Tässä aamutuimaan piipahdin suihkuun- peseytymään tapani mukaan, mutta nyt on kohteeni kululleni kuukaudenverran tuo kaupunkini sairaala. Mutta palataan sinne suihkuun, suihkussa nousi puhtaus mieleeni ja Raamattu.
Sana yleensä on avaava mielen kulkuoven, ja sitähän kirjoitukset käyttävät elävöittääkseen ja tuodakseen tiedon ymmärrykseen. Sieltä nousee tähän hetkeen itselleni myös miehen ja naisen välinen suhde, siinäkin konseptissa, että olemme luotu Jumalankuvaksi. Mieheksi ja naiseksi Hän meidät loi.
Esiin astuu myös liitto, on sanoja Ylkä ja morsian – Yljälleen kaunistettu. Kristus pukee morsianta jne. jne. Voitte kukin pohdiskella asioita tältä kohden. Tosin kullakin on ”kasvupohjainen” näköala, tai se, missä ruokkii mieltään ja on sen näköiset taittolasit ja halut asioihin.
Omalta kohdin jo vuosikymmeniä kestänyt liitto, se on aina ollut ylkänä ja aviomiehenä se, että tulen puhtaana vaimoni viereen, että se ”halullisuus” ei katoa hikiseen hajuun, arjen tuoksuun, eli olen puhdas mies.
Tänään on suihkuni se puhtaus päivään. Ne se alkusoitosta.
Siitä nyt jatkan ajatuksia. Raamattu puhuu Yljästämme eli Kristuksesta. Hänen puhtautensa tuoksu on virheettömyys, eli ei syntiä. Ei synnin tuoksua, vaan kodin ja Isän olemuksen rakkaudentuoksu, onhan Hän Jumala. Se tuoksu näkyy meidän ja minun Yljässäni, jota seurakuntamorsiamena edustaessani katselen ja olen menossa häihin, jossa nyt Kristus pukee hääpukuun, että se morsian on kaunistunut oikealla tavalla häihinsä.
Yljästäni näen rakkauden ”arvet” hänen otsallaan, käsissään kyljessään ja jaloissa, sekä selkänsä hipiässä, missä ruoskan iskut ovat täyttäneet rakkauden hinnan esiintuloa. Eli sitä Sanan lupausta, mitä jo lausuttiin ennen luomista. Lunastuksestamme ja sitten tämä luomisen syy – se Iankaikkisen elämän armolahja – morsiamelle ja liittosuhde- sekä käsittämättömän rikkaan ja puhtaan elämän olomuoto sitten kerran perillä.
Okei, eli se tältä osin Yljästä.
Mutta tämä ”meidän” morsiamen osa. Kun oma puoliso on vierelle tullut, noin vertauskuvallisesti, niin halullisuus häneen on aina ollut kauneudessa ja puhtaudessa. Kun se molemmissa on läsnä oleva, se ikään kuin tukee sen yhteyden ja rakkauden kohtaamista. Siinä ei ole mitään vierasta. Puolisoni on tavallaan aina ollut ”luomu” – eli hajuvesiäkään en ole koskaan tykännyt ”haistella” – olenhan niille nykyään allerginenkin. Työssäni hajuvedet toimistolla ikään kuin purskahtivat sieraimiini aivan kuin satuttaen nenän hermopintoja.
Eli ne toivat kivun, se luonnoton hajujen kimara. Se ei ollut miellyttävä, eikä ole nytkään. Jo kaupassa ”hajupommi” on kauhistus. Joulukonsertista olen seurakunnassa joutunut poistumaan jo alussa, kun sinne ne daamit ovat varustautuneet ”vierailla” tuoksuilla jne. Mutta, se siitä.
Mutta, morsian, puoliso – luonnollisuuden ja puhtauden kautta on se haluttava. Ja näin ymmärrän luomakunnankin todistavan meille – kun meitä seurakuntana kutsutaan morsiameksi, että emme käytä omia hajusteita – oppeja, neuvoja, ohjeita, mitkä käyvät Ylkämme ”nenään” kipeästi.
