kaikki merkit viittaavat siihen että minulla olisi alkava ahmimishäiriö ja haluan lupettaa kierteen ajoissa. en kuitenkaan tiedä mistä voisin saada apua?? tunnen että en enää osaa kontrolloida syömistäni vaikka yritän, tuntuu kurjalta. saan pitkiä kohtauksia. tätä ei ole kestänyt kun vasta 3 viikkoa joten lihominen ei vielä ole kunnolla havaittavissa. vanhempani eivät ota minua tosissaan. mietin vain että mistä voi hakea apua? luulen että terveydenhoitajat/lääkärit vain naurausivat, koska olen vielä ihan normaali painoinen ja hieman sen alarajoillakin. mutta tunnen että syöminen on todella holtitonta ja lääkärit ovat haluttomia puuttumaan ongelmaani ennen kuin painoindeksini ylittää 25 ja sieltä ei varmasti ole helppo laihduttaa jos ongelmia on muutenkin syömisen kanssa.
ahmimishäiriö
24
9506
Vastaukset
- jane
paastootko tai ootko syömättä pitkiä aikoja?jos oot, niin ahmimiskohtaukset johtuu siitä.mulle on käyny ihan samoin ja kun vihdoinki tajusin lopettaa sen,ei enää tarttenu ahmii.mulla on ollu anoreksia ja bed, joten kokemusta löytyy...syömättä oleminen ei oo keino laihtua, koska saat kummiskin paskaa niskaan jälkeenpäin silleen,että on pakko alkaa ahmia ja sitten se paino vasta nouseekin!!!tiedän aivan liian hyvin...
- apuja?
Olen huomannut että itselläni on ihan sama ongelma. Olen syömättä johonkin ilta seitsemään, minulla ei tunnu nälkä joten unohdan väliillä syödä. Minulla kuitenkin tulee päiviä jolloin ahmin aivan kauheasti lyhyessä ajasaa, ahmin niin kauan että vatsaani alkaa sattua enkä silti yleensä lopeta ahmimista. Painoindeksini on normaali, mutta kuukautiseni ovat jääneet pois. Olen vasta 13, mutta huonot ruokailu tottumukset minulla on ollut pienestä pitäen , 3vuoden aikana se on pahentunut ja olen huomannut etten enää syö juuri mitään, muutakuin vasta sitten kun minulle tulee ahmimiskohtaus.
- titta
Kuinka paljon urheilet? Jos urheilet itsesi ylirasitustilaan saat helposti syömiskohtauksia ja syömistottumuksesi muuttuvat holtittomiksi...Elimistö on kovilla ja vaatii energiaa, vaikka oikeasti tarvitset lepoa! Lepoa urheilusta ja ahmimisesta. kts.hyvä linkki: http://www.fillari-lehti.fi/perus/jutut/markku6.asp
- emma
Hei urheiluhullu..
Oon viime aikoina alkanut myös epäilemään että mulla olis ahmimishäiriö..kerroin siitä kauan sitten äidilleni, joka ei ottanut asiaa tosissaan..kunnes olen ollut masentunut ja ihan loppu. Voin saada kamalia ahmimiskohtauksia, eli syön ihan mitä vain kaapista löytyy..on vaan pakko saada syädä jotain. Olen hyvin huolissani aina vartalostani,en halua lihoa ja olen ollut monella dietillä..ja heti kun lopetin laihduttamisen ja karkkilakon..aloin syödä. Syön siis ihan hirveän paljon. Syön vaikka ei ole nälkä, ja vaikka voin pahoin ja olen ihan ähky..niin jatkan syömistä. Ahmimiskohtauksieni jälkeen tulee paha mieli, pidän itseäni lihavana ja hävetää hirveästi. Mutta, kuna aloin epäillä ahmimishäiriötäni otin yhteyttä kouluterveydenhoitajaani, sovimme kuraattorinkin kanssa että käyn heidän luona kerran viikossa. Olen ollut siellä vasta kerran mutta toivon että ongelmani saadaan kuriin.. Mutta uskon kyllä että ahmin päästääkseni pois pahaa mieltä, piiloudun tavallaan ison ruokavuoren taakse..pois kaikista ongelmista. Toivon että saat ongelmasi nopeasti selvitetyksi, sillä minä vihaaaaaan ahmimista ja pahaa mieltä sen jälkeen.. onnea!
