Mm. edesmennyt eversti Erkki Nordberg kirjassaan lainasi seuraavia väitteitä joiden uskottavuus on kovasti koetuksella. Hän käytti virallista suomalaisen sotahistorian opusten väitteitä mm. liittyen talven ja kevään 1942 taisteluihin
1) Kiestingin taistelu huhti-toukokuussa 1942: puna-armeijan 15 000 tappiot kaatuneina kun taas suomalaisten 170 kaatunutta, saksalaisten 248 kaatunutta. Ihankohan vain yhtä suomalaista/saksalaista kohden olisi kaatunut lähes 40 puna-armeijan sotilasta?
2) Krivi, Syvärin kelirikkohyökkäys, Kiestinki ja Krivi 1942 syyskuussa uudelleen. Erkki Nordberg lainasi virallista suomalaista sotahistoriaa väittäen että suomalaisten tappiot näissä neljässä taistelussa yhteensä 2 000 miestä kun taas puna-armeijan 44 000 kaatunutta ja yli 121 000 miestä haavoittuneena. Niinköhän todellakin on että puna-armeija olisi kärsinyt 80 kertaa suuremmat kokonaistappiot? Tai jos tarkoitti että suomalaisia kaatui 2 000 olisi puna-armeijan tappiot olleet 22-kertaiset?
3) Ilmasota 1941-44 (ei Nordbergin juttuja): Suomalaiset olisivat voittaneet ilmataistelut 1:20. Näinhän uskotellaan, että VVS:n koneet ampuivat alas vain 86 suomalaiskonetta ja suomalaiset "vähintäin" yli 1 600.
PS. Nykytutkimuksen mukaan jossa käydään läpi kriittisesti myös virallisesti myös neuvostotilastoja puna-armeija kärsi Talvisodassa suomalaisia vastaan noin kuusinkertaiset, korkeintaan seitsenkertaiset tappiot kaatuneina ja kokonaistappioissa alle viisinkertaiset. Jatkosodan osalla yleinen uskottava arvioi tappiosuhteesta on välillä 1:4 ja 1:5.
1) Kiestingin taistelu huhti-toukokuussa 1942: puna-armeijan 15 000 tappiot kaatuneina kun taas suomalaisten 170 kaatunutta, saksalaisten 248 kaatunutta. Ihankohan vain yhtä suomalaista/saksalaista kohden olisi kaatunut lähes 40 puna-armeijan sotilasta?
2) Krivi, Syvärin kelirikkohyökkäys, Kiestinki ja Krivi 1942 syyskuussa uudelleen. Erkki Nordberg lainasi virallista suomalaista sotahistoriaa väittäen että suomalaisten tappiot näissä neljässä taistelussa yhteensä 2 000 miestä kun taas puna-armeijan 44 000 kaatunutta ja yli 121 000 miestä haavoittuneena. Niinköhän todellakin on että puna-armeija olisi kärsinyt 80 kertaa suuremmat kokonaistappiot? Tai jos tarkoitti että suomalaisia kaatui 2 000 olisi puna-armeijan tappiot olleet 22-kertaiset?
3) Ilmasota 1941-44 (ei Nordbergin juttuja): Suomalaiset olisivat voittaneet ilmataistelut 1:20. Näinhän uskotellaan, että VVS:n koneet ampuivat alas vain 86 suomalaiskonetta ja suomalaiset "vähintäin" yli 1 600.
PS. Nykytutkimuksen mukaan jossa käydään läpi kriittisesti myös virallisesti myös neuvostotilastoja puna-armeija kärsi Talvisodassa suomalaisia vastaan noin kuusinkertaiset, korkeintaan seitsenkertaiset tappiot kaatuneina ja kokonaistappioissa alle viisinkertaiset. Jatkosodan osalla yleinen uskottava arvioi tappiosuhteesta on välillä 1:4 ja 1:5.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos+nyt+en+ihan+väärin+muista+niin+vuoden+1942+neljässä+Suomen+rintaman+hyökkäyksessa+neuvostotappioiksi+Suomen+armeija+arvioi+40+000+kaatunutta+tai+kadonnutta+ja+121+600+haavoittunutta.+Siis+yhteensä++n.161+600.+Tuossa+vaiheessa+neuvostodivisioonien+miesvahvuudet+olivat+pudonneet+alle+10+000:n+ja+jopa+vain+8+000:een+.+Siitä+vain+arvioimaan+tuhoutuiko+lähes+viimeiseen+mieheen+20+divisioonaa.+Hieman+epäilen.+Yleensä+offensiivi+epäonnistui+kun+miesvahvuus+putoaa+taistelujoukoissa+reilusti+alle+puoleen+alkuvahvuudesta.+Taistelujoukot+taas+muodostavat+divisioonista+ja+prikaateista+miesvahvuuden+suhteen+vain+noin+50-60%.
