Ei-kristitty eskarilaiseni tuli kotiin ja kertoi, että kun me kuollaan, Jeesus tulee hakemaan meitä taivaaseen. Olin melko järkyttynyt. Etenkin, koska opettajat ovat tietoisia lasteni ei-uskonnollisuudesta. Kirkkoonkaan heitä ei raahata, mutta näköjään satujen ja tarinoiden muodossa voi tuputtaa mitä tahansa. Keskustelin lapseni kanssa pitkään asiasta, ja tulimme tulokseen, että kirkossa käyvät ihmiset uskovat noin, mutta se on vain yksi tarina muiden joukossa. Koulun ei pitäisi sekoittaa uskontoa joka väliin, eikö uskonnontunnit riitä?
Pakko-opetusta
Uskonnoton
111116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos haluat, voit kirjoittaa minulle: [email protected] . Olen vapaa-ajattelijoiden jäsen, ja minulla on itselläni esikoulussa oleva tytär. Lisäksi ylläpidän http://www.uskonnonvapaus.fi -sivustoa.
Henk.kohtaisesti olen sitä mieltä, että koulussa pitäisi käsitellä neutraalisti ja lapsen/nuoren eri kehitysvaiheisiin sopivalla tavalla maailman pääuskontoja ja niiden eri suuntauksia, uskontojen syntyhistoriaa sekä myös ateistisia suuntauksia, tai toisena vaihtoehtona uskonnollisten aiheiden käsittely pitäisi sulkea koulumaailman ulkopuolelle.
Eri uskonnoista/ateistisista suuntauksista selkeää perusinformaatiota saatuaan lapsi/nuori voi varttuneemmalla iällä tutkia eri liikkeitä syvemmälti ja löytää itselleen omimman tien harjoittaa uskonnollisuuttaan tai hylätä kaiken uskonnollisuuden, mikäli vaihtoehdoista sopivin olisi ateismi.
Tällainen olisi ihannemalli, jota soisin noudatettavan. Ihannemalli jonka toteutumiseen en usko; valtaosa uskonnollisista ihmisistä haluaa lastensa omaksuvan omat hengelliset näkemyksensä jo pienestä pitäen.
koulumaailmassa ei muutu mikään. Uskonto oli ja on näköjään vieläkin keskeisessä asemassa koulun kasvatuksessa. Mikään ei muutu, vaikka viimeisien vuosien aikana on tullut runsaasti vaikutteita muualta. Sadut ja tarinat hallitsevat koulun kasvatusta näköjään yhä edelleen. Niin ja tavoitteenahan on kasvattaa suvaitsevaisia ihmisiä. Ilmeisesti suvaitsevaisuus tarkoittaa yhtäkuin kristinusko.
Usko Jeesukseen ei ole vain "yksi tapa uskoa muiden joukossa" vaan nimenomaana a i n o a tapa pelastua joutumasta kadotukseen.
Jos et itse välitä pelastuksesta, otatko vastuun lastesi tulevaisuudesta?
Mitään kadotusta ei ole olemassakaan.
Mistä sen tiedät?
Onko parempi pistää pää pensaaseen ja luulotella asioita olemattomiksi niin ettei pelota?
Kerran päätettiin Norjassakin kansanäänestyksellä että kadotusta ei ole. Lakkasiko se silti olemasta?
yksikin riittää (mielipiteet eikä uskomukset kelpaa) etä kadotus on olemassa. Yksi ihan pieni konkreettinen todiste.
Miksi pelkäisin jotain mitä ei ole olemassakaan?
Ja kirkolliskokouksissa piispat äänestivät kiirastulesta. Mitä tällä on asian kanssa tekemistä?
Todiste: olen omin silmin (ja selvin päin) nähnyt demonin. Silloin en tosin ollut vielä uskossa.
(Tunnen ja tiedän muitakin, jotka ovat nähneet.)
Herra, armahda maamme vanhempia, jotka ovat hylänneet Jumalan eivätkä anna lastensakaan tulla Jeesuksen luo.
Mitä pahaa on sellaisen hylkäämisessä jota ei ole edes olemassa!
Tuttavani lapsi on jouluna syntynyt...kerran hän tuli kotiin, ja kertoi, että äiti, minä kuolen pääsiäisenä...äiti, että mitä ihmettä sinä puhut...lapsi siihen, että "no niin se vaan, että kun jouluna synnytään niin pääsiäisenä kuollaan" tosi hyvin menny opetus perille ja silleen...