat lapset valmistuu ammattiin.

    Ei siis ikinä naimisiin tyypin kanssa joka ei kunnolla kosi.

    • "yhteiseloa takana reilu 10v kun vänkäsin miestä naimisiin....Ja kadun tätä koko avioliittoa. Mies ei todellakaan ole mulle hyvä."

      No et sitten niiden 10 vuoden aikana huomannut että mies ei ole hyvä? En usko että kukaan jaksaa esittää hyvää miestä 10 vuotta ja sitten muuttua mulkeroksi kun pappi on aamenensa sanonut.


  • Niin minäkin halusin, mutta koskaan ei tullut vastaan ketään, joka olisi halunnut samaa. Kerran seurustelin sellaisen kanssa, joka totesi ettei tarvitse avioliittoa. Ollin niin tyhmä, etten välittänyt siitä. Erohan meille myöhemmin tuli. Mun näkemys on, joka ei halua avioon on usein valmis eroon helpommin.

  • Niinhän ne haaveilee monet joo.. Onhan nuo joskus yrittäny minua ihan rahalla jopa ostaa naimisiin mutta ei... Sitä voi olla suhteessa ilman aamentakin ja tässä pysyn edelleen.. Jos ei kelepaa toiselle niin sillon voi ehtiä jonku toisen kuka suostuu ja hinkuu naimisiin mutta minua ei siihen saaa :)

  • Jätä heti se epä uskovainen. Kirkko häät ja elämäm koulu!

  • Olen mies ja voin sanoa asian miehen näkökulmasta. Itse olen ns toisella kierroksella pitkän nuoruuden avioliiton jälkeen. Olen seurustellut muutaman vuoden " ihan kivan
    " naisen kanssa ja hän on moneen kertaan vihjaillut kihloista ja avioliitosta. En ole kuitenkaan asialle lämmennyt, koska minulla ei ole niin vahvaa tunnetta sitoutua häneen, syitä on monia. Kihlaus / avioliitto on tietty teknisiä toimia myös juridisesti, mutta jos riittävän vahvaa tunnetta sitoutua toiseen loppuiäksi ei ole niin miksi sitten mennä avioliittoon. Siinä huijaa toista ja itseään.

  • Kummallisia on niiden ihmisten arvot jos haluavat välttämättä naimisiin ja sen jälkeen luulevat että se helpottaisi jollakin tavalla jälkeläisten hankinnassa ja yhteisessä elämässä. Kyse avioliitossakin on lopulta vain ihmisen typerästä piirteestä. Avioliitto on vain lopulta muodollisuus, eikä mikään muu. Jotkut sanovatkin ettei se "vi**u vihkimällä parane", joten lienevät oikeassa. Odotuksesi ei lopulta muutu miksikään. Samoja yhteisiä asioita voi harrastaa sekä ilman avioliittoa tai avioliitossa. Joillekin lapsen hankinta ei voi tulla kysymykseen ilman avioliittoa. Mitä lisää se avioliitto tuo siihen että vasta tuolloin voi hankkia lapsia?! Kasvaako naiselle isommat tissit ja alkaako miehelle siittiöiden tuotanto lisääntyä kun papille sanoo aamen tai maistraatissa henkikirjoittaja toteaa aviopuolisoiden olevan perhe?!
    Ymmärrän, jos kyse on avioliitossa juridiikasta, mutta en siitä että se olisi jokin rakkauden osoitus puolisoaan kohtaan. Jollei sitä rakkautta voi osoittaa sillä että on eletty ja asuttu yhdessä esimerkiksi parikymmentä vuotta. Kaikkein lapsellisinta on erota jollei puoliso halua naimisiin. Se ei todellakaan riitä syyksi. Rakkaus on tärkeintä, mutta ei sitä avioliittokaan sinetöi. Luultavammin tämän hänen kantansa tiesit jo ennen kuin aloitte seurustelemaan tai jollet tiennyt niin saat luvan tyytyä siihen. Parempi että luotat siihen että puolisosi rakastaa sua ilman avioliittoa tai lähde suhteesta kävelemään. Mutta jos sen teet niin luultavammin et itse rakasta puolisoasi saati kun epäilet kaiken aikaa puolisosi rakkautta sua kohtaan ja että hän valehtelee sua kohtaan.

