"Somessa huomattiin, että lähes kaikki muistavat yhä lankapuhelinnumeronsa – soitimme muistiasiantuntijalle ja kysyimme mistä tämä johtuu".
https://www.hs.fi/nyt/art-2000006372148.html?ref=rss
Twitter-ketju on kerännyt satoja vastauksia ja yli tuhat tykkäystä. Suurin osa vastaajista kertoo muistavansa vanhan numeronsa. Joidenkin mieliin on painunut myös naapurin tai mummolan numero.
Professori ja aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta luonnehtii asiaa niin, että puhelinnumero on kuin loru.
Muistamme lapsuuden lankapuhelinnumerot, koska olemme aikoinaan hokeneet niitä. Tieto ei ole tarpeellista, mutta muisti on itsepäinen. Sitä ei kiinnosta, onko numerosarja hyödyllinen vai ei, Huotilainen sanoo.
Sille, että jotkut muistavat lorumaiset lankapuhelinnumerot paremmin kuin toiset ei ole yksiselitteistä vastausta. Huotilainen sanoo, ettei kuitenkaan ole syytä huoleen, jos oma lapsuuden kotipuhelimen numero ei muistu mieleen.
Voi kenties olla etukin, että muistiin on painunut numeron sijaan esimerkiksi mukava muisto jostakin tapahtuneesta.
Ihmiset eivät siis enää välttämättä juuri käytä muistiaan, vaan tallentavat muistamisen arvoiset asiat laitteelle. Eikö tämä muistin käyttämättömyys sitten heikennä muistia?
Ei, Huotilainen sanoo. Jossain määrin digitaalisten laitteiden jatkuva selaaminen saattaa kuitenkin heikentää havaintokykyä. Se puolestaan vaikuttaa asioiden muistamiseen.
Moni tarttuu aamulla ensimmäisenä puhelimeen ja pitää sitä kädessään siihen asti, että astuu ulos kodistaan. Siksi moni myös joutuu palaamaan takaisin tarkistamaan, onko kynttilät varmasti puhallettu, suoristusrauta nykäisty pois seinästä ja ovi säpissä. Huotilaisen mukaan esimerkiksi tällaisissa tilanteissa hyvää muistin käyttämistä osoittaa se, että tunnistaa pohtivansa asioita toistuvasti. Tunnistamalla tavan voi kehittää itselleen niksin, jolla muistaa esimerkiksi sammuttaneensa kynttilän.
https://www.hs.fi/nyt/art-2000006372148.html?ref=rss
Twitter-ketju on kerännyt satoja vastauksia ja yli tuhat tykkäystä. Suurin osa vastaajista kertoo muistavansa vanhan numeronsa. Joidenkin mieliin on painunut myös naapurin tai mummolan numero.
Professori ja aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta luonnehtii asiaa niin, että puhelinnumero on kuin loru.
Muistamme lapsuuden lankapuhelinnumerot, koska olemme aikoinaan hokeneet niitä. Tieto ei ole tarpeellista, mutta muisti on itsepäinen. Sitä ei kiinnosta, onko numerosarja hyödyllinen vai ei, Huotilainen sanoo.
Sille, että jotkut muistavat lorumaiset lankapuhelinnumerot paremmin kuin toiset ei ole yksiselitteistä vastausta. Huotilainen sanoo, ettei kuitenkaan ole syytä huoleen, jos oma lapsuuden kotipuhelimen numero ei muistu mieleen.
Voi kenties olla etukin, että muistiin on painunut numeron sijaan esimerkiksi mukava muisto jostakin tapahtuneesta.
Ihmiset eivät siis enää välttämättä juuri käytä muistiaan, vaan tallentavat muistamisen arvoiset asiat laitteelle. Eikö tämä muistin käyttämättömyys sitten heikennä muistia?
Ei, Huotilainen sanoo. Jossain määrin digitaalisten laitteiden jatkuva selaaminen saattaa kuitenkin heikentää havaintokykyä. Se puolestaan vaikuttaa asioiden muistamiseen.
Moni tarttuu aamulla ensimmäisenä puhelimeen ja pitää sitä kädessään siihen asti, että astuu ulos kodistaan. Siksi moni myös joutuu palaamaan takaisin tarkistamaan, onko kynttilät varmasti puhallettu, suoristusrauta nykäisty pois seinästä ja ovi säpissä. Huotilaisen mukaan esimerkiksi tällaisissa tilanteissa hyvää muistin käyttämistä osoittaa se, että tunnistaa pohtivansa asioita toistuvasti. Tunnistamalla tavan voi kehittää itselleen niksin, jolla muistaa esimerkiksi sammuttaneensa kynttilän.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muista enää edes omaa kännykkänumeroa, joten teippasin sen kännykän takakanteen. Harvemmin soittelen itselleni, mutta joskus lainaan akan kännykkää paikantaakseni oman laitteeni. Osaa meinaan kadota kämpässämmekin.
7345744 . Eikä ole ollut yli 10 vuoteen, kännykällä soiteltu 20 vuotta. Muistan kännykkänumeronikin ulkoa. Tuttujen numeroita en enää muista, lankapuhelinaikaan muistin.
Osoitteet on unohtunut. Toki muistan kadut ja talot, mutten huoneiston numeroa. Aika paljon on osoitteita ollut, kun ikääkin on. Vähemmän kuitenkin, kuin esim. yhdellä lapsella, opiskeluaikaiset asunnot, työn perässä siirtymiset jne.
Muistan alun 09/802 16 , no loput tulee illalla mieleen.
Muistan helsinkiläisen sukulaisen numeron vaikka aika harvoin soitan mutta sen suuntanumeron joutuu joskus tarkistamaan luettelosta että onko se 09 vai 90.
Ei minun puhelimessa ole mitään lankaa.
Lankapuhelin?Mikä se on?
No ennenvanhaan se luuri yhdistettiin langalla määrättyyn paikkaan asunnossa että oli helpommin löydettävissä.
Muistan kotimme lankanumeron, joka oli voimassa suurin piirtein siihen asti, kunnes täytin 17 tai 18 vuotiaaksi. Sen jälkeen alueellamme tuli numerouudistus, jonka jälkeistä numeroa en enää muista, vaikka sitäkin tuli käytettyä useita vuosia. Eli tämä "lapsuusajan" numero on jäänyt paremmin mieleen kuin nuoruusvuosien numero.
Muistaminen vaatii toistoa.
Lankapuhelinaikaan soitettiin kotiin. Näppäiltiin tai pyöriteltiin se kotinumero useaan kertaan. Se piti muistaa ja joka kerta kun sen sanoi jollekin tai itse pyöritti puhelimeen, muistijälki vahvistui. Itse muistan lankapuhelinajalta paitsi oman, niin myös pitkäaikaisen tyttöystävän ja parhaan kaverin puhelinnumerot vieläkin.
Kukaan kännykänomistaja ei soita itselleen eikä tyypillisesti näppäile kenenkään muunkaan numeroa yhtä kertaa enempää kännykkäänsä. Nyt soitetaan valitsemalla nimi listasta. Numero on merkityksetön.
Puhelimeen kannattaa määritellä jonkun läheisen numero ns ICE-numeroksi (In Case of Emergency = Hätätilanteessa) ja opetella myös itse tuo ICE-numero ulkoa. Näin voi sitten itsekin siihen soittaa jos rahat ja oma puhelin on viety/kadonnut mutta jostain saa lainaksi puhelimen.