Autossa on ainakin polttoainetankki / energiaa - päämäärään.

Tämä on pohdintaa -
Tuo ensimainittu ”lapsikaste”, siinä on monta erinäköistä selittäjää. Tietääköhän moni kulkija, että mitä matkaa he ovat käymässä, eli onko tankkausasemalla oltu tarkkana ja matkantekijää evästetty?
Sitä voi miettiä, kun niin ikään kuin ”omistetaan” se päämäärä, eli joku on ”olevinaan” – käytän tuota olevinaan sanaa – välimiehenä Jumalan ja ihmisen välissä. Kuka ja mikä siinä on se välimies?
Onko se pappi, vesi, kummi, eli puhutaan sakramentista. No, mitä se sakramentti saa aikaiseksi. Eli sen puun kasvun hedelmä, mitä se on? Jaksaako se viedä perille? Mihin uskotaan.
Uskotaanko siihen, että kun minut on kastettu, käyty ripillä, ja erään papintarjoaman ehtoollisvieraan suun tunnustus oli, että ”kävin ryyppäämässä synnit anteeksi”! - jo ikää olevana – sekä elämä entistä tyyliä jatkavana, niin luotto siihen kasteeseen, niin tuudittiko se polttoaineen energiamäärän perille.
Oliko siinä sen PYHÄN, tuonpuoleisuuden suhteen kaikki kohdallaan?
Ainakin hänen pappinsa sitten haudalla mätti maata arkulle ja lupasi viimeisenpäivän herätyksen.
Tämä oli tuon tankin polttoaineen energiamääre. Jätän siitä enemmät kommentit.
Sitä voi mietiskellä.

Tätä en alustuksessa niin tuonut esiin, että joillekin on tuo laki tavalla tahi toisella tankissa.
Ja tämä sekoitussuhde on sitten se riippakivi, jonka voisi jakaa kahteen mittariin.

Nämä jotka poistivat lain kokonaan, niin arvostelevat, että nämä on kokonaan väärässä, he eivät ole vapaat, vaan lain alla, koska se on tuon energian suhteen väärä, kun Jeesus puuttuu tankista.

No yhdyn tähän, että jos vain laki on tankissa, ilman Jeesusta, niin eihän se mihinkään kulje. Meinaan sinne päämäärään, sillä täytyyhän tankissa olla se päämäärän sijaisuhrin VERI. joka on pihtipielet merkannut.

Eli tässä on se VERI – joka on sen ensimainitun ”lain” oppi ja opetus. Käytän tässä sanaa – SANA.
Tämä SANA on lausuttu ennen luomista – se on tavallaan se teurastettu kertakaikkinen UHRI- Karitsa.
Eli se oli tämä avain koko luomiseen, että Kristukseen on kaikki luotu, se pysyy koossa siinä ja tuo elämän.
Nyt lähdenkin sen tankin aineosiin, joka vie meidän päämäärään.
Jumala- Hänen aivoituksensa on juuri se, että näemme tuon Uhrikaritsan elämän tarkoituksen, miksi se on.
Miksi Hän on uhrattu, miltä ja miksi sijainen näyttäytyy meille matkalla ja miksi se SANA on niin tärkeä jo ennen luomista olemassa, ettei se olisi ikään kuin jotain sattumaa tässä elämässä, että tulihan se tuo Poika kirjoitusten mukaan hänet tapettiin, ja ikään kuin Jumala vaatii ihmisuhreja leppyäkseen. Sitten monenkirjavana tutkijalla on monenlaista tankkipolttoainetta ja eri päämäärät.

