Joulukuisena tiistaina yli sata pääkaupunkiseudun nuorta kokoontui viettämään päivää yhdessä. Jos joku Helsingin ruotsinkieliseen työväenopistoon Arbikseen saapunut nuori kuvitteli selviävänsä päivästä helpommalla kuin tavallisesta koulupäivästä, hän huomasi nopeasti olevansa väärässä. Päivä sadan vieraan ihmisen keskellä oli rankempi kuin moni etukäteen osasi kuvitellakaan.
Lastensuojelun Keskusliitto, Suomen Unicef-yhdistys ja ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosasto järjestivät pääkaupunkiseudun suomalais- ja maahanmuuttajanuorille tilaisuuden oppia kohtaamaan toisiaan. Kokonainen päivä samassa tilassa lähentää ihmisiä toisiinsa väkisin. Paikalle on saapunut noin 120 viisitoistavuotiasta nuorta pääkaupunkiseudun kouluista.
Käytännön kohtaamisista vastasi monikulttuurinen yhteisöteatteri Dunia, joka syntyi pari vuotta sitten käsittelemään eri kulttuurien arvoja, rikkauksia ja kohtaamisessa syntyviä ristiriitoja. Sana dunia tarkoittaa maailmaa useissa eri kielissä. Kolareita puolestaan syntyy ilman tietoista järjestämistä. Dunialaiset käyttävät työssään niin sanottuja draamapedagogisia menetelmiä. "Draamapedagoginen" kuulostaa hienolta, mutta ennen kaikkea se vaatii ihmiseltä runsaasti rohkeutta ja oman itsensä voittamista. Draaman, asentojen ja liikkeen keinoin ihminen "pakottaa " itsensä kohtaamaan toisen ihmisen.
Juhlasali täyttyy keskenään lörpöttelevästä nuorisosta. Osa tuntee toisensa, koska he käyvät samaa koulua. Ideana on kuitenkin sekoittaa nuoret niin täysin, että muodostettavissa ryhmissä kaikki ovat toisilleen vieraita. Aluksi maahanmuuttajat pysyttelevät omissa ryhmissään ja suomalaiset omissaan.
"Jännittää ja pelottaa", kuiskaa eräs suomalaistyttö kaverilleen riisuessaan kenkiään juhlasalin ulkopuolella. Juhlasalin suuresta ikkunasta näkyy Kansallismuseon korkea torni ja lattialla seisoo suomalainen joulukuusi, jonka juurella istuu kolme hunnutettua somalityttöä. Näky olisi ollut mahdoton vielä kymmenen vuotta sitten.
Näyttämöllä dunialaiset aloittavat tanssilla ja laululla. Tunnelma on jäykähkö, mutta suurin osa nuorista suostuu sentään liikkumaan rummutuksen tahtiin ja laulamaan senegalilaista laulua. Omat luuloni saavat ensimmäisen kolauksensa: olen kai aina luullut, että afrikkalaiset ryhtyvät tanssimaan vapautuneesti heti tilaisuuden tullen.
Yhteisen tutustumisen jälkeen on jälleen aika jakaantua seitsemään ryhmään: tällä kertaa pinssin värien mukaan. Jokaisella ryhmällä on oma tehtävänsä ratkaistavanaan. Tehtävät liittyvät kulttuuri-identiteettiin, kulttuurieroihin, rasismiin, ihmissuhteisiin, perheenjäsenten välisiin suhteisiin ja tiedotusvälineisiin. Kaikkien ryhmien työn tulokset esitellään ruokailun jälkeen juhlasalissa.
Ryhmätöiden purku onnistuu vaihtelevasti. Yleisön mielenkiinto herpaantuu, mutta toisaalta tilassa on selvästi aistittavissa jonkinlainen muutos verrattuna aamuiseen. Ainakin tila on tasaisemmin täytetty, sillä kaikki eivät ole pakkautuneet pitkin seinänvieriä kuten aamulla.
Dunialaiset saavat tilanteen hallintaansa, kun parin etsiminen alkaa. Aamulla nuoret saivat numerolapun, ja nyt heidän tehtävänsä on löytää pari. Varsin kiitettävästi homma onnistuukin, sillä nuoret käyvät rohkeasti kyselemässä toistensa numeroita. Vieressäni istuva somalipoika löytää parikseen vaalean tytön. Kumpikin tuntee olonsa selvästi kiusalliseksi, mutta jää siitä huolimatta toistensa läheisyyteen. Rohkeus kohdata toinen on ehkä kasvanut.
Parit saavat tehtäväkseen peilata toistensa liikkeitä ja asentoja.Seuraan läheistä pariskuntaa ja hetken ujosteltuaan he ryhtyvät toimeen. Heidän yhteistyönsä toimii. Ehkä he pystyivät näkemään toisensa ihmisinä. Päivä päättyy siihen, että kaikki kerääntyvät yhteen suureen piiriin ja mikrofoni lähtee kiertämään kommentteja varten. Ensimmäinen rohkea kommentti "Rankka päivä, mutta helvetin hauskaa" auttaa muitakin ilmaisemaan tunteitaan avoimesti. "Useammin tällaista", "Samaa lisää", "Uusia kavereita", "Kiitos", "On saanut rohkeutta". Maahanmuuttajat ovat hiljaisempia, mutta hekin istuvat tiiviisti piirissä muiden joukossa.