Ei niitä Itämeren Laivaston sukellusveneitäkään upotettu vaikka suomalaislentokoneisiin oli näitäkin merkkejä maalailtu.
Syvärin ns. kelirikkohyökkäyksen taustoja.
Neuvostoliittolaisilla oli kuusi divisioonaa, neljä merijalkaväkiprikaatia ja 4-5 siperialaista hiihtopataljoonaa. Painopisteessä oli hevosvetoinen 114. D vahvennuksenaan yksi merijalkaväkiprikaati ja kaksi hiihtopataljoonaa. Tykistöä oli divisioonan oma tykistörykmentti ja yksi haupitsirykmentti eli yhteensä 6 patteristoa. Armeijakunnalla oli panssarivaunuja, mutta ei painopistesuunnassa. 114. D:llä ei ollut juurikaan sotakokemusta.
Neuvostoliittolaiset halusivat hyökätä kelirikkoaikana, jotta suomalaiset eivät pääsisi hyödyntämään panssarijoukkojaan. Taustalla oli se, että neuvostoliittolaisilla ei ollut panssarijoukkoja ja he luottivat siperialaispataljoonien kykyyn käydä
metsätaistelua.
Suomalaisilla oli idässä V AK:n 11. D:n osia: I/JR 8 ja RajaJP 4. Lännessä oli IV AK:n ruotsinkielisen 17. D:n JR 61. Armeijakuntien välialue hoidettiin kenttävartioin ja partioin. Divisioonien välillä oli kieliongelma 11. D:n ollessa suomenkielinen ja 17. D:n ruotsinkielinen: esimerkiksi tiedustelutiedon välittämisessä oli ongelmia. Kummankin divisioonan tykistö kykeni tukemaan painopisteeseen vain yhdellä patteristolla.
Neuvostojoukkojen hyökkäys saavutti viiden ensimmäisen hyökkäyspäivän aikana ensimmäisen tavoitteensa, mikä johtui paljolti suomalaisjoukkojen hajanaisuudesta. Suomalaisten selustassa ei ollut riittävästi reservejä. Syvärin kaupungissa oli ainoastaan Kv.Os 19. 11 D:llä ei ollut lainkaan reservejä.
Eversti evp Ilkka Hakala piti vuonna 2015 Parolannummella esitelmän Syvärin kelirikkohyökkäysestä. Esityksen päätteeksi hän käytti jotain lähdemateriaali kuvatessaan painopisteellä hyökänneen yhden divisioonan, 114.Divisioonan tappioista. Tappioksi yhdelle ainoalle divisioonalle väitettiin 10 000 - 14 000. Tuollaista väitettä on syytä epäillä. Tuossa vaiheessa divisioonan vahvuudet puna-armeijassa olivat pudonneet jo noin 10 000:een. Eikä tuota divisioonaa totaalisesti tuhottu.
Hakalan lause:
" Neuvostoliiton 114. D:n tappioista ei ole tarkkoja tietoja, mutta ne olivat hyvin suuret. Arviot vaihtelevat 10 000:n ja 14 000:n miehen välissä."
Tuon divisioonan todellista vahvuutta on mahdoton varmaan saada selville. Se tiedetään että virallisesti puna-armeijan määrävahvuudeksi joulukuussa 1941 ilmoitettiin:
11 626 miestä. Heillä 8 565 kivääriä, 528 konepistoolia, 251 pikakivääriä, 109 konekivääriä, 89 pst-kivääriä, sekä niitä tukemassa tykistöä 36 tykkiä (3 pstoa).
Tuskin 114.Divisioona on ollut kovinkaan paljon vahvempi kuin 10 000 - 11 000. Sen todennäköinen tappio on hyökkäyksen epäonnistumisen myötä ollut lähempänä 5 000 kuin 10 000 miestä.
