Täällä näkee joskus ihmeteltävän, miksi sodat ovat niin keskeisenä puheenaiheena jatkuvasti. Tässä yksi analyysi:
Vapaa ja orja, patriisi ja plebeiji, paroni ja maaorja, ammattikuntamestari ja kisälli, siis sortaja ja sorrettu ovat aina olleet vastakkain, käyneet keskeytymätöntä, milloin peitettyä, milloin avointa taistelua, joka on aina päättynyt koko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tai taistelevien luokkien yhteiseen häviöön.
Vapaa ja orja, patriisi ja plebeiji, paroni ja maaorja, ammattikuntamestari ja kisälli, siis sortaja ja sorrettu ovat aina olleet vastakkain, käyneet keskeytymätöntä, milloin peitettyä, milloin avointa taistelua, joka on aina päättynyt koko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tai taistelevien luokkien yhteiseen häviöön.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoituksesi viittaa marksilaiseen analyysiin yhteiskunnan kehityksestä. K.Marx todisteli kapitalistisen yhteiskunnan luokkataistelun determinisoituvan työtätekevän luokan voittoon ja proletariaatin diktatuurin syntyyn eli kommunismiin.
Vastapainona Marksin käsityksille luokista voidaan pitää esim. Max Weberin näkemyksiä luokista, jonka mukaan "taistelu" on enemmänkin luokkien sisäistä, luokkien sisällä siis kilpaillaan siitä, kuka saa nousta luokkahierarkiassa korkeampaan luokkaan, eli arvostetumpaan yhteiskunnalliseen asemaan.
Weber arvosteli Marksia yhteiskuntarakenteen yksinkertaistamisesta, siis siitä näkemyksestä, että yhteiskunta oli karkeasti jaettavissa kahteen luokaan: Proletaareihin ja kapitalisteihin. Weber näki yhteiskuntien luokkarakenteen paljon fragmentoituneempana ja piti byrokraattisen kapitalismin mallia rationaalisena tapana yhteiskunnan organisoimiseksi.
Eräs opus aiheesta Stephen Edgell: Class, (Routledge, 1993).