(en usko että terkkari nauraa..he ovat koulussa auttaakseen..olen itsekkin normaalipainoinen tai hieman alarajoilla! Hae ajoissa apua.. sitä minäkin juuri teen.. En halua lihoa..)- Bibo
Hei! Mul on aika sama juttu ku sulla Emma! En halua lihoa, en ole vielä ylipainoinen, en kyl tod ole alarajallakaan, oon iha normaali... Haluisin niin paljon tätä kuriin, mua itkettää niin usein- Mä en haluisi mennä terkkarille enkä kuraattorille koska ne ei auta. Ooon käyny joskus 2 vuotta sitten vielä 9lk kuraattorilla ja se oli niin turhaa et kerran vaan jätin menemättä, mutta kävin siel ihan toisesta syystä kylläkin, mut uskon että ne on yhtä hyödyttömiä. Haluan kunnolla apua, jossa me mietimme yhdessä miten tätä voisi parantaa. Olen kuullut että ruokarutiini auttaa hirveesti, niin syöt tasan tarkkaan tiettyyn aikaan. Se on vaikeeta koulun/harrastuksian/töiden jne takia, mutta jos syön aterian nii siitä se kohtaus lähteekin. Mä hallitsen sitä vielä jotenkuten, oon aika avuton. Haluan niin paljon apua.Luin äskettäin että ylipainoisuus ilmeee vasta muutaman vuoden päästä ahmimiskohtauksien alkaesta.
- emma
Bibo kirjoitti:
Hei! Mul on aika sama juttu ku sulla Emma! En halua lihoa, en ole vielä ylipainoinen, en kyl tod ole alarajallakaan, oon iha normaali... Haluisin niin paljon tätä kuriin, mua itkettää niin usein- Mä en haluisi mennä terkkarille enkä kuraattorille koska ne ei auta. Ooon käyny joskus 2 vuotta sitten vielä 9lk kuraattorilla ja se oli niin turhaa et kerran vaan jätin menemättä, mutta kävin siel ihan toisesta syystä kylläkin, mut uskon että ne on yhtä hyödyttömiä. Haluan kunnolla apua, jossa me mietimme yhdessä miten tätä voisi parantaa. Olen kuullut että ruokarutiini auttaa hirveesti, niin syöt tasan tarkkaan tiettyyn aikaan. Se on vaikeeta koulun/harrastuksian/töiden jne takia, mutta jos syön aterian nii siitä se kohtaus lähteekin. Mä hallitsen sitä vielä jotenkuten, oon aika avuton. Haluan niin paljon apua.Luin äskettäin että ylipainoisuus ilmeee vasta muutaman vuoden päästä ahmimiskohtauksien alkaesta.
Kyllä ne koulussakin voi auttaa.. mielestäni sun pitäis alouttaa sieltä ja puhua jollekkin ammattilaiselle, joka ei tunne sua kokonaan..niin kun ehkä sun kaverit. Silloin sun pitää itse selittää asia ja kun pistät ongelmasi itse sanoiksi ymmärrät sen itsekkin paremmin. Vaikka taidat sen jo ymmärtää..mutta puhuminen helpottaa.
Kun itse aloitin ruokarutiineilla ahmimisen todella pieneni.. nykyään voin jo paremmin enkä ahmi yhtä paljon. Mutta kohtaukset tulevat kuitenkin silloin tällöin.. ainoastaan jokapäiväinen ahmiminen on loppunut..