Jossain artikkelissa on mainittu neuvostappiot Syvärin kelirikkohyökkäyksessä olleen kaikkiaan n. 16 000. Tämä offensiivi lienee ollut noista vuoden 1942 neljästä se suurin joten ihmettelenpä mistä tuollainen kokonaissumma kuin 161 000 neuvostoliittolaista kaatunutta, haavoittunutta ja kadonnutta on saatu.
Näistä neljästä offensiivistä on maininnut Ohto Manninen kirjassaan:
-ainakin 44 000 kaatunutta
-121 660 haavoittunutta
(Ohto Manninen, 1993a,s.270)
Olisi kiinnostavaa tietää mistä Manninen on saanut nuo lukemat. Onko ne sodan ajan suomalaisten arvioita vai pohjautuuko neuvostolähteisiin? Epäilen että mitään muuta lähdettä ei ole ollut kuin suomalaisten arvio. Suhtaudun myös hieman skeptisesti näihin väitteisiin että ruumiiden määrät olisi tarkasti laskettu. Tässäkin asiassa vallatulla alueella saatu sotasaalis ja käsiaseet olisi kiinnostavaa hyvä tietää. Ne näyttää suuruusluokat.
Osa divisioonista on voinut olla hyvinkin vajaita jolloin suomalaiset vanhasta muistista ovat laskeneet yli 14 000 miehen vahvuisiksi.
3.Prikaatin taistelukertomuksesta (liittyen ensimmäiseen ns. Krivin taisteluun tammi-helmikuussa 1942):
"Osoitettu 8.Divisioonan Esikunnalle....
"Yllämainitun kirjelmän liitteenä lähetin 18.2.42 3.Pr:n taistelukertomuksen Krivin taistelusta 6-12.2.42. kolmena kappaleena. Näihin kappaleisiin pyydän tekemään seuraavat korjaukset:
... ....
Sivu 16 rivi 26 "Vihollisen tappiot torjuntataistelujen aikana 8.-12.2.42 arvioidaan n. 1200 mieheksi, pitää olla 7. -12.2.42.
Liite 5:n vas.alareunassa "Vihollisen tappiot vastahyökkäyksissä: kaatuneina n. 800 miestä, pitää olla: vihollisen tappiot vastahyökkäyksissä 7.-12.2.42 kaatuneina n. 1200 miestä.
Korjaukset tehty puhelimitse 20.2.42 "Miekka" 6:een (luutn. Salmi) ja "Karvi" 10 (kapt. Pasanen)". "
Ja allekirjoituksissa 3.Pr komentaja everstiluutnantti Kai Savonjousi ja esikuntapäällikkö majuri T.Kopra
-----------------
PS. ajalla 7-12.2.1942 on menehtyneiden tietokannassa tiedot 93 taistelujen takia kuolleesta 3.Prikaatin miehestä. Krivillä merkitty myös JR 5:n miehiä 14 kuolleiksi sekä muutama mies Sissipataljoona 2:sta ja pioneeripataljoonasta.
Kuolleiden perusteella tuona 6 päivän jaksona puna-armeijan sotilaita kaatunut kymmenkertainen määrä (suomalaisväitteiden perusteella) suomalaiskuolleisiin nähden.
Ja edelleen 3.Prikaatin taistelukertomusta luettaessa tulee vastaan vihollisesta seuraava tappioilmoitus. Ja lukemat yllätys, yllätys varsin tarkat tai sanotaan ettei mitään umpimähkään pyöristettyä lukua kaatuneista ja vangeista annettu:
"Vihollistappiot motissa 6.-7.2.1942:
kaatuneina 2417 miestä
vankeina 62 miestä
Sotasaaliina saatu:
---------------------------
tykkejä 2 kpl
pst.tykkejä 12
kk 5
pk:ta 39
kp 1
krh 2
kivääreitä 700
eläviä hevosia 20
kenttäkeittiö 6
vihollisen tappiot vastahyökkäysessä:
n. 800 miestä
--------------------------
Kivääreistä ilmeisesti pyöristetty luku. Täytyypä hieman ihmetellä jälleen motissa saatujen käsiaseiden ja kaatuneitten epäsuhtaa. Kaatuneiksi ilmoitettu yli 3 kertaa enemmän kuin mitä käsiaseita saatu sotasaaliiksi. Miten tämä voi olla mahdollista? Ei pelkkä tykistötuli ole tuhonnut 2/3 kivääreistä ym. Onko vain joka kolmannella sotilaalle ollut henkilökohtainen ase?