Ja olemme oikealla tavalla peseytyneen Sanan lupauksissa ja sekä astumassa Jumalantahdon polkuja elämäntiellä, ettei oma keho hikeenny lihasta. Siis pyrkimyksistä, tai siitä, että itse valitsemme polut, mutta jätämme Jumalan aivoitukset sivuun. Eli tämä morsiamen puhtaus ja pesu – niin sillä on merkitys.
Siksi meitä puetaan ja puhdistetaan, sekä kaunistetaan. Joku ajattelee, että kun kerran lähtiessä on Yljän veri puhdistanut sovituksen armolla, niin sen pesun jälkeen ei Jumalan tahdon saippuaa tarvitse käyttääkään. Eli matkan polulla riittää, että kunhan ensimmäinen pesu on tapahtunut, niin se riittää perille asti. No, eihän Isän kädestä mikään meitä riistä, mutta pitäisihän morsiamessa näkyä se, kotimaisen taivaallisen saippuan tuoksu. Kun isän tahdon reseptillä on Pyhä puhtaus Hengen vedessä olemassa, niin jokapäiväisen armon astiassa kylpekäämme hyväntuoksuisella saippualla, että Jumalan mielenmukaisuus meissä näkyisi niin arjessa, kuin lepopäivässä. Siitähän on kyse.
Eli tämä meidän morsiamen pukeutuminen on tärkeä ja puhtaus – kun kuljemme häitämme kohti.
Myös se hetki, missä mennään, on jokaisella ainutkertainen. Sekin on huomioitava, että kuljemme ajassa aina rajapintaa elämän ja kuoleman kohdalla, että kukin meistä nykäistään rajan toiselle puolen jopa yllättäen. Sitä voi miettiä sitäkin, että mitä sitten tapahtuu. Pelastus on Jumalantyö meissä.
Morsiamen kaunistus, kuinka se tapahtuu, on aivan oma kertomus. Tällaisin vesin tuolta aamupesulta. KM
Sana yleensä on avaava mielen kulkuoven, ja sitähän kirjoitukset käyttävät elävöittääkseen ja tuodakseen tiedon ymmärrykseen. Sieltä nousee tähän hetkeen itselleni myös miehen ja naisen välinen suhde, siinäkin konseptissa, että olemme luotu Jumalankuvaksi. Mieheksi ja naiseksi Hän meidät loi.
Esiin astuu myös liitto, on sanoja Ylkä ja morsian – Yljälleen kaunistettu. Kristus pukee morsianta jne. jne. Voitte kukin pohdiskella asioita tältä kohden. Tosin kullakin on ”kasvupohjainen” näköala, tai se, missä ruokkii mieltään ja on sen näköiset taittolasit ja halut asioihin.
Omalta kohdin jo vuosikymmeniä kestänyt liitto, se on aina ollut ylkänä ja aviomiehenä se, että tulen puhtaana vaimoni viereen, että se ”halullisuus” ei katoa hikiseen hajuun, arjen tuoksuun, eli olen puhdas mies.
Tänään on suihkuni se puhtaus päivään. Ne se alkusoitosta.
Siitä nyt jatkan ajatuksia. Raamattu puhuu Yljästämme eli Kristuksesta. Hänen puhtautensa tuoksu on virheettömyys, eli ei syntiä. Ei synnin tuoksua, vaan kodin ja Isän olemuksen rakkaudentuoksu, onhan Hän Jumala. Se tuoksu näkyy meidän ja minun Yljässäni, jota seurakuntamorsiamena edustaessani katselen ja olen menossa häihin, jossa nyt Kristus pukee hääpukuun, että se morsian on kaunistunut oikealla tavalla häihinsä.