Koen sen itsekkin vaikeana pysyä aikataulussa kiinni töiden ja koulun takia.. mutta tahdonvoimalla kyllä pärjää! Päätin muuttaa elämääni kunnolla joitakin kuukausia sitten.. ja olen aika hyvin pärjännyt! Paitsi se etä jos olen huonolla tuulella tai jos minulla on tylsää..alan syödä. En ole vielä keksinyt miten pääsisin sen yli. Onko mun aina pakko syödä kun mulla ei ole tekemistä??? :/ - Bibo
emma kirjoitti:
Kyllä ne koulussakin voi auttaa.. mielestäni sun pitäis alouttaa sieltä ja puhua jollekkin ammattilaiselle, joka ei tunne sua kokonaan..niin kun ehkä sun kaverit. Silloin sun pitää itse selittää asia ja kun pistät ongelmasi itse sanoiksi ymmärrät sen itsekkin paremmin. Vaikka taidat sen jo ymmärtää..mutta puhuminen helpottaa.
Kun itse aloitin ruokarutiineilla ahmimisen todella pieneni.. nykyään voin jo paremmin enkä ahmi yhtä paljon. Mutta kohtaukset tulevat kuitenkin silloin tällöin.. ainoastaan jokapäiväinen ahmiminen on loppunut..
Koen sen itsekkin vaikeana pysyä aikataulussa kiinni töiden ja koulun takia.. mutta tahdonvoimalla kyllä pärjää! Päätin muuttaa elämääni kunnolla joitakin kuukausia sitten.. ja olen aika hyvin pärjännyt! Paitsi se etä jos olen huonolla tuulella tai jos minulla on tylsää..alan syödä. En ole vielä keksinyt miten pääsisin sen yli. Onko mun aina pakko syödä kun mulla ei ole tekemistä??? :/Joo, mä puhun huomenna terkkarille, koska tänään en uskaltanut =D
Mut tää menee hulluks, mä en vaa syö, mä ajattelen ruokaa aina aina aina aina. Miks mä en voi syödä niinkuin kaikki muut ihmiset, se takia mä oon lihonnu jo jonkin verra. It's not good. Mä oksennan usein osan ruuasta pois. Tää on niin uskomatonta, et tää tapahtuu just mulle! Oon niin avuton, mut huomen meen juttelee! Yritän - emma
Bibo kirjoitti:
Joo, mä puhun huomenna terkkarille, koska tänään en uskaltanut =D
Mut tää menee hulluks, mä en vaa syö, mä ajattelen ruokaa aina aina aina aina. Miks mä en voi syödä niinkuin kaikki muut ihmiset, se takia mä oon lihonnu jo jonkin verra. It's not good. Mä oksennan usein osan ruuasta pois. Tää on niin uskomatonta, et tää tapahtuu just mulle! Oon niin avuton, mut huomen meen juttelee! YritänMäkin ajattelin noin.. "minkä takia just mä", "enkö voi vaan syädä normaalisti ilman että ajattelen sitä sen enempää".. Nykyään syön aika hyvin, mulla om terveellinen ruokavalio ja sallin itselleni jotain hyvää silloin tälloin.. muuten tulee vaan himo! Ja siitä se sit taas alkaakin. Eli syö säännöllisesti (!!), monipuolisesti ja salli ittelles joskus herkkujakin. Nyt kun tulee kesä niin onhan pakko saada syödä jätskiä ! :) En oo koskaan oksentanu, kerra kokeilin mut ei ollut mun juttu.. toi vaikuttaa jo bulimialta.. ahmimista, oksennusta ja syylisyydentunnetta.. Hae apua sellaisilta jotka voi auttaa sua paremmin, mä pystyn vaan kertoa omista kokemuksistani :/ Kävitkö jo terkkarilla? Kannattaa oikeesti puhua jos sä haluat muuttua.. se auttaa niin paljon! Mä olin oikeesti niin masentunut tän asian vuoks mutta nyt mulla on kaikki suhtkoht hyvin. Ja nyt pärjäänkin jo omillani ja pystyn kyl jotenkin tahdonvoimalla kontroloimaan :) onnea!
