Jo vuosia sitten, kun asuin vielä vanhempieni kanssa, meillä kävi pari Jehovan todistaja miestä.
He alkoivat keskustella isäni kanssa, tavallisesti he olivat keskustelleet äitini kanssa isäni ollessa töiden vuoksi paljon poissa kotoa. Toinen sanoi, melkein alkajaisiksi, aika itsevarmasti, että on valmis vaihtamaan uskontoa, jos heidän oppinsa raamatun valossa osoitetaan vääräksi.
Isäni oli tuollainen tavallinen työläinen ja myöskin jo ulkoiselta olemukseltaan saattoi helposti päätellä hänen olevan ruumiillisen työn tekijä. Mahtoi olla näille Jehovan todistajille aika yllätys, että isäni tuosta olemuksestaan huolimatta oli asioihin perehtynyt ja kohtalaisen sivistynyt mies, raamattuakin hän osasi ja siihen myös itse uskoi.
Ensiksi nämä todistajat kyselivät isäni uskoa. Aika nopeasti tilanne kääntyi niin, että isäni kyseli heiltä ilmeisesti vaikeitakin kysymyksiä, kun todistajien ääni hiljeni ja pienoinen puna nousi toisen kasvoille. Sitten isäni esitti pari käsitystään heille omasta uskostaan ja raamatusta, joihin he eivät osanneet vastata mitään. Nyt isäni sitten ehdotti tuolle toiselle Jehovan todistajalle, että nyt sitten hänen pitäisi lunastaa lupauksensa ja vaihtaa uskontoa. Eipä tuo todistaja siihen suostunut, vaan sanoi perehtyvänsä asiaan syvällisemmin veljien kanssa ja tämän jälkeen tulevansa uudelleen keskustelemaan asioista.
Koskaan ei tullut sitä päivää, että nuo todistajat olisivat palanneet keskustelemaan. Ja ihmeelliseltä tuntui kun muutkin Jehovan todistajat jättivät meidät väliin käydessään naapureissamme.
Onko tällainen pakoileminen ja vältteleminen yleistä jos todistajat kiertäessään huomaavat jonkun tietävän ja tuntevat asiat paremmin kuin he?
He alkoivat keskustella isäni kanssa, tavallisesti he olivat keskustelleet äitini kanssa isäni ollessa töiden vuoksi paljon poissa kotoa. Toinen sanoi, melkein alkajaisiksi, aika itsevarmasti, että on valmis vaihtamaan uskontoa, jos heidän oppinsa raamatun valossa osoitetaan vääräksi.
Isäni oli tuollainen tavallinen työläinen ja myöskin jo ulkoiselta olemukseltaan saattoi helposti päätellä hänen olevan ruumiillisen työn tekijä. Mahtoi olla näille Jehovan todistajille aika yllätys, että isäni tuosta olemuksestaan huolimatta oli asioihin perehtynyt ja kohtalaisen sivistynyt mies, raamattuakin hän osasi ja siihen myös itse uskoi.
Ensiksi nämä todistajat kyselivät isäni uskoa. Aika nopeasti tilanne kääntyi niin, että isäni kyseli heiltä ilmeisesti vaikeitakin kysymyksiä, kun todistajien ääni hiljeni ja pienoinen puna nousi toisen kasvoille. Sitten isäni esitti pari käsitystään heille omasta uskostaan ja raamatusta, joihin he eivät osanneet vastata mitään. Nyt isäni sitten ehdotti tuolle toiselle Jehovan todistajalle, että nyt sitten hänen pitäisi lunastaa lupauksensa ja vaihtaa uskontoa. Eipä tuo todistaja siihen suostunut, vaan sanoi perehtyvänsä asiaan syvällisemmin veljien kanssa ja tämän jälkeen tulevansa uudelleen keskustelemaan asioista.
Koskaan ei tullut sitä päivää, että nuo todistajat olisivat palanneet keskustelemaan. Ja ihmeelliseltä tuntui kun muutkin Jehovan todistajat jättivät meidät väliin käydessään naapureissamme.
Onko tällainen pakoileminen ja vältteleminen yleistä jos todistajat kiertäessään huomaavat jonkun tietävän ja tuntevat asiat paremmin kuin he?