"Kaatuneiksi ilmoitettu yli 3 kertaa enemmän kuin mitä käsiaseita saatu sotasaaliiksi."
Osa kaatuneista ollut puna-armeijan käyttämää aseetonta työvoimaa, siis työkomppanian tapaisia, osa siviilejä?
"Ei pelkkä tykistötuli ole tuhonnut 2/3 kivääreistä ym"
Ei noin suurta osaa missään tapauksessa
"Onko vain joka kolmannella sotilaalle ollut henkilökohtainen ase?"
Ei jos kyse vihollisrykmentistä. Kiväärien suhteen ei välttämättä ole kaikkia tilastoitu. Monissa mottitaisteluissa saatettiin aseet laskea tarkkaan kuten esim. Talvisodan aikaan Suomussalmen seudulla. Sen sijaan kaatuneet viholliset laskettiin ylimalkaisesti. Mutta tässä on käynyt päinvastoin. Kaatuneista tarkka luku mutta saanen epäillä sitä että tykkitulessa kilonkappaleina olleita sotilaita olisi tarkkaan laskettu. Todennäköisesti annettu könttä summa joka syystä tai toisesta yhteenlaskussa on pyristynyt tarkaksi kuin jokin porukka on antanut tarken lukeman vaikkapa 217. Siihen sitten muista luvuista lisätty vielä könttäsumma 2 200.
Suurin huijaus tuleekin usein siitä kun annetaan vaikkapa lukeman 10 000 sijasta 10 438. Jälkimmäiseen uskotaan kaikkein varmimmin.
6.2-12.2.42 Krivin vastahyökkäysessä ja mottitaistelussa tykistö ampui 7 971 ammusta. Tulitukeen osallistuivat 3.Prikaatin omat raskas ja kevyt psto, III/KTR 1, Raskas Patteristo 32, Raskas Patteristo, II/KTR 11 ja 2.Rautatiepatteri. 3.Prikaatin oma tykistö ampui ammuksista yli 6 100.
Tulenkäyttö jaoteltu:
-6.2.42 Tulivalmistelu ( 1 850 ammusta)
- 6.2-7.2.42 Saatto (2 390 ammusta)
- Torjunta 7.2-12.2.42 (3 751 ammusta)
Ei tarvinne ihmetellä miksi 3.Prikaatin taisteluraportissa lopussa alleviivattiin tykistön keskeistä roolia. Tämä alkuvuosi 1942 oli puna-armeijan taistelujoukoille kaikkein vaikeinta koko jatkosodassa kun monin paikoin suomalaisilla oli paljon suurempi tykistön tulituki ja kun puna-armeija hyökkäsi usein ilman merkittävää tulitukea. Tilanne kuitenkin muuttui hyvin ratkaisevasti tämän vuoden kuluessa.
3.Prikaatin kokonaistappiot (6.2-12.2.42): 121 kaatunutta, 547 haavoittunutta, 41 paleltunutta. Yht 709. Osa taisteluista käytiin jopa 30 asteen pakkasessa.
Valaisevaa tietoa 3.Prikaatin asiakirjoista liittyen puna-armeijan Krivillä olleisiin yksiköihin.
"Krivin suunnalla on vankitietojen mukaan esiintynyt kolme vihollisrykmenttiä, (1217, 1219 ja 1221) joiden vahvuus on ollut kuitenkin vain n. puolet normaalista. "
Tämä viittaa siihen että kyseisen divisioonan rykmenteissä on ollut vain n. 4 000 miestä ja koko divisioonan vahvuus on voinut olla vain hieman yli 6 000 miestä. Tällainen divisioona ei siten ole voinut menettää 10 000 - 14 000 miestä kuten joissakin opuksissa väitetään.
Lisää 3.Pr:n dokumentista 4.2.42 (SALAINEN):
"Vankitietojen mukaan vihollinen on pääasiassa ilman suksia. Miehistö lienee pääasiassa vanhempaa ainesta eikä sen moraali ole kovin korkealla. Siitä huolimatta on syytä olettaa, että se taistelee sitkeästi asemissaan."
Näistä tiedoista voidaan tehdä johtopäätökset että vastassa ei ollut ollenkaan mitään laadukasta joukkoa. Ja mikä heidän kannaltaan pahinta, merkittävää tykistötukea ei ollut paljoa.