- Karamelli
Hei,
Aikaisemmin urheilin sairaalloisen paljon jonka jälkeen seurasi anoreksia. Nykyään elän vähäenergisellä ruokavaliolla, joka kyllä perustuu terveellisestä ruoasta ja samalla monipuolisesta. Kun lääkärit lopulta puuttuivat nääntyneeseen kehooni ja käskivät syömään, siitä ahmiminen alkoikin.Ahmin pari päivää viikossa jonka jälkeen alkaa sairas liikkuminen ja laihdutus. Energiavaje johtaa toki nopeasti ahmimiseen. Tämä on paha kierre joka nostaa painoani jatkuvasti. Nyt on vain syötävä raskaammin päivittäin jotta himot vähenevät. Tietyt ruokailu ajat. Täytyy muistaa palkita itseään kerran viikossa vähäisillä herkuilla kuitenkin. Ja ei koskaan nälkäisenä kauppaan, minä ainakin saan sieltä mukaani vain nopeaa energiaa kuten suklaata tai vastaavaa, oikean ruoan osto unohtuu. Täytyy vain muistaa ihannekuva terveellisestä elämästä jatkuvasti eikä uuvuttaa itseään liian vähäisellä ruoalla/liiallisella liikunnalla. Tsempataan.. - Pullero
Masentaa! Olen ollut koko ikäni pulska. En osaa myöntää syömishäiriötäni, häpeän sitä mutta en osaa lopettaa sitä. Syömisestä ja häpeäntunteesta on tullut kierre.. Syön suruuni. Ostan kaupasta suunnattomia määriä herkkuja ja ahmin ne hetkessä. Tätä seuraa tietenkin huono olo ja häpeä. Jatkan syömistä kunnes oloni on kamala..
Lisäksi tähän liittyy myös itseinho. Ylipainoa on reilusti. Vanhat vaatteet eivät mahdu päälle ja tällöin tulen taas surulliseksi..
Mieleni on sairastunut.. "Ota siitä vähän pizzzaa ja karkkia, siitähän sinä tykkäät"
Apua en osaa hakea.. Enkä halua koska häpeän! Laihdutusyritys alkaa joka viikko mutta ne eivät kestä..- iituw
Älä huoli et onneksesi ole ainoa sillä minulla on samanlaisia oireita kun sulla Pullero.Päivisin kun käyn haukkaamassa jotain välipalaa hieman niin tunnen vain mielessäni ajatuksen ''toi on tosi hyvää , voihan sitä vähän ottaa!''.Sen jälkeen syön todella paljon mutta en tunne täyteläisyyttä varsinaisesti.Koulussa mulla ei ole varsinaisia bestiksiä ja yhdelle olen pystynyt kertoo kuinka paljon syön mitäkin mutta se jäi lyhyeen kun hän kehoitti et kannattaa käydä vaikka lenkillä.Tuntui tosi pahalta sillä paremmin sanottu kun tehty.Kaikki kaverini ovat hoikkia ja todella moni niistä on alipainoisia.Tuntuu kamalalta kävellä niiden vierellä koulussa.Huoneeseeni ostettiin jonkin aikaa sitten peili ja nykyään en teekkään mitään muuta kun katselen kamalaa kaksoisleukaani ja kamalia jenkkakahvoja jotka ovat vaivanneet minua iät ja ajat.Joskus syömisen jälkeen mieleni tekee oksentaa kaikki ulos mutta en pysty siihen. Haukun ja pilkkaan itseäni ja tunnen hirveää syyllisyyttä syömisistäni.Jopa vaatevarastoni on aika niukka syömiseni takia.Illalla aina mieleeni tulee että teenpä vähän vatsalihaksia jne. ja huomenna käyn vähän lenkillä. Mutta päädynkin jääkaapille ja lukittaudun omaan huoneeseeni loppupäiväksi.Joskus olen jopa koittanut olla syömättä.Siinä olenkin onnistunut että ruokavalioni on ollut tosi niukka mutta sekin katkesi parin päivän jälkeen.En häpeä avun hakemista vaan minua kauhistuttaa asia enkä halua puhua kellekkään. sulkeudun itseeni ja kuuntelen mielummin muiden ongelmia ja siirrän omani sivuun.
