Miksi uskovien on niin vakea hyväksyä sitä, että jollakulla muulla uskovalla tai seurakunnalla voisi olla oikeampi totuus kuin itsellä on? Miksi ns. oman totuuden suhteen ollaan niin tosikkoja? Miksei voida vain myöntää, että se oma "totuus" on vain yksi paras arvaus muiden joukossa?
Miksei niin harva ymmärtää, että Raamattu on ihmisten kirjoittama opus, joka sisältää virheitä. Opus, jonka tulkinnassa on otettava huomioon kirjoitusajankohdan konteksti kulttuureineen, tapoineen ja historioineen. Raamattu kun sisältää sekä kulttuurisidonnaisia tapoja ja ajatuksia että Jumalan sanaa. Miksi niin harva tajuaa tämän ja myöntää sen?
Kulttuurisidonnaisia asioita voivat olla mm:
- pukeutumiskulttuuri
- ehostus ja meikkausasiat
- naisten syrjintä ja aliarvioiminen (vrt ns. naisten asema seurakunnassa)
- ns. saastaisten eläinten välttely,
- kymmenysten maksaminen
- homouden pitäminen syntinä
- ylensyönnin syntinä pitäminen
- alkoholin käytön demonisoiminen ja pitäminen syntinä
- tupakoinnin pitäminen syntinä
Jne....
Miksi juuri ulkoiseen liittyvät asiat ovat niin monelle syntiä vaikka Jumala puhuu sisäisestä uudistumisesta ja muutoksesta?
Jos joku nyt väittää, että nämä edellä listatut asiat olisivat teologisia kysymyksiä [hahhah... :) ], niin osoittakoon sieltä Jumalan sanan puolelta Raamatunpaikkoja, jotka todistaa hänen väitteensä todeksi.
On huomioitava, että Raamattu on vain kirja virheineen ja että Jumalan Pyhä henki voi johtaa uskovaa ymmärtämään Raamatussa olevien asioiden todenmukaisen selityksen ilman vanhan kulttuurin mukanaan tuomaa vääristymää. Raamattu voi todellakin avautua Pyhän hengen johdossa niin, että pois jäävät kirkkojen perinnäissäännöt ja valheelliset opetukset mm. kolminaisuusopista tai esim. tutkivasta tuomiosta. On vain yksilöstä kiinni, onko hän valmis omaksumaan Pyhän hengen johdatuksen näissäkin asioissa.
Raamattu sanoo, että tieto lisääntyy. Raamattu arvostaa tietoa. Raamattu käskee meitä uudistumaan tiedossa Jumalan tuntemiseksi. Uudistutko sinä tiedossasi ja Jumalan tuntemisessa? Kuulutko niihin, joilla on maailman tappiin asti niin oikea totuus, ettei se kaipaa uudistumista eikä muutosta Pyhän hengen kautta? Vai kuulutko niihin, joilla on nöyryyttä myöntää olevansa vain ihminen, joka voi myös olla väärässä uskomuksinensa?
Jos kuulut näihin ainaisiin oikeassa olijoihin, niin kertoisitko miksi näin on? Miksei muilla kuin sinulla voi olla sitä oikeaa totuutta?
Miksei niin harva ymmärtää, että Raamattu on ihmisten kirjoittama opus, joka sisältää virheitä. Opus, jonka tulkinnassa on otettava huomioon kirjoitusajankohdan konteksti kulttuureineen, tapoineen ja historioineen. Raamattu kun sisältää sekä kulttuurisidonnaisia tapoja ja ajatuksia että Jumalan sanaa. Miksi niin harva tajuaa tämän ja myöntää sen?
Kulttuurisidonnaisia asioita voivat olla mm:
- pukeutumiskulttuuri
- ehostus ja meikkausasiat
- naisten syrjintä ja aliarvioiminen (vrt ns. naisten asema seurakunnassa)
- ns. saastaisten eläinten välttely,
- kymmenysten maksaminen
- homouden pitäminen syntinä
- ylensyönnin syntinä pitäminen
- alkoholin käytön demonisoiminen ja pitäminen syntinä
- tupakoinnin pitäminen syntinä
Jne....
Miksi juuri ulkoiseen liittyvät asiat ovat niin monelle syntiä vaikka Jumala puhuu sisäisestä uudistumisesta ja muutoksesta?