Ensin näen, että pahuus –meissä, niskoittelu, MINÄ teen, mitä teen on ongelman ydin. Se on vapaan tahdon minäkuvan ongelma – ihminen. Vapaassa tahdossa on kuitenkin keskipisteessä se ideaalinen viesti, että tämä rakkaus olisi pyyteetön, joka jakaen luo ElämänHengen sen oikealla mitalla elettäväksi.
Ja siksi tuo Jumalan laki – Hengen laki on päämäärätietoisuutena rakkaus.
Siksi siinä on se ELÄMÄ-
Jumalalla on ainoalla elämä- on antanut sen Pojalle, ja Poika antaa sen kelle tahtoo, eli se ENERGIAn lähde on rakkaus. Tässä on se Jumalan keskeisen lain merkitys. Se EI pelasta meitä, sen tarkoitus on osoittaa Vanhurskaus ja Pyhyys, tuonpuoleisuus, joka ikään kuin tuossa luomisessa toteutui.
Kaikki oli sangen hyvää, eli se on OLEMASSA oleva – olevaisuus. Siinähän ei ole ollut virhettä.
Se on katoamaton, sitä emme voi valuttaa tankistamme pois ja puhua Jeesuksesta yhtä aikaa.
Se jää tankkiin Jeesuksen kanssa, mutta meidän pitää nähdä tämä Jeesus-

mitä HÄN ON. Siis tämä sijainen. Pistänpä tähän kohtaan pisteen ja tarkastelen tuota sijaista ja sitä verta –mistä puhun, kun Jeesuksesta puhutaan.

Joillakin sitten tuo elämä on ollut jotain Jaakobilaisuuden painimista, sanotaanko sen laintulkinnan suhteen.

On varamaan mietitty, että energia ei riitä tankissa, jos siellä on lakia vain tankattu. Se ei kuljeta eteenpäin, se ahdistaa, se syyttää, ajaminen käy ahtaalle, tuntuu rusentavalle, kun perille pitäisi tuonpuoleisuuteen päästä. Siellähän on se Pyhä, ja Eden. Päämäärä rakastuttaa matkantekoon, että nokka käännetään kohti hyvää. Eli nyt siinä matkassa pitää miettiä tätä elämää.

Niin lailla ei tunnu pääsevän eteenpäin. Se pitää saada energiamuodosta pois.
Tankeissahan on se ”roppu”, josta otetaan tankissa oleva – vaikka oletettu kuona pois ja tässä se oli tuo laki- joka syyttää. Sitten pannaan se Jeesus-mittarin täyttö, ja mittarikentällä on monen toimittajan energiaa tuotettuna monen säiliöauton kuljettajan ja merkin lähteestä.
Siellä on hyörinää ja on tankkaus apulaista, mittareissa lukee monen nimistä toimijaa.
Sitten ne matkantekijät ikään kuin pullistelevat energiassa, kenellä on mitäkin Jeesusta tankissa.
Sitten sitäkin, että mitä on valutettu pois.

Eli tässä on yksi näköala, josta paljon kiistellään, että mikä on sekoitussuhde perille pääsyyn.

Siinä tuntuu suurta vapautta, että mikään ei purista mistään, turvavöitäkään ei tarvita ja vapaudessa on hyvä kaasutella. Siis kun se laki on tankista pois.

Mutta, tiedetäänkö siinä, että poistettiinko tankista se oikea kirjoitusten määrittelemä laki, vain poistettiinko siitä se laki, joka MINUN mielestäni piti poistaa ja samanmieliset mittarilla olevat päättelee, että tämä sekoitus on perillepääsyn avain.

Vain Jeesusta tankissa, lakia ei ole, ja elämää jatketaan kulkusuunta, milloin mitäkin kohti.
Ehkä itse määrittelee ne esteet, ja minkä kautta mutkat oiotaan- että päämäärä olisi ok.

Kaikkia näitä kulkijoitahan katsotaan, miten he etenevät, niin valintojen kuin tekojen suhteen.
Puheista ja ajatuksista. Moni näyttää erittäin vanhurskaalta ja oikeamieliseltä, kun sanat Jeesus vilahtelee usein sanoissa. Siinäkin käydään ehtoollisella ja kun siellä kuuntelee pappeja – huomaa, että hieman joillekin on vieras Jeesus sanan äärellä, että miksi se veri on leivän kanssa pöydässä.
Sanoja ei oikein löydy, eikä kirkkoväkikään ole selvillä. Mutta paljon Jeesuksesta puhutaan.

