Alkoholista ja ongelmasta

En ole koskaan mieltänyt alkoholinkäyttöäni ongelmaksi. Toki minullekin kävi joskus nuorena, vielä teini-ikäisenä, että joskus olin työkyvytön käyttämistä seuraavana aamuna. Alkoholi on nuoruudestani asti seurannut minua enemmän taikka vähemmän tiiviissä kumppanuudessa keski-ikään asti. Nyt olen kuitenkin väkisinkin alkanut pohtia ja arvioida koko alkoholisuhteeni mielekkyyttä.

Alkoholi oli lapsuuteni kasvuympäristössä luonnollinen tapa viettää vapaa-aikaa, vaikka vanhempani eivät alkoholia käyttäneet lainkaan. Kaveripiirini kokemuksia kuuntelemalla ja ympäristöä tarkkailemalla ei voinut välttyä huomaamasta, että alkoholi oli ihmisille luonnollinen ja hyväksyttävä tapa tehdä eroa työn ja vapaa-ajan välille. Joissain tapauksissa tämä ero oli häilyvä, kuten vaikkapa kerrostalokorttelimme pihalla työskentelevän huoltomiehen kohdalla, sillä hänellä Sisupastillia kului työpäivän aikana melkein yhtä paljon kuin olutta. Näitä pastilleja hän tarjosi sitten meillekin, jos vältimme tekemästä koiruuksia.

Murrosiässä huomasi kaiken biologisen muutoksen lisäksi, että jonkinlainen levottomuus lisääntyi. Oli suorastaan vaikeata pysyä ilta omassa huoneessa ja mennä ihmisten aikaan nukkumaan. Jos sellaista yritti, pulssi tiheentyi ja joutui melkein haukkomaan henkeään, sillä kaipuu ulos kaveiden jännittävään seuraan oli niin suuri. Porukassa liikkuessa tapahtui aina jotain, joko teimme koiruuksia taikka pakenimme isompaa porukkaa pahoinpitelyn pelossa.

Vähitellen päihteet tulivat iltariekkumiseen mukaan. En kuitenkaan lähtenyt mihinkään imppauskuvioihin mukaan, sillä niistä minua oli varoitettu, ja liuottimien hajut sellaisenaankin olivat riittävän suuri epämiellyttävyystekijä. Alkoholi, keski-oluen muodossa, kuitenkin vaikutti minuun myönteisellä tavalla. Olin yleensä porukassa hiljainen, mutta alkoholi vapautti jonkinlaisia estoja ja saatoin juopuneena kokea olevani kuin aivan toinen ihminen. Eräässä mielessä alkoholi siis tarjosi minulle mahdollisuuden ottaa vapaa-illan omasta itsestäni.

Myöhemmin opiskelu- ja työelämässä alkoholi oli vapaa-aikanani useasti läsnä. Minulla ei ollut parisuhdetta, joten koin olevani vapaa käyttämään vapaa-aikani rakkaan harrastukseni parissa, mikä oli baarissa riekkuminen. Jos jäin kotiin perjantai-iltana yksin katselemaan telkkaria, koin aivan samanlaisen sydämen sykkeen tihentymisen ja tarpeen haukkoa henkeäni kuin nuoruudessani, jos jäin silloin kotiin iltaa viettämään sen sijasta, että olisin lähtenyt raitille riekkumaan. Tunne kotiinjäämisen aikana oli kuin olisi jäänyt paitsi jostain hyvästä juhlasta, jonne kaikki kokoontuvat ja minä olisin yksin jäänyt osattomaksi kaikesta siitä hauskanpidosta.

Todellisuudessa baari-illat eivät rehellisesti sanoen olleet mitenkään seikkailuntäyteisiä, sillä useimmiten istuimme äijäkörmyporukassa valittamassa nykymenon mahdottomuutta. Eivätkä ne myöskään olleet jännittäviä, ellei baarissa tapeltu, mitä kylläkin silloin tällöin sattui, mutta jos niihin tappeluihin osallistui, niin silloin sattui vielä monta päivää jälkikäteenkin. Harvemmin baariin vapaita naisia sisään tuli, ja useimmat körmyporukka karkotti ihan olemuksellaan. Elämäni oli jossain määrin pitkään velvollisuuksieni sovittamista haluuni juopotella baarissa. Sinänsä en ollut koukussa alkoholiin, vaan kaikkeen siihen mitä sen käyttäminen toi mukanaan: Vapautuneeseen käytökseen ihmisten kanssa, joita en aina edes tuntenut entuudestaan.