    Niin asuimme ja elimme yhdessä 15 vuotta avoliitossa vaimoni kanssa ja olimme tunteneet noin parikymmentä vuotta ennen kuin menimme lopulta hyvin muodollisesti naimisiin maistraatissa. Milloinkaan meidän väliin ei ole tullut rakkauden puute vaan olin ilmoittanut hänelle alun perin jo seurustelun alussa että voi mennä aikaa ennen kuin menemme naimisiin ja korostin hänelle että voi olla että tuskin milloinkaan menen naimisiin. Hänelle se oli ihan ok. Häät eivät olleet mitkään isot. Vain lähimmät sukulaiset (tarkoittaa sisaruksia ja vanhempia) ja lähimmät ystävät, joista jokunen kutsutut ilmoittivat työestein tai muusta syistä ettei päässyt häihimme. Siitä emme vetäneet tietenkään "herneitä nokkaan" tai tehneet numeroa jossa lopun ikämme olisimme heidän riidoissa (kuten jotkut voisivat siitä suuttua) vaan vietimme myöhemmin heidän kanssaan "häitä" tai kävimme syömässä yms.

    Mieti sinä siis lopulta itse tahdotko rakastaa puolisoa kunnet ole valmis hyväksymään puolisosi vakaamusta ja tulemaan tätä vastaan? Jollet hyväksy puolisosi vakaumusta tässäkään niin tuskinpa tule tulevaisuudessakaan hyväksymään tämän sielunelämää. Varmasti puolisosi saisi sellaisen puolison joka ei olisi noin massanmukana rajoittunut -rakastaa voi ilman papin aamenta tai muuta kolmatta tahoa (maistraattia).

    ihmisen elämä on tehty vaikeeksi. Samat oikeudet pitäisi olla avoliitossa kuin on avioliitossakin. Valtiovalta tuntee sanan avoliitto, mutta se ei ole avioliiton kanssa tasapainoinen perintöasioissa, lapsen oikeuksiin yms. Esimerkiksi lapsen äitiys tiedetään 100%:sti, mutta mitä tulee isyyteen ei niin ole vaikka automaattisesti avioliitossa aviomies olisikin lapsen isä. Tarkemmin ajateltuna jos tiedetään takuuvarmasti että isä on lapsen äidin avomies niin miksi hänen pitää isyyden käydä jossakin tunnustamassa, mutta aviomies on sitten automaattisesti isä heti lapsen synnyttyä. Samat isyyden tunnustamiset pitäisi olla avio- ja avoliitossakin ja isän oikeus isyystestiin ilman että avo- tai aviovaimo eli lapsen äiti tuntisi luottamuspulaa tai loukkaantuisi siitä!

  • Mitä sillä on väliä, että oletteko avioliitossa tai sitten avoliitossa? Jos muuten suhde toimii, niin olkaa avoliitossa ja sovitte erikseen paperilla asiat, ettei tule yllätyksenä esim. toisen kuollessa perimiset ym. omaisuuteen liittyvät.
    Minulle ainakaan avioliitto nykyisen vaimoni kanssa ei ollut mikään kynnyskysymys, itse olisin halunnut olla avoliitossa, mutta suostuin avioehdon myötä avioliittoon. Avioehtokin tuli vain sen vuoksi, että halusimme turvata (yhteisen) elämämme myös poikkeustilanteissa, koska meillä kummallakin oli melkoisesti velkaa liike- ja sijoitustoiminnasta.
    Avioiduimme lastemme syntymien jälkeen, joten lapsetkin saatiin avoliittomme aikana ja heidänkin yhteishuoltajuus tuli aikanaan hoidettua.
    Avioliitto ei muuttanut oikein mitään meidän elämässämme, koska ollaan jo alusta asti lähdetty sillä mielellä, että yhdessä ollaan elämän loppuun asti.
    Häät ei olleet meille mikään kummoinen juttu, mutta vähällä rahalla tarjottiin kavereille mukava tilaisuus, sukulaisia ei häissämme ollut lainkaan omien lapsiemme lisäksi. Pienellä rahalla saimme muvan hääjuhlan lähimmille kavereillemme ja meidän perheelle.