Siitä verestä ei oikein tiedetä, että mitä sillä oikein tehdään, miksi se siinä ON. Tämä oli tuossa tankkauksessa se ideaalinen ongelma.
Sekoitussuhde ja välimies siinäkin oli hieman hakusessa.

Siksipä nämä päämäärään pyrkivät sitten kolhivat kulkuneuvojaan kuka mihinkin, jossa ei ehkä niin Jumalan tahdon kirkastaminen tullut näkyviin ja taisi se ajovalo toisesta polttimesta olla pimeä, eikä sitä tankkauspaikalla osattu vaihtaa toimivaan.

Siis lähtökohta on tuo SANA – Sanalla on valtava koko elämää muuttava merkitys. Kun SANA sanotaan se avaa ovia näkemään – eli se on VALKEUS- poistaa pimeyden ja se on todella murtava, että pimeys ei sitä käsitä, ja sen on väistyttävä Valkeuden edestä. Se tuo näkyvyyden asiaan. Nähdään. Siksi SANALLA on luova voima ja muutosvoimakin.

Ja tämä on se joka tuo ihmisen kautta esiin hyvän ja pahanvälisen taistelukentän esiin.
Eli Adamilaisuuden – MINÄ – ihmisen – joka tarkkailee ja miettii.
Ja siitä se uhrikin tavallaan nyt lähtee näyttäytymään kun tarkastellaan.

Eikös ole niin, että kun se PYHÄ astuu esiin, ja onkuin Pyhempi kuin se minä, niin jopa kiehahti sisällä. Tätä se oli Kainin ja Abelinkin suhteessa. Mieli mustui ja Jumala sanoi Kainille, että hallitse ja kuis kävi?
Veli surmattiin, hänen verensä huuti maasta.
”Olenko minä veljeni vartija”!? Siinäpä se. Elämä – Elämänantaja ja minä, sekä lähimmäinen.
Luomisessa kaikki oli sangen hyvää. Kaikkea sai syödä, mutta keskeistä oli, että hyvän ja pahan hallinta ei ole meidän asia, se on Jumalan. Meidän elämänpysyvyys on Elämänpuu ja tämä kuvastaa Kristusta.
Hän on NYT tämä Elämänantaja – Rakkaus – jonka tahto olisi polttoaineena täydellisen onnistunutta.

Mutta, minun tankkaus – se on tämä ongelma. Kun PYHEMPI on edessä mielestäni, niin karkaan hänen kimppuunsa ja yritän saada hengiltä, että minun pyhyyteni loistaisi kirkkaammin.
Siitä ne kumpusi perinnäisopit, Jeesuksen aikaiset kiistat, sekä se, että Jumalan PYHÄ haluttiin saattaa pois, se kävi kohti – minun pitäisi muuttua, ottaa sydämeeni jotain, joka rajaa omaa minää jne.
Ja tässä nyt alkaa näkyä tämän sijaisuhrin merkitys, jota vanhanliiton varjo – uhreina edusti.

Eli Jumala puhui tätä SANAA- että me surmaamme lähimmäisen. Hänen palvelu on liikaa meille. Omavoipaisuus joutui koville, perinne hajottaa jne.

Jeesus otettiin kiinni, ruoskittiin, kruunattiin, lyötiin ristille syyttäen, eli perinnäissäännöt syyttivät.
Liha syytti, se ei halunnut taipua Jumalantahdon alle. Ja tätä se opetti varjolain uhri ja tähän päädyttiin kertakaikkiseen uhriin. Eli avaamaan silmiä meiltä Kainilaisilta, että mitä olemme tehneet yhdelle vähimmistä ja miksi se käy Jeesusta – Luojaa vastaan.

