Itse elän päivän kerrallaan. Enempään kun ei pysty. Emmehän tiedä ikinä mitä tapahtuu. Kuolemakaan ei tule kello kaulassa. Muistakaa se.
Miksi negatiivinen asenne
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On asioita joihin voi vaikuttaa ja asioita joihin ei voi. Turha puristella kiveksiään viimeeksi mainittujen kanssa vaan elää ensin mainittujen antamien mahdollisuuksien mukaan.
Hyvin menee kun ei vertaa eikä valita!
On asioita joihin voi vaikuttaa ja asioita joihin ei voi. Turha puristella kiveksiään viimeeksi mainittujen kanssa vaan elää ensin mainittujen antamien mahdollisuuksien mukaan.
Hyvin menee kun ei vertaa eikä valita!
Minkä perkeleen takia tämä vekotin monistaa omin luvin?
Taitaa tehdä jekku monissa selaimissa.
Pölrlölöppöröö, sarniidi huhuu.. sardiinia, sardelliviillokkia.. perh..
Näin tehdään, itsekin hetki kerralla. Ei pää kestä jos etukäteen maalaa kauhukuvia. Herra auttaa kaikkia rukoilevia, kokenut olen.
Niin, herra auttaa joukkohautaan joutuvia? Oletko senkin kokenut?
Kyllä se kuolema joskus helisyttelee kelloaan jo hyvissä ajoin.
Teoriassakin parantamaton verisyöpä lienee sellainen "kello". Jäljellä olevan eliniän arvauksen aikahaarukka oli melko avara. 3 - 12 vuotta riippuen henkilön iästä ja kunnosta.
Tuomion jälkeinen vuosi oli erittäin kelju. Olimme pettyneitä ja yritimme sinnitellä eteen päin. Vaihdoimme ok:sta kerrostaloon. Teimme kaikki mahdolliset testamentit.
Tuon ensimmäisen vuoden jälkeen onnistuimme omaksumaan fatalistisen asenteen. Elämme siten kuin pystymme. Murehtiminen ei auta tippaakaan.
Olisimme varmaan hyviä muslimeja? Kaikki on "ins allah" vai miten ne sanovat?
Kristiuskosta ei ollut apua koska olimme eronneet kirkosta v 1975.
Vaimoni elää laina-aikaa. Diagnoosiin on aikaa 19 vuotta. Enneneaikainen murehtiminen tuskin olisi antanut yhtään lisävuotta.
Lääkitystä vahvennetaan. Lavia lainaten: Niin lähestyypi maa".
Tätä minäkin olen täällä monta kertaan ihmetellyt, että miksi pitää niin vakavasti suhtautua asioihin. Meillähän on täällä Suomessa tosi hyvin asiat köyhilläkin ja monet asiat köyhillä papremin, mitä rikkailla.
Kuolema tulee sitten aikanaan, en sitä murehdi. Terveyttä on riittänyt, kun olen pitänyt elämäntavat hallinnassa. Suhtaudun positiivisesti elämään, minulla on hyvä perhe ja ihan mukavasti pärjätään vähillä ansiotuloillamme.