EU-komissio raportoi maailmalta tusinan ruokaväärennöksiä lokakuussa, silti moni huijaus jää pimentoon.
Ruokaväärennökset ovat Euroopan markkinoilla kasvava bisnes. Pelkästään lokakuussa komission tietoisuuteen tuli 12 globaalia ruokapetosta.
Lokakuun tilastot kertovat, että "hunajaa" oli valmistettu siirapista Espanjassa, siemenistä valmistettua öljyä oli myyty oliiviöljynä Italiassa ja puolalaisten sienten alkuperäksi oli ilmoitettu Ranska. Lisäksi komission tietoisuuteen on tullut epäilyjä muovista tehdystä riisistä Britanniassa.
Kaikista EU:n väärennöksistä kuluttajan tietoisuuteen tulee vain jäävuoren huippu. Euroopan komission tutkimusyksikön JRC:n tarkoituksena on auttaa jäsenmaita tunnistamaan elintarvikehuijauksia.
”Ruokapetokset eivät ole uusia, niitä on ollut kautta historian. Väärentäjät ovat älykkäitä ja meidän pitää kulkea koko ajan askel heitä edellä. He etsivät jatkuvasti uusia porsaanreikiä”, Belgian Geelissä sijaitsevan elintarvikeväärennösyksikön johtaja Franz Ulberth kertoo.
Huijauksia voidaan luokitella muutamaan yleisimpään tyyppiin: etikettejä vaihdetaan kilpailevien tuotteiden etiketteihin, ruokaa korvataan jollain toisella tai alkuperä väärennetään.
Suurin osa petoksista tehdään huomaamatta. Niin kutsuttu ruokaterrorismi on harvinaista.
Usein väärennösten kohteena ovat kalliit luksustuotteet, kuten viinit ja vahvat alkoholit. Viiniä voidaan laimentaa tai tehostaa käymistä sokerilla, jolloin ne päätyvät eri veroluokkaan.
Esimerkkinä tästä lokakuussa italialainen yhtiö oli myynyt verkkokaupassaan ”Chianti-viiniä”, joka oli todellisuudessa valmistettu viini- ja marjapulvereista.
Yhteistä ruokahuijauksille on, että niiden maksajiksi päätyvät kuluttajat, jotka eivät huomaa eroa tavallisen ja väärennetyn tuotteen välillä.
Ulberth kertoo esimerkin oliiviöljypetoksesta.
”Meille selvisi tapaus, jossa auringonkukkaöljyä oli värjätty autotallissa. Sen jälkeen sitä oli myyty oliiviöljynä pieniin kulmakauppoihin ja pikaruokaravintoloihin. Rikolliset välttelivät isoja ruokakauppoja – niissä kiinnijäämisen mahdollisuudet ovat isommat.”
Luksustuotteiden lisäksi voittoa voi kääriä vaikka jauhelihasta, joka päätyy eineksiin. Viimeisin esimerkki on vuosien takainen skandaali, jossa naudanlihan tilalla oli käytetty hevosenlihaa.
”Vaikka hevosenlihassa ei ole mitään vaarallista, emme voi olla varmoja lihan turvallisuudesta. Esimeriksi ravihevoset, joita on lääkitty, eivät saisi päätyä ruokaketjuun.”
Vaikka väärennöksiä voidaan tehdä usealla eri tavalla, niitä on nykyään helppo todentaa nopeasti.
Kuluttajan vedättämistä vastaan komission tutkimusyksikkö on perustanut tuhansista sormenjäljistä koostuvan dna-datapankin. Sormenjäljillä verrataan aitoa ja epäiltyä tuotetta keskenään.
Käytössä on huipputeknologiaa, NMR-spektroskopiaa, jolla päästään käsiksi tuotteen yksityiskohtaiseen koostumukseen molekyylitasolla.
Spektrometri tuottaa tietokoneelle käyrän, joka kertoo tutkijoille sen, mitä elintarvikkeesta uutettu näyte pitää sisällään. Siitä voi päätellä esimerkiksi, onko elintarvikkeeseen lisätty jotain, mitä siihen ei kuuluisi.
Lopputuloksena on tieto siitä, mistä pavuista kahvi on jauhettu tai miltä alueelta viinin rypäleet ovat peräisin, Ulberth kertoo.
Ruokaväärennökset ovat Euroopan markkinoilla kasvava bisnes. Pelkästään lokakuussa komission tietoisuuteen tuli 12 globaalia ruokapetosta.