Varjolaki, Edenistä Golgatalle kantoi viestiä sijaisesta, se ei voinut jokavuotisilla uhreilla, jossa uhrattiin sijaisen kuoleman kautta sovittaa täydellisesti. Siinä Ylipappi uhrasi kerran vuodessa oman syntiensä tähden ja kansan tahattomien syntien tähden. ja se toistui vuodesta toiseen, se oli vajaamittainen. Se oli ihmisen suorittamaa uhraamista pappispalvelua, tietenkin Jumalan tahdosta. SE oli varjolain aikaa.
Varjohan syntyy kun VALKEUS lankeaa jonkun kautta, niin valkeuden vastapuolelle, mistä se heijastuu.
Valkeus ja oppi tuli taivaasta – Golgatan risti oli kohde, eli Sana- uhrikaritsa ja varjo oli vanhanliiton aika ja tämä varjolaki päättyi tuohon ristiin, se vuodatettiin sieltä tankista pois. Sinne jäi tankkiin Jeesus – eli tämä LUOJA- sapatin Herra, lepo, SANA, lupaus ja tämän kautta on veri viety taivaaseen Isän eteen lunastuksen mitaksi, ja se on täydellinen. Me emme täytä tuota PYHYYDEN laki tuonpuoleisuuden mittaa, Valtakunnan olevaisuutta, mutta HÄN Luoja Hengen kautta vaikuttaa, että meissä eläisi Jumalantahto.
Ja tämä tätä tahtoa emme voi purkaa tankista pois. Se on Kristus meissä – kirkkauden toivo.

Eli Hän Sanana on Jumala – ELÄMÄNANTAJA - …. joka tapettiin ihmisen itsensä tekona.
Ja tappo avaa silmät siitä - mitä me teemme, eli olemme siinä edelleen Kainin jälkeläisiä. Siksi tuo VERI- Herran pöydässä on se sijaisuhrin oppi ja opetus. Se pelastaa ja siksi tuo Jeesuksen liha on se väliverho – jonka kautta käymme kaikkienpyhimpään tuonpuoleisuuteen.

ts. se tappo on meidän työtä, ja uhri on näkyvyytenä se meille omantunnon syytös, mitä me teemme.
Jumala ei halunnut uhreja – ja Jeesuksellekin Hän valmisti ruumiin, silmäillemme näkyvyyden ja Hänen verensä on merkki, Herranpöydässä, että YMMÄRRÄMME mistä on kyse. Ja siksi parannus on omista töistä.
Uhrit on lopetettu, tankista poistettu uhrilaki – ja kertakaikkinen uhri kertoo, että tämä riittää, Hän on Jeesus. Uskomme Häntä – Sanaa. Jos emme Sana mittaa sen tuomion teoillemme. Maksamme tekojen hinnan. Pyhä Laki on pysyvä laki, se ei pelasta, mutta vie Kristuksen luo. Tarvitsemme anteeksiannon.