Jos joku nyt väittää, että nämä edellä listatut asiat olisivat teologisia kysymyksiä [hahhah... :) ], niin osoittakoon sieltä Jumalan sanan puolelta Raamatunpaikkoja, jotka todistaa hänen väitteensä todeksi.
On huomioitava, että Raamattu on vain kirja virheineen ja että Jumalan Pyhä henki voi johtaa uskovaa ymmärtämään Raamatussa olevien asioiden todenmukaisen selityksen ilman vanhan kulttuurin mukanaan tuomaa vääristymää. Raamattu voi todellakin avautua Pyhän hengen johdossa niin, että pois jäävät kirkkojen perinnäissäännöt ja valheelliset opetukset mm. kolminaisuusopista tai esim. tutkivasta tuomiosta. On vain yksilöstä kiinni, onko hän valmis omaksumaan Pyhän hengen johdatuksen näissäkin asioissa.
Raamattu sanoo, että tieto lisääntyy. Raamattu arvostaa tietoa. Raamattu käskee meitä uudistumaan tiedossa Jumalan tuntemiseksi. Uudistutko sinä tiedossasi ja Jumalan tuntemisessa? Kuulutko niihin, joilla on maailman tappiin asti niin oikea totuus, ettei se kaipaa uudistumista eikä muutosta Pyhän hengen kautta? Vai kuulutko niihin, joilla on nöyryyttä myöntää olevansa vain ihminen, joka voi myös olla väärässä uskomuksinensa?
Jos kuulut näihin ainaisiin oikeassa olijoihin, niin kertoisitko miksi näin on? Miksei muilla kuin sinulla voi olla sitä oikeaa totuutta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ainoa oikea totuus, joissa onkin valinnan varaa, antaa mahdollisuuden tuntea itsensä tärkeäksi ja erityiseksi, kun kuuluu pieneen porukkaan, joka yksin ymmärtää mistä maailmassa on kysymys. Ilmiö tunnetaan ryhmänarsismina. Uskontojen lisäksi myös salaliittoteoriat voivat tarjota tällaista tyydytystä.
Kyllähän me uskovat yleensä tunnustamme, että emme tiedä kaikkea ja korjaamme suhtautumistamme, jos saamme uutta valoa. Olen pitkälti samaa mieltä aloituksesi kanssa. Mainitset kuitenkin esimerkkeinä valheellista opetuksista mm. kolminaisuusopin. Jaksat paljon kirjoitella miten suurin osa kristittyjä on väärässä, koska pitävät Jeesusta Jumalana. Sinä taas sanot, ettet rukoile koskaan Jeesuksen nimeen. En ryhdy tässä ketjussa asiasta väittelemään, mutta toivon mukaan tunnustat, ettei myöskään sinulla ole yksin totuus. On niin helppo nähdä malka toisen silmässä.
En ole koskaan kirjoittanut, että suurin osa kristittyjä olisi väärässä kolminaisuusopin suhteen tai sen suhteen ettei Jeesus ole Jumala. Minua ei kiinnosta ihmisten syyttely. Mutta olen kirjoittanut monesti, että kirkkokunnat opettavat väärää oppia nimeltä kolminaisuus. Raamattuhan ei puhu kolminaisuudesta yhtään mitään. Minun ei tarvitse mainita, onko joku väärässä. Mainitsen vain sen, että kyseessä on väärä Raamatun tulkinta.
Ihmiset, jotka uskovat kolminaisuuteen eivät ole uskomustensa kanssa väärässä. He todennäköisesti uskovat juuri niin kuin uskovat. Kysehän on uskosta. Kyse on heidän uskostaan, uskovat he sitten mitä haluavat. He vain eivät usko tässä asiassa Raamattuun vaan perinnäisoppiin.
Minä en koskaan lähde pilkkaamaan ketään uskomuksistaan. Uskomukset ovat minun mielestäni loukkaamaton osa ihmisen minää. Mutta jos puhutaan kristinuskosta, mikä perustuu Raamattuun, en myöskään ole hiljaa silloin jos joku opettaa raamatunvastaisia opetuksia. Kyse on silloin siitä, mitä Raamattu sanoo tai ei sano. Kyse ei ole silloin teologiasta vaan kirjoituksen oikeinymmärryksestä ottaen mukaan kirjoituksen ja tulkinta-ajan historia, kulttuuri ja kielioppiasiatkin. Ei siis siitä miten joku uskoo. Silloin en kritisoi itse väittäjää ja hänen uskoaan vastaan vastaan vaan puhtaasti hänen väitettään vastaan.
