Porvoonväylällä ollut ketjukolari olisi ollut estettävissä.
Tuhoisin vaihe kolarissa sattui vasta, kun ensimmäiseen kolarisumaan tulleet autoilijat törmäsivät toisiinsa aiheuttaen toisen ja pahemman kolarisuman. Tässä vaiheessa viranomaiset olivat jo ensimmäisellä onnettomuuspaikalla.
Huolimatta siitä, että viranomaiset olivat nopeasti ensimmäisellä kolaripaikalla, kukaan heistä ei ollut ottanut huomioon uuden kolarin mahdollisuutta. Tämä johtuu kokemuksen puutteesta.
Jo ensimmäisen kolarin satuttua olisi pitänyt olla selvää, että kun kyse on nopealiikenteisestä moottoritiestä, jonka kummatkin yhteensuuntaan menevät kaistat ovat poikki, niin muuta liikennettä tulee silloin varoittaa!
Ketjukolaririskiä olisi pienentänyt riittävän ajoissa annettu ennakkovaroitus RDS-järjestelmän kautta. Ihan yhtä tärkeätä olisi ollut lähettää yksi tai useampi varoitusajoneuvo (poliisi, palokunta tai keltavilkkuinen tienhoitoauto) hidastamaan liikennettä ennen onnettomuuspaikkaa. Varoitusajoneuvojen toimintaa olisi voitu tehostaa sillä, että varoitusajoneuvojen henkilökunta olisi astunut lätkän kanssa ulos pukeutuen tietenkin tieturva-asetusten mukaisiin varoasuihin. Lätkää tarvittaessa nostamalla he olisivat voineet hillitä törkeimmät ylinopeudet pois. Vaikka keltaisten vilkkujen ja varovaatteiden teho ja kunnioitus onkin laskenut huomattavasti, niin pysäytyslätkää sentään enimmäkseen vielä kunnioitetaan.
Suolauksen osalta myönnän, että tienpinta oli suolaukseen liian kylmä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei sitten voida hiekoittaa suolauksen sijasta, mikäli keli todellakin on liukas. Hiekoitus tuntuu olevan vieras käsite tämän päivän tienpitäjälle lukuunottamatta vähäliikenteisimpien teiden pistehiekoitusta. Tämäkin ehkä vain siksi, että kaikilla Tieliikelaitoksen käyttämillä yksityisillä aliurakoitsijoilla ei kertakaikkiaan ole varaa ostaa tuhottoman kallista suolapönttöä autoonsa.
Hiekka ei pysy vilkasliikenteisen moottoritien pinnassa kovinkaan hyvin, mutta pitämällä hiekoituskalusto liikenteessä koko ajan, tehon pitäisi olla riittävä.
Tienhoitoon tulee panostaa enemmän.
Tuhoisin vaihe kolarissa sattui vasta, kun ensimmäiseen kolarisumaan tulleet autoilijat törmäsivät toisiinsa aiheuttaen toisen ja pahemman kolarisuman. Tässä vaiheessa viranomaiset olivat jo ensimmäisellä onnettomuuspaikalla.
Huolimatta siitä, että viranomaiset olivat nopeasti ensimmäisellä kolaripaikalla, kukaan heistä ei ollut ottanut huomioon uuden kolarin mahdollisuutta. Tämä johtuu kokemuksen puutteesta.
Jo ensimmäisen kolarin satuttua olisi pitänyt olla selvää, että kun kyse on nopealiikenteisestä moottoritiestä, jonka kummatkin yhteensuuntaan menevät kaistat ovat poikki, niin muuta liikennettä tulee silloin varoittaa!
Ketjukolaririskiä olisi pienentänyt riittävän ajoissa annettu ennakkovaroitus RDS-järjestelmän kautta. Ihan yhtä tärkeätä olisi ollut lähettää yksi tai useampi varoitusajoneuvo (poliisi, palokunta tai keltavilkkuinen tienhoitoauto) hidastamaan liikennettä ennen onnettomuuspaikkaa. Varoitusajoneuvojen toimintaa olisi voitu tehostaa sillä, että varoitusajoneuvojen henkilökunta olisi astunut lätkän kanssa ulos pukeutuen tietenkin tieturva-asetusten mukaisiin varoasuihin. Lätkää tarvittaessa nostamalla he olisivat voineet hillitä törkeimmät ylinopeudet pois. Vaikka keltaisten vilkkujen ja varovaatteiden teho ja kunnioitus onkin laskenut huomattavasti, niin pysäytyslätkää sentään enimmäkseen vielä kunnioitetaan.
Suolauksen osalta myönnän, että tienpinta oli suolaukseen liian kylmä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei sitten voida hiekoittaa suolauksen sijasta, mikäli keli todellakin on liukas. Hiekoitus tuntuu olevan vieras käsite tämän päivän tienpitäjälle lukuunottamatta vähäliikenteisimpien teiden pistehiekoitusta. Tämäkin ehkä vain siksi, että kaikilla Tieliikelaitoksen käyttämillä yksityisillä aliurakoitsijoilla ei kertakaikkiaan ole varaa ostaa tuhottoman kallista suolapönttöä autoonsa.
Hiekka ei pysy vilkasliikenteisen moottoritien pinnassa kovinkaan hyvin, mutta pitämällä hiekoituskalusto liikenteessä koko ajan, tehon pitäisi olla riittävä.
Tienhoitoon tulee panostaa enemmän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Parempaa tienhoitoa ja lisää vauhtia. Siitä tulee hyvä yhditelmä
Tie nyt ovat talvella liukkaita ja kesällä pääosin sulia. Talvella, liukkaalla kelillä tarttis ajella vähän hitaammin ja unohtaa koiran vainu, roikkumalla edellämenevän puskurissa.
Se ajaa asiansa vain jossain risteyksissä mutta aivan turhaa kylvää minnekkään motareille tai maanteille ( 80km/h). Ei sillä ole renkaan olla kovin suurta merkitystä kun sitä kuitenkin on niin vähän ja toiseksi että se lentää tien sivuun alta aika yksikön suuren liikennemäärän takia!
Kokemattomuus ja tilanteen vakavuuden tajuaminen voi ola myös viranomaispouolen mokakin. Kyllä ainakin pelastuspuoli huolehtii varoittamisista usein melko hyvin kun ovat paikalla jos vain on resursseja. Jos paikalla oli vain yksi poliisipartio ei se ehkä kovin tehokkaasti voi varoittaa muuta liikennettä heti kun sen pitää ensin selvittää tilaanteen vakavuus!
Joku järjen käyttö pitäisi olla liikenteessä olijoillakin että ei ajeta sokkona sataa.
Tuo hiekoitus onnistuisi parhaiten kun pistetään jokaiseen autoon hiekoituslaite. Niin taajaan hiekoitukseen ei tielaitoksella ole varaa kuin noilla liikenne määrillä on tarvetta.
Hoh hoijaa.
Ei sattunut tulemaan mieleen, että siellä tien päällä pärjää, kun sopeuttaa ajonopeuden keliin.
Porvoonväylällä perusongelma oli se, että kolme rekkaa seisoi Kehä III:n risteyksessä pääsemättä liikkeelle pysähdyksen jälkeen, ja näin koko ramppi täyttyi autoista. Eli siis jos ko. risteysalue olisi ollut asiallisesti hoidettu, ei ongelmia olisi muodostunut.