Lähden vaivihkaa pois välttääkseni ruuhkan. Poistuessani ulko-ovesta ensimmäiset nuoret laskeutuvat alas portaita. Olen kuulevinani, että he laulavat yhdessä.
http://www.verkkotie.fi/kohtaamisia/alku.html
Lastensuojelun Keskusliitto, Suomen Unicef-yhdistys ja ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosasto järjestivät pääkaupunkiseudun suomalais- ja maahanmuuttajanuorille tilaisuuden oppia kohtaamaan toisiaan. Kokonainen päivä samassa tilassa lähentää ihmisiä toisiinsa väkisin. Paikalle on saapunut noin 120 viisitoistavuotiasta nuorta pääkaupunkiseudun kouluista.
Käytännön kohtaamisista vastasi monikulttuurinen yhteisöteatteri Dunia, joka syntyi pari vuotta sitten käsittelemään eri kulttuurien arvoja, rikkauksia ja kohtaamisessa syntyviä ristiriitoja. Sana dunia tarkoittaa maailmaa useissa eri kielissä. Kolareita puolestaan syntyy ilman tietoista järjestämistä. Dunialaiset käyttävät työssään niin sanottuja draamapedagogisia menetelmiä. "Draamapedagoginen" kuulostaa hienolta, mutta ennen kaikkea se vaatii ihmiseltä runsaasti rohkeutta ja oman itsensä voittamista. Draaman, asentojen ja liikkeen keinoin ihminen "pakottaa " itsensä kohtaamaan toisen ihmisen.
Juhlasali täyttyy keskenään lörpöttelevästä nuorisosta. Osa tuntee toisensa, koska he käyvät samaa koulua. Ideana on kuitenkin sekoittaa nuoret niin täysin, että muodostettavissa ryhmissä kaikki ovat toisilleen vieraita. Aluksi maahanmuuttajat pysyttelevät omissa ryhmissään ja suomalaiset omissaan.
"Jännittää ja pelottaa", kuiskaa eräs suomalaistyttö kaverilleen riisuessaan kenkiään juhlasalin ulkopuolella. Juhlasalin suuresta ikkunasta näkyy Kansallismuseon korkea torni ja lattialla seisoo suomalainen joulukuusi, jonka juurella istuu kolme hunnutettua somalityttöä. Näky olisi ollut mahdoton vielä kymmenen vuotta sitten.
Näyttämöllä dunialaiset aloittavat tanssilla ja laululla. Tunnelma on jäykähkö, mutta suurin osa nuorista suostuu sentään liikkumaan rummutuksen tahtiin ja laulamaan senegalilaista laulua. Omat luuloni saavat ensimmäisen kolauksensa: olen kai aina luullut, että afrikkalaiset ryhtyvät tanssimaan vapautuneesti heti tilaisuuden tullen.
Yhteisen tutustumisen jälkeen on jälleen aika jakaantua seitsemään ryhmään: tällä kertaa pinssin värien mukaan. Jokaisella ryhmällä on oma tehtävänsä ratkaistavanaan. Tehtävät liittyvät kulttuuri-identiteettiin, kulttuurieroihin, rasismiin, ihmissuhteisiin, perheenjäsenten välisiin suhteisiin ja tiedotusvälineisiin. Kaikkien ryhmien työn tulokset esitellään ruokailun jälkeen juhlasalissa.
Ryhmätöiden purku onnistuu vaihtelevasti. Yleisön mielenkiinto herpaantuu, mutta toisaalta tilassa on selvästi aistittavissa jonkinlainen muutos verrattuna aamuiseen. Ainakin tila on tasaisemmin täytetty, sillä kaikki eivät ole pakkautuneet pitkin seinänvieriä kuten aamulla.
Dunialaiset saavat tilanteen hallintaansa, kun parin etsiminen alkaa. Aamulla nuoret saivat numerolapun, ja nyt heidän tehtävänsä on löytää pari. Varsin kiitettävästi homma onnistuukin, sillä nuoret käyvät rohkeasti kyselemässä toistensa numeroita. Vieressäni istuva somalipoika löytää parikseen vaalean tytön. Kumpikin tuntee olonsa selvästi kiusalliseksi, mutta jää siitä huolimatta toistensa läheisyyteen. Rohkeus kohdata toinen on ehkä kasvanut.
Parit saavat tehtäväkseen peilata toistensa liikkeitä ja asentoja.Seuraan läheistä pariskuntaa ja hetken ujosteltuaan he ryhtyvät toimeen. Heidän yhteistyönsä toimii. Ehkä he pystyivät näkemään toisensa ihmisinä. Päivä päättyy siihen, että kaikki kerääntyvät yhteen suureen piiriin ja mikrofoni lähtee kiertämään kommentteja varten. Ensimmäinen rohkea kommentti "Rankka päivä, mutta helvetin hauskaa" auttaa muitakin ilmaisemaan tunteitaan avoimesti. "Useammin tällaista", "Samaa lisää", "Uusia kavereita", "Kiitos", "On saanut rohkeutta". Maahanmuuttajat ovat hiljaisempia, mutta hekin istuvat tiiviisti piirissä muiden joukossa.
Lähden vaivihkaa pois välttääkseni ruuhkan. Poistuessani ulko-ovesta ensimmäiset nuoret laskeutuvat alas portaita. Olen kuulevinani, että he laulavat yhdessä.
http://www.verkkotie.fi/kohtaamisia/alku.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.