Jos olet todella lukenut kirjoituksiani, siis pidemmältä ajalta, niin tiedät, että olen useaan otteeseen maininnut, että minä en tiedä onko minun uskomukseni oikea, vaan että se on vain paras arvaus siitä, mikä on uskoakseni totuus. Olen sanonut myös useasti, että jos joku perustelee minulle jonkun muun opin niin, että pystyn uskomaan siihen paremmin kuin omaan uskomukseeni, vaihdan omani todennäköisesti, mahdollisesti valheellisen oppini, uuteen totuuteen.
Kerro miksi sinun mielipiteesi olisi oikeampi kuin Raamatun.
Pyritkö Raamatun tilalle.
Jos et, mikä on motiivisi uskonnonvapautta kunniottavassa maassa jossa uskonnonvapaus on kirjoitettu lakiin.
Mikä laittaa sinun toimimaan em. lakia rikkoen?
"Mikä laittaa sinun toimimaan em. lakia rikkoen?"
En ole aloittaja, enkä edes uskovainen, mutta ihmettelen suuresti, millä tavalla hän on rikkonut uskonnonvapautta? Tarkoitatko, ettei keskustelupalstalla saa edes keskustella erilaisista näkemyksistä ilman, että rikkoo uskonnonvapautta?
No siltä se kyllä joskus vaikuttaa, kun täällä leimataan kaikki ateistitkin, ilman että tuntisi heitä narkkareiksi, ihmiskauppiaiksi ja ties miksi... Tuollainen uskovaisuus ei todellakaan vetoa keneenkään vähänkään järjellisesti ajattelevaan.
Ei täällä kovin laajalti leimata ateisteja narkkareiksi tai vastaaviksi. Yksi ateisti sanoo kuitenkin käyttävänsä huumeita ja sieniä. Tähän eräs vanhan kansan mies lentävällä kirjoitustavalla viittaa. Anonyymeistä kommentoijista ei aina tiedä kuka on vastaamassa.
"Kerro miksi sinun mielipiteesi olisi oikeampi kuin Raamatun.
Pyritkö Raamatun tilalle."
Öööö... olenko väittänyt, että minun mielipiteeni olisi oikeampi kuin Raamattu?
Minä nimen omaan perustan mielipiteeni Raamattuun, en esimerkiksi kirkkokuntien perinnäissääntöihin tai vaikkapa toistasataa vuotta vanhoihin tulkintoihin joissa heijastuu noiden aikojen kulttuuri monasti enemmän kuin Jumalan tahto; ajalta, jolloin tieto, jota Raamattukin niin kovin arvostaa, oli lapsen kengissä verrattuna siihen mitä nyt tiedämme Raamatusta, Raamatun historiasta ja Raamatun ajan kultturista puhumattakaan tieteellisestä muusta tutkimuksesta.
Mitä tulee perustuslakiimme, sinä et näköjään itse ymmärrä sitä.
Mittamieheksi rupeaminen rajaa itsensä oman uskonnon ja kultaisen vasikan palvontaan.
Uskova antaa Pyhän Hengen avata sitä kirjoitusta, mikä on tarpeellinen ja jättää tietämättömyyden aikaan sen, mitä ei sillä hetkellä ymmärrä.
Eli mittamies on hyvän ja pahantiedon valtaistuimella, joka ei hänelle kuulu.
Siksi vanhurskaskin lankeaa, koska jopa hyväntiedonpuun äärellä ei erota ongelmaa.
Uskova Kristusta seuraten on taas Elämänkirjan ääressä... Siinä sydän on tyhjä omasta ja avattu Pyhälle Hengelle.
Aloitaja ei taida puhua siitä, miten Pyhä Henki avaa kirjoituksia vaan mielestäni kritisoi sitä, että vaikka Raamattu käskeekin ottamaan asioista ITSE selvää, monet jättävät tekemättä niin ja turvautuvat muinaisiin kirkkoisien selityksiin Raamatusta, jotka ovat MUIDEN omakohtaisia kokemuksia Raamatusta. Siinä ei kai se Pyhä Henkikään pääse avaamaan kirjoituksia kun pidetään totena toisten ihmisten selityksiä.