Vastaukset 10
Vanhimmat
uskalla,kun eivät saa itse ajatella ,ja valmiiksi ulkoa opitut vastaukset eivät aina riitä helpompi paeta
Kyllähän sitä luulisi sen verran omaatuntoa kolkuttaneen, että olisi lupaustensa mukaisesti palanneet keskusteluihin.
Luulisi ymmärtävän, ettei kovin luotettavaa kuvaa anna yhteisöstään, jonka edusmiehenä kiertäessään väistämättä on, jos jättää lupauksensa täyttämättä.
Sen voisi vielä ymmärtää, ettei vaihtaisi sittenkään uskontoa(harkitsematon itsevarmuuspuuskassa annettu lausunto), mutta se, ettei tule uudelleen lupauksistaan huolimatta, tuntuu aika oudolta. Ja kun heitä oli vieläpä kaksi, ei molemmilla voi tulla ylivoimaista estettä. Ja sitten ilmeisesti varoittelu muille todistajakiertäjille, kun hekään eivät poikenneet. Eipä se silti, turhaa se olisi siinä mielessä ollut, ettei uskontoamme olisi vaihdettu. Jos joku olisi uskonnonvaihtaja ollut, vaihtaja olisi tosiaan saattanut olla se kiertelevä Jehovan todistaja.
Huuhaa-miehiä tietysti nolottaa, kun heille pantiin jauhot suuhun. Voi saatana kuinka minä nautin siitä.
saatanakin.
jehovillattomalla sitten mitään järkevämpää sanottavaa?
Ehkä nauttikin. Hän, joka on saanut ihmisparat niin ovelaan otteeseen, että nämä luulevat puolustavansa Jumalaa sulkemalla silmänsä Jumalan Sanan edessä. Väärän opin osoittaminen vääräksi on kyllä varsin raamatullista. Vai kuinka?
semmoisilta on suu tukittava, sillä he
kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia
opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi.
(Tiit.1:11)
Nyt ajankohtainen aihe voisi olla vaikka "Muistonvietto". Miksi vartiotornilaiset kokoontuvat kerran vuodessa häpäisemään Herran Jeesuksen muistoa kieltäytymällä ehtoollisesta? Puhuvat vielä itsestään kristittyinä.
Ei vieläkään kukaan itsensä Jehovan todistajaksi kutsuva ole kommentoinut asiallista kysymystä, joka aloituksessa esitettiin.
Vastatkaa ja kommentoikaa harvinaisen asiallista aloitusta.
Minäkin jään odottamaan.
Tein aikanani paljon tuota "kenttätyötä", mutta nyt en ole enää JT. Mutta sen muistan, että jos eteen tuli kysymys, johon ei osattu vastata, niin luvattiin tulla myöhemmin uudelleen.
Asiaa sitten tutkimme esim. Vartiotornin hakemiston avulla, mutta jos siellä ei asiasta ollut tietoa, piti kysyä vanhimmilta. Joskus tuli sellainen kommentti, että ei tuo "ovenavaaja" ole arvollinen saamaan vastausta, tai että yrittää vaan olla hankala. Eli ei sitten mentykään sille ovelle enää, ja nolotti niin että vastaisuudessakin jätettiin käymättä.
Näin jälkeenpäin ajateltuna nolottaa, kun ensin uhottiin että meillä on vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja sitten ei ollutkaan. Siitä taisi minunkin ajatteluprosessini lähteä liikkeelle...
Kiitos kommentistasi, mistä tietää vaikka toinen noista todistajista olisi ollut juuri sinä.:))
Ehkäpä nämäkin oli todennut, ettei isäni ole vastauksen arvoinen. Isäni kyllä piti kaikkia ihmisiä arvossaan ja halusi sen myös lapsilleen niin opettaa. (Minä kyllä vilpittömästi kunnioitan kyseistä ajatusta, vaikken siihen itse ehkä kykenekään.)
Jos vielä kertoisit sen, että varoittelevatko kentällä kiertävät todistajat toisiaan jostakin asunnosta. Vai mistä johtui, etteivät ainoastaan nuo kyseiset todistajat vaan jotkut muutkin jättivät meidän kotimme tämän jälkeen kierroksellaan väliin.
Miltä muuten nyt tuntuu tavata sellaisia ihmisiä, joille olet aikanaan vakuuttamalla vakuuttanut Jehovan todistajien opin olevan se oikea?
Minäkin odottelen myös aitojen Jehovan todistajien kommenttia.