Alkoholista ja ongelmasta

En ole koskaan mieltänyt alkoholinkäyttöäni ongelmaksi. Toki minullekin kävi joskus nuorena, vielä teini-ikäisenä, että joskus olin työkyvytön käyttämistä seuraavana aamuna. Alkoholi on nuoruudestani asti seurannut minua enemmän taikka vähemmän tiiviissä kumppanuudessa keski-ikään asti. Nyt olen kuitenkin väkisinkin alkanut pohtia ja arvioida koko alkoholisuhteeni mielekkyyttä.

Alkoholi oli lapsuuteni kasvuympäristössä luonnollinen tapa viettää vapaa-aikaa, vaikka vanhempani eivät alkoholia käyttäneet lainkaan. Kaveripiirini kokemuksia kuuntelemalla ja ympäristöä tarkkailemalla ei voinut välttyä huomaamasta, että alkoholi oli ihmisille luonnollinen ja hyväksyttävä tapa tehdä eroa työn ja vapaa-ajan välille. Joissain tapauksissa tämä ero oli häilyvä, kuten vaikkapa kerrostalokorttelimme pihalla työskentelevän huoltomiehen kohdalla, sillä hänellä Sisupastillia kului työpäivän aikana melkein yhtä paljon kuin olutta. Näitä pastilleja hän tarjosi sitten meillekin, jos vältimme tekemästä koiruuksia.

Murrosiässä huomasi kaiken biologisen muutoksen lisäksi, että jonkinlainen levottomuus lisääntyi. Oli suorastaan vaikeata pysyä ilta omassa huoneessa ja mennä ihmisten aikaan nukkumaan. Jos sellaista yritti, pulssi tiheentyi ja joutui melkein haukkomaan henkeään, sillä kaipuu ulos kaveiden jännittävään seuraan oli niin suuri. Porukassa liikkuessa tapahtui aina jotain, joko teimme koiruuksia taikka pakenimme isompaa porukkaa pahoinpitelyn pelossa.

Vähitellen päihteet tulivat iltariekkumiseen mukaan. En kuitenkaan lähtenyt mihinkään imppauskuvioihin mukaan, sillä niistä minua oli varoitettu, ja liuottimien hajut sellaisenaankin olivat riittävän suuri epämiellyttävyystekijä. Alkoholi, keski-oluen muodossa, kuitenkin vaikutti minuun myönteisellä tavalla. Olin yleensä porukassa hiljainen, mutta alkoholi vapautti jonkinlaisia estoja ja saatoin juopuneena kokea olevani kuin aivan toinen ihminen. Eräässä mielessä alkoholi siis tarjosi minulle mahdollisuuden ottaa vapaa-illan omasta itsestäni.

Myöhemmin opiskelu- ja työelämässä alkoholi oli vapaa-aikanani useasti läsnä. Minulla ei ollut parisuhdetta, joten koin olevani vapaa käyttämään vapaa-aikani rakkaan harrastukseni parissa, mikä oli baarissa riekkuminen. Jos jäin kotiin perjantai-iltana yksin katselemaan telkkaria, koin aivan samanlaisen sydämen sykkeen tihentymisen ja tarpeen haukkoa henkeäni kuin nuoruudessani, jos jäin silloin kotiin iltaa viettämään sen sijasta, että olisin lähtenyt raitille riekkumaan. Tunne kotiinjäämisen aikana oli kuin olisi jäänyt paitsi jostain hyvästä juhlasta, jonne kaikki kokoontuvat ja minä olisin yksin jäänyt osattomaksi kaikesta siitä hauskanpidosta.

Todellisuudessa baari-illat eivät rehellisesti sanoen olleet mitenkään seikkailuntäyteisiä, sillä useimmiten istuimme äijäkörmyporukassa valittamassa nykymenon mahdottomuutta. Eivätkä ne myöskään olleet jännittäviä, ellei baarissa tapeltu, mitä kylläkin silloin tällöin sattui, mutta jos niihin tappeluihin osallistui, niin silloin sattui vielä monta päivää jälkikäteenkin. Harvemmin baariin vapaita naisia sisään tuli, ja useimmat körmyporukka karkotti ihan olemuksellaan. Elämäni oli jossain määrin pitkään velvollisuuksieni sovittamista haluuni juopotella baarissa. Sinänsä en ollut koukussa alkoholiin, vaan kaikkeen siihen mitä sen käyttäminen toi mukanaan: Vapautuneeseen käytökseen ihmisten kanssa, joita en aina edes tuntenut entuudestaan.

Kun sitten tuli elämänkuvioihin muutos ja muutto toiselle paikkakunnalle, huomasin ettei baareissa välttämättä kokoontunutkaan ihmiskunnan parhaimmisto. Monien pettymysten kautta vetäydyin vähitellen kotiini ja otin internetin itselleni ryyppyseuraksi. Vähitellen alan ymmärtää, että olen jossain mielessä viehtynyt alkoholin vaikutukseen sinänsä, enkä pelkästään sen tuomaan helpotukseen sosiaalisiin angsteihin liittyen. En kuitenkaan vieläkään ottaisi viinaa pelkästään viinan juomisen ilosta, sillä minusta se menisi aivan hukkaan ellen pääsisi ilmaisemaan itseäni sen vaikutuksen alaisena jollain sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla

Alkoholiriippuvuutta on siten monenlaista. Ihmisen ei tarvitse olla geneettisesti erityisen perso alkoholille ja sen aiheuttamalle nautinnolle. Riippuvuus saattaa sen sijaan syntyä myös monen johdannaisvaikutuksen kautta, kuten vaikkapa minun tapauksessani alkoholin vähentävällä vaikutuksella sosiaalisiin estoihin. Rakkaan seuralaiseni aiheuttamat terveysongelmat ovat kuitenkin jo kiistattomat, pitäisi jotenkin alkaa pärjäämään ilman.