  • Mitä varten pitää päästä naimisiin kun eroaa kuitenkin vähän ajan päästä?

  • VOI EI !Miksi ihmeessä haluat avioliittoon se on ensimäinen askel eroon.On vanhan aikaista kuvitella et se tuo onnen,koska sit alkaa harmaa arki .Ole vaikka avoliitossa siin nä kumpikaan ei voi ottaa varman päälle,joten suhde säilyy hyvänä ja ei pääse kyllästyy toiseen.

  • Nainen osoittaa markkina-arvonsa pääsemällä naimisiin.

  • Tulee vaikutelma, että puoliso varaa itselleen mahdollisuuden löytää paremman vaikka muuta väittää.
    Esim tunnettu liikemies oli yli vuosikymmenen avoliitossa. Kun lapset olivat murrosiässä rakastui liikemies palavasti hiihtäjätähteen, avioitui tämän kanssa ja tekivät yhdessä pari lasta. Nyt viihtyy sitten aviossa kun on viisikymppinen.

  • Pitäisi olla molempien päätös ja tahto avioitua.
    Jos tutustut helposti uusiin ihmisiin, voit löytää sellaisen joka haluaa sitoutua toivomallasi tavalla. Ei ole oikein sekään, että joutuisit luopumaan haaveistasi koko loppuiäksi. Vanhempana on uutta kumppania vaikeampi löytää.

  • Pitäisi olla molempien päätös ja tahto avioitua.
    Jos tutustut helposti uusiin ihmisiin, voit löytää sellaisen joka haluaa sitoutua toivomallasi tavalla. Ei ole oikein sekään, että joutuisit luopumaan haaveistasi koko loppuiäksi. Vanhempana on uutta kumppania vaikeampi löytää.

  • Hän ei ajattele omia tarpeitaan pidemmälle suojellakseen sinua. Kaaiken maailman romanssiroikottajaa kyllä löytyy, se on nähty. Se on laillinen sopimus rakkaiden suojelun takia, kaikki muu rituaalit on tilpehööriä. Olen aikanaan asunut +3v avoliitossa, mutta se oli vain mennäkseni naimisiin ja järkätäkseni komeat prinsessahäät. Kaikki tutut joiden avokki avoimesti kammosi naimisiin menoa on nyt eronnut, osa 7-20v yhdessä elon, asuntovelkojen ja lasten jälkeen. En suosittele, kuin psykologin pakeille menoa ja uusien sosiaalistentaitojen oppimista, jos esim. oma perhemenneisyys kummittelee niin että kammoaa kaikkea naimisiin menoa. Huono suhde on huono, mutta huonoista käytösmalleista voi opetella eroon.

    Oma ohjenuora: Jos henkilö ei 1.5v suhteen jälkeen aktiivisesti puhu naimisiinmenosta ja edistä asiaa tai on heti avoimesti avioliittovastainen: kävele ulos suhteesta, sattuu, mutta sattuu vähempi. Eikä semmosen kanssa etenkään yritetä mennä paniikki- kihloihin ja -naimisiin, kuvitellen, että se korjaa vajaan suhteen. Älkää vetäkö omaan nilkkaan, "avoleskenä" ei ole kiva lentää lainsuojattomana ulos omasta kodista toisin kun oikeat lesket, jotka voi asua kuolemaansa saakka.

    • Pieni asia vain... Jos asunto on ostettu yhteisesti, ei omasta kodista lennä, vaikka joutuisi leskeksi. Nimittäin silloinkin puolet asunnosta on edelleen itsellä. Sama pätee kaikkeen muuhunkin omaisuuteen. Monet avoparit ostavat asunnon, auton jne yhteisesti ja molempien nimet ovat paperissa. Ja jos ei ole lapsia, voi koko omaisuuden testamentata avopuolisolle. Ja vaikka olisi lapsia, silloinkin puolet omaisuudesta voi testamentata kenelle haluaa, myös avokille. Mukaan lukien oma koti.