Kun sitten tuli elämänkuvioihin muutos ja muutto toiselle paikkakunnalle, huomasin ettei baareissa välttämättä kokoontunutkaan ihmiskunnan parhaimmisto. Monien pettymysten kautta vetäydyin vähitellen kotiini ja otin internetin itselleni ryyppyseuraksi. Vähitellen alan ymmärtää, että olen jossain mielessä viehtynyt alkoholin vaikutukseen sinänsä, enkä pelkästään sen tuomaan helpotukseen sosiaalisiin angsteihin liittyen. En kuitenkaan vieläkään ottaisi viinaa pelkästään viinan juomisen ilosta, sillä minusta se menisi aivan hukkaan ellen pääsisi ilmaisemaan itseäni sen vaikutuksen alaisena jollain sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla

Alkoholiriippuvuutta on siten monenlaista. Ihmisen ei tarvitse olla geneettisesti erityisen perso alkoholille ja sen aiheuttamalle nautinnolle. Riippuvuus saattaa sen sijaan syntyä myös monen johdannaisvaikutuksen kautta, kuten vaikkapa minun tapauksessani alkoholin vähentävällä vaikutuksella sosiaalisiin estoihin. Rakkaan seuralaiseni aiheuttamat terveysongelmat ovat kuitenkin jo kiistattomat, pitäisi jotenkin alkaa pärjäämään ilman.

2

89

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kyllähän se olisi parempi että pärjäisit ilman sitä. Terveyshän siinä kärsii kaikin tavoin ja se voi vaikuttaa mielialaankin esim. masentaen.

    • Anonyymi

      Minä kärsin nuorena pahasta paniikkihäiriöstä ja jännitin/pelkäsin isompia porukoita, joskus jopa pienempiäkin.
      Alkoholi toimi lääkkeenä siihen koska se vapautti ja rentoutti.
      Tosin siitä muodostui nopeasti vakava ongelma jonka kanssa rypesin parikymmentä vuotta. Mutta se siitä.
      Usein alkoholista tuleekin ongelma siinä vaiheessa kun se alkaa häiritä muuta toimintaa elämän eri osa-alueilla. Siitä kärsii sitten työt, ihmissuhteet, pankkitili ym...

      Jotkut juovat enemmän, jotkut vähemmän, toisille se muodostuu ongelmaksi herkemmin.
      Vaikka ihminen joisi vain vähän ja harvoin mutta sanoo sitten että se on hänelle ongelma, niin silloin se on totta. Vaikka muut saattavat ajatella/sanoa että ethän edes paljoa juo. Jos asia vaivaa itseä ja kokee sen ongelmaksi niin sitten se on.

      Toki on paljon ihmisiä jotka juovat ja paljon, elämä menee päin p...tä, ja silti he sanovat että ei mulla ole mitään ongelmaa.

      Aloittaja kirjoitti hyvin, ja uskon että ei juominen hänelle välttämättä olekaan ollut ongelma, etenkään jos muut asiat ovat sujuneet ihan ok.
      Tosin hänelläkin on ollut ongelma sosiaalisissa tilanteissa toimiminen. Ja alko on toiminut tavallaan lääkkeenä. Nyt hän on kuitenkin herännyt huomaamaan että pitäisikö juomiselle jotain tehdä, terveyskin jo kärsinyt, näin käsitin.
      Kaikki on itsestä kiinni. Kokemuksesta voin sanoa vaikka join aikoinaan 20 vuotta niin kyllä ilmankin pärjää.

      Pienetkin ongelmat voivat olla joillekkin suuria ja joillekkin taas suuret ongelmat voivat olla pieniä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin ajattelit

      Nähdä minut? Onko jotain odotuksia?
      Ikävä
      155
      2208
    2. Yksi mies ajatteli hyvin pitkään

      ja hänen kaipauksensa menetti kiinnostuksensa häneen…
      Ikävä
      118
      1673
    3. Monenko kanssa olet harrastanut seksiä

      tänä aikana kun olet kaivattuasi kaipaillut?
      Ikävä
      94
      1520
    4. Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?

      Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia
      Maailman menoa
      97
      1463
    5. Ihastuin sun kaksoisolentoon

      Kaipaan sitä nyt tästä eteenpäin. Joskus käy näin. 👋🏻
      Ikävä
      169
      1322
    6. Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle

      Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti
      Maailman menoa
      219
      1213
    7. Minä vaan masennun yksinäni

      Viettäkää mukava perjantai ilta ja kiva viikonloppu. 🌃🌞🐺💤
      Ikävä
      209
      1202
    8. Ketä kaivattusi mielestäsi muistuttaa

      ulkonäöllisesti?
      Ikävä
      53
      1187
    9. Hyvää yötä naiselle.

      Olitko sä taas lihonut? Hyh Hyh mieheltä jonka tunnet
      Ikävä
      99
      1101
    10. Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä

      "Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht
      Maailman menoa
      249
      952
    Aihe