... ja että ihminen todella tulee uskosta vanhurskaaksi ja pääsee armon tilaan.
Tämän vanhurskauttamisen perustana on aina yksin Kristuksen täytetty työ.
Vaikka Kristuksen sovituskärsimys on poistanut Jumalan
rangaistustuomion, niin ihmisen sisäinen pahuus on vielä jäljellä.
Siksi Kristuksen sovitustyön julistaminen kohtaa ihmissydämessä ankaraa vastarin-taa. Pelkkä tieto siitä, että Jumala on valmis lukemaan Kristuksen ansion meidän hyväksemme, ei saa ihmisiä liikkeelle kohti Kristusta. Ihminen ei kykene omin voimin kääntymään Kristuksen puoleen ja ottamaan vastaan sovituksen sanomaa.
Kääntymyksessä ja uskossa täytyy Jumalan koko ajan olla aloitteen tekijänä. Itsessään ihminen voi tehdä vain vastarintaa. Jumala taivuttaa ihmisen uskoon.
Sana ja Henki kukistavat aste asteelta ihmisen vastarinnan.
Ensin hallitsee ihmisen omaatuntoa laki. Se ajaa ihmisen kokeilemaan tekojen väärää pelastustietä ja johtaa lopulta ihmisen siihen tyhjyyden tilaan, jossa evankeliumi ihmiselle alkaa maistua. Uskon syntyminen on kokonaan Jumalan työtä.
Kääntyminen Kristuksen puoleen ja usko häneen ei voi olla ihmisen oma ansio ja teko.
Kaiken ansion puuttumista, täydellistä arvottomuutta, ei voida katsoa ansioksi. Vaikka usko on itsessään täysin riittämätön vanhurskauttamaan ihmistä, se kuitenkin vanhurskauttaa siksi, että se tarttuu Kristuksen vanhurskauteen. Usko on kuin kerjäläisen tyhjä käsi. Ihminen saa vanhurskauden lahjana tyhjään käteensä.
Vanhurskauttava usko on läpi koko ihmisen elämän odottavaa uskoa. Kaikki, mitä ihminen sen lisäksi saa kokea Pyhän Hengen vaikutuksesta, on lahjaa, jolle ei ihmisessä ole mitään perustaa. Kristuksen ansioon tarttuva tyhjä uskon käsi riittää ihmisen vanhurskauttamisen ollessa kysymyksessä. Sille samalle kerjäläisen paikalle on aina uudelleen palattava.
Lain särkemä ja evankeliumin lohduttama ihminen voi suhtautua lakiin uudella tavalla. Hänen ei enää tarvitse pelätä lain tuomiota, sillä Kristuksen vanhurskaus peittää hänen puutteellisuutensa. Laista tulee hänelle eräässä mielessä ystävällinen opastaja. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että lailla olisi uskovan kohdalla vain ohjaava merkitys.
Kääntyneessäkin on synti jäljellä. Lain ensisijaisena tehtävänä on aina paljastaa ihmisen jatkuva syntisyys ja niin ajaa hänet Kristuksen ansion turviin. Laki paljastaa ihmisen sisäinen kehnouden ja niin ihmisen omatunto pysyy aina anteeksiantamusta tarvitsevana.
Kääntyneenkin ihmisen on opittava elämään yksin armosta. Armon varassa eläessään ihminen on armon tilassa. Armon tilassa pysyminen on kristityn kilvoituksen päätehtävä.
-
Kroatialaisen Mathias Flacius Illyricuksen [1520-1575 ] ajatuksia lahjavanhurskaudesta. Teol. Aik. 1952, no 5, 295-317
( Armo riittää lehti )
Tämän vanhurskauttamisen perustana on aina yksin Kristuksen täytetty työ.
Vaikka Kristuksen sovituskärsimys on poistanut Jumalan
rangaistustuomion, niin ihmisen sisäinen pahuus on vielä jäljellä.
Siksi Kristuksen sovitustyön julistaminen kohtaa ihmissydämessä ankaraa vastarin-taa. Pelkkä tieto siitä, että Jumala on valmis lukemaan Kristuksen ansion meidän hyväksemme, ei saa ihmisiä liikkeelle kohti Kristusta. Ihminen ei kykene omin voimin kääntymään Kristuksen puoleen ja ottamaan vastaan sovituksen sanomaa.
Kääntymyksessä ja uskossa täytyy Jumalan koko ajan olla aloitteen tekijänä. Itsessään ihminen voi tehdä vain vastarintaa. Jumala taivuttaa ihmisen uskoon.
Sana ja Henki kukistavat aste asteelta ihmisen vastarinnan.
Ensin hallitsee ihmisen omaatuntoa laki. Se ajaa ihmisen kokeilemaan tekojen väärää pelastustietä ja johtaa lopulta ihmisen siihen tyhjyyden tilaan, jossa evankeliumi ihmiselle alkaa maistua. Uskon syntyminen on kokonaan Jumalan työtä.
Kääntyminen Kristuksen puoleen ja usko häneen ei voi olla ihmisen oma ansio ja teko.
Kaiken ansion puuttumista, täydellistä arvottomuutta, ei voida katsoa ansioksi. Vaikka usko on itsessään täysin riittämätön vanhurskauttamaan ihmistä, se kuitenkin vanhurskauttaa siksi, että se tarttuu Kristuksen vanhurskauteen. Usko on kuin kerjäläisen tyhjä käsi. Ihminen saa vanhurskauden lahjana tyhjään käteensä.
Vanhurskauttava usko on läpi koko ihmisen elämän odottavaa uskoa. Kaikki, mitä ihminen sen lisäksi saa kokea Pyhän Hengen vaikutuksesta, on lahjaa, jolle ei ihmisessä ole mitään perustaa. Kristuksen ansioon tarttuva tyhjä uskon käsi riittää ihmisen vanhurskauttamisen ollessa kysymyksessä. Sille samalle kerjäläisen paikalle on aina uudelleen palattava.
Lain särkemä ja evankeliumin lohduttama ihminen voi suhtautua lakiin uudella tavalla. Hänen ei enää tarvitse pelätä lain tuomiota, sillä Kristuksen vanhurskaus peittää hänen puutteellisuutensa. Laista tulee hänelle eräässä mielessä ystävällinen opastaja. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että lailla olisi uskovan kohdalla vain ohjaava merkitys.
Kääntyneessäkin on synti jäljellä. Lain ensisijaisena tehtävänä on aina paljastaa ihmisen jatkuva syntisyys ja niin ajaa hänet Kristuksen ansion turviin. Laki paljastaa ihmisen sisäinen kehnouden ja niin ihmisen omatunto pysyy aina anteeksiantamusta tarvitsevana.
Kääntyneenkin ihmisen on opittava elämään yksin armosta. Armon varassa eläessään ihminen on armon tilassa. Armon tilassa pysyminen on kristityn kilvoituksen päätehtävä.
-
Kroatialaisen Mathias Flacius Illyricuksen [1520-1575 ] ajatuksia lahjavanhurskaudesta. Teol. Aik. 1952, no 5, 295-317
( Armo riittää lehti )
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei laki näytä ei yhdelle ainoallekaan ihmiselle mitään, vaan Herran Henki puhuttelee ihmistä joskus lain tietoon, joskus mihin vain ajatteluun, joka Jumalan arvostamaa on
Herran Pyhän Hengen tahto on kirjoitettu Mooseksen lakiin.
Room 2:18 Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää.
Room 2:13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.
19. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
( Gal.2 )
10. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee".
11. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta".
12. Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä".
13. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu"
( Gal.3 )
s-seutulainen