Entä jos onkin niin että mottitaisteluissa sotasaaliskäsiaseiden ja todellisten kuolleiden/vangittujen vihollissotilaiden suhde voikin olla 1:2 tai 1:3?
"Entä jos onkin niin että mottitaisteluissa sotasaaliskäsiaseiden ja todellisten kuolleiden/vangittujen vihollissotilaiden suhde voikin olla 1:2 tai 1:3?"
Amerikkalaisten Vietnamin sodan perusteella tehty analyysi jossa on heikkouksia kuten väitteet "vesistöihin ja suistoihin kuolleista vihollisista joiden ruumiit hävisivät" tai "palaneet ruumiit ja aseet" jne. Tosiasiassa USA:n body count-järjestelmä yliampui rankasti väitteissään vietnamilaisten sissien ja NVA:n tappioista.
Operaatio Speedy Express: väite 12 000 kuolleesta vihollissotilaasta mutta haltuun jäi vain 800 asetta, niistäkin osa löytyneistä asekätköistä. West Pointin tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota paljonkin tapauksiin jossa body count oli 20 kertaa suurempi kuin haltuun saadut vihollisaseet. Vietnamista palanneet sotilaat toivat esille sen että body count-lukeman nostaminen korkeaksi (usein valehtelemalla) varmisti sen että yksikköä ei enää lähetetty taistelutehtäviin niin helpoisti kun yksikköä jonka "kiintiö ei ollut täyttynyt". Komentajia palkittaessa body countilla oli hyvin tärkeä merkitys.
Syvärin kelirikkohyökkäyksestä:
"Suomalaiset arvioivat venäläisten tappiot noin 14 000 mieheksi. Puolustajakaan ei selvinnyt vähällä, sillä kokonaistappio oli 2165 miestä, josita kaatuneita oli 440. Kaatuneiden joukossa oli muun muassa 17. D komentaja, kenraalimajuri Aarne Snellman, joka haavoittui kuolettavasti toisena hyökkäyspäivänä divisioonan esikunta-alueeseen kohdistuneessa lentopommituksessa."
Lähdeaineisto: Suomi sodassa talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät ISBN 951-9078-94-0
Ehkä Nordberg ja Ohto Manninen käyttivät suomalaisten Krivi-Syväri-Kiestinki-Krivi tappioissa vain tuota kelirikkohyökkäyksen tappiotaan. Oliko "venäläisten" tappiot (14 000) kaatuneet ja sotavangit vai arvioitiinko siinä myös haavoittuneetkin samalla?
Syvärin kelirikkohyökkäyksestä:
"Suomalaiset arvioivat venäläisten tappiot noin 14 000 mieheksi. Puolustajakaan ei selvinnyt vähällä, sillä kokonaistappio oli 2165 miestä, josita kaatuneita oli 440. Kaatuneiden joukossa oli muun muassa 17. D komentaja, kenraalimajuri Aarne Snellman, joka haavoittui kuolettavasti toisena hyökkäyspäivänä divisioonan esikunta-alueeseen kohdistuneessa lentopommituksessa."
Lähdeaineisto: Suomi sodassa talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät ISBN 951-9078-94-0
Ehkä Nordberg ja Ohto Manninen käyttivät suomalaisten Krivi-Syväri-Kiestinki-Krivi tappioissa vain tuota kelirikkohyökkäyksen tappiotaan. Oliko "venäläisten" tappiot (14 000) kaatuneet ja sotavangit vai arvioitiinko siinä myös haavoittuneetkin samalla?
Ilmatorjuntajoukkojen väitteet siitä että he olisivat pudottaneet alle 800 000 it-tykin ammuksella 598 neuvostoliittolaista konetta vuonna 1944 kun Saksa tarvitsi 180 miljoonaa ammusta pudottaakseen n. 5 000 konetta. Miten voi olla mahdollista että suomalaiset it-jullit olisivat olleet lähes 30 kertaa tehokkaampia kuin teutoonit itärintamalla?
Jos olivat niin hienoa! Ja eniten siinä huvittaa, että asia nostaa taas Tarkkipojan raivoon?
