Jouduin taannoin onnettomuuteen, jossa mm. selkärankani ja monet kylkiluistani murtuivat. Samalla tuli esiin synnynnäinen sydänvikani joka johti sydämeni pysähtymiseen sairaalassa. 10minuutin elvyttämisen jälkeen sydämeni saatiin taas toimimaan. Tunsin olevani elossa elvytyksen aikana. Elvytyksen muistan erilaisina välähdyksinä pimeän ja valon välillä ja epämiellyttävänä kokemuksena.
Elvytystä edelsi noin minuutin kokemus, jonka aikana sydämeni oli pysähtyt;
Olin valossa ja tässä valossa näin hahmon joka oli myös valoa. Tämä ei vastannut ennakko-odotuksiani kuolemasta (olin pitänyt itseäni 7 vuotta budhalaisena). Yritin pitää mieleni kristallin kirkkaana ja olla "valpas" koko ajan. Hahmo kysyi minulta haluanko mennä helvettiin vai paratiisiin.(selvällä suomen kielellä!)kysymys oli tietysti yllättävä, mutta olin harjoittanut mieltäni tekemään päätöksiä nopeasti ja silti omaatuntoani noudattaen. Vastasin yhdellä sanalla haluavani helvettiin. Ajattelin, että helvetissä on enemmän apua tarvitsevia ja enemmän mahdollisuuksia jakaa myötätuntoa. Hahmo sanoi minun valinneen viisasti. Sitten tuli jotenkin odottava tunne. Hahmo ja minä olimme kumpikin hiljaa. Sitten alkoi elvytys.
Olen pohdiskellut asiaa jonkun verran; Vaikka tietystä (kristitystä) näkökulmasta valitsin väärin (eron Jumalasta) niin noudatin kuitenkin omaatuntoani ja hahmo sanoi minun valinneen viisaasti. Toisaalta kokemus ei ollut minulle kovinkaan merkittävä, eikä muuttanut elämääni suuntaan eikä toiseen.
Olisi silti hauska kuulla mitä muut olisivat valinneet vastaavassa tilanteessa.
Elvytystä edelsi noin minuutin kokemus, jonka aikana sydämeni oli pysähtyt;
Olin valossa ja tässä valossa näin hahmon joka oli myös valoa. Tämä ei vastannut ennakko-odotuksiani kuolemasta (olin pitänyt itseäni 7 vuotta budhalaisena). Yritin pitää mieleni kristallin kirkkaana ja olla "valpas" koko ajan. Hahmo kysyi minulta haluanko mennä helvettiin vai paratiisiin.(selvällä suomen kielellä!)kysymys oli tietysti yllättävä, mutta olin harjoittanut mieltäni tekemään päätöksiä nopeasti ja silti omaatuntoani noudattaen. Vastasin yhdellä sanalla haluavani helvettiin. Ajattelin, että helvetissä on enemmän apua tarvitsevia ja enemmän mahdollisuuksia jakaa myötätuntoa. Hahmo sanoi minun valinneen viisasti. Sitten tuli jotenkin odottava tunne. Hahmo ja minä olimme kumpikin hiljaa. Sitten alkoi elvytys.
Olen pohdiskellut asiaa jonkun verran; Vaikka tietystä (kristitystä) näkökulmasta valitsin väärin (eron Jumalasta) niin noudatin kuitenkin omaatuntoani ja hahmo sanoi minun valinneen viisaasti. Toisaalta kokemus ei ollut minulle kovinkaan merkittävä, eikä muuttanut elämääni suuntaan eikä toiseen.
Olisi silti hauska kuulla mitä muut olisivat valinneet vastaavassa tilanteessa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vaikuttaa kivalta. mäkin näin madden kun olin kuollut.
...kuutisen vuotta sitten mietiskelin ja pohdin: "Mitä, jos maailman kaksi ei-maailmallisinta uskontoa, kristinusko ja buddhalaisuus, ovat molemmat olennaisilta osiltaan totta?"
Vastaus oli kuin salamanisku: "Siitä seuraa, että tämä maailma, jossa elämme, on Helvetti" Tuo vastaus tuntui siltä, kuin valtava salama olisi iskenyt minua ja olisin hetkeksi täyttynyt valolla. Todella outo tunne, en ikinä ollut kokenut mitään sellaista. Vasta viime aikoina olen alkanut miettimään asiaa uudelleen.