- Läskipaska-97
iituw kirjoitti:
Älä huoli et onneksesi ole ainoa sillä minulla on samanlaisia oireita kun sulla Pullero.Päivisin kun käyn haukkaamassa jotain välipalaa hieman niin tunnen vain mielessäni ajatuksen ''toi on tosi hyvää , voihan sitä vähän ottaa!''.Sen jälkeen syön todella paljon mutta en tunne täyteläisyyttä varsinaisesti.Koulussa mulla ei ole varsinaisia bestiksiä ja yhdelle olen pystynyt kertoo kuinka paljon syön mitäkin mutta se jäi lyhyeen kun hän kehoitti et kannattaa käydä vaikka lenkillä.Tuntui tosi pahalta sillä paremmin sanottu kun tehty.Kaikki kaverini ovat hoikkia ja todella moni niistä on alipainoisia.Tuntuu kamalalta kävellä niiden vierellä koulussa.Huoneeseeni ostettiin jonkin aikaa sitten peili ja nykyään en teekkään mitään muuta kun katselen kamalaa kaksoisleukaani ja kamalia jenkkakahvoja jotka ovat vaivanneet minua iät ja ajat.Joskus syömisen jälkeen mieleni tekee oksentaa kaikki ulos mutta en pysty siihen. Haukun ja pilkkaan itseäni ja tunnen hirveää syyllisyyttä syömisistäni.Jopa vaatevarastoni on aika niukka syömiseni takia.Illalla aina mieleeni tulee että teenpä vähän vatsalihaksia jne. ja huomenna käyn vähän lenkillä. Mutta päädynkin jääkaapille ja lukittaudun omaan huoneeseeni loppupäiväksi.Joskus olen jopa koittanut olla syömättä.Siinä olenkin onnistunut että ruokavalioni on ollut tosi niukka mutta sekin katkesi parin päivän jälkeen.En häpeä avun hakemista vaan minua kauhistuttaa asia enkä halua puhua kellekkään. sulkeudun itseeni ja kuuntelen mielummin muiden ongelmia ja siirrän omani sivuun.
Ihan kamalaa. Huomasin, että mullakin on ahmimishäiriö. Syön ihan tolkuttomasti. Ja olen kamalan ylipainoinen. Mun on pakko lopettaa syöminen, ottaa sellasia pieniä annoksia ja silti aina sorrun.
- Apua kaipaava
Läskipaska-97 kirjoitti:
Ihan kamalaa. Huomasin, että mullakin on ahmimishäiriö. Syön ihan tolkuttomasti. Ja olen kamalan ylipainoinen. Mun on pakko lopettaa syöminen, ottaa sellasia pieniä annoksia ja silti aina sorrun.
Sama täällä. Kärsin ahmimiskohtauksista päivittäin ja lihon lihomistani. Tää on ihan kamalaa. Joka päivä lupaan että nyt alotan sen laihiksen, mutta ei siitä mitään tule. :( Olen ihan hukassa enkä pysty ajattelemaan mitään muuta ku syömistä. Auttakaa!
