Venäjän uhmakas toiminta Itämerellä on osa laajempaa valtapeliä

Sitähän voisi kokeilla vaikka heti: Suomi ja Ruotsi NATOon ja katsotaan miten käy ;)

Tuore raportti: Venäjän uhmakas toiminta Itämerellä on osa laajempaa valtapeliä – Helsingin ja Tukholman päättäjillä edessä merkittävä haaste

Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon johtaisi uuteen myllerrykseen Itämeren alueella, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu.

ITÄMEREN kova sotilaallinen turvallisuus on kolmen muuttujan yhtälö, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu maanantaina julkaistussa tutkimusartikkelissa.

Ensimmäinen muuttuja on Pesun mukaan Venäjän entistä uhmakkaampi toiminta Itämeren alueella vuoden 2014 jälkeen. Toinen on läntisen puolustusliiton Naton valmiuden tehostuminen ja sotilaallisen pelotteen vahvistuminen Baltian maissa ja Puolassa. Kolmas muuttuja on Suomen ja Ruotsin syvenevä integraatio läntisiin puolustusjärjestelyihin.

Pesun johtopäätös on, että yhtälön muuttujat ovat Krimin haltuunoton jälkeisen ”myllerryksen” jälkeen asettuneet jännittyneeseen tasapainoon. Alueellisten jännitteiden lähteet ovat muualla kuin Itämerellä – ne liittyvät Venäjän ja lännen suhteiden laajempiin kuvioihin.

”Nykyinen kovan turvallisuuden dynamiikka pysyy niin kauan kuin länsi ja Venäjä ovat napit vastakkain”, Pesu kirjoittaa.

KIVEEN HAKATTU tämä nykyinen tasapaino ei kuitenkaan ole. Dramaattisen muutoksen Itämeren asetelmaan toisi Naton halvaantuminen tai Yhdysvaltain vetäytyminen Euroopan puolustuksesta. Äkillistä riskipotentiaaliakin on: välikohtaukset ja onnettomuudet Venäjän ja länsimaiden asevoimien välillä ovat mahdollisia. Näitä riskejä voi vähentää muun muassa lisäämällä sotilaallisen toiminnan läpinäkyvyyttä ja parantamalla osapuolten välistä viestintää.

Mitä Venäjä on sitten tehnyt Itämerellä sen jälkeen kun se loukkasi Ukrainan valtiollista koskemattomuutta ja liitti Krimin niemimaan itseensä kevättalvella 2014? Toimet ovat olleet sekä hyökkäyksellisiä että puolustuksellisia, Pesu luetteloi.

”Sotilaallisiin toimiin ovat kuuluneet simuloidut hyökkäykset, uhkailu ydinasein, kehittyneiden kaksikäyttöisten ohjusjärjestelmien sijoittaminen alueelle, ilmatilan loukkaukset ja muut alueellisen koskemattomuuden loukkaukset sekä suuret, Zapad-17:n tapaisten sotaharjoitukset”, artikkelissa listataan.

Kaksikäyttöiset aseet tarkoittavat ohjuksia, jotka kykenevät kuljettamaan maaliin tavanomaisen tai ydinräjähteen. Tällaisia järjestelmiä Venäjän arsenaalissa ovat esimerkiksi ballistiset Iskander-ohjukset ja Kalibr-risteilyohjukset.

Sotilaallisten toimien lisäksi Venäjä on muun muassa käyttänyt aseena pakolaisvirtoja sekä tehnyt tiedustelu- ja disinformaatio-operaatioita Itämeren alueen valtioita vastaan.

”Erityisesti Baltian maat ovat haavoittuvia tämän tyyppiselle hybridivaikuttamiselle. Tosiasia on, että Venäjä on selkeästi osoittanut valmiutensa röyhkeään ja hyökkäykselliseen toimintaan”, Pesu arvioi.

Nato on vastannut näihin toimiin tehostamalla Baltian ja Puolan puolustusta ja sijoittamalla näihin maihin ilmavoimien päivystysosastoja ja kiertäviä joukkoja. Pysyviin joukkojen sijoituksiin Nato ei ole halunnut mennä, sillä ne rikkoisivat Naton ja Venäjän sopimusta vuodelta 1997.

”
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys aiheuttaisi varmasti reaktion Moskovasta, ja se johtaisi uuteen myllerrykseen alueella. Avainkysymys on se, lisäisikö myllerrys vakautta, sillä Suomen ja Ruotsin jäsenyys saattaisi vähentää epävarmuutta ja siten lisätä lännen pelotteen tehoa alueella.

Jatkuu

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006379181.html