Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala

Jep

Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'

Anonyymi kirjoitti:

Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'

Se on totta!

Anonyymi kirjoitti:

Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'

Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.

KR 1933/-38 Efesolaiskirje 1:3-14
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala
ja Isä,
joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät
ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

edeltäpäin määräten meidät lapseuteen,
hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta,
hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

sen armonsa kirkkauden kiitokseksi,
minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,

jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta,
rikkomusten anteeksisaaminen,
hänen armonsa rikkauden mukaan.

Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi
ja ymmärrykseksi,

tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden,
että hän, päätöksensä mukaan,
jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä -
siitä armotaloudesta,
minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan,
ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan,
hänen,
joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,

että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi,
me,
jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Anonyymi kirjoitti:

KR 1933/-38 Efesolaiskirje 1:3-14
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala
ja Isä,
joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät
ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

edeltäpäin määräten meidät lapseuteen,
hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta,
hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

sen armonsa kirkkauden kiitokseksi,
minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,

jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta,
rikkomusten anteeksisaaminen,
hänen armonsa rikkauden mukaan.

Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi
ja ymmärrykseksi,

tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden,
että hän, päätöksensä mukaan,
jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä -
siitä armotaloudesta,
minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan,
ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan,
hänen,
joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,

että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi,
me,
jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.

KR 1933/-38 Paavalinkirje Roomalaisille Roomalaiskirje: 4:1-16
Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu,
on hänellä kerskaamista,
mutta ei Jumalan edessä.

Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa,
ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."

Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta,
vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä,
jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
"Autuaat ne,
joiden rikokset ovat anteeksi annetut
ja joiden synnit ovat peitetyt!

Autuas se mies,
jolle Herra ei lue syntiä!"
Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja,
vai eikö ympärileikkaamattomiakin?
Sanommehan:
"Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi."

Kuinka se sitten siksi luettiin?
Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna?
Ei ympärileikattuna,
vaan ympärileikkaamatonna.
Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi,
joka hänellä oli ympärileikkaamatonna,
että hänestä tulisi kaikkien isä,
jotka ympärileikkaamattomina uskovat,
niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä,
niiden,
jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä,
mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.

Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman,
ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta,
vaan uskonvanhurskauden kautta.
Sillä jos ne,
jotka pitäytyvät lakiin,
ovat perillisiä,
niin usko on tyhjäksi tehty ja
Sillä laki saa aikaan vihaa;
mutta missä lakia ei ole,
siellä ei ole rikkomustakaan.
ja lupaus käynyt mitättömäksi
Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille,
joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille,
jolla on Aabrahamin usko,
hänen,
joka on meidän kaikkien isä

Anonyymi kirjoitti:

KR 1933/-38 Paavalinkirje Roomalaisille Roomalaiskirje: 4:1-16
Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu,
on hänellä kerskaamista,
mutta ei Jumalan edessä.

Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa,
ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."

Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta,
vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä,
jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
"Autuaat ne,
joiden rikokset ovat anteeksi annetut
ja joiden synnit ovat peitetyt!

Autuas se mies,
jolle Herra ei lue syntiä!"
Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja,
vai eikö ympärileikkaamattomiakin?
Sanommehan:
"Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi."

Kuinka se sitten siksi luettiin?
Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna?
Ei ympärileikattuna,
vaan ympärileikkaamatonna.
Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi,
joka hänellä oli ympärileikkaamatonna,
että hänestä tulisi kaikkien isä,
jotka ympärileikkaamattomina uskovat,
niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä,
niiden,
jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä,
mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.

Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman,
ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta,
vaan uskonvanhurskauden kautta.
Sillä jos ne,
jotka pitäytyvät lakiin,
ovat perillisiä,
niin usko on tyhjäksi tehty ja
Sillä laki saa aikaan vihaa;
mutta missä lakia ei ole,
siellä ei ole rikkomustakaan.
ja lupaus käynyt mitättömäksi
Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille,
joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille,
jolla on Aabrahamin usko,
hänen,
joka on meidän kaikkien isä

KR 1933/-38 Room. 8:24-39
Sillä toivossa me olemme pelastetut,
mutta toivo,
jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo,
minkä näkee?
Mutta jos toivomme,
mitä emme näe,
niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi,
jotka Jumalaa rakastavat,
niiden,
jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne,
jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut,
ne hän on myös vanhurskauttanut;
mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut.

Mitä me siis tähän sanomme?
Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?
Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se,
joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?

Niinkuin kirjoitettu on:
"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina."
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.

Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.

Aamen kiitos Jeesus!

”Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.”
EF 5:32

Aamen kiitos Jeesus!

Anonyymi kirjoitti:

KR 1933/-38 Paavalinkirje Roomalaisille Roomalaiskirje: 4:1-16
Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu,
on hänellä kerskaamista,
mutta ei Jumalan edessä.

Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa,
ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."

Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta,
vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä,
jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
"Autuaat ne,
joiden rikokset ovat anteeksi annetut
ja joiden synnit ovat peitetyt!

Autuas se mies,
jolle Herra ei lue syntiä!"
Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja,
vai eikö ympärileikkaamattomiakin?
Sanommehan:
"Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi."

Kuinka se sitten siksi luettiin?
Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna?
Ei ympärileikattuna,
vaan ympärileikkaamatonna.
Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi,
joka hänellä oli ympärileikkaamatonna,
että hänestä tulisi kaikkien isä,
jotka ympärileikkaamattomina uskovat,
niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä,
niiden,
jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä,
mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.

Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman,
ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta,
vaan uskonvanhurskauden kautta.
Sillä jos ne,
jotka pitäytyvät lakiin,
ovat perillisiä,
niin usko on tyhjäksi tehty ja
Sillä laki saa aikaan vihaa;
mutta missä lakia ei ole,
siellä ei ole rikkomustakaan.
ja lupaus käynyt mitättömäksi
Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille,
joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille,
jolla on Aabrahamin usko,
hänen,
joka on meidän kaikkien isä

Aamen kiitos Jeesus!

Jeesus on Vapahtaja!

Anonyymi kirjoitti:

KR 1933/-38 Paavalinkirje Roomalaisille Roomalaiskirje: 4:1-16
Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu,
on hänellä kerskaamista,
mutta ei Jumalan edessä.

Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa,
ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."

Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta,
vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä,
jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
"Autuaat ne,
joiden rikokset ovat anteeksi annetut
ja joiden synnit ovat peitetyt!

Autuas se mies,
jolle Herra ei lue syntiä!"
Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja,
vai eikö ympärileikkaamattomiakin?
Sanommehan:
"Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi."

Kuinka se sitten siksi luettiin?
Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna?
Ei ympärileikattuna,
vaan ympärileikkaamatonna.
Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi,
joka hänellä oli ympärileikkaamatonna,
että hänestä tulisi kaikkien isä,
jotka ympärileikkaamattomina uskovat,
niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä,
niiden,
jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä,
mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.

Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman,
ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta,
vaan uskonvanhurskauden kautta.
Sillä jos ne,
jotka pitäytyvät lakiin,
ovat perillisiä,
niin usko on tyhjäksi tehty ja
Sillä laki saa aikaan vihaa;
mutta missä lakia ei ole,
siellä ei ole rikkomustakaan.
ja lupaus käynyt mitättömäksi
Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille,
joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille,
jolla on Aabrahamin usko,
hänen,
joka on meidän kaikkien isä

Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.”
Joh 6:35

Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.

Anonyymi kirjoitti:

KR 1933/-38 Efesolaiskirje 1:3-14
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala
ja Isä,
joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät
ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

edeltäpäin määräten meidät lapseuteen,
hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta,
hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

sen armonsa kirkkauden kiitokseksi,
minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,

jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta,
rikkomusten anteeksisaaminen,
hänen armonsa rikkauden mukaan.

Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi
ja ymmärrykseksi,

tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden,
että hän, päätöksensä mukaan,
jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä -
siitä armotaloudesta,
minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan,
ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan,
hänen,
joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,

että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi,
me,
jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Kiitos ja ylistys Jeesukselle!

Anonyymi kirjoitti:

KR 1933/-38 Paavalinkirje Roomalaisille Roomalaiskirje: 4:1-16
Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu,
on hänellä kerskaamista,
mutta ei Jumalan edessä.

Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa,
ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."

Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta,
vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä,
jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
"Autuaat ne,
joiden rikokset ovat anteeksi annetut
ja joiden synnit ovat peitetyt!

Autuas se mies,
jolle Herra ei lue syntiä!"
Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja,
vai eikö ympärileikkaamattomiakin?
Sanommehan:
"Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi."

Kuinka se sitten siksi luettiin?
Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna?
Ei ympärileikattuna,
vaan ympärileikkaamatonna.
Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi,
joka hänellä oli ympärileikkaamatonna,
että hänestä tulisi kaikkien isä,
jotka ympärileikkaamattomina uskovat,
niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä,
niiden,
jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä,
mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.

Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman,
ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta,
vaan uskonvanhurskauden kautta.
Sillä jos ne,
jotka pitäytyvät lakiin,
ovat perillisiä,
niin usko on tyhjäksi tehty ja
Sillä laki saa aikaan vihaa;
mutta missä lakia ei ole,
siellä ei ole rikkomustakaan.
ja lupaus käynyt mitättömäksi
Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille,
joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille,
jolla on Aabrahamin usko,
hänen,
joka on meidän kaikkien isä

Kunnia Jumalalle!

Anonyymi kirjoitti:

KR 1933/-38 Efesolaiskirje 1:3-14
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala
ja Isä,
joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät
ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

edeltäpäin määräten meidät lapseuteen,
hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta,
hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

sen armonsa kirkkauden kiitokseksi,
minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,

jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta,
rikkomusten anteeksisaaminen,
hänen armonsa rikkauden mukaan.

Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi
ja ymmärrykseksi,

tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden,
että hän, päätöksensä mukaan,
jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä -
siitä armotaloudesta,
minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan,
ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan,
hänen,
joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,

että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi,
me,
jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Mahtava perintö! Vähän toista kuin nämä maalliset perinnöt. 😊

Anonyymi kirjoitti:

KR 1933/-38 Efesolaiskirje 1:3-14
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala
ja Isä,
joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät
ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

edeltäpäin määräten meidät lapseuteen,
hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta,
hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

sen armonsa kirkkauden kiitokseksi,
minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,

jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta,
rikkomusten anteeksisaaminen,
hänen armonsa rikkauden mukaan.

Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi
ja ymmärrykseksi,

tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden,
että hän, päätöksensä mukaan,
jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä -
siitä armotaloudesta,
minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan,
ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan,
hänen,
joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,

että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi,
me,
jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Jeesus on ylistyksen ansainnut!