- maaaaaijjau
Apua kaipaava kirjoitti:
Sama täällä. Kärsin ahmimiskohtauksista päivittäin ja lihon lihomistani. Tää on ihan kamalaa. Joka päivä lupaan että nyt alotan sen laihiksen, mutta ei siitä mitään tule. :( Olen ihan hukassa enkä pysty ajattelemaan mitään muuta ku syömistä. Auttakaa!
mulla ihan sama. mulla ei oo nälkä. mut jos erehdyn jääkaapille ja satun olee yksin niin voi hohhoijjaa miten normaalikokoseen ihmiseen mahtuu ruokaa. Eikä mikkää kellot soi, et lopeta jo, vaan ruokaa uppoo ja uppoo. Tää on niin noloa ja ahdistavaa etten kehtaa ees apua hakee, vaik puol vuotta jatkunu :/ Onks kukaa selviytynyt ilman ammattiapua ? mä tiedän kaiken terveellisestä ruuasta, mut silti sorrun. en sais syödä mitään. En yhtä pientä porkkanaakaan kun sit mä innostun syömäääää. Nytki maha niin iso pallo, että tekis mieli työntää sormet kurkkuu, mut en sitä tee kun ei siltikään oksennus tuu.....
- jepiökj
mullakin on ollu syömiskohtauksia, mut nyt oon älynnyt kun syö purkkaa sillon kun tekee mieli tai meinaa syödä jotai, syöki sitä niin se auttaa :) oon pääsemässä tän ylensyömisen yli ku se ei tee hyvää kellekkään :D
- ahmattiiii
Mullakin alkava ahmimishäiriö, tai ehkei niin alkavakaan. En haluais hakeutua hoitoon, tuntuu niin nololta myöntää sellaista.. Omassa persoonassaan, kasvoikkain. Netissä voi puhua. Sekin jo helpottaa oloa.
Tänään pysyi aika hyvin homma hanskassa, repesin vaan silloin kun joku oli paistanut kanaa ja sitä oli jäänyt yli, napsin muutaman sormilla ennen kuin ymmärsin lopettaa. Ja yhden jugurtin söin illalla vaan mielialaruokana. En siis myöskään ole ylipainoinen (vielä) ja haluan ettei tämä lähde käsistä, joten nyt yritän oikeasti parantua.
Ennen tein sen virheen, että jätin syömättä / olin välillä dietillä, mikä vaan pahentaa ahmimista. SH:sta kärsivät ei pitäisi laihduttaa. Lisäksi ruoka ajat oli todella epäsäännölliset, koska saatoin iltapäivällä ahmia niin että tuli huono olo, pitää pitkän tauon ja syödä vielä kaksinkertaisen iltapalan. Tänään kokeilin täsmäsyömistä, söin kaikki ateriat ja oikeaan aikaan. Ja yritin syödä tavallista hitaammin, se kuulemma auttaa. Lopetin myös TV:n katselun tai lukemisen, jotten söisi vaan ajankuluksi jompaa kumpaa tehdessä. Tämä auttoi tosi paljon, kun keskityin siihen mitä söin.
Ajattelen ruokaa ihan liikaa, mietin vaan koska seuraavaksi saan syödä ja mitä söisin. Sitten jos ahmin, tulee morkkis ja yritän laihduttaa. Nyt en enää yritä, luin että myöskään yhtäkään ateriaa ei saa jättää väliin riipumatta viimeisen aterian koosta. Yritän parhaani, ja toivon että tuloksia alkaa syntyä. Minun tapauksessani takana on varmasti myös tunnesyömistä, joten ongelma tuskin katoaa kokonaan pelkällä rutiinirempalla.- ahmattiiii
Tälläkin hetkellä haluaisin mennä jääkaapille ja... ääh. Mutta en tee sitä. Nyt minä kirjoitan tänne ja teen jotain ihan muuta hetken, varmaan kohta tulen järkiini ja helpottaa. Toivottavasti joku päivä ei ole enää tarpeellista yrittää luoda itselleen rajoja, vaan ne tulevat luonnostaan, ja voin nauttia ruuasta hyvillä mielen ilman pahaa oloa.