      Ja monet nykyisistä aviopareista tekee avioehdon, jolloin avioliiton solmimisen jälkeenkin molemmilla on omat omaisuudet.

      Ja häät ovat pelkkä typerä jäänne, pelkkää rahan ja ajan haaskausta. Asian voi helposti hoitaa lounastunnilla maistraatissa.


  • Sinkkuna on niin ihanaa. Nuorena sitä romantisoi elämää ja jotkut aikuisenakin kait. Ei se puolison saanti ole mikään onni ja autuus. Se on onnea,kun saa elää rauhassa,ei ole kukaan mäkättämässä. Saat olla kotona mitenpäin lystää. Oi voi. En vaihtaisi tätä vapautta parisuhdevankilaan. Kivaa viikonalkua terveisin stressitön ihminen.

    • Noinhan se menee... kunnes rakastuu.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Noinhan se menee... kunnes rakastuu.

      Tuo riippuu ihmisestä... Ei kaikki mene naimisiin, hanki lapsia jne koskaan elämänsä aikana. Lähes jokaisen tuttavapiirissä on näitä tapauksia.


  • Juridisesti järkevää avioitua.

  • Naimisiinmenoon ei tarvita häitä, joten onko kyse oikeasti siitä, että hän ei vain halua häitä? Jos kyse on vain avioliitosta, sen hoitaa nopeasti maistraatissa, jos häät ahdistavat. Monet ihmiset inhoavat häitä, oli kyseessä sitten omat tai muiden häät. Ja monethan eivät nykyisin kuulu kirkkoon, jolloin perinteisiä kirkkohäitä ei voi edes järjestää.

    Itse tunnen monia pareja, jotka ovat lounastunnilla menneet maistraattiin ja tulleet sieltä avioparina (todistajatkin tulevat tarvittaessa maistraatin puolesta). Eräskin pari meni heti tilaisuuden jälkeen hakemaan lapsen tarhasta ja päivä jatkui kuin normaali arkipäivä. Ei mitään häitä, ei häämatkaa eikä mitään muutakaan juhlintaa.

    Jo ensimmäisestä lauseesta tulee ilmi, että oikeasti kyse tuntuu järjestää häät, ei pelkästään avioliitosta.

  • Ei kannata jäädä suhteeseen nynnerön miehen kanssa. Miehen pitää olla rohkea ja näyttää rakkautensa. Tuntuu, ettei hänellä ole puhtaat jauhot pussissa jos pelkää avioitua, mutta kuitenkin väittää että on loppuelämän kanssasi. Itse en uskoisi moiseen. Jos aidosti rakastaa toista niin on valmis ottamaan sen ison askeleen kohti avioliittoa ja saa myös Jumalan siunauksen sen myötä.
    Itse rimpuilin 10 vuotta suhteessa, jossa mies vain lupaili, että se hääpäivä joskus koittaa. Todellisuudessa hän oli pelkuri, joka vain valehteli kaikki ne vuodet. Viimein tajusin lähteä suhteesta.
    Tämän jälkeen löysin miehen, joka halusi minut viedä vihille ja se oli molempien haave.
    Joten omasta kokemuksestani kerron, ettei kannata jäädä tuollaiseen suhteeseen. Saattaisit lopun ikää katua, kun haave avioliitosta jäi toteutumatta. Ei ole miehekästä jättää naista epävarmuuteen. Tosimies vie vihille ja rakastaa koko elämänsä vaimoaan niin hyvinä kuin huonoina päivinä.
    Tsemppiä sinulle ja toivon sydämestäni, että teet viisaan ratkaisun, jota ei tarvitse katua.