Viimeiseksi otan tuon MINÄ polttoaineisuuden.
Uskoisin siinä olevan osaksi tietämättömyyttä, ehkä opetuksen, ihmisen oman tiedon ja jumalana olemisen tähden ja siksi se onkin tavallaan tätä ”pimeyttä”, koska se ei näe Valkeutta, eikä valkeuteen tule.
Jos tulisi, niin siinä riistuttaisiin se saastaisuuden minä valhemaailma pois, joka määrittelee, meidän vallan hallita tätä maailmaa. ts. se hyvän ja pahantiedonpuu ja minä jumala.
Kun ihminen tätä omaa polttoainetta käyttää matkantekoon, se on tarkoitettuna vain tätä elämää varten. Siinä hän ottaa ja hallitsee tätä maailmaa, sen ongelmia ja haasteita omasta sydämestä käsin. Siinä astuu kuvioon se ongelma, että siinä ei niin ole sitä pyyteetöntä rakkautta, joka opettaisi suuntaa todelliseen päämäärään – iankaikkiseen elämään.
Ei osata pukea käsitettä Jumala – Siinä tarkoittaen sitä, että yläpuolella on Elämän Olevainen MINÄ OLEN.
Haetaan ikään kuin omanluotavaa kuvaa, että ja kun tarpeeksi veistellään, mistä nyt veistetään kunkin mielestä katoavaisuudessa, niin Jumalasta pitäisi tulla MINUN näköiseni määre jota voisin sanoa, että katso tässä on se jumala ja uskoa siihen. Eli ateismi ikään kuin kompastuu jumalansa luomisessa siihen mahdottomuuteen, että hän ei pysty, eikä sitä muutkaan pysty, edes uskovaisuudessa ”veistämään” kultaiseksi vasikaksi, että tämä on Jumala.
Me nähdään Hänet vain häivähdyksenä tässä SANASSA, ja joka määrittelee- ”Minkä te teitte yhdelle minun vähimmistäni, sen te teitte MINULLE. Eli lähimmäisessä on Jumalankuva.
Eli luomakunta rakentuu Kristukseen, joka Elämänantajana todistaa tässä olevaisuudessa sen, että ELÄMÄ on Hänestä lähtöisin ja kun katselet kaikkea tätä – näet JUMALAN. Hänen kättensä työn jäljen, elämässä.
ET voi rakentaa omaa Jumalaa mutta voi kohdata elämän siinä rakkaudessa, joka ylläpitää elämän mielekästä puolta, mihin luomakunta pitäisi rakentua.
Ihmisellä, siis meillä on vaikeus siinä, että me rakennamme ne kultaiset vasikat – unohtaen Kirjoitukset.
Sitten tankkailemme kaikenkarvaisilla liemillä tankkimme ja kiistelemme kukin, että missä ja millä mennään eteenpäin.
Tankista ei kukaan voi poistaa Jumalantahtoa, Valtakunnan Pyhyyttä, Olevaisuutta, tyhjentää ropusta lakia- ja elää niin. Kurvailla missä ja miten sattuu. Voimme tankata Kristuksen Hänen koko olemuksensa ELÄMÄKSI, ja siinä tämä veri julistaa Herran pöydässä ymmärrystä Hyvän ja Pahan välisestä jännitteestä ja tahdosta, haluammeko tankata Elämänantajan tankkiin, vai mennäänkö omillamme.
Päämäärä on sitten se, pitkällekö päästään ja mitä jää jälkeemme, kun kulku on käyty.

Tämä on tavallaan kirjoitettava kokonaisuutena, joku voi sanoa monologiaan sortuu, mutta eihän tähän mahdu asiaa kerralla pitää jakaa ja tästähän aiheista on kirjoiteltu.
Kirjoitin sen nyt nähtäväksi kokonaan. Sirpaleisena siellä tai täällä kukaan ei olisi päässyt matkaan, kuten monen kohdalla on. Paljon hyvää asiaa, mutta niin sirpaleiset keskustelut, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä ja ei hokata että kumpikin puhuu asiaa. KM

Prässihousumies lorotti autoonsa polttoöljyä ja kun toinen tankkimies siitä huomautti, sanoi edellinen...haai tämä on tiisseliiii..!

se tuli mieleeni tuost a kaikesta edellä.

>>> Puhutaan nyt siitä pelastuksen tankista, kun sinne päämäärään mennään...

Tiesitkö, että polttomoottorin hyötysuhde on todella alhainen ja polttoaineen energiasta yli 85 prosenttia häviää hyödyttömänä kuin pieru saharaan? Samaa ilmiö toistuu, toki vertauskuvallisessa mielessä, myös ihmisen elämässä eli lähtökohtaisesti pitää ajatella niin, että ihmisellä on alunperinkin huonot lähtökohdat selviytyä perille asti Raamatun oppeja noudattaen, ennen kun polttoaine pääsee loppumaan.

>>> Ajatellaanpa vielä pienenä lisänä, että matkanteossa on pimeää ja tarvitaan sitä Valoa, että tie on selkeä!..

Jälleen, tiesitkö, että teoriassa tasaisella alustalla liikkuvan esineen suoraviivainen tasainen liike ei vaadi lainkaan energiaa? Valo ei siis vaikuta matkantekoon, ei edes vertauskuvallisesti, vaan muut elämän vastukset, jotka pyrkivät hidastamaan, mutkittelemaan, jarruttelemaan jne.

Monesti opetetaan väärin, että ihminen vaeltaa koko elämänsä pimeydessä, mutta minä sanon, että ihminen yrittää päästä viidakon tiheän pimeyden läpi.