Tarvitseeko perisyntiä enää erikseen tunnustaa?

Kun ihminen syntyy hän on pakana, kasteen kautta hän tulee jomman kumman valtiokirkon jäseneksi.

Sitten kun täysi-ikäinen niin jokainen on vastuussa sanoistaan ja teoistaan.

Paha, eksyttäjät johtavat monet asioihin joihin ei pitäisi ryhtyä. Vain pyytämällä syntinsä anteeksi hiljaisuudessa voi puhdistaa itsensä ja tehdä muutos elämässään.

Nimimerkki uskovainen. Ei ole sama asia. Ymmärrän ajatelusi henlluntailaisissa varmaan hyvinkin vallalle se, että jos ja kun ryssitään niin sitten kunnolla, toisaalta siellähän on lepposaa, voi huoletta vetää turvalleen ja sitten seuraava päivänä puhumaan kielillä (eli mongerrusta jota kukaan ei osaa kääntää) Eikun ai niin olitkin "uskovainen"eli erittäin perverssilällä tavalla kiinnostunut miesten välisestä seksistä ja se ole varmaan ihan hyvä.

Joskus oikein ihmettee suuresti , että kaikkia se luoja elättääkin ja lopusta pitää huolen Jumalan ohjaus.

Aloittaja:

Ilmeisesti kysyt ihan tosissasi? Ajattelusi kumpuaa, tai vähintään johtaa sellaiseen taustaoletukseen että kun kerran on itsestäänselvä kiistämätön tosiasia että olemme pahoja (=perisyntisyys) niin tuota pahuutta ei tarvitsisi pahuutena tunnustaa, katua ja pyytää anteeksi? Vähän outo ajatustapa minusta?

Entäpä joku taparikollinen; -hän joka tapauksessa kleptomaanina varastaa. Koska se on lähtökohta jota ei voi kiistää, niin muuttuuko hänen luontainen pahuutensa hyvyydeksi tai joksikin neutraaliksi "jota ei tarvitse tunnustaa"?

Mietitääs vähän asiaa!

Eikö SITÄ SUUREMMALLA SYYLLÄ, jos se kerran on meissä kiinni riippuva ominaisuus, meidän tule se tunnustaa ja tunnistaa sekä katuen anteeksipyytää! Ei kait myötäsyntyinen pahuus voi hyvyydeksi muuttua siksi että se on myötäsyntyisyyttä.

Se että emme voi sille mitäämn emmekä pääse siitä irti, ei vapauta eikä tee meistä syyttömiä sillä kyllä asiassa oon juurikin kysymys siitå että se meissä asuva perisynti on juuri se paha himo ja halu syntiin ja pahuuteen! Siis meissä on HALU siihen! Sitä se perisynti tarkoittaa että me HALUAMME JA HIMOAMME turmeltuneen luontomme mukaan pahaa ja himomme on syntiin!

Se on ihan meidän omaa syytämme! Ei kukaan voi väittää, tehtyään elämänsä aikana niin paljon syntiä kuin me teemme, etteikö hän itse olisi sitä kaikkea tehnyt ja ennenkaikkea: etteikö hänellä olisi itsellään ollut siihe HALUA! KUkaan ei pakota syntiin, paitsi OMA HALUMME! siisse perisynti joka meissäö asuu. Tästä pahasta himosta kumpuavat pahat teot, ajatukset, sanat ja laiminlyönnit joihin me kaikki joka päivä syyllistymme.

Joka muuta kuvittelee, pettää itseään.

On eri asia vapautua esi-isiemme vääryyksistä meitä kohtaan, joka on silunhoidollinen Jumalan kanssa, kuin perisynti, jota ei Raamatun mukaan ole.
Totuus tekee vapaaksi, ei saa valehdella , että esivanhempamme olisivat viattomia, se on eri asia.

Perisynitä ei ole olemassakaan. Vauvakasteen perusteluissa on kyseessä pilkkalause.

Hesekiel 18:Minulle tuli tämä Herran sana:
2. "Mitä te oikein tarkoitatte, kun käytätte Israelin maassa tätä sananlaskua: 'Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat tylsyivät'?
3. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, enää ette saa lausua tätä sananlaskua Israelissa. ....
...20. Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Poika ei kanna isän syyllisyyttä eikä isä pojan syyllisyyttä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan.

Jos kaste pelastaisi, niin miksi niin paljon varoitetaan luovuttamisesta.

Hesekiel 18:24. "Jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, samoja iljettäviä tekoja, joita jumalaton tekee, saisiko hän elää, vaikka tekee niin? Yhtäkään hänen vanhurskaista teoistaan, joita hän on tehnyt, ei silloin muisteta, ja hänen on kuoltava uskottomuutensa ja syntinsä tähden, jota hän on harjoittanut.
25. Mutta te sanotte: 'Herran tie ei ole oikea.' Kuulkaahan, te Israelin heimo! Minunko tieni ei olisi oikea? Eikö ole niin, että teidän omat tienne eivät ole oikeat!
26. Jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, hänen on sen tähden kuoltava. Tekemänsä vääryyden tähden hänen on kuoltava.
27. Ja jos jumalaton kääntyy harjoittamastaan jumalattomuudesta ja toimii oikein ja vanhurskaasti, hän pelastaa sielunsa.
28. Koska hän ymmärsi kääntyä kaikista synneistään, joita oli tehnyt, hän totisesti saa elää eikä hänen tarvitse kuolla.