Lokakuun tilastot kertovat, että "hunajaa" oli valmistettu siirapista Espanjassa, siemenistä valmistettua öljyä oli myyty oliiviöljynä Italiassa ja puolalaisten sienten alkuperäksi oli ilmoitettu Ranska. Lisäksi komission tietoisuuteen on tullut epäilyjä muovista tehdystä riisistä Britanniassa.
Kaikista EU:n väärennöksistä kuluttajan tietoisuuteen tulee vain jäävuoren huippu. Euroopan komission tutkimusyksikön JRC:n tarkoituksena on auttaa jäsenmaita tunnistamaan elintarvikehuijauksia.
”Ruokapetokset eivät ole uusia, niitä on ollut kautta historian. Väärentäjät ovat älykkäitä ja meidän pitää kulkea koko ajan askel heitä edellä. He etsivät jatkuvasti uusia porsaanreikiä”, Belgian Geelissä sijaitsevan elintarvikeväärennösyksikön johtaja Franz Ulberth kertoo.
Huijauksia voidaan luokitella muutamaan yleisimpään tyyppiin: etikettejä vaihdetaan kilpailevien tuotteiden etiketteihin, ruokaa korvataan jollain toisella tai alkuperä väärennetään.
Suurin osa petoksista tehdään huomaamatta. Niin kutsuttu ruokaterrorismi on harvinaista.
Usein väärennösten kohteena ovat kalliit luksustuotteet, kuten viinit ja vahvat alkoholit. Viiniä voidaan laimentaa tai tehostaa käymistä sokerilla, jolloin ne päätyvät eri veroluokkaan.
Esimerkkinä tästä lokakuussa italialainen yhtiö oli myynyt verkkokaupassaan ”Chianti-viiniä”, joka oli todellisuudessa valmistettu viini- ja marjapulvereista.
Yhteistä ruokahuijauksille on, että niiden maksajiksi päätyvät kuluttajat, jotka eivät huomaa eroa tavallisen ja väärennetyn tuotteen välillä.
Ulberth kertoo esimerkin oliiviöljypetoksesta.
”Meille selvisi tapaus, jossa auringonkukkaöljyä oli värjätty autotallissa. Sen jälkeen sitä oli myyty oliiviöljynä pieniin kulmakauppoihin ja pikaruokaravintoloihin. Rikolliset välttelivät isoja ruokakauppoja – niissä kiinnijäämisen mahdollisuudet ovat isommat.”
Luksustuotteiden lisäksi voittoa voi kääriä vaikka jauhelihasta, joka päätyy eineksiin. Viimeisin esimerkki on vuosien takainen skandaali, jossa naudanlihan tilalla oli käytetty hevosenlihaa.
”Vaikka hevosenlihassa ei ole mitään vaarallista, emme voi olla varmoja lihan turvallisuudesta. Esimeriksi ravihevoset, joita on lääkitty, eivät saisi päätyä ruokaketjuun.”
Vaikka väärennöksiä voidaan tehdä usealla eri tavalla, niitä on nykyään helppo todentaa nopeasti.
Kuluttajan vedättämistä vastaan komission tutkimusyksikkö on perustanut tuhansista sormenjäljistä koostuvan dna-datapankin. Sormenjäljillä verrataan aitoa ja epäiltyä tuotetta keskenään.
Käytössä on huipputeknologiaa, NMR-spektroskopiaa, jolla päästään käsiksi tuotteen yksityiskohtaiseen koostumukseen molekyylitasolla.
Spektrometri tuottaa tietokoneelle käyrän, joka kertoo tutkijoille sen, mitä elintarvikkeesta uutettu näyte pitää sisällään. Siitä voi päätellä esimerkiksi, onko elintarvikkeeseen lisätty jotain, mitä siihen ei kuuluisi.
Lopputuloksena on tieto siitä, mistä pavuista kahvi on jauhettu tai miltä alueelta viinin rypäleet ovat peräisin, Ulberth kertoo.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sormenjälkien datapankki on kattava, ja uusia näytteitä tehdään jatkuvasti lisää.
Myös suomalaisille mansikoille on olemassa oma sormenjälkensä.
”Suomalaiset ovat ylpeitä mansikoistaan, eikö?” Ulberth muistaa.
Sormenjälkiarkisto on kaikkien jäsenmaiden käytössä, sillä huijausten tutkiminen on kansallisten viranomaisten vastuulla. Kun rikoksesta saadaan vihiä, ruokaviranomaiset ottavat tilanteesta kopin.
