Ne vain luovat illuusion vähentämällä ahdistusta, että nyt on hyvä. Masennuslääkkeet ovat aina myrkkyä elimistölle ja vaikuttavat ihan solutasolla sekä tekevät tuhoaan elimistössä.
Vanha artikkeli, mutta todellinen totuus masennuslääkkeistä joiden oikea nimi kuuluisi olla aivan muu kuin masennuslääke.
Pillerillä töihin – miten elämästä tuli tällaista? https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001750233.html
Vanha artikkeli, mutta todellinen totuus masennuslääkkeistä joiden oikea nimi kuuluisi olla aivan muu kuin masennuslääke.
Pillerillä töihin – miten elämästä tuli tällaista? https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001750233.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
YLE MOT - Masentavat lääkkeet -ohjelman linkki:
https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA
26.05.2014 YLE TV1 kanavalla esitetty "Masentavat Lääkkeet" MOT dokumentti käsitteli masennuslääkkeiden suosiota. Masennuslääkkeitä kun syödään yhä suurempia annoksia ja entistä kauemmin.
Ohjelmassa esiintynyt psykologi ja Mehiläisen kuntoutusjohtaja Aku Kopakkala irtisanottiin työpaikastaan vain viikko "Masentavat Lääkkeet" ohjelman jälkeen. Työnantajansa Mehiläinen oli saanut vain yhden puhelinsoiton lääketehtailta ja se riitti irtisanomiseen.
PSSD on SSRI:n käytön jälkeinen seksielämän häiriö
https://madinfinland.org/pssd-eli-ssrin-kayton-jalkeinen-seksielaman-hairio-1/
Aiheuttavat myös riippuvuutta, just yksi ilta tuli siitä TV:ssäkin.
Tullut muka joku uusi käypä hoito-suosituskin. Kyllä nuo suositukset ovat olleet tiedossa yhtä kauan kun lääkkeitäkin on ollut.
Hyödyt kerrotaan julkisuuteen, haittoja ei.
Itse olen sitä mieltä kun mulle on lääkäri myöntänyt että lääkkeet latistavat tunteita, niin se lääkkeestä saatava apu perustuu siihen että kun tunteiden tunteminen turtuu niin eihän silloin tunne mitään, edes masennusta tai alakuloista mieltä.
Monesti on myös mainittu että pitkäaikainen lääkkeiden käyttö vain ylläpitää huonoa olotilaa, masennusta, ahdistusta tms.
Lyhytaikaisella käytöllä saattaisi jotain hyötyjä ollakin, tarkoitan oikeasti lyhytaikaisella vain n. 2-3 kuukautta.
Masennuksen hoitoa pitäisi jatkaa lääkkeillä puoli vuotta siitä kun on viimeksi ollut masennuksen oireita, sanotaan. Ei ihme että niitä vetää moni liian pitkiä aikoja. Ihmiselämässä on monensorttista kärsimysrä, haasteita, surua jne ja moni varmaan kokee että ei uskalla ajaa lääkkeitä alas kun vähänkin on pahempi mieli. Sitten kun saa vieroituksessa hankaluuksia, vieroitusoireita ja aivokemiat heittää, ja tunteet heittelee niin moni toteaa että ainiin, minä tarvin näitä
Pitkäaikaiskäyttöä varmasti aikaansaa myös vieroitushankaluudet ja oireet sekä tietynlainen riippuvuuden tunne mikä niihin pitkässä käytössä tulee. Varmaan käy monilla mielessä kaikkea että "uskallanko lopettaa lääkkeet kun on nyt töissäkin hankalaa ja raskasta nyt" tai että "opiskelutkin pitäisi aloittaa jne". Eikä se ihme ole että lopetus huolettaa koska onhab nuo voimakkaita lääkkeitä minkä lopetus voi pahimmillaan syöstä tosi pahaan olotilaan ja heikentää kykyä selviytyä arkipäivän asioista
Kun on tottunut tunnetasolla lääkkeiden vaikutukseen voi olla hankala olla ilman.
Yksi asia mikä ylläpitää sitä omaa riippuvuuden tunnetta lääkkeistä on se kokeeko että ne korjaa jotain aivokemioita tai omaa sairautta biologisesti (ja ilman niitä on sairas) vai onko ne vaan lähinnä otettu tueksi alkuun vähän eteenpäin menoon ja tajuaa että ei ne oikeasti mitään vikaa aivoissa korjaa biologisesti
Nykyään diagnosoidaan liian herkästi. Ja luultavasti liian nopeastikin joka oli jo aikoinaan ongelmana. Käytän sanaa ongelma sen takia koska ennen sai muitakin psyyken diagnooseja ihan ilman kummempia selvityksiä.
Jopa päihdeongelman takia laitettiin vaikka mitä diagnoosia nopeasti. Jostain olen kerran lukenut että ennen diagnoosin asettamista ihmisen pitäisi olla puoli vuotta ilman päihteitä.
On paljon myös ollut lääkkeiden vieroitusvaiheessa juuri sellaista kun alkaa vieroitusoireet niin sitä pidetään sairauden uudelleen pahenemisena ja lääkitystä jatketaan.
Ihmiset myös osittain luottavat liikaa lääkitykseen, eli onhan se hyvä luottaa mutta ei kannattaisi vajota ajatukseen ettei enää ikinä pärjäisi ilman.
Se on myös mielestäni väärin kun paljon kuulee että monet olisivat jossain vaiheessa taas valmiita kokeilemaan lääkkeetöntä elämää niin käykin niin että lääkärit eivät siihen suostu. Sitä en ole oikeastaan ikinä ymmärtänyt miksi niistä lääkkeistä pitäisi niin kovasti pitää kiinni.