En muista oliko se kirjailijoista Veikko Huovinen vai kuka vai onko niitä ollut useampia jotka päivittelivät sitä miten huvittavalla tavalla suomalaiset uskovat kaikkea mitä on kirjoitettu ja miten heiltä puuttuu kyky kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä. Sotahistorian ongelma on sodanajan propaganda ja että sodan jälkeen sotahistorian kirjoittaa hyvin usein samat sotapropagandan tekoon osallistuneet tyypit. Uskotaan kuin pyhäkoulupojat että suomalaiset ihan oikeasti Suur-Suomi projektissaan 1941-44 ampuivat ilmatorjuntapyssyillään "vähintäin" 1 100 vihollisen konetta ja lentäjät "vähintäin" 1 600 viholliskonetta. Ja kun tiedetään sodassa suurvaltojen konetappioista vähintäin puolet olivat käytössä kulumisessa ja siirtolennoilla onnettomuuksissa menetettyjä koneita ja alle puolet varsinaisia taistelutappioita voidaan tehdä ensimmäinen analyysiin liittyvä arvio. Jos mukana on lauma kanssasotijoita samalla puolella vertailu toisen sotajoukon ammuskulutukseen ja kalustomäärään antaa myös hyvää vertailupohjaa. Tai lentojoukkojen tapauksessa käytössä oleva konemäärä ja käytetty polttoainemäärä on oiva vertailupohja.
Suuri osa suomalaisista on sen enempi kyseenalaistamatta hyväksynyt väitteet näistä ilmaveikkojen ja pyssymiesten pudotusväitteet samoin kuin Saksan maalta tänne tulleiden sankarien väitteet ilmavoitoista ja tankkien tuhoamisesta. Naivi kansa uskoo kaikkea mitä sille on syötetty.
Kuinkahan nuo kaatuneet viholliset on laskettu, isäukko oli sattuneesta syystä aikoinaan paikalla, albumissa on valokuvia Krivin valtauksesta, on huopikas jossa vähän jalkaakin sisällä ja muitakin ruumiinosia ympäri tannerta.6.2 -42 klo 02.00 alkoi 6 tykistöptteriston aloittama tulivalmistelu 30 asteen pakkasessa, ja Krivi oli vallattu puolikymmeneen mennessä.Aikamoista jälkeä jokatapauksessa.. Noista aseista, eiköhän näillä politrukeilla ollut enimmäkseen käsiaseita omien niskuroijien ampumiseen..
Syvärin kelirikkotaistelujen neuvostotappioiden kirjauksessa tapahtui selvä lapsus jonka motiiveista ei ole varmuutta. Näet jo taistelujen jälkeen tehtiin arvio jonka mukaan hyökkääjän KOKONAITAPPIOT olisivat olleet 10 000 miestä. Myöhemmin määrä kasvoi 14 000.
Mutta sodan jälkeen joka vahingossa tai tietoisesti alettiin sotahistoriassa puhua 14 000 KAATUNEESTA.
Neuvostoarkistojen avauduttua osoittautui aikeisempi arvio 14 000 neuvostosotilaan kokonaistappioista melko lähelle totuutta. Historian kirjojen kirjoittajille tuli virhe. Neuvostosotilaita kelirikkohyökkäyksessä ei kaatunut 14 000.
Kiestingin taistelujen neuvostotappioissa tapahtui samanlainen virhetulkinta. Taisteluissa ei kaatunut suinkaan 15 ,000 neuvostosotilasta. Neuvostoarkistoja tutkineen Viacheslav Nikitinin mukaan puna-armeijan 26.Armeija menetti koko huhtikuulta ja toukokuulta 1942: 7,077 kaatunutta tai evakuoinnissa menehtynyttä, 2,981 kadonnutta ja 11,801 haavoittunutta tai sairastunutta, yhteensä 21,859 miestä (Lähde: TsAMO f.214 o.1437).
Tuo tappiolukema kattaa siis myös noin kuukauden ajanjakson joka ei liity Kiestingin taisteluun ja myös muut 26.Armeijan rintamalohkot. Kiestingin suunnan kokonaistappiot 24.huhtikuuta - 23. toukokuuta 1942 lienevät hieman yli 15,000. Suomalaisten ja saksalaisten yhteistappiot n. 2,600 miestä.
Juri Kilinin mukaan Syvärin kelirikkohyökkäyksen neuvostotappiot olivat:
7.Armeija 12 774 miestä, joista 3 439 kaatunutta, 8 468 haavoittunutta ja 837 kadonnutta.
Todennäköisesti myös Saksan ilmoittamat sotavankimäärät moteista saa jakaan ainakin kolmella. Että olisi saatu tuollaiset 600 000 ja sitä luokkaa niin uskoo ken tahtoo.