Suurin osa elintarvikehuijauksista ratkeaa kuluttajapalautteen kautta.
”Varmin tapa on mennä katsomaan paikan päälle tilannetta. Viranomainen voi kysyä, miksi sinulla on varastossa torjunta-aineita, vaikka olet rekisteröitynyt luomutuottajaksi”, Ulberth valaisee tutkintoja.
Kuluttaja itse voi tehdä Ulberthin mukaan vain vähän. Ruuan laatuun EU:n markkinoilla tulee lähtökohtaisesti luottaa, mutta tiettyjä päätelmiä voi tehdä jo ostotilanteessa.
”Kannattaa käyttää maalaisjärkeä. Ostaisitko vodkapullon 15 eurolla tai uuden Porschen 50 000 eurolla?”
Yhdysvalloissa halvin uusi Porsche on sen 59 000 $ ja votkapullon saa alle kympillä, joten tuo loppukommentti oli aika erikoinen. ; )
Suomessa on myyty kauravettä maitona!
Ohjelmassa oli tämä kalojen painon nosto suolaveden avulla. Kyllä Suomessakin tätä varmasti käytetään, koska marketista ostettua lihaa ei ole vuosikymmeniin pystynyt ruskistamaan, koska paistinpannuun tulee niin paljon vettä, että liha vain kiehuu. Se ei sentään kai käy terveydenpäälle niinkuin esim. tonnikalan muuntaminen, josta kalaa käsittelevät saavat ihottumaa, mitä sitten syöjät.
Liha pitäisikin ostaa suoraan tuottajalta vaikkapa REKO-ringin kautta, jos aikoo saada täyttä tavaraa. Oliiviöljyä en ole ennenkään käyttänyt ja tämän jälkeen voi on ainoa rasva, jota tulen käyttämään. Verisuonet voi mennä tukkoon, mutta ei sitä kai enää tehdä kissaraadoista. Tai voita ei
suomessa väärennetty vaan margariini, jolloin se todella tehtiin kissoista ja oliko muistakin eläimistä, vaikka piti olla raaka-aineet kasvikunnasta.
Hevosenliha-juttu oli tarkoitushakuinen paisuttelu. Jauheliha ei siitä kärsinyt mitenkään, ainesosa vaan olisi pitänyt ilmoittaa. Ikean lihapullat menetti tosi paljon makuaan, kun hevosenliha jätettiin pois.
No juu tietysti lääkejäämät ovat pahasta, mutta kyllä niitä voi myös naudan ja muidenkin eläinten lihassa olla. Suosi kuitenkinsSuomalaista, Suomi on niin harvaan asuttu maa, että jotenkin tuo naapurikontrolli vielä toimii ja ilmoituksia viranomaisille lähtee.
Ostin siirappia hunajana. Käytettiin sitten kuin melassia, mutta maksettiin liikaa kun kyse oli huijauksesta.
Mistä saa halpaa hevosenlihaa?
Tähän saakka hevosenliha on ollut vaikeasti saatavilla ja KALLISTA - mutta ehdottomasti parempaa kuin kuoliaaksi lypsetty lehmä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hevosenliha
Tiedän ja yleisesti keittiössä tiedetään, että hevosenliha on parempaa kuin nauta.
Laitan lautasella nautaa ja hevosta - asiakas sanoo, että se toinen on parempaa ja se toinen oli hevosta.
Eli - mistä saa halpaa hevosta?
Hassuna juttuna: Manuka-hunajaa myydään enemmän kuin sitä tuotetaan.
Olikos se australialaista ja erityistä.
EU:sta on paljon hyötyä: se vie itsenäisyyden, rahat, omaisuuden ja terveyden. Ja tästä se ottaa vielä maksunkin.
Mafiamozzarellaa, namskis.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koti/08eb4360-5c8b-4395-bc2f-ed8924c8c395
"Yksi kiinnostava ala mafialle on puhvelinmaidosta valmistettu mozzarella. ...
...
Borrometin mukaan mafia on onnistunut soluttautumaan lähes jokaiseen elintarvikeketjun vaiheeseen. Rikollisverkostot hyödyntävät maataloutta myös rahanpesuun. Huume- ja asekaupasta saatuja varoja voidaan kierrättää maatilojen, kuljetusten ja elintarvikealan yritysten kautta."