Kertomuksesi vahvistaa olettamukseni: tämä maailma, jossa elämme, todellakin _on_ Helvetti.
Tuon kokemasi jälkeen voit pitää itseäsi bodhisattvana. Valitsit viisaasti: palasit tähän maailmaan takaisin, jossa sinulla on enemmän tekemistä ja enemmän pelastettavaa.
Ilmeisesti myös hinayana on väärässä ja mahayana oikeassa. Länsimainen buddhalaisuus on enemmässä määrin hinayanaa eikä tunnusta jumaluuksien olemassaoloa: mahayana on käytännössä monoteistinen uskonto. Kokemuksesi ei ole hinayanan mukainen, mutta sopii mainiosti mahayanaan.
Kristitystäkään näkökulmasta et valinnut väärin. Tuolla valinnalla olisit päässyt pyhimykseksi. Valitsit paluun takaisin maan pinnalle, epäitsekkäästä ja altruistisesta rakkaudesta. "Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja Jumalaa yli kaiken". Toteutit sen viimeiseen piirtoon saakka.
"tämä maailma, jossa elämme, todellakin _on_ Helvetti."
Tämä on kyllä mielenkiintoinen asia pohtia. Ja mahdollisesti se voisi pitää paikkansakin. Mutta miten sitten on sellaisten ihmisten laita jotka elävät vallan makoisasti ja onnellisesti? Niitäkin ihmisiä on paljon. Tietenkin on myös äärilaita vaikkapa kehitysmaissa joissa ei ole ruokaa ja rikollisuus kukoistaa jne jne.
Mutta eikö helvetti ole sellainen paikka jossa vain ja ainostaan kärsitään?Vaikka minullakin on ollut monenlaisia vastoinkäymisiä(kärsimyksiä) niin en voi sanoa ettenkö olisi ollut ja ole nyt onnellinen.
Tämä asia vaatii lisäpähkäilyä
kääntöpuolena on aina kärsimys. Siddharta Gautama Buddha tajusi tämän - hän ymmärsi vanhan suomalaisen sananlaskun "itku pitkästä ilosta" syvimmän sisällön. Jopa se kaikkein onnellisinkin ja vaurain ja rikkain ihminen kärsii. Aina jostakin.
Jos Jumala kristillisen määritelmän mukaan on Rakkaus, niin antaisiko hän omien lastensa kärsiä loputtomiin edes Helvetissäkään?
Helvetti ei ole määritelmällisesti paikka, jossa vain ja ainoastaan kärsitään. Se on määritelmällisesti paikka, jossa ollaan loputtomiin ja täysin erossa Jumalasta. [Pääsääntöisesti se on kyllä kärsimystä.]
kuinka montaa eri astetta helvettiä kaipaat vielä täällä olevaksi. Ei se että jollakin näyttää hienolle ja hyvälle tarkoita sitä että asia on niin. Jokaisella meistä on oma ristimme annettu kannettavaksi ja jokaisella todellakin on omanlaisensa Helvetti täällä maan päällä. Mieti näitä jotka asuvat niillä alueilla jossa jatkuvaa sotaa käydään, eikä loppua sodille näy. Mieti niitä lapsia joiden vanhemmat ovat kuolleet, mieti vanhempia joiden lapset ovat kuolleet. Eivät he tunne ja tiedä Jumalaa, mieti mikä Helvetti kullakin? Voisiko tämän pahempaa/parempaa Helvettiä olla olemassakaan? Ja sitten jos olet uskova ja tiedät, sekin on eräänlainen kauhistuksen kauhistus. Silloin tiedät miksi tämä Helvetti tulee aina olemaan ja pysymään. Miksi ei pysyisi, ei ihmiskunta tule ajan mittaan koskaan muuttumaan. Tähän liitän erään kuuluisan lauseen: "Köyhät teillä on aina keskuudessanne". Joka oikeasti uskossa elää niin hengessä kuin ruumiissa, hänen tämä pitäisi käsittää, mitä tämä lause oikeasti tarkoittaa.
Ja jollei ihminen tässä elämässä opi, seuraavassa kenties ei vieläkään taikka sitä seuraavassa. Jollakin kestää oppiminen todella monta elämää. Ja joillain sen yhden ja ainoan. Itse olen täällä tämän yhden ja ainoan elämän ja toiselle en ole aikeessa tulla.