- ahmattiii
ahmattiiii kirjoitti:
Tälläkin hetkellä haluaisin mennä jääkaapille ja... ääh. Mutta en tee sitä. Nyt minä kirjoitan tänne ja teen jotain ihan muuta hetken, varmaan kohta tulen järkiini ja helpottaa. Toivottavasti joku päivä ei ole enää tarpeellista yrittää luoda itselleen rajoja, vaan ne tulevat luonnostaan, ja voin nauttia ruuasta hyvillä mielen ilman pahaa oloa.
suosittelen kaikkia lukemaan syömishäiriöliiton keskustelufoorumilta sitä paula-palstaa, siellä oli paljon samankaltaisia tapauksia, ja poimin sieltä itselleni vinkkejä joilla yritän aluksi itse, jos se ei onnistu, hakeudun kai sitten ammatilaisen hoiviin.
- EiApuva
Yritin ala-asteella 90-luvulla kertoa terveydenhoitoajalle, että en pysty kontroiloimaan syömistäni ja ahmin.
Aha, oli vastaus. Sinä näytät ihan terveeltä.
Thanks you suomen kouluterveydenhoito, kun tuet lapsia/nuoria - Annukka Tytti
Tein tuon testin, ja vastasin kysymyksiin "Kyllä" useammin kuin viisi kertaa. Minulla ei ole kuitenkaan todettu koskaan syömishäiriötä, vaan terveydenhoitajat sekä muut alan ammattilaiset ovat pitäneet painoani, verensokeriarvojani sekä ruokailutottumuksiani erinomaisina.
Mielestäni myös tuollaiset asiat, kuin syömishäiriön kokeminen ovat suhteellisia. Tunnen itse häpeää syödessäni pussillisen perunalastuja kerrallaan viikottain, koska vanhempani ovat moittineet minua siitä. Siksi syön pussillisen aina jossakin yksin ja salaa. Mutta ehkä sitä voisi verrata tavalliseen karkkipäivään, jossa sipsit korvaavat karamellit? Joskus ahmiva ja siitä häpeää tunteva ei siis ole sairas, vaan normaali, herkutteleva ihminen... - lostcause
Ihanaa, että täällä on niin paljon ihmisiä, jotka tiedostavat omaavansa ongelman. Olisinpa itsekin aikoinani jo tuossa vaiheessa hakenut apua. Vaan en, ja tässä nyt olen, rahattomana, kehoni ja elimistöni tärvelleenä ahmimishäiriöisenä ja sekavasti bulimiaa ja anoreksiaa mukaan saaneena ihmisrauniona. Työt ja ystäviä olen tämä myötä menettänyt, sekä tukuttain rahaa niin ruokiin kuin myös erilaisiin hoito-operaatioihin. Näin täysi-ikäisenä työttömänä myös apua on hankalampi saada.
Pyydän mitä vilpittömimmin, että haette apua heti, jos vain suinkin on objektiivisesti tarkastellen mahdollista. Jos pääsette esimerkiksi kouluterkalle tai vastaavalle, menkää heti huomenna. Jos ette tee sitä, uppoatte hyvin nopeasti, hyvin pian, kuin juoksuhiekkaan päälakeanne myöten tähän, ettekä enää pääse pois. Julma totuus, joka ainakin omalla kohdallani kävi toteen. Pliis, tehkää se edes meidän menetettyjen tapausten vuoksi! - Qwerty09876
Jos kaipaatte asiantuntevaa apua Pohjois-Suomessa, käykääpä katsomassa tämän uuden yksikön tarjonta. http://www.mindfood.fi/
- Anonyymi
Vitun läski🤣🤣 älä syytä ahmimishäiriötä apina
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1007179Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu322772- 342346
- 962042
- 151746
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais91535- 91397
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141371Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...
Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan331319"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla81314