Yljästäni näen rakkauden ”arvet” hänen otsallaan, käsissään kyljessään ja jaloissa, sekä selkänsä hipiässä, missä ruoskan iskut ovat täyttäneet rakkauden hinnan esiintuloa. Eli sitä Sanan lupausta, mitä jo lausuttiin ennen luomista. Lunastuksestamme ja sitten tämä luomisen syy – se Iankaikkisen elämän armolahja – morsiamelle ja liittosuhde- sekä käsittämättömän rikkaan ja puhtaan elämän olomuoto sitten kerran perillä.
Okei, eli se tältä osin Yljästä.
Mutta tämä ”meidän” morsiamen osa. Kun oma puoliso on vierelle tullut, noin vertauskuvallisesti, niin halullisuus häneen on aina ollut kauneudessa ja puhtaudessa. Kun se molemmissa on läsnä oleva, se ikään kuin tukee sen yhteyden ja rakkauden kohtaamista. Siinä ei ole mitään vierasta. Puolisoni on tavallaan aina ollut ”luomu” – eli hajuvesiäkään en ole koskaan tykännyt ”haistella” – olenhan niille nykyään allerginenkin. Työssäni hajuvedet toimistolla ikään kuin purskahtivat sieraimiini aivan kuin satuttaen nenän hermopintoja.
Eli ne toivat kivun, se luonnoton hajujen kimara. Se ei ollut miellyttävä, eikä ole nytkään. Jo kaupassa ”hajupommi” on kauhistus. Joulukonsertista olen seurakunnassa joutunut poistumaan jo alussa, kun sinne ne daamit ovat varustautuneet ”vierailla” tuoksuilla jne. Mutta, se siitä.
Mutta, morsian, puoliso – luonnollisuuden ja puhtauden kautta on se haluttava. Ja näin ymmärrän luomakunnankin todistavan meille – kun meitä seurakuntana kutsutaan morsiameksi, että emme käytä omia hajusteita – oppeja, neuvoja, ohjeita, mitkä käyvät Ylkämme ”nenään” kipeästi.
Ja olemme oikealla tavalla peseytyneen Sanan lupauksissa ja sekä astumassa Jumalantahdon polkuja elämäntiellä, ettei oma keho hikeenny lihasta. Siis pyrkimyksistä, tai siitä, että itse valitsemme polut, mutta jätämme Jumalan aivoitukset sivuun. Eli tämä morsiamen puhtaus ja pesu – niin sillä on merkitys.
Siksi meitä puetaan ja puhdistetaan, sekä kaunistetaan. Joku ajattelee, että kun kerran lähtiessä on Yljän veri puhdistanut sovituksen armolla, niin sen pesun jälkeen ei Jumalan tahdon saippuaa tarvitse käyttääkään. Eli matkan polulla riittää, että kunhan ensimmäinen pesu on tapahtunut, niin se riittää perille asti. No, eihän Isän kädestä mikään meitä riistä, mutta pitäisihän morsiamessa näkyä se, kotimaisen taivaallisen saippuan tuoksu. Kun isän tahdon reseptillä on Pyhä puhtaus Hengen vedessä olemassa, niin jokapäiväisen armon astiassa kylpekäämme hyväntuoksuisella saippualla, että Jumalan mielenmukaisuus meissä näkyisi niin arjessa, kuin lepopäivässä. Siitähän on kyse.
Eli tämä meidän morsiamen pukeutuminen on tärkeä ja puhtaus – kun kuljemme häitämme kohti.
Myös se hetki, missä mennään, on jokaisella ainutkertainen. Sekin on huomioitava, että kuljemme ajassa aina rajapintaa elämän ja kuoleman kohdalla, että kukin meistä nykäistään rajan toiselle puolen jopa yllättäen. Sitä voi miettiä sitäkin, että mitä sitten tapahtuu. Pelastus on Jumalantyö meissä.
Morsiamen kaunistus, kuinka se tapahtuu, on aivan oma kertomus. Tällaisin vesin tuolta aamupesulta. KM
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivottavasti aloittaja on jo viety ajoissa kaupunkinsa sairaalan tarkkailuosastolle.