Jos olisin oikein "pahapaha" joka ei parane täällä ennen kotiinlähtöä, saattaisin palata jonakin eläimenä, elämään tätä Helvettiäni. Miettikääpä sitä!
ihmisen pystyä erottamaan hyvä tunne ja paha tunne. Miten sen toisen voisi erottaa jollei toista olisi kokenut. Ja jottei unohtuisi tunne toistuu silloin tällöin. Mutta on tämä enimmäkseen sitä toista meillä jokaisella. Kestettävä vain on sillä jos lopettaa leikin kesken saa aloittaa uudelleen alusta. Eipä olisi mukavaa sekään.
"kuinka montaa eri astetta helvettiä kaipaat vielä täällä olevaksi. Ei se että jollakin näyttää hienolle ja hyvälle tarkoita sitä että asia on niin. Jokaisella meistä on oma ristimme annettu kannettavaksi ja jokaisella todellakin on omanlaisensa Helvetti täällä maan päällä. Mieti näitä jotka asuvat niillä alueilla jossa jatkuvaa sotaa käydään, eikä loppua sodille näy. Mieti niitä lapsia joiden vanhemmat ovat kuolleet, mieti vanhempia joiden lapset ovat kuolleet. Eivät he tunne ja tiedä Jumalaa, mieti mikä Helvetti kullakin? Voisiko tämän pahempaa/parempaa Helvettiä olla olemassakaan?"
Sanoinhan että on paljon ihmisiä joille tämä elämä on yhtä kärsimystä eli Helvetti. Mutta sanoin myös että on paljon ihmisiä joille se ei ole sitä. Tai no, enhän minä voi tarkasti tietää miten kukin oman elämänsä kokee. Voin vain siis puhua itsestäni ja todeta että elämä ei ole helvettiä. Tai jos on niin aika kesy versio siitä. Eli siis olla elossa(tässä maailmassa) ei ole sama asia kuin olla Helvetissä. Jokaisella on kyllä oma ristinsä mutta ei se sitä tarkoita että tämän asian takia pitäisi olla koko elämä mieli maassa masentuneena. Ristit eli vastoinkäymiset ovat opetuksia itse kullekin ja ne voidaan voittaa jolloin niiden takia ei tarvitse enää elää omassa helvetissään. Tottakai on myös sen tasoisia ristejä joista ei selvitäkkään ilman kuolemaa. Sellaiselle ihmiselle tämäkin elämä on kyllä sitä helvettiä...mutta ei kyllä kaikille.
Noh olipas sekavaa mutta halusin vähän jorista/horista.
tällainen lomake:
http://www.nderf.org/Share_NDEhtm.htm
Near Death Experience Research Foundation on kiinnostunut tuosta kokemastasi.
että viisas valintasi toi sinut takaisin tähän helvettiin, josta olisit voinut kotiisi palata?
Olen asiaa ajatellut, mutta en kovin paljon. Valitsinko mielestäsi väärin? Jos nyt saisin valita valitsisin samalla tavalla. En pidä elämääni helvettinä. Kärsimyksestä voi vapautua ja vähentää myös muiden kärsimystä.
olet oikeassa? Ja kuitenkin olet ainakin nyt kiinni tässä maallisessa elämässä, etkä kaipaa kotiin kuten monet tekevät. Ehkäpä Jeesus antoi sinulle vapauden valita juuri sen vuoksi. Sillä se oli hän joka sinulle puhui, hän kertoo olevansa vastassa meitä jokaista kun aikamme koittaa.
Se on vähän kuten tämä Joulupukkimme joka ehtii joka paikkaan yhtä aikaa. Mutta tämä on mahdollista kun tietää miten se onnistuu. Tieteellisesti sitä ei pystytä kuitenkaan koskaan todistamaan jos sitä joku täällä odottaa.
Mikä tehtäväsi lieneekään, tiedät kuitenkin nyt, että elämä ei pääty tähän maalliseen elämiseen.
Joskus minä haluan Taivaalliseen kotiin ja joskus pelkään sitä kuolemaa niin paljon niin paljon. En tiedä enään mitä haluan. Haluan kai elää vanhaksi ja jos joudun kuolemaan nuorena haluan olla siittä HYVIN tietoinen, niin tietoinen että viimeinen jatus päässäni olisi, nyt tuli loppu. .
Nosto ylös.
Valitsit oikein. Apua voi aina levittää eteenpäin.