    • Papin aamen ei aivan selkeästi lisää rakkauden määrää. Erotilastoja tutkiessa selviää, että aamen vähentää välittämistä. Suhteen virallistaminen kirkollisesti tai maallisesti ei tee siitä millään lailla parempaa tai oikeampaa. Ainoastaan omaisuusasioihin virallistamisella on vaikutusta, mutta mammona-aiheet voi hoitaa toisinkin. - Nm. Pirinmoista potaskaa


    • Tosin tuohon ei häitä tarvita, menee vain pikaisesti maistraattiin ja allekirjoittaa paperit. Ei avioliittoon tarvitse Jumalan siunausta. Ei etenkään, jos ei kuulu kirkkoon (itse erosin kirkosta jokin aika sitten).


  • Ole valmis kirjoittamaan avioehtopaperit...Et halua yhtään euroa miehen säästöistä, perinnöistä--omaisuudesta jota hänellä on. Tietysti myös toisinpäin--onnenonkijoille stoppi. Moni kottarainen hamuaa toisen omaisuutta vakuutamalla rakkautta.

  • Voi voi miten järjettömiä murheita ihmisillä voi olla? ja jopa feikkinä.

    Lähde lätkimään koska olet koko ikäsi halunnut naimisiin! Toteuta se ja hällä väliä kenen kanssa kunhan on naimisissa!

    Aloituksen tekijä antoi kertoa millä tasolla ihmiskunta on eli heikoinlenkki kertoo mahdollisuudet maailmankaikkeudessa....

    Mikä ihmisiä vaivaa?

  • Ymmärrän hyvin aloittajaa. Haluaisin myös avioliittoon, mies ei niinkään koska ollut aiemmin. Hänelle ei ainakaan sellaista merkitystä avioliitolla ole kuin minulla.
    En menisi rahan takia, yhteisen nimen takia, yhteisen omaisuuden takia, perintökaaren tms. takia naimisiin. Jos ajatellaan vaikka taloudellisesti tai toisen kuoleman varalta, niin helpommalla pääsisi jos ei menisi naimisiin. On jo kertynyt omaisuutta.
    Olen ollut avoliitossa ja aiemmin olin sitä mieltä että miksi mennä naimisiin kun ihan hyvin voi olla ja elää yhdessä muutenkin. Olen tehnyt lapsia ja minulla on eri sukunimi kuin lapsilla ja lasten isällä. Ei silläkään ole mitään merkitystä. Ja varmasti pitäisin oman nimeni jos menisin naimisiin. En halua olla samalla sukunimellä kuin miehen eksä.
    Mutta se tunne, se tuli tämän miehen kanssa melkein alkumetreillä. Tunne että tämän ihmisen kanssa haluan naimisiin. En tiedä miksi, luulen että olen löytänyt sen oikean. Ei avioliitto muuta mitään, mutta minulle se on todiste että olen valmis tekemään töitä tämän ihmissuhteen eteen ja haluan olla tämän ihmisen kanssa loppuelämän. Ja sanoa se papin ja läheisten läsnäollessa.
    En kuitenkaan tiedä johtaako suhde avioliittoon, tottakai harmittaa ettei mies koe vastaavanlaisia tunteita. En halua mennä naimisiin jos toinen on ajatuksella ihan sama, voin mennä tai olla menemättä. Kyllä siihen molempien pitää olla yhtä sitoutuneita ja haluta avioliittoa.

  • Miksi sinne naimisiin pitää päästä? Miten se muuttaisi parisuhdettanne?

  • Jos kumppani jätetään ei ole rakkautta ollutkaan, varsinkin jo sen mittarina joku sormus/häät. Mun naiskumppani on myös haaveillut häistä jo ties kuinka kauan, ei hän kuitenkaan minusta eroa vaikka minä en naimisiin halua koska rakastaa mua ja haluu olla mun kanssa. Hyvä yhteiselo onnistuu ilaman häitäkin jos onistuakseen on.

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. En ymmärrä holokaustin kieltäjiä?

    Aivan sama kuin kieltäisi ettei 2 maailmansotaa ole ollutkaan. Onko heillä pimeä alue tuolta osin vai onko se tahallista kieltämistä. Jos myöntäisi se
    